Tuntsa - erämaa-alue Sallassa

" Tuntsa on laaja erämaa-alue Sallan kunnan pohjois-osissa. Se tunnetaan jo kirjailija A.E.Järvisen erähenkisestä tuotannosta - sekä kalaisista joistaan, joista yksi saa alkunsa Tuntsan tuntureilta - Tuntsa joki."

Kävimme siis Tuntsalla, tuolla hiljaisella erämaalla elokuun viimeisen viikon tiistaina. Päivä oli lämmin ja oikein sopiva tälläiseen retkeilyyn, jossa autolla ajetaan enemmän kun ulkona ehtii vain pyörähtää, kun matka jatkuu taas. Tuntsan käviä tietää, miksi tuntsalle palataan aina uudestaan ja uudestaan.

Ehkä vielä joku kerta täytyy mennä ihan yö kauden reissulle, kun sitä se melkein vaatis, Tuntsa on niin "suuri/iso" erämaa-alue, että nähtävää ja kilometrejä riittää, että yhdessä päivässä ei ehdi nähdä ja kokea kaikkea, mutta ehkä se on hyväkin. Tuntsalla on erämaakämppiä, joissa voi yöpyä, mutta tällähetkellä niissä vain on ruuhkaa, kun on metsästyskausi. Muutaman karavaanarin asuntovaunuineen näimmekin.

Retkemme alkumatkasta pyörähimme Suoltijoen savottapirtillä. Pirtille menee erittäin huono tie, isokivistä metsäautotie körryytellässä tuli mieleen välissä, että jokohan palattais takasin, niin vain saavutimme kuitenkin tämäkin kohteen.

Kuvasta vasemmalla on ruokalarakennus ja kuvasta viistosti alaoikealla on kaupparakennus. Eivät näy kuvassa.

Suoltijoen pirtti

Savottakeskus on rakennettu vuonna 1954 suurimittaisten hakkuiden ja uittojen tukikohdaksi ja sen käyttö alkuperäisessä tarkoituksessa päättyi 1970-luvun vaihteessa. 

Suoltijoen pirtti edustaa suurten savotoiden viimeistä vaihetta ennen vähäisemmällä miehistöllä hoidettuja konesavottoja. Kookkaat rakennukset muodostavat maisemallisesti vaikuttavan kokonaisuuden Suoltijoen rannalla, Pirtti on ainoa säilynyt tyyppinsä edustaja maassamme. 

Kohteen kulttuurihistoriallista arvoa lisää oleellisesti se, että kiinteä sisustus on jokseenkin alkuperäisessä asussaan ja että irtaimistostakin (sängyt, kaapit, pöydät, penkit, ruokalan astiavaunut jne.) on merkittävä osa jäljellä.

Pirtin pihapiirissä on myös ruokala- ja vähittäiskaupanrakennukset. Kaupparakennuksen päädyssä oli kaupanpitäjän asunto, nykyisin sitä käytetään majotustilana, jonka kyllä huomasimme kun ikkunasta kurkki sisään. Sisälle rakennuksiin ei pääse, mutta ikkunoista kurkkimalla näkee vanhaa kalustoa.

Ja tietysti syy miksi me joka paikassa ylimääräistenkin mutkien takana pysähdyimme on kertakaikkisen selvä.. geokätköily. :) Tuntsalla geokätköjä on 8. Ja tietysti puolukat. Puolukoita tosin pysähdyimme poimimaan vasta ihan loppupäivästä, Nuoluskurussa. Puolukoita kyllä riitti, mutta osa oli vielä silloin jonkin verran raakoja. Lisää Suoltijoen pirtin historiasta löytyy melko tarkka kuvaus Suoltijoen savottapirtti kätkön kuvauksesta.

Ruska oli edennyt täällä jo melko pitkälle, verrattuna mitä meillä tässä kirkonkylän tuntumassa esimerkiksi on, noustaanhan kuitenkin niin ylös ja tunturi-ilmastoihin. Tunnustan, ne aiemman syksypostauksen ruskakuvat mustikanvarvuista ja puolukoista olivat täältä Tuntsalta.

Pieni polku metsän halki vie. Niin minkä metsän?

" 1960-luvun alussa tämä syrjäinen erämaa tuli laajalti tunnetuksi Suomen historian suurimmasta metsäpalosta (yli 20 000 ha)."

Metsäpalon jäljet ovat vieläkin nähtävillä, osin puuttomaksi jääneellä Nuoluskurun aluella.  Nuoluskurussa on kota, tulistelupaikka, puuvaja sekä vessa.

Nuoluskurun kota.

Sorsatunturi.

Seuraavat kolme kuvaa ovat Aitatsivaaran päältä.

Aitatsivaaran päällä.

Piimäkuru.

Ketunkololla. Kettukoira kävi tarkistamassa onko kettu kotona, ei kuulemma ollu.

Piimäkurusta.

Tuntsajoen sillalla ei saa jarrutella!

Lieko. Riidenlieko?

Tuntsan palo
 "Kesä 1960 oli todella helteinen ja kuuma. Ilmeisesti ukkonen ja salamanisku sytyttivät Tuntsalle kohtalokkaan metsäpalon. Paloalueita oli kaksi. Papuoivan-Puitsin-Peuratunturin alueella alkoi palaa heinäkuun alussa ja toinen alue sijaitsi Kuskoivan-Nuolusoivan alueella. Osa palosta lienee saanut alkunsa Venäjän puolelta jonne se myöhemmin palasi.

Metsäpalo raivosi alueella kolme viikkoa ja palojen sammuttamiseen osallistui parhaimmillaan lähes puolen tuhatta miestä. Sammutustyö kuumassa kuivassa kairassa oli hyvin rankkaa puuhaa.

 "Metsää tuhoutui lähes 20 000 ha ja Sallan Pohjoinen paliskunta menetti ison osan parhaista talvilaitumistaan. Kemi Oy korjasi paloalueelta lähes 300 000 m3 puuta. Savotta työllisti tuhatkunta miestä ja satoja traktoreita vuoteen 1967 saakka. Kun paloalueen puita alettiin hakata, soi saha kairassa yötä päivää."