Pyhätunturi ja Aittakuru

Elokuulle mahtui paljon retkeilyä, uusia paikkoja, uusia elämyksiä, sielun maisemia ja paljon uutta koettavaa ja nähtävää. Siitä kuinka paljon mittariin kertyi kilometrejä tai kuinka paljon dieseliä kului, on ihan turha puhua, koska sitä ei lasketa.. Elämykset, nautinnot ja mitkään harrastukset eivät ole ilmaisia.

Lienee se ollut tuo alkava ruska, joka sai meidät, tai no minut.. :), mies ja koira kulkevat vana vedessä mukana.. liikkeelle, luontoon. Aloitetaan retkeilysuman purkaminen Pyhältä.

Aloittaessani purkamaan tätä retkeilysumaa, yllätyn. Kaikki retket sijoittuvat elokuun lopulle. Ensimmäisenä kävimme siis Pyhällä, kunhan niistä rankoista nousuista toivuimme, piti päästä uudestaan ja seuraava reissu oli jo heti tiistaina (27.8) ja seuraava saman viikon lauantaina (31.8), kaikkea sitä ehtiikin viikossa.

Kävimme siis Pyhätunturilla elokuun neljäntenä viikonloppuna, vk:lla 34., lauantaina. Sää on ollut suosiollinen koko elokuun. Elokuussa satoi hyvin vähän. Niin tänäkin syksyisenä mutta lämpimänä lauantaina.

Aamulla saavuimme Pyhätunturin kupeeseen ja jätimme auton hotellin pihaan, josta on muutama hassu kilometri Aittakurulle. Väkeä ei ollut aamutuimaan vielä kovin paljoa liikkeellä, jotain pikku porukoita. Takaisin palatessamme hotellin lähellä oleva baari oli auennut ja väkeäkin oli jo hotellin piha täynnä.

Ihan hirvittävästi ei vielä ollut ruskaa Pyhällä, mutta jonkin verran jo mustikanvarvut punersi ja maaruska muutoinkin. Reitin varrella on niin nousuja kuin laskujakin. Ja mielestäni sinne pääsee myös pyörätuolilla.

Aittakuru on suosittu konserttien pito paikka. Se on noin 100 metriä syvä, luonnon muovaama amfiteatteri. Kivet kantavat kurun pohjalta pienimmänkin kuiskauksen ylös asti. Tästä juontaa myös nimi, Unplugged. Siellä järjestetään mm. suosittu puoliakustinen festivaali PyhäUnplugged, äänentoiston hoitaa suurimmalta osin luonto itse. (teksti lainattu osin hotellipyhtätunturi.blogspot.fi sivustolta)

Puitteet ovat minusta kuitenkin aika vaatimattomat. Backstage on kevytpressusta rakennettu pieni pöksä, joka nyt ei ehkä koreampi tarvi ollakaan. Sillä onhan Aittakurussa luonto hoitanut akustiikaan. Ääni kaikui pehmeästi ympärillä. Tunnelma oli lähes lumoava. Pienekin risahdus kaikuu kauas tunturien taa. Paikka on elämyksiä täynnä. Joskus on kyllä tultava kokemaan Pyhä Unplugged tai joku muu yhtä näyttävä ja mahtava spektaakkeli.

Tajukangas. Retken alkupäästä. Lopuksi paistoimme tässä makkarat.
Alueella on myös kota ja puuvaja, sekä vessat.

Pyhätunturi. Tarkkaan en tiedä, mutta luultavammin kuvassa näkyvät Kortelammit.

 Ihmisen muovaamaa.

Retkeilijän levähdyspaikka.

Luonnon omaa näytelmää.

Tänne kivirakkojen keskelle, eivät ole aivan kaikki porotkaan löytäneet.

Seuraavat kuvat onkin jo sitten Aittakurun pohjalta.

Aittakuru. Esiintymislava.

Jäljelle jäivät vain nuotit.