Kangaskaupan jämäpala laukku

Oli kangasta, oli lankaa, oli tarve ommella niistä laukku. Ja tälläinen siitä tuli!

Tarvitset: vuorikangasta, päällyskankaan, napit, vetoketjun

Eli minulla ei ollut tässä kaavoja, tai mitään sen kummempaa ohjetta, päästä vetasin. Ompelin siis kangaspalat yhteen kolmelta sivulta, käänsin ympäri ja ompelin oikealta ns. kuvapuolelta yhteen, kiinni, oli sitten tuon ensimmmäisen havainnekuvan mallinen. Sitten sivut yhteen että tulee laukku, oikeat puolet vastakkain ja vetoketjun ompelu. Vuortahan ei välttämättä tarvitse, jos on niin paksu laukkukangas jo valmiiksi, ettei sitä tarvi. Olkahihnan ompelin myös erikseen ja se on monin kertainen.
No, olkahihnan kanssa tai sen paikalleen asettamisen kanssa meinasi tulla ongelmia. Ihan loppuun asti en sitä miettinyt sitten.. :) Mutta se sai vanhat napit (jotka ovat eriparia) kaverikseen ja kiinnitin sen hihnan sitten niillä kiinni laukkuun. En tehnyt napinläpejäkään vaan suoraan ompelin kiinni laukkuun. Tuunausta siis parhaimmillaan. Lähes tulkoon sillä meiningillä, että mitä kaapista löytyy. Kangasta minulla oli vain jotkut hassut pienet palat, tosin vuorikangasta, joka on jotain farkun tapaista, oli isommasti. Kangaskaupan jämäpaloista ommeltu peruspikkulaukku siis.
Ja lopulta sain sen nyt lähestulkoon päätökseen, nämä kun tahtoo venyä ja venyä.

Ja jos en ennen tätä vihannut nuppineuloja ja ratkojaa, niin nyt viimeistään. Ne ovat tulleet hyvinkin tutuiksi tämän projektin aikana.. sekä monen muun. Muista projekteista myöhemmin. Tässä teille havainnekuvia laukusta. :)

Hyvät havainnetkuvat. : D Joista ei saa kyllä mitään selvää. Olen kyllä huono suunnittelemaan paperille, joten jätän sen muille. : ) Olisin skannannut, vaan skanneri ei juuri nyt ole toiminnassa.

Havainnekuva 2.

Vetoketjun ompelin ensin väärin tai tämä on ommeltu nyt niin että jää tuonne laukun sisään tavallaan. Eikä kannata niin kriittisellä silmällä kattoa. :)

Valmis laukku. Toinen puoli on erilainen. Oikealta voit juuri ja juuri havaita toisen kiinnitysnapin.

Äidin kasvimaalla..

"Äidin kasvimaalla, raparperin alla, on mulla koti kultainen.." Siellähän ne yleensä kaikki kasvaa paremmin, kuin omassa. No siis. Istutin keväällä Päärynämelonin 'Pepino' taimia ja esikasvattelin niitä. Osan vein äidin kasvihuoneeseen, jossa kaksinkertaiset muovit vai olikohan sittenkin lasihuone, no lämpimämpi siellä on kuin minun yksinkertaisessa minikasvihuoneessa. Ja kas, siellä ne olivat alkaneet kukkia ja tehneet yhden hedelmän. Hedelmä, kuten se ilmeisesti päärynämelonissa on, on vielä vihreä. Odotamme että se luultavammin vielä kellertyy, oletamme siis että se on raaka. Kukat ovat kuin perunassa. Päärynämelonihan on siis minulle aivan uusi tuttavuus ja päätin nyt ensimmäistä kertaa sitä kokeilla. Jännityksellä odotamme ehtiikö kypsyä, koleassa syyssäässä. Tosin nyt on jo vähän lämpimämpää jo.

Päärynämeloni 'Pepino'

Pepino eli päärynämeloni on nimeltään harhauttava, sillä se ei kuulu melonien, vaan perunoiden sukuun. Pepinon kuori on ohut ja vaaleata perusväriä koristaa lilat raidat. Hedelmäliha on kellertävää, mehukasta ja pehmeää. Maku muistuttaa sekä melonia että päärynää.
Pepino on raikasta syötävää sellaisenaan, paloiteltuna makeissa tai suolaisissa salaateissa tai soseutettuna juomissa.

Linkki: http://www.maku.fi/artikkeli/erikoishedelmien-eksotiikkaa#ixzz24k621JAf
Kaikki Maku.fi:n reseptit ovat ammattilaisten ruokatoimittajien testaamia. Voit myös helposti esittää asiantuntijoille omia ruoka-aiheisia kysymyksiä ja kommentteja!

Pepperonileipäkäärö

Mietin nyt kuitenkin että tuleeko liian sekava, jos laitan tänne mukaan leipomisohjeita, käsitöistä ja puutarhasta. Onko sitten liikaa kaikkea? No, ehkä tämä on sitä sadepäivien pikkuhyvää ja aina kaikki täällä tuleekin vähän yli laidan. :) Tällä kertaa tämä pepperonileipä ei oikein onnistunut. Makuhan se tieten tärkein on, olen siis tehnyt tätä aiemminkin. Sopii hyvin ilta- tai välipalaksi. Eikä varmasti ole mikään karppaajan tai laihduttajan vaihtoehto. Rasvaa löytyy ja vehnästä niitä hiilihydraatteja. Löysin tämän ohjeen Myrkynkeittäjän herkut -blogista.

Pepperonileipä                     175'C                  20-30 min

Pohjaksi Vehnäleipä -taikina
3 dl vettä
25 g hiivaa
1/2 tl suolaa
1 rkl öljyä
5 dl vehnäjauhoja

Täyte
n. 100 g voita (käytin tähän kirnuvoita, tavallinen paistovoikin siis käy)
n. 100 g pepperonia
175 g juustoraastetta (käytin tähän suoraan pussista valmista mozzarellajuustoraastetta, ja meni kaikki)

1. Sekoita vesi, suola, hiiva ja öljy.
2. Lisää vehnäjauhot vähitellen. Vaivaa taikina hyvin, kunnes irtoaa kulhon reunoista ja kiinteää ja tasaista.
3. Anna taikinan kohota leivinliinan alla lämpimässä paikassa n. 20 minuttia.
4. Leivo 1cm paksuiseksi suorakaiteen muotoiseksi levyksi.
5. Sivele sulatettu voi pintaan, lado pepperoniviipalet ja lopuksi juustoraaste levyn päälle. Kääri leipä kiinni pituussuunnassa. Nipistä saumakohdat kiinni. Voitele halutessasi kananmunalla.
6. Paista 175 asteessa noin 20-30 minuuttia, kunnes on kypsä.

Runsaskuituinen pellavansiemenleipä

Nyt on ollut ainakin kolmen päivän sadeputki ja vieläkin vaan jatkaa. Joten on tullut leivottua, vähän yhtä sun toista. Pari päivää sitten leivoin runsaskuituista leipää. Se tässä!

Siksi runsaskuituinen kun laitoin siihen hieman vehnäleseitä, joissa on on 37,5 % kuitua. Vehnälese ei sovellu keliaakikolle eikä muille vilja-allergioille. Eikä tämä leipä taida sopia muutenkaan kun tulee vehnää.
Harrastuksena ja aikani kuluksi leivoskentelen välissä, ammattia siitä ei saa mulle tekemälläkään, niin laitettelen niitä tänne myös sillä mielin, etteivät ole mitään ammattilaisen tekemiä. :) Vähän sitä aina tapaan keräämään ohjeita kaapin pullolleen.

Runsaskuituinen pellavansiemenleipä                      225'C         15min

5 dl vettä
50 g hiivaa
1 tl suolaa
12-14 dl sämpyläjauhoja ja/tai hiivaleipävehnäjauhoja (Tähän tein sekoituksen molempia jauhoja, kun sämpyläjauhot loppu kesken, mutta hyvässä suhteessa molempia)
1 dl pellavansiemeniä (sis. monia hyviä vitamiineja ja kivennäisaineita)
1-2 dl vehnäleseitä
1 rkl hunajaa Voi jättää poiskin mutta tuo kivaa makeutta leipään.

1. Sekoita hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää hunaja, suola, jauhot ja lopuksi öljy.
2. Vaivaa taikina tasaiseksi. Anna kohota lämpimässä paikassa puolituntia.
3. Leivo taikinasta pitkoja. (tästä annoksesta tulee suunnilleen kaksi pitkoa) Voit kieputtaa ne hieman rullalle ja avata, saat pintaan mukavan "leipämäisen" kuvion.
4. Kohota leipä ennen uuniin laittoa.
5. Paista 225 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

Suihkulähdeallas ja vesiaiheet puutarhassa

Kaivan kaapin kätköistä, pölyttyneen ja lähes raihnaisen opuksen, päättötyöni.. Siinähän alkaa olla jo vanhan tuoksua, ajattelen. Sivulehdetkin alkavat muuttua jo vähitellen ruskeiksi. Kahvi tahroja, pullan muruja, lasten söherryksiä.. Ei, en minä nyt vielä niin vanha ole. Ei, eikä minulla ole lapsia. Ja ei, en juo kahvia. Se vain tuo aika rientää ja tuntuu, että mikään ei silti muutu. Ei, eikä koira ole syönyt tai repinyt päättötyötäni. Hyvässä tallessa on, jaettavaksi se nyt teidän kanssa, ohjeiden kera. :)

Ajattelinpas taas vähän verestää vanhoja muistoja ja samallahan sitä itellekin muistuu mieleen miten tehdään vesiallas. Vaikka toki sen vielä muistan ja tämän tekemisen jälkeen opin paljon mitä kannattaa tehdä toisin. :)

Eli, tein päättötyönä, opiskellessani puutarhuriksi, kotikonnuilleni suihkulähdealtaan. Ja toki siitä on jo vuosia. :) Mutta nyt voin jakaa sen oppimani tiedon myös teille täällä. Miten allas tehdään ja mitä on hyvä ottaa huomioon allasta rakentaessa.


Yleistä vesiaiheista

Vesiaiheita on monenlaisia. Löytyy niin pienenpää kuin isompaakin. On puroa, lampea jne. Minun suunnittelema vesiaihe on tavallinen, helppo "aloittelijan" vesiallas, johon ei tullut puroja yms.
Vesiaiheet puutarhassa yleistyivät 2000 luvulla. Ja silloin kun minä tein vesiaiheen, ovat ne sen jälkeen yleistyneet huomattavasti. Netistäkin löytyy aiheesta jo paljon enemmän tietoa kuin silloin. Silloin se oli kasva trendi.

Suunnittele huolella

Mieti aluksi altaan koko, mittasuhteet, muoto, sijainti ja suhde puutarhaan sekä taloon. Hankitaanko valmis allas vai tehdäänkö itse. Mieti myös tekniikkaa; kuten sähkö- ja vesijohtojen sijoitus. Virtalähde on hyvä olla lähellä, näin vältytään pitkiltä kaapelivedoilta. Selvitä myös missä kulkevat salaojat sekä vesi- ja viemäriputket. Näiden päälle ei ole suositeltavaa allasta sijoittaa.
Allasta ei kannata sijoittaa varjoon ja se kannattaa rakentaa riittävän suureksi. Näin helpotetaan hoitotöitä.
Voimakkaat ja kylmät tuulet sen sijaan ovat haitaksi kasvillisuudelle. On hyvä jättää riittävästi tilaa altaan ja puutarhan muiden osien välille. Huomio myös altaan puhdistustyöt altaan sijoittelussa. Vesiallas on yksi  puutarhan, ellei jo jopa isoin katseenvangitsija, mieti siis tarkoin suhdetta rakennuksiin ja oleskelutiloihin ja sijoita allas hyvään näköyhteyteen suhteessa rakennuksiin. Näin voit nauttia vesiaiheesta joka suunnalta, eikä se jää minkään varjoon. Se on puutarhan keskipiste.
Mieti myös kasvillisuus tarkoin. Vesiaiheen äärelle sopivat kostean paikan kasvit. Kaikki kasvit eivät viihdy vesiaiheiden läheisyydessä.

Rautakaupoissa on saatavilla niin valmisaltaita kuin allasmuoviakin. Allasmuovista saat yksilöllisen kokonaisuuden ja oman näköisen. Valitsimme allasmuovin sen huolettomuuden vuoksi. Ja se antaa vapauden suunnitella. Muovia olisi hyvä käyttää myös suurissa altaissa. Allasmuoveja löytyy eri vahvuisia, eri käyttötarkoitukseen sopivia ja varmasti tänä päivänä niitä on vielä enemmän saatavilla. Käytimme 0,8 mm vahvuista muovia (3,0 x 4,5 m). Ylimääräinen osa jätetään kukkapenkin alle, sitä ei leikata pois, mahdollisen routimisen varalta.

Vesialtaaseen voit sijoittaa myös suihkulähteen mikä on toivottavaa. Allaspumput ovat puutarhan sydän. Suihkulähteet elävöittävät puutarhan. Ne ovat paitsi kauniita mutta myös erittäin tehokkaita altaan veden hapettajia.
Vesiaiheet muodostavat oman, eliöistä ja kasveista muodostuvan elinyhteisön, jossa kaikkien tulee olla tasapainossa keskenään. Huolellinen hoito ympäri vuoden on tärkeää. Talvella tosin, lumipeite peittää sen alleen ja silloin ei tarvitse tehdä hoito-töitä.
Leväkasvustot ovat pienten altaiden ongelma. Vaikka allaspumput suodattavat vettä ja kierrättävät silti altaaseen kasvaa levää ja se on puhdistettava säännöllisesti. Altaisiin on olemassa kaupasta saatavia puhdistusaineita. Mutta myös kotikonstein puhdistaminen onnistuu laimennetulla etikalla.

Allasmuovista rakentaminen vaiheittain

Huomio ensimmäisessä vaiheessa altaan syvyys ennen kuin alat kaivaa. Altaan syvin kohta oli 30 cm, johon suihkulähde sijoitettiin. Huomio myös pumpun koko suhteessa muuhun altaaseen.
Nurmikko poistetaan letkun muodostamalta alueelta.

Allasmuovin mitat merkitään narulla ja sen sisälle altaan ulkoreunat esim. vesiletkun avulla. Vesiletkun avulla voit suunnittella ja pyöritellä muotoa. Tässä ei ollut mitään sen kummempaa suunnitelmaa muodosta.

Allas kaivettiin portaittain syveneväksi. Pohjana vanha pelto ja savimaa. Haastetta siis riitti. Maan kaltevuus meinasi olla yksi ongelma. Mutta se korjaantui kuin itsestään.

Kaiva allas loivasti syveneväksi.  Loivasti viettävät reunat kestävät suoraa reunaa paremmin jään paineen talvisaikaan. Portaat elävöittävät allasta.

Pohjustaminen. Tässä tekemässäni altaassa ei ole loivasti viettävät reunat. Kun tekijöitä on monta ja auttavia käsiä.. voi tulla tietokatkoksia. :)

 Pohjustaminen

Poista terävät kivet ja juurakot, jotka voivat vahingoittaa allasmuovia. Tasoita pohja.  Pohja ja tasot peitetään noin 10 sentillä hienoa hiekkaa tai suodatinkangaalla, jolloin myös reunat peittyvät. Ne pidentävät muovin käyttöikää. Ensimmäisestä kuvasta näkee kuinka lähellä talo oikeastaan on. Sähköjohdon vetäminen kävi ongelmitta. Suihkulähteen sähköjohto vedettiin muovin päältä. Nurmikkoa poistettiin lapiolla sähköjohdon leveydeltä koko matkalta ja johto saatiin sinne piiloon. Talveksi suihkulähde poistetaan.
Joskus allas voi vaatia salaojitusta tai putkistoja veden poistamiseen jne. Mutta niitä tässä ei tehty. Vesi poistetaan puhdistuksen yhteydessä käsin sankolla ja samalla siitä saa kukille kasteluvettä.

Levitä allasmuovi löysästi kuoppaan. Muovin tulisi ulottua 30-50 cm reunojen yli. Laske allas lähes melkein täyteen ja anna muovin asettua muutama tunti. Vesi painaa muovin oikeaan muotoonsa. Ja lopuksi testattiin myös suihkulähde.

Aseta valikoimasi kivet altaalle. Tähän käytettiin omasta takaa luonnonkiviä. Säilyttää luonnollisuuden ja tasapainon. Kivet peittävät myös näkyvää muovia. Pese kivet, ettei altaaseen mene ylimääräistä roskaa ja hiekkaa, mikäli ne eivät ole puhtaita.

Kukkapenkin tekoa.

Kukiksi valikoituivat lehtien muotojen ja värien kanssa yhteensopivat kasvit. Vesialtaan äärelle sopivat rehevät, kostean paikan kasvit. Altaalle istutettiin keltaista keltapäivänliljaa, sinistä siperiankurjenmiekkaa, keltareunakuunliljaa, punaista tarhapäivänliljaa ja saniaisia. Sekä kieloa, ruusuja ja jaloangervoa. Myöhemmin kuunliljat on siirretty pois, ne eivät viihtyneet altaalla. Tämän kokoiseen kukkapenkiin meni n. viisi säkkiä multaa.

Valmis allas.

Pohdiskelin tässä, että varmaan sellaisen puron rakentaminen olisi varmasti vielä haasteellisempaa. Ja jos vesi tulisi siihen jostain muualta, kuin että se laskettaisiin käsin. Olisihan siinä haastetta, mutta mielenkiintoinen projekti olisi sekin. Kustannuslaskennassa tämän altaan hinnaksi silloin tuli, ilman kasveja, 170 €.

 Katkelmia päättötyöstäni Suihkulähdealtaan toteutus omakotitalon pihaan.

Syksyyn kääntyy - Vielä(kö) on kesää jäljellä?

On kirpeä pakkasaamu. Aamutuimaan oli vielä -3'C pakkasta, maa oli kuurassa. Paikoin alkaa jo ruska puhkeamaan kukkaan. Pyörinkin pihassani räpsimässä kuvia, syksyn ensimmäisistä ruskasäteistä. Mutta vielä löytyy vihreääkin. No koivuissa ja kuusissa onkin ollut koko kesän jokin ruostetauti. Mutta hyinen ilma jo on. Vielä viime viikolla saimme viettää mukavia hellepäiviä - suht lämmintä oli. Nyt ilmakin alkaa jo tuoksua syksyisen raikkaalta - seesteiseltä.

Aamun kuuraa nurmikolla.

Kuuraa mansikan lehdillä. Vielä (tai vasta) mansikan posket punottaa. Aiemmat kypsät söi todennäköisesti harakka. Eikä niihin auta peljäkkeetkään.

Ruskan vivahteita pihlajan alussa.

Paljon olisi taas päivitettävää. Yhtä jos toistakin projektia on käynnissä. Mulla kun ne ei aina vaan tahdo onnistua, mutta katsotaan. ;) Eihän se aina mee niinku Strömsössä.

Satoakin on tänä kesänä saatu ja ei saatu.. :) Niistäkin tulisi helposti oma päivitys. Satosummauksesta taidan tehdä siis myös myöhemmin oman päivityksen. Mutta tähän näin syksyiseenkin tunnelmaa sopii nyt hyvin uuden sadon hillapiirakka, jonka tein vähän ennen keski-suomen reissua ja samalla sai vietävää koiran hoitopaikkaan, hyvä tuliainen siis. Mies toi hillat, minä pyöräytin iltasella siitä piirakan. Ohje vaan tahtoo aina mennä hukkaan. Tänään oli vuorossa mustikkapiirakka.

Herkullinen hillapiirakka. (Ohje hukassa :)

Silloin aiemmin kun luulin löytäneeni niitä lupiineja, jotka oli itäneet. Ne olikin maahumalaa. :D
Mitähän kaikkea muuta jännää sieltä vielä löytyy, ja sitten varsinkin, kun jaksan käydä ukonhattujen kimppuun. Tänä kesä ne eivät kukkineet, luulen syyksi ötökät, jotka niihin oli tullut. Todennäköisesti ne olivat kirvoja, eivät niitä vihreitä, joita olemme ehkä yleensä tottuneet näkemään vaan mustia sellaisia. Lopulta sain kai ne nujerrettua vähän ötyrämmillä aineilla.

Löysin muuten taannoin paikallisesta ruokakaupasta stevialla maustettua suklaata. Suklaa oli valmistettu Belgiassa. Luontainen suklaa. Sopii varmasti myös sellaiselle joka ei voi syödä sokeria.

Balance -pähkinämaitosuklaa. Maustettu stevialla. Luontaisella steviasta saatavalla makeutusaineella. Valmistusmaa Belgia.

Syksyn ja kesän värejä kurjenpolvessa.

Haikeana nyt hyvästelemme kesän ja iloisena otamme vastaan syksyn!
Jäämme kaipaamaan jälleen sinua kesä! Kunnes taas ensikesänä näemme. :)

Puutarhavierailulla Keski-Suomessa

Eilen oli ensimmäinen syksyltä tuntuva päivä - ilma oli hyvin hyinen ja kylmä. Taitaa kasvien kasvu hidastua. Tomaatit alkaa jo punertaa, syy siihenkin miksi ne ovat näin myöhässä on, toki säät. Mutta kasvihuoneeni olosuhteet eivät ole olleet suotuisat. Valoa, valoa ja enemmän valoa, sekä happea. Minikasvihuone on hyvin suljettu tila, eikä siellä pääse ilma paljoa kiertämään. Olen nostanut nyt tomaatin ulos ja kas, punerrusta poskissa näkyy. Vielä tietysti toivomme, että ilma lämpenisi. Mutta kyllähän tuo on jo syksyksi viikonlopun aikana muuttunut.

Kävimme viikonloppuna entisten Pihakutsujen neuvojien kanssa puutarhavierailulla Haapaveden ammattiopistossa, Haapavedellä. Koulu perustettiin vuonna 1892. Sen perusti ruustinna Nora Pöyhönen (1797–1870). Kirjastovirman nettisivuilta löytyy aika hieno kuvaus Norasta. Ensin siellä opetettiin lapsia kansakoulutapaan viljelemään ja käyttämään kasviksia. Näin syntyi Haapaveden kasvitarha- ja keittokoulu, Haapaveden pappilan oppilaitos. Sittemmin siitä tuli nuorten naisten opinahjo, emäntäkoulu. Näin Haapavedelle saatiin sivistys ja kodin sydän, kodit kohosivat taitavien perheenemäntien avulla, Nora Pöyhösen opissa.

"1903 ruustinna osti koulun nykyisen paikan, Alamaan tilan Mustikkamäeltä. Etelään viettävä rinne ympäröitiin kuusiaidalla ja muilla suojaistutuksilla, jotta arat kasvit saatiin menestymään. Ruustinna aloitti uuden päärakennuksen suunnittelu- ja rakennustyöt. Arkkitehdiksi hän valitsi Wivi Lönnin.

Ruustinna suunnitteli uuden koulun ympärille runsaat kukka- ja koristekasvi-istutukset hiekkakäytävineen sekä laajan hyötytarhan kyökkikasveille. Puutarha-alalla ruustinna oli merkittävä tutkija ja uudistaja.

Ruustinna uskoi, ettei pohjolan kylmä ilma ollut este kasvien kasvattamiselle ja aloitti mittavan työn viljelymenetelmien kehittämiseksi. Tiedon hän hankki kokeilemalla, haastattelemalla sekä lukemalla kirjallisuuslähteitä, mm. maanviljelyskemian kirjoja."
-Lainaus  http://www.jedu.fi/web/haapavesi/nora-poyhosen-jalanjaljissa

Paikalla oli vieläkin Noran ajoilta oleva puu, mänty.
Nyttemmin paikalle on kohonnut jo parikymmentä rakennusta ja opetus jatkuu edelleen. Tänä vuonna siellä vietetään 120 vuotis juhlavuotta.

Tilalla on vielä myös vanha päärakennus Ruustinnanhovi, joka toimii juhlien pitopaikkana.

Rautatieomenapuu, vasemmalla.

Kuvat ovat Haapaveden ammattioppilaitoksesta. Kuvassa köynnöstukia, alaspäin viettävällä rinteellä.

En ole ihan varma tämän teoksen tarkoitusperistä. Minulla siitä tulee mieleen sieni tai sateenvarjo.

Pidän itse, ainakin tämän viikonlopun jälkeen, Nora Pöyhöstä esikuvana, edelläkävijänä. On hienoa saada oppia tuntemaan, joku näin hieno alan osaava ja tunteva henkilö. Ja tutustuminen kouluun, josta en koskaan ennen ollut kuullut, oli käymisen arvoinen. Suosittelen muillekin!
Ja ehkä siitä pieni kipinä syntyi itsellekin, tutustua Nora Pöyhöseen ja edelläkävijöihimme vielä enemmän, ainakin kirjallisuuden muodossa. :)

Itkukuusi oikealla takana. Kuvattu piha-alueen huvimajasta, päivä oli sateinen, mutta meitä se ei paljoa haitannut.

Kannattaa katsoa myös seuraavat linkit, jotka käsittelevät ruustinna Nora Pöyhöstä:
Itä-Suomen yliopiston puutarhapalstan artikkeli 1/07.  http://www.uef.fi/botania/nora
Kodin Pellervo nro 10/09 http://www.pellervo.fi/kodinpellervo/kp10_09/ruustinn_haapav.htm

Yövyimme Kärsämäellä Leirintäalue Suomelassa. Silläkin on oma vanha kiehtova tarinansa. Kuvan päärakennus on 1800 -luvulta. Lerintäalue on ollut jonkin aikaa kiinni ja on taas avoinna kulttuuriosuuskunnan voimin. Tämäkin oli oikein viihtyisä paikka ja palvelu pelasi. Tunnetusti Pohjanmaa on alavaa ja ei niin mäkistä seutua. Leirintäalueen piha-alueelle oli rakennettu, silloin 1800 -luvulla, mäki. Varmaa tietoa ei ole miksi mäki on paikalleen tehty, mutta mieleeni siitä tulee pulkkamäki talvella. Voin kuvitella laskiaisen riemun, kuuman kaakaon ja laskiaspullien mehevän, kermavaahtoa pursuavan maun ja vanhan ajan tunnelman mäen ympärille kera lapsien.
Vanhan ajan tunnelmaa oli myös piha-alueen kesäkeittiössä, josta tuli mieleen vanha kanala tai navetta. Keittiön takana oli lantalan/tunkion tyyppinen paikka. Tälläkin paikalla ja rakennuksella on tarina. Ennen vanhaa, pirtin sittemmin kunnostetun uunin, joka on nyttemmin tehty takaksi, tarina kertoo että lapset meni uuninpankolle piiloon.

Päärakennus 1800-luvulta

Paukkupalsamit. Pohjana ilmeisesti vanha komposti tai vastaava.

Artikkeli Suomelasta Pyhäjokiseutu -lehdessä:

http://kattilakoski.wordpress.com/2012/08/06/kattilakosken-kulttuuriosuuskunta-ja-suomela-pyhajokiseudussa-6-8-2012/

Vieraillimme myös Suomen keskipisteessä. Muistan meidän perheen kesämökin vessan seinällä lehdestä leikatun kuvan, tästä samaisesta Suomen keskipistemerkistä, siinä kuvassa vain on kukkaistutukset paalun ympärillä, tässä niitä ei enää ollut. Keskipistepaalu sijaitsee Siikalatvan kunnassa. Keskipistepaalu on pystytetty v. 1950 Suomen kuvalehden ja Piippolan kunnan toimesta. Keskipistepaalun ympäristöön sijoittuu myös puisto, kirjailija Pentti Haanpään muistopatsas sekä Leskelän kyläyhdistyksen toimitalo, Kairanmaatalo. Talo on 100-vuotta vanha.

Kulttuurihistorialisesti merkittävät paikat alkavat kyllä herättää kiinnostustaan, viimeistään tämän vierailun jälkeen.

Erämaassa

No, löysin kukkapenkistä "kadonneet" kuunliljat. Ostin joskus pari vuotta sitten ne ja ei niitä liiemmin ole penkissä näkynyt, ja nyt huomasin ne. Ovat jääneet pihatatari pensaan alle aivan tyystin, sillehän olisi siis tehtävä jotain.. Ja hyvin olivat kai lupiinitkin itäneet. Niistä ei vain ole nyt kuvia, myöhemmin.

Oikeasti miksi tämän päivityksen nyt kirjoitin, on Salla ja sen Erämaan sankaruus-kisa. Sehän vaatii ihan oman huomionsa tännekin. http://www.eramaansankari.fi/fi/
Erämaan sankarien -kisaa voit seurata Facebookista, Salla -in the middle of nowhere.

Facebookissa oli myös Kotipuutarha -lehden lukijamatkasta, jossa olivat käyneet. Mahtavia maisemia ja puutarhoja Italiasta.

Kannattaa siis nämä katsoa! Ja hyvää elokuuta kaikille!