Totuuksia - Kerro itsestäsi jotakin -haaste

Bongasin jokin aika sitten Bikken pilttuu -blogista tämän hassun hauskan Kerro itsestäsi jotakin -haasteen, ja ajattelin siihen nyt tarttua tässä aikani kuluksi.. välissä ehkä näinkin, ettei aivan kiireettä kokoajan ole - syystyöt, joulukiireet, korttiaskartelut jne. Aloitetaan.

Herkku- ja inhokkiruokani..
Herkkua on puuro, arkena kaurapuuroa ja nykyään kyllä enemmän herkkua on pyhäpuurot, riisipuuropäivä, tai kauralesepuuro, koulussa oli ohrasuurimovelliä ja sämpylää, se oli paras päivä! Olen aina, lapsesta asti, ollut puuroihminen. Inhokkiruokani on maksalaatikko ja puolukka. Minut on koulussa pakotettu syömään puolukkasurvosta, niin eipä oo sen jälkeen enää maistunut puolukat, kun ei maistunut sillonkaan. Inhottaa mulla kyllä ne kauppoihin tulossa olevat hyönteisruuatkin, yök, en kyllä pystyis syömään. En vois koskia pitkällä tikullakaan, mutta makuasioista ei voi kiistellä!

Kahviherkku, jolle sanon kyllä..
Juhlapäivät ja ajat on ihan parhaita. Nyt maistuu oma tekemä joulutorttu ja aina on kiva kokeilla uutta, joitakin kokeilee vaan kerran, jotkut jäävät elämään ja niitä tekee useamminkin. Mokkapalat ovat hyviä! En ole nykyään oikein kääretortun tai tavallisen täytekakun ystävä, kyllästynyt ainakin vaihteeksi olen niihin, joitain twistiä pitää olla vanhassa tutussakin, muttei joulutortussa.

Kahviherkku, jolle sanon ei..
Kääretorttu

Telkkariohjelma, jota katson..
Emmerdale (ja satunnaisia suomalaisia ohjelmia, joista tulee ehkä 10 jaksoa miksi niitä nyt kutsutaan sitten.. posse, kauneuden hinta, maajussille morsian, salatut elämät menee samalla somea selatessa, apua myönnän kauniit ja rohkeatkin menee toisella silmällä jumpan ja kotitöiden ohessa.. jne)

Telkkariohjelma, jota en katso..
Jännitys- ja rikossarjat, sotaohjelmat, liikaa jännitystä ja semmosta, menee yöunet, ei kiinnosta, ne on mun miehen heiniä.

Inhokkisääni..
Varmaan vesisade ja semmonen porottava kuumuus. Ja lumisade tai oikein märkä räntäsade talvella. Sillon ei oo kiva koiran kanssa käydä kävelyllä. Ja pakkanen, tulipalopakkanen ehottomasti!!

Lempisääni..
Lämmin kesäpäivä. Ennen en tykänny kesästä, kun sillon on ötököitä, en vihaa mitään muuta niin paljon kuin ötököitä, hyi, hyi, hyi! Ja syksyn ruska on parasta! <3

Tästä menetän hermot..
Varmaan aika monestakin asiasta.. mutta mitään yksittäistä en nyt tähän keksi.

Tästä rauhoitun..
Metsä ja luonto. Ja se, että pääsee vaan välissä pois kotoa, shoppailemaankin.

Kamalin ja paras aika vuorokaudesta..
Kamalin on yö, tai se alkuilta kun pitää mennä nukkumaan/laittaa nukkumaan. Monet asiat tekee siitä pelottavaa. Se ei ole enää nykyään minulle itsestään selvyys, että nukutaan. Olen omannut aina hyvät unenlahjat, mutta sittemmim sekin on romuttunut. Paras, nykyään kuitenkin on, kun tykkään ihan iltapäivistäkin ja illoista, kun on hyvää ohjelmaa jne. ennen olin aamuihminen, nykyään on vaikea mennä nukkumaan, ja nukkuu sitten pitkään. Ristiriitaista vai mitä? Kyllä se päiväkin on ihan ok, jos on miellyttävää tekemistä.

Huonoin (surullisin) ja paras mieliala..
Parashan on tietysti sopu kaikkien ihmisten kanssa, ja iloinen mieli. Huonoin kun tulee riitaa miehen kanssa.

Kodin turhake..
Hiustenkuivaaja? Enpä juuri käytä.

Kodin paras tavara
Imuri. Ilman sitä en voisi elää. Ja mikro ja hellakin on ihan ok!

Vaate, jota en suostu laittamaan päälle..
Jotain liian paljastavaa. Joku huumorijuttu, en oikein keksi kyllä mitään muuta tähän.

Lempivaatteeni..
Raitaneule ja gollari/trikoohousut.

Haju, jota en kestä..
Päivällä n. klo 15 meillä syödään päivällinen ja jos mies on ollut myöhään töissä tai muuten, ja illalla jo paljon päivällisen jälkeen lämmitetään ruokaa mikrossa, jossa on lihaa ja pottuja, ja kun se ruoka-annos otetaan pois sieltä mikrosta, se haju leviää ympäri asuntoa, niin en tykkää siitä. Voimakkaat hajut kotona muutenkin ärsyttävät ja inhottavat kun kokoajan pistää nokkaan joku haju, ei ole sietokykyä monillekkaan asioille mulla, mutta yksi niistä on voimakkaat hajut lähinnä kotioloissa, nukkuessakaan en jaksa haistella kokoajan jotaki hajua.

Parhaita tuoksuja..
Koira. Meijän oma karvaturri. Se ei ole semmonen ulon haju, vaan se on koiran tassuhaju. ❤ Tiedän, että se on vielä täällä, tiedän, että on elämää, silloin kun tunnen tuoksun nenässäni. Meijän koiravanhus, 9v. Joka ei vanhakan vielä oo, mutta raukka pitää jo nostaa sohvalle ja sängylle, kun siellä hän asustelee.

Meijän vanhus, cairnterrieri Roosa "Eräpirtin Saimi"

Kamalin luonteenpiirre ihmisellä
Ilkeämielisyys, ylimielinen ihminen. Vinoilu.

Paras luonteenpiirre
Ystävällisyys

Elettäis vaan kaikki sovussa, ei ois riitoja ja sotia.

Nappaapa mukaasi tästä haaste ja paljasta pala itseäsi meille! Hyvää loppuviikkoa kaikille, viikonlopun odotusta ja ensimmäistä adventtia!

Viisi parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta

Sain jo jokin aikaa sitten Anneli A:n Pihakuiskaajan matkassa -blogista Viisi parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta -haasteen ja ajattelin nyt siihen tarttua, kun syyskireiltäni nyt kerkeän toviksi tähän perehtyä. Kiitos vain Anneli A!

Mennyt kesä oli minun mielestäni meillä ihan lämmin, ihan sopiva, ei ollut liian sateista eikä liian kylmääkään, mutta lyhythän se oli. Se on aina, aivan liian lyhyt. Ja menee tosi nopeaan ohi, se on ohi ennen kuin se ehtii alkaakaan.

Omassa puutarhassani ei tapahtunut tänäkään vuonna paljon mitään. On niin monia asioita mitkä siihen vaikuttaa enkä ala niitä tässä erittelemään, mutta ehkä ne kasvit sieltä vielä nousee, ehkä ensi vuonna nitistän loputkin inhottavasti leviävästä pihatatarista... ehkä ensi vuonna.


Ensimmäinen puutarhamuistoni voisi olla kuitenkin alkukesällä voittamani amppelit Pesiölän puutarhasta, ne olivat tosi komeita, niitä oli kaksi ja ne olivat petunia-amppelit. Niistä en saanut kuvaa kun ei oikein koskaan ollut aikaa kuvata ja en sitten oikeastaan löytänyt niille sopivaa paikkaa, ne vain sitten olivat.. Tästä voit lukea juttua kesän puutarhavierailusta.

Kuva alkukesän vierailusta Puutteenkylän puutarhasta, Kuusamosta.

Toinen muistoni voisi olla liljat. Jätin ne viime syksynä ruukkuun, siinä uskossa, että ne eivät selviydy pohjoisessa ja en jaksanut nostaa niitä silloin ylös tai muistanut sen kummemmin. Kun esikasvatin ne ensin silloin sisällä joten uskoin että ne eivät selviydy, mutta niinhän siinä vain sitten kävi että ne iloiseksi yllätyksekseni ne sieltä ruukusta nousivatkin. Syksyllä siirsin ne sitten penkiin.

Kolmas muistoni on ehdottomasti pelargoniat, ne kestävät vaikka niitä juuri muista kastella! Ne selvisivät ekoihin pakkasiin ja sitten jouduin heittämään ne pois. Kesäkukat ovat yksi tärkeimpiä asioita kesässäni ja puutarhassani.

Yksi, ja neljäs, puutarhamuistoista olisi varmaan ollut vierailu Avoimissa puutarhoissa, mutta tänä vuonna oli jotain muuta silloin niin niihin en päässyt. Sen sijaan pääsin vierailemaan Tornion Arboretumissa, se on sellainen pieni puisto, jossa on paljon erilaisia kasveja. Tästä voit lukea jutun arboretum vierailustani.

Viides muisto ei ehkä ole niinkään muisto, vaan myös nykyhetkeä ja sekin on tärkeä osa puutarhani vuodenkiertoa. Kanervaistutukset nimittäin. Joka vuosi istutan ne ruukkuihin ja ne kestävät ympäri vuoden, ei tarvi terassia pitää paljaana koko pitkää talvea, vaan jotain sinnekin, kun lumi ei kuitenkaan aivan kokonaan koko terassia pääse peittämään. Ostin kesällä myös uuden puulaatikon, kuvassa olevan kaltaisen, mutta vielä en ole ehtinyt ottaa siitä kuvaa, kun se etsii vielä paikkaansa.

Ja bonusmuistona, vaihdoin koivuangervojen tilalle Ilo-ruusun, toivon että se lähtee kasvamaan.


Haaste on varmaan kiertänyt jo monissa blogeissa, mutta katson josko näissä ei olisi vielä kiertänyt. Ottakaahan muutkin mukaan kiva haaste! Voi ne olla varmaan muitakin muistoja kuin puutarhamuistoja, jos oikein luova on. 

Navettapiian puuhamaa

Jokirannassa

Satupuutarhassa

Marraskuista viikkoa kaikille!

Tervehdys isänpäivään!

Otin varaslähdön jouluun ja leivon tämän vuoden ensimmäiset joulutortut. Joko sinä olet leiponut, vai saako niitä vielä leipoa?

Olen saanut myös yhden haasteen tänne blogiin, kiitos paljon siitä Anneli ja pahoittelut, tarkoitus oli tarttua siihen tänään, mutta leipoessa ja siivotessa meni tämä päivä. Syyskiireitä on niin ei aina ehdi bloggailemaankaan. Päässä on raksuttanut ajatuksia jo tuohon haasteeseen liittyen, mutta palailen vielä siihen myöhemmin. Nyt nautin kupposen kuumaa ja joulutortun. Miten sinä muuten teet joulutortut? Kaupan valmis taikinaan vai johonkin muuhun? Minä teen kampanisu- eli torttu-taikinaan. Kampanisu on perinteinen lappilainen kahvileipomus, paikkakunnittain sakaroiden määrä ja taikinan ainekset vaihtelee. Joulutortuissa meilläkin on 4 sakaraa. Mutta kampanisu, muistuttaa kampaa, siitä tulee se sakaroiden määrä 4 tai enempi. Kampanisuohjeen löydät esimerkiksi kansanedustaja Eeva-Maria Maijalan nettisivuilta. www.eeva-mariamaijala.fi

Tämän kuvan myötä hyvää isänpäivää ja ilon täyteistä isänpäivän viikonloppua kaikille blogini lukijoille!

♥:llä Pelaguu

Ps: bongasin muuten uuden blogin. Meijän uuen matkailukoordinaattorin kirjoittaman blogin, jonka halusin jakaa nyt myös teijän kanssa. Vilkaskaapa ja kertokaa mitä mieltä ootte. Ite kyllä tykkäsin, kateeksi käy kun ulosanti oli niin hyvää ja kuvat upeita. Blogissa kerrotaan elämästä Sallassa, mun kotikonnuilla. Ja vuodenajat oli niin hyvin kerrottu, kesä on lyhyt ja ruskasta suoraan talveen, no nyt on loskaa ja musta maa. Mutta vilkaskaa. Se löytyy osoitteesta  1000kilometria.wordpress.com (en saa nyt linkattua tähän kun oon puhelimella)

Pyhäinpäivään

Meillä oli kuluneella viikolla muutama kaunis pakkaspäivä ja luntakin on nyt tullut ennen pakkasia, sen 20cm suunnilleen. Nyt on jo lauhtunut.

Huomenna on pyhäinpäivä. Toivottelin jo aiemmin Halloweenia mutta osa saattaa viettää Halloweenia vielä tulevanakin viikonloppuna, mutta kyllä se itselleni on enemmän pyhäinpäivä vaan. Tämän pakkaspäivänä otetun kuvan myötä, toivotankin kaikille kaunista ja rauhaisaa pyhäinpäivää ja talven tuntuista viikonloppua!

♥:llä Pelaguu