pelaguu.blogspot.com

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kaamosvalo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kaamosvalo. Näytä kaikki tekstit

perjantai 5. helmikuuta 2021

Kaamoksen selkä on taittunut

 Loppiaisen tienoilla meillä täällä Sallassa aurinko pilkahti ensimmäisen kerran kaamoksen jälkeen näkyviin ja kun kiipeesi tarpeeksi korkealle, auringon saattoi tavoittaa.

Me kävimme Sallatunturin päällä tavoittelemassa aurinkoa 10.1. Ilma oli otollinen nähdä aurinko, taivas oli selvä ja pakkasta, hyytävä viima puski kasvoille, koko retken ajan. Loppiaisen tienoilla auringosta oli nähty halo ilmiö. Tässä kuvia meidän kymmenen päivän reissusta Sallatunturin päälle.











Mitäs suunnitelmia teillä on viikonlopuksi? Aloitin muuten myös Retkihaasteen. Ja retkelle mieleni tekevi viikonloppunakin, aurinkokin paistaa nyt ulkona kauniisti. Koukutuin myös uuteen harrastukseen, villasukkakävelyyn, oletko kokeillut?¨

Hyvää viikonloppua! :) Nauttikaa hetkistä metsässä.

tiistai 27. helmikuuta 2018

Polar Night Light -festival Kuusamossa

Huhhei, olympiahuuma on laantunut ja nyt ei ole mulla hetkeen muita kiireitä niin kerkeän ehkä vielä toisenkin postauksen tehdä tälle helmikuulle. Valon määrä on huikea, ollaan menty kevättalveen ihan huomaamatta, aika on kiitänyt suorastaan ja aurinkokin jo lämmittää päivällä, voi kyllä siis jo minun mielestä sanoa, että jos ei jo olla keväässä niin kevään kynnyksellä, kevättalvessa. Palataan kuitenkin vielä kuukauden taakse, kun Kuusamossa ja Kuusamon Rukalla järjestettiin nyt toisen kerran maailman pohjoisin valotaidefestivaali - Polar Night Light festival. Polar night light festival järjestettiin Kuusamossa ekan kerran viime vuonna, silloin kävin ekaa kertaa Kuusamon vesitornissa, josta oli paitsi komeat näkymät Kuusamon kaupungin ylle, mutta siellä oli myös "valotaideteosnäyttely". Tästä viime vuoden tunnelmiin.

Tänä vuonna Polar Night Light festival oli saanut innostusta ja osana näyttelyä oli Helsinki Lux -tapahtumasta palanen. Kuusamon, muistaakseni, Nilon koulun oppilaat olivat myös osallistuneet Kuusamon näyttelyn rakentamiseen ja kuvassa oleva valokatu oli heidän rakentamansa. Kuusamon vesitorniin rakennettiin pop-up näyttely, joka esitteli uutta ja vanhaa valotaidetta sekä suomalaisilta että ulkomaalaisilta taiteilijoilta. Tässä siitä palasia. Poikkesin siis Kuusamon vesitornilla.

Ja tosiaan kuten aiemmasta viime vuoden postauksesta voitte lukea, niin Kuusamon vesitorni ei ole enää nykyisin käytössä ja ylös korkeuksiin mennään hissillä. Hienoa, että se oli otettu nyt väliaikaisesti taas käyttöön. Näyttely on jo päättynyt. Viime vuonna kun kävin näyttelyssä olivat päivät jo pidentyneet niin, että ulkona oli valoa, mutta nyt oli vielä ihan pimeää, niin osa valoteoksista pääsi oikeuksiinsa. Kuusamon vesitornin näyttely avautui aina ilta-aikaan. Tänä vuonna kun ulkona vesitornin juurella odottelin miestäni, että mennään yhdessä katsomaan näyttelyä ylös, niin kuulin muutamien ihmisten siinä ihmettelevän, kun olivat vain iltakävelyllä kävelemässä vesitornin ohi, että mikä tämä on, onko täällä jokin näyttely. Osa taisi mennä ihan katsomaan uteliaina että mitä sisältä löytyy, osa ei. Tässä kuitenkin palasia tämän vuoden näyttelystä. Pahoittelen huonoa kuvanlaatua, kamerani ei pystynyt hyviin kuviin enää pimeässä.


Vesitorni oli tänäkin vuonna valaistu myös ulkoa päin, vaihtuvin värein.





" Uutena merkittävänä teoksena tämän vuoden Polar Night Light Festivalilla nähdään LUX Helsinki -valotaidetapahtumassa jo usean vuoden ajan toteutettu, suurta ihastusta herättänyt Lantern Park eli Lyhtypuisto. Kuusamolaisen Nilon koulun oppilaat ovat osallistuneet teokseen ja valmistaneet näyttäviä lyhtyjä, jotka kootaan yhtenäiseksi lyhtypuistoksi Kuusamon Oulangantielle tapahtuman ajaksi. " lightfestival.fi

Ulos vesitornin läheisyyteen Oulangantielle oli pystytetty lyhtypuisto ja myös  sisäänkäynnille oli pystytetty Latern Park - Lyhtypuisto.







Vesitornin sisäänkäynti.




Ulkona oli yksi valotaideteos. 

KALLE MUSTONEN

Jänis ja kuutamo, 2016

“Tarinat eläimistä,

varjoleikit luolan seinällä,
vanhempia kuin itse kieli.
Metsästäjä muuntuu saaliiksi.”

Teos koostuu puuveistoksesta, taskulampusta ja varjosta.

Se on alunperin esitetty Dimensio-ryhmän näyttelyssä Jyväskylässä





IRMELI HUHTALA

FlowerLux, 2018

Valokuvataiteilija Irmeli Huhtalan FlowerLux on sarja kukka-asetelmia, jotka saavat taiteilijan käsittelyssä fantasian omaisia piirteitä. Huhtala kääntää osia kuvistaan negatiiviksi tuoden esiin värejä ja vastavärejä.






SHADER

Circle of life, 2018

Projisointi, plastoliini
Shader-kollektiivin mikromapping-teos Circle of Life on Lapin luonnosta inspiraationsa ammentava fantasiamaisema.



JANNE PARVIAINEN

Forget Who You Are, 2013

Projisointi
Janne Parviaisen valomaalauksissa ympäröivä todellisuus muuttuu maagiseksi valomaailmaksi. Parviainen on yksi kansainvälisesti tunnetuimmista kotimaisista valomaalaajista. Hänen töitään oli esillä myös vuoden 2017 Polar Night Light Festivaalilla.



VILLE MÄKELÄ
Vladimir, 2014

Venäjä on ollut politiikastaan otsikoissa maailmalaajuisesti jo pitkään. Eurasianistit vastustavat Venäjän länsimaistumista ja sen vaikutteita. Mielenosoittajat sekä seksuaalivähemmistöt ovat viime vuosina saaneet tuntea suurta vastustusta valtion taholta.
Ville Mäkelän projisointiteos Vladimir on vastalause Venäjän politiikan aatteita vastaan. Teos on esitetty kahdesti aiemmin Lux Helsinki -tapahtumassa, vuosina 2014 sekä 2015.

Ja huomaatteko miten on heijastuksilla tehty kulmakarvat, nenä ja suu tai parta.


Lopuksi kuva Kuusamon kaupungista vesitornilta kuvattuna.




Muistin, että minulla olisi haasteetkin tuolla odottamassa, mutta palajan niihin kun ehdin. ;) En vaan kyllä oikeastaan tiiä mihin tämä kaikki aika on taas kadonnut, aina on vain jotain muuta. Aika rientää niin kovaa vauhtia että huomasin myös että pian voisi jo järjestää myös blogin synttäriarvonan, ole siis kuulolla. Täällä ollaan, elämä on vaan vienyt menneessään aivan muualle kuin bloggaamaan, kuvia on kyllä tullut otettua, mutta koneelle siirto ja blogiin laitto ovat nyt hieman jääneet muiden kiireiden jalkoihin. Mukavaa maaliskuuta kaikille ja kevätkuukausia!

Ps: Kuvien esittelytekstit on lainattu lightfestival.fi sivustolta

maanantai 23. tammikuuta 2017

Petservaaran näköalatornilla

Loppiaisviikonlopun mentyä, suuntasimme kelkkailemaan Sallan Aatsingin kylän Petservaaraan. Kohtuu hyviä ilmoja on meillä nyt riittänyt ja kaamoksen mentyä nyt on saatu jo aurigon paistettakin, kovin korkealta se ei vielä paista, mutta vähän ja matalalta, silloin valo on kyllä kauneimmillaan. Tuona talvisena maanantaipäivänä aurinkokin hieman pilkisti, mutta kaamos taisi olla vielä päällä ja pilviverhokin edessä, tuuli oli kova, mutta ilma muuten hyvä pikku kelkkailuretkeen. Tässä kuvia sieltä.

Petservaaraan menee talvisin virallinen kelkkaura, kesällä sinne ei mene polkua, mutta metsän läpi kelkkauran pohjaa pitkin sinne pääsee. Lähdimme matkaan Aatsingin vanhainkodin kulmilta, ja siitä matkaa Petservaaran päälle oli n.5km, karkeasti arvioituna. Kelkkauran tunnistaa punaisista, puisista, lumen kuorruttamista reittimerkeistä.


Ajeltuamme hyvän tovin, vastassamme oli mukava, kesy poro.




Auringon värjäämää kaamostaivasta.



Hei, hei poro!



Petservaaran päällä on puuvaja, tulistelupaikka ja näköalatorni.




Näköalatornista avautuvat maisemat Aatsingin kylän yli.
Sieltä näkyvät Venäjän puolen Sallatunturit kuin myös uudet Sallatunturit.






Lähettiin laskeumaan alaspäin, niin huomattiin mitkä maisemat
 olivat menomatkalla jääneet selän taakse.
Aatsingin kylä avautui eteemme.




Tässä linkki Retkipaikan kirjoittamaan juttuun heidän käynnistään Petservaarassa kesällä.

Hyvää, talvista uutta viikkoa kaikille!

maanantai 18. tammikuuta 2016

Iso pyhätunturi

Sallassa on kahden tunturin tunturialue Iso pyhätunturi ja Pikku pyhätunturi. Joista Pikku pyhätunturi toimii talvisin Sallan laskettelukeskuksena nimellä Sallatunturi. Sittemmin Sallan kunta on anonut tunturien yhteisnimiksi Sallatunturia, ettei se sekottuisi Pelkosenniemen Pyhätunturiin. Viereinen Iso pyhätunturi on suosittu talvi- ja kesäkohde, joten talvellakin voi huoletta jättää lumikenkät pois, ellei halua poiketa reitiltä, sillä polku on tamppautunut hyvin tavallisin kengin kuljettavaksi.

Tapaninpäivän jälkeisenä sunnuntaina kävimme retkellä Iso pyhätunturilla. Pakkasta oli n. -17 astetta, sopiva sää nähdä myös aurinko. Mitä ylemmäs kiipesi, lämpötila alkoi nousta ja hiki alkoi valua, liika vaatetus ei tuntunut oikein kivalta, mutta tykkypuiset maisemat ja pilkahteleva aurinko palkitsi vaivan. Lämmön vaihtelun seurauksena myös kameran linssi alkoi mennä huuruun. Nousu ei ole mitenkään rankka, suurin osa matkasta vain myötäilee tunturin rinnettä eikä nousu ole jyrkkää tunturin rinnettää suoraa ylös. Vielä joulunaikaan piti nousta hieman ylemmäs jotta auringonkin näki.


Ensin ylitetään pieni silta. Kesäisin tässä virtaa pieni puro, nytkin puron solinan voi kuulla jään alta. 









Lakeen alkaa jo aurinko paistaa. Näistä auringonlaskuasetuksella ottamistani kuvista auringon kajon näkee hyvin. Keinotekoisesti sininen hetki. Hetki ei siis ollut muuten sininen.





Auringon nousun punaamaa taivaanrantaa.




Kaikki puut ovat ensin jääkerroksen peittämiä, jonka peittää lumikerros.



Auringon säteet ylettyy puun latvaan.





Nyt ollaan jo niin korkealla, että aurinko näkyy.



Laskettelukeskus näkyy taustalla.














Iso pyhätunturin huippu näkyy taustalla.










Lähdetään laskeumaan kotimatkalle.



Jonkinlaista postausta syysasuisesta Iso pyhätunturista vuodelta 2012 voit lukea tästä. Lumisemman postauksen voit lukea tästä vuoden 2014 tammikuulta.

Hyvää uutta viikkoa kaikille!