Happy Halloween!

Vaikka varsinainen Halloween -päivä on huomenna, lokakuun viimeisenä päivänä, niin moni on viettänyt sitä jo eilen. Itse en vietä Halloweenia, mutta toivottelen kaikille sitä vielä viettäville..

Hauskaa Halloween -päivää ja lokakuun lopetusta! 

Annetaan talvikauden nyt tulla!

Tein kuitenkin Halloweenin ajaksi kinderpiirakkaa. Saatiin uusi hella ja sitä piti heti testata. Asutaan siis vuokratalossa, joten todella saatiin, kun vaadittiin, kun edellinen jätti paistokset raa'aksi ja paistoi muutenkin huonosti. Hyvin paistoi uusi uuni ja ensimmäinen kokeiluni kinderpiirakkaa onnistui hyvin. Ohjeen löydät täältä. Ohje on suoraan kotikokki -sivustolle, ohje ei ole minun.

♥ :llä Pelaguu 

Syyslomaretki Salmijoenkanjoniin

Blogi yhteistyö

Meillä täälä Sallassa oli viime viikolla koulujen syysloma. Syyslomaviikon aikana Sallan 4H järjesti toimintaa koko perheelle, kahden retken muodossa Sallan alueella. Minäkin pääsin työnikin puolesta yhdelle retkistä. Kävimme tutustumassa Salmijoenkanjoniin, paistoimme makkaraa, etsimme geokätköjä ja ihmettelimme luonnon ihmeitä. Retkille olivat tervetulleita kaikenikäiset ja kokoiset perheet, yksin tai yhdessä. Salmijoenkanjonia meitä oli katsomassa 6 henkeä.

4H = Harkinta, Harjaannus, Hyvyys, Hyvinvointi - Head, Hands, Heart, Health
Sallan 4H on perustettu vuonna 1940, toimintaa on ollut jo yli 70 vuotta. Sallan 4H -yhdistys järjestää lasten ja nuorten kerhotoimintaa viikottain. Kesälomalla on viisipäiväinen päiväleiri. Kerhotoiminnan lisäksi Sallan 4H järjestää kaikille avoimia retkiä, harrastekursseja, nuorten työelämävalmennusta sekä leirejä. Yhdistyksellä on myös pieni myymälä Sallan keskustassa. Sallan 4H myös ostaa ja välittää erilaisia luonnontuotteita.

Salmijoenkuru on jäätikön pohjalle virranneen jäätikköjoen kuluttama kuru. Jykevien kallioseinämien reunustaman kurun pohjalla virtaa louhikkoinen, puromainen Salmijoki. Salmijoen putous on kaksihaarainen köngäs. Putous virtaa Salmijoen retkeilyreitin varrella leiripaikan vieressä. Jokikurun rinteet kasvavat komeaa vanhaa metsää. Jykeviä, paksuoksaisia ikipetäjiä ja keloja on runsaasti. Puronvarren lehtokorpien ja kalliopahtojen kasvillisuus on monimuotoista.

Putoukselle pääsee ajamalla Kemijärvi-Salla kantatietä Sallan kirkonkylältä Kemijärvelle päin n. 7km, kunnes kääntyy metsäautotie, jossa tienviitta Rojula. Sitä tietä ajetaan vielä n. 7 km, kunnes tullaan levikkeelle, johon voi jättää auton. Metsäautotien varrella on opasteet Salmijoen kurulle. Kurulle vievä polku on hyväkuntoinen ja paikoin on mahdollista päästä myös lastenrattailla perille. Polku on merkitty sinisin reittimerkein. Levikkeeltä on noin 1 km matka kurulle. Salmijoenkanjoni on vilkas käyntikohde, nytkin siellä oli pari muuta perhettä.

Retkellä Salmijoenkanjonille vierähti mukavasti aika ja kaikille löytyi jotain tekemistä. Opeteltiin lasten kanssa vuolemaan kiehisiä, käyttämään puukkoa turvallisesti ja sytyttämään nuotio. Mietimme myös roskien kierrätystä. Mitkä voidaan polttaa ja mitkä jaksetaan kantaa matkassa takaisin.

Suurta ihmetystä ja innostusta lapsissa aiheutti siellä täällä ollut lumi. 

Tässä maahan kaatuneen puun päällä ollut lumi.

Samaisesta kelottuneesta puusta lapset löysivät linnun pesäkolon.

Tässä ihmeteltiin kelon läpi kasvanutta männynoksaa.

Rinnettä alas, pian olemme perillä, kosken kuohunta kuuluu jo.

Salmijoenkanjonilla on laavu, tulistelupaikka, puuliiteri ja wc.

Leiripaikan välittömässä läheisyydessä virtaa Salmijoki ja sen kuru.
Sillan yli pääse jatkamaan joko matkaa tai katsomaan putousta erinäkökulmasta,
lopussa kuvat sieltä.

Salmijokea alavirtaan

Sillalta kuvattu ylävirtaan.

Vesi on matalalla. Luonnon muovaamat kivet näkyvät hyvin.

Sillalta kuvattu alavirtaan.

Laavu ja puuliiteri

Välissä on makkaroiden paiston ja retkieväiden syönnin aika.

Opetellaan nuotion sytytystä.

Rohkeimmat uskaltautuivat keskitasanteelle.

Lopuksi vuollut veneet laskettiin veden vietäväksi.

Paluumatkalla etsittiin karpaloita.

Tämä postaus on tehty yhteistyössä Sallan 4H:n kanssa. Lisää Sallan 4H toiminnasta ja valtakunnallisesti 4H:sta voit käydä lukemassa alla olevista linkeistä. 4H liiton sivujen kautta voit mm. etsiä oman lähinnä olevan 4H -yhdistyksen:

Sallan 4H
4H liitto

Ensilunta

Maanantaina meille satoi virallinen ensilumi. Sitä juuri ja juuri oli ehkä sen sentin verran, mitä tarvitaan viralliseen määritelmään ensilumesta. Koko päivän se lunta nakkeli, jossakin uutisessa oli että se olisi ollut räntäsadetta, mutta kyllä se ihan lunta oli. Tiistaihin mennessä se oli sitten jo sulannut pois.

Meillä täällä Itäisessa Lapissa on ollut mukava lämmin syksy, harmi vain sen ruskan kun ei siitä juurikaan sitten ollut. Yhtään kaunista kuura-aamua en ole ehtinyt kuvaamaan, niitä on ollut vain yksi tämän syksyn aikana. Se kertoo siitä että syksy on ollut lämmin, eikä ole juurikaan ollut yöpakkasia. Satunnaisia yöpakkasia on aina, mutta ei niin paljoa, että olisi kuuraa maassa. Sumua on ollut senkin edestä, mutta sitäkään nyt en oikeastaan ole ehtinyt kuvaamaan. Sen sijaan ensilumen jälleen kuvasin. Tässäpä näitä otoksia iltakävelyltä.

On se aina mukavaa pieni lumi. Vaikka en talvesta tykkääkään ja luntakaan ei paljoa tarvisi tulla, ja leutokin se saisi olla, niin mukavasti valostuttaa.

Takapihalla hentonen lumikerros

Poimulehti

Kelkkareitin merkki makaa sillalla

Junginlampi

Junginlampeen virtaava pieni puro

Hyvää viikonloppua ja raikkaita syyspäiviä kaikille!

Sotkan ämmin luontopolulla

Lokakuun ensimmäisen viikonlopun retkeily muodostui lähiretkeilystä iltakävelyn muodossa, kun suuntasin koiran kanssa kiertämään Sotkan ämmin luontopolkua. Viime syksynä kiersin koiran kanssa Sotkan ämmin polun toiselta puolelta ja lähtöpaikkana oli silloin Sotkan ämmin laavu ja sen seutu. Nyt lähdin liikkeelle Sallatunturin tuvilta ja kiersin lyhyempää kautta, kulkematta Sotkan ämmin lähteen kautta, aina Hangasjärven laavulle paistamaan makkaraa. Nyt ei ollut hirveän paljon aikaa kuljailla ja kierrellä, olinhan jo ilta ja alkoi tulla pimeä. Ehkäpä joskus vielä palaan tänne päiväs aikaan, nytkin oli tarkoitus kulkea reitti päivällä, mutta tuli muuta. Linkki viime vuoden postaukseen tästä. Jossa myös kartta reitistä. Sotkan ämmin luontopolkuhan siis sijaitsee Sallatunturin kupeessa.

Ruska on ollut hyvin vaatimaton täällä meillä Itä-Lapissa, osin se johtuu koivun sienitaudista. Koivun lehdet tuntui putoavan aikaisin ja niissä ei ollut juurikaan ruskan värejä. Havaitsin myös, että haapakaan ei juuri loistanut kirkkaudellaan. Haavallahan on värikäs ruska loisto lehdissään. Senpä vuoksi yhtään ruskan ajan postausta minulta ei tule. Suot vain hohtivat vielä tällä retkelläni okran sävyissä.

Ennen varsinaista metsään sukeltamista avautuu, läpikuljettavalta suolta,

näkymä Sallatunturin rinteille (Iso ja Pieni Pyhätunturi) ja Sallatunturin tuville.

Sotkan ämmin luontopolku/kierros on vaihteleva, mutta helppo kulkuinen, tosin kapea polku, että tänne ei pääse lastenrattailla tai pyörätuolilla. Reitti on merkitty sinisin reittimerkein. Näin ilta-aikaan sai kulkea jo aika rauhassa. Ruskaturistitkin olivat jo varmasti vähentyneet. 

Ennen saapumista Sotkan ämmin laavulle, pyörähdin sillalla, josta olisi voinut vielä jatkaa Sotkan ämmin kierrosta, mutta nyt suuntasin jo Hangasjärven laavulle.

Suolla oli paikoin paljonkin vettä. Pienet puupalikat olivat avittamassa

 ylitse menoa Sotkan ämmin laavun luona, kun vesi oli tullut pitkospuille.

Sotkan ämmin laavu.

Roosan hyppynäytettä! :)

Tällä kertaa minulla oli vaelluskengät, vaatii vielä jalka tottumaan

näihin kenkiin, viimeksi oli kumisaappaat.

Näkymä Sotkan ämmin laavulle ja takana siintää Sallatunturi.

Käytetty apuna kameran Popart -asetusta, jolloin muokkaa hieman

värejä kirkkaammiksi.

Jatkoimme matkaa Hangasjärven laavulle. Laavulle laskeudutaan portaita pitkin.

 Hangasjärven laavu on kaunis paikka.

Laavun takaa aukeaa näkymä Ruuhitunturiin.

 Ennen kotimatkaa paistettiin vielä makkarat,

koirakin sai osansa.

 Lopuksi vielä tarinaa Sotkan ämmistä ja Hangasjärvestä.

Sotkan ämmin kierroksella on siis myös lähde, jolloin ollaan entisen Sotkan tilan mailla. Heikki Sotkajärvi muutti perheineen tilalle Märkäjärven kylästä (nyk. Salla kk) 1910- luvulla. Sotkan torpan rakennukset rakennettiin Salla-Kuusamo tien varrelle, ja perhe asui paikalla talvisodan syttymiseen saakka. Alkuperäisistä rakennuksista on jäljellä vain kellari, joka sijaitsee Salla-Kuusamo pikitien varrella. Se on entisöity 1996. Sotkajärven topakkaa emäntää kutsuttiin Ämmiksi.

Kasvillisuus on rikasta alueella. Lähteen luona on opas-taulu, josta voi lukea enemmän alueen kasveista. Torppaan kuuluu myös tietysti niittyjä. Vielä toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina niityllä käytiin vuosittain töissä. Niittytyöt veivät usein joitakin viikkoja. Miehet hoitivat niittämisen ja naiset ruuanlaiton. Yöt saatettiin nukkua kodassa taikka taivasalla puun juuressa. Niittykulttuurista luovuttiin vuonna 1940- luvulla, jonka jälkeen niittyjä on uhannut metsittyminen.

Lappalaiset pyysivät tällä seudulla peuroja. Hangas -sana tarkoittaa Pohjois-Suomessa eteenkin peuranpyynnissä käytettyä pyydystä. johon kuului hyvin pitkä johdeaita ja sen aukoissa olevat ansat. Myös tuollaisen pyydyksen johdeaitaa saatettiin sanoa hankaaksi. Ansa saattoi olla kuoppa (peurahauta), johon peurat ajettiin johdeaitoja apuna käyttäen. Ämmin lähde sijaitsee Hangasharjun alla.

Tästä pääset vielä viime syksyn postaukseen Sotkan ämmin kierroksesta.


Nyt toivottelen jo kaikille hyvää loppuviikkoa ja viikonloppua!