Aatsinki

Jaha, tuo edellinen postaus oli niin tyhjentävä, että en oikein osaa jatkaa, takki tyhjä, mitä kirjoitan - fiiliksellä jatketaan, mutta jatketaan silti... Mainittakoon vielä, että huimat 295 lukukertaa sille näytti tulleenkin, mun mittapuussa se on huikea, koska se on eniten luettu postaukseni tähän mennessä. SUUREN suuri KIITOS kaikille, jotka jollakin muotoa siellä kävitte tai kommentoitte! Olette sydämessä! :)

Siispä jatketaan, uuden suuren luku-/klikkausennästyksen metästyksessä, onhan nyt metästysaika.. xD Jatkan retkeilypostauksilla, vaikka se jo hieman itseäkin kyllästyttää.. :D No ei vain. Mukava jos tykkäät kulkea mukana, tässäkin postauksessa! :)

Seuraavaksi mennäänki Sallan kunnan yhteen kauneimmista kylistä, Aatsinkiin. En ole itekään sitä tajunnu ennen kuin tämän kesäisen vierailun aikana ja sen jälkeen, kuinka kaunis tosiaan onkaan Aatsingin kylä. Myönnän taas kurjuuteni ja häpeäksenikin jälleen totean, että en ole oikeastaan koskaan ajanut Aatsingin kylän läpi, nytkin olisi se pitänyt tehdä, mutta matkamme jatkui tästä aivan muualle, joten ei ollut aikaa. Tahtonut olla aina niin, että on vain tullut käytyä täällä joskus talvella, eikä se näytä samalta kuin kesällä. Kuvaankaan en saa mahtumaan sitä mitä näimme ja sydämissämme koimme. Ihastuin Aatsingin kylään! :)

Aatsingin kylä on keskellä jyrkkäpiirteisiä vaaroja. Näiden vaarojen välistä kulkeva Aatsinkijoki laskee Aatsingin kylässä järviin, ja vesitse pääsee aina Saijalle ja Savukoskelle asti. Kylän keskellä tuntuu kuin olisi saapunut ylemmäskin Lappiin. Poro- ja lammastalous on vahvimmat elinkeinot kylässä. Kylässä on vanha jo käytöstä poistunut vanhainkoti, huhutaan että siellä kummittelee. En tiedä onko siihen perää, ja joo, en käynyt tarkistamassa!! :D

Aatsingin kylä taitaa olla niitä harvoja kyliä, jotka on Sallassa rakennettu vesistöjen äärelle, no kun tarkemmin ajattelen, on niitä kyliä muitakin. Mutta kun vertaan vaikka Posion kuntaan siellä järviä riittää vaikka muille jakaa ja itse kun olen elänyt koko lapsuuteni sodan jälkeisellä vastiketilalla, tämä Aatsingin kylä tuntuu siinä vaiheessa niin kauniilta. Talot ovat rakennettu loiviin vaarojen rinteisiin, ja vesistöjen äärelle.

Vastiketiloista; Sodan jälkeen, kun sota päättyi ja tuli rauha, Vanhan Sallan rajan taakse jääneiden tilojen omistajilla ei ollut siis kotia mihin palata, joten heille annettiin vastiketilat, "uuden Sallan" (sallinette käyttää tätä ilmaisua, joskin se ei ole oikea), silloinen Märkäjärven kylä, puolelta. Vastiketila oli merkitty keskelle metsää pelkällä puutikulla, siitä on talon isäntien pitänyt sitten rakentaa ja raivata itselleen asuinsijat ja elämä on alkanut uudelleen! Tilat ovat tulleet kovalla työllä, sähkökoneita kun ei ollut. Ihminen on jännä otus kun se rakentaa, tietysti syödäkseen, lähelle vesistöjä, tai tämäkin on peruja vanhastaan, kun kalavedet olivat lähellä, oli ruoka ja ravintokin. On hienoa, että vanhat ajat ovat vielä niin lähellä meitä, olisi myös tärkeätä vaalia perinteitä, koska ne alkavat unehtua tässä modernisoituvassa maailmassa. Maito tulee lehmästä jne!

Rakkaudesta kotikontuun,
Pelaguu  ♥

Itseään etsimässä..

Ensimmäisenä haluan kiittää kaikista ihanista kommenteista, joita olen blogiini saanut. Kiitos siitä! Haluan, lähes samaan lauseeseen, pahoitella sitä, kun taukoja postausten välissä on, ja niitä tulee olemaan jatkossakin.. Kukaan ei kuitenkaan liene määritellyt sitä kuinka pitkä väli postausten julkaisemisessa pitäisi olla. Silti, väliin lannistun, väliin taas innostunkin. Minusta on tuntunut jo pitkään, että elän etsikko aikaani. Täytän kohta pyöreät 30. Väistämättä mietin, tässäkö tämä nyt oli, nuoruus? Oliko se hukkaan heitettyä, mitä tulevaisuus on. Mitä elämä itsessään on ja mitä se voi vielä tarjota? Onko jotain mitä pelastaa?

Tämä loppukesän aika on tuntunut, kuulostanut olevan ehkä muillekin suurien muutosten aikaa. Ehkä se on sitä itsellenikin. Välissä mietin, onko voimia, ja mihin ne riittävät? Se kuulostaa niin kurjalta. Mutta kun alan purkamaan elämääni, sieltä löytyy jo paljon.. kysymyksiäkin, avoimia kysymyksiä. En väitä etteikö niitä muillakin olisi, mutta on tullut aikani kysyä niihin vastauksia. Ehkäpä juuri tämän takia blogin kirjoittaminenkin on tuntunut välissä.. no ei vain ole ollut sitä kuuluisaa aikaa, on niin paljon muuta. Pidän bloggaamisesta ja jatkan sitä, siitä ei ole kahta sanaa. Kommenttinne ovat minulle erityisen tärkeitä! Ne ovat minulle ikään kuin mittari.

Olen huomannut, että kirjoitukset sekä postaukset ovat painottuneet retkeilyyn ja luonnossa liikkumiseen. Vaikkakin tämän blogin alkuperäinen tarkoitus oli liittyä puutarhanhoitoon. :) Mutta kuten ehkä olette huomanneet, puutarhassani ei kasva paljoa - juuri mitään. Ja vaikka toistaisin itseäni piha on pieni ja resurssit tehdä ovat pienet. Mutta silti haluan luoda uutta ja nähdä ilon pisaroita juurikin puutarhan kautta. Ja ehkäpä siksikin olen "yrittänyt", sateiden välissä ja kaiken muun.., välissä tehdä uutta kukkapenkkiä ja uusia vanhoja. Ja olen niissä onnistunutkin. Mutta niistä haluan kertoa lisää sitten kunhan saan ne täysin valmiiksi! :) Muutamia perennoja puuttuu, mitä niihin haluan. Kauan toivomani kohopenkki on nyt kuitenkin totta ja kaikki muutkin ovat sinnikkään uurastuksen tuloksena syntyneet ihka uusiksi ja kukoistaviksi penkeiksi. Paljon on vielä tehtävää!

Ja sitten siihen toiseen muutokseen.. Nyt se on totta - mulla on uusi kamera!! :D Alkuun olin siitä ihan superonnellinen. Mutta, ehkä pitkän harkinnan jälkeen, päädyin nyt siihen, että en julkaisekaan tähän vielä kuvia joita otin kun kamera saapui. Toki siellä on joitain hyviäkin, mutta koin pienen lannistumisen hetkeksi kun kuvat eivät olleetkaan ihan priimaa, mutta luulen, että on vain kyse siitä että täytyy opetella ns. uudestaan kuvaamaan ja jotkin värisäädötikin ovat varmaan pielessä.

Olen myös pitkään miettinyt tätä blogini väritystä kun se on niin harmaa voittoinen. Bannerin kuvat on ollut tarkoitus muuttaa jo pitkälle kesän aikana iloisempiin väreihin ja sävyihin, mutta ehkäpä se nyt tämä syksy saa laittamaan sinne väriä. Olen kyllä syksy ihminen. Siinä on vain jotain omaa taikaa. Kylmyydestä en pidä, mutta väriloisto saa pakahtumaan.

Kiitos, tästä avautumisesta! Mukavaa, jos jaksat seurata blogiani, vaikka päivitykset eivät ihan niin säännöllisiä ole! Voimani minä haen luonnosta, olen aina hakenut ja haen varmasti yhäkin..
Aloittaessani kirjoittamaan tätä postausta mielessäni alkoi soimaan Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.. Laitan silti tähän alle yhden toisen löytämäni voimarunon.

 Hiljaisuudessa kulkee
pieni hevonen eteenpäin.

Tiensä on pimeä,
mutta aurinkokin
on silloin tällöin
häntä lohduttanut
läsnäolollaan.

Pieni hevonen ei tiedä
miksi on tällä tiellä,
se tekee vain mitä sen
on pyydetty tehdä.

Se kulkee yhä eteenpäin
vaikka on jo vuosisatoja sitten
huomannut olevansa
samalla kehällä kiertolaisena.

Kaikki me olemme
kehällä kiertolaisena;
kuu, maa, aurinko, tähdetkin.

Emme me kulje eteenpäin,
emme taaksepäin.
Me olemme, me olemme,
yhä samassa pisteessä lopulta,
aika on vääristymää.

Meillä on vain tämä hetki,
löytäessämme sen itsestämme
voimme rauhoittua, pysähtyä,
sillä ei ole mitään kuljettavaa.

On vain elämä itse, sen tarkoitus,
mutta mikä se lopulta on?

Kohta on jo syyskuu.  

Hyvää elokuun toiseksi viimeistä viikonloppua kaikille!

Isokylän juna-asema

"Kiskot vievät etelään.." Tosin nämä kiskot ei vie enää yhtään mihinkään, jonkin verran puurahtia kulkee tämän "hyljätyn" juna-aseman läpi. Tosin minusta se ei näyttänyt kovin hyljätyltä. Aseman pihalla tuntui olevan kuitenkin hyörinää ja liikennettä - sekä elämää, silloin kun kävimme junarata-alueella pörräsi vain yksi mopopoika. Tämä asia selviääkin myöhemmin kotona, kun luin kuvan kautta tekstiä aseman seinältä.

Piipahdimme Isonkylän juna-asemalla paluumatkalla Kemijärven Taivaan tulien -risteilyltä.
Isokylän asema on Kemijärvellä oleva rautatieliikenteen asemapaikka Kemijärven - Kelloselän (Salla) rataosuudella, Isokylän Kallaanvaarassa, noin seitsemän kilometrin päässä Kemijärven rautatieasemalta itään. Alkuperäinen asema valmistui vuonna 1943, mutta niin kuin monet muutkin lapin rakennukset, Saksalaiset tuhosivat sekä radan että alkuperäisen, vuonna 1943 valmistuneen seisakerakennelman perääntyessään Lapin sodassa.

Uusi asemarakennus valmistui 1946. Radalla on kuljetettu pääasiassa raakapuuta, rakennustarpeita, apulantaa ja karjanrehua. Merkittävin ja erikoisin kuljetus radalla on ollut 1940-60 -luvuilla Kemijärvestä ja -joesta pyydetyt kalansaaliit (kuten hauki, siika, säynävä, ahven ja muikku), joita vietiin sekajunien vaunuissa Isokylältä Sallaan kauppiaille. Sallan radalla oli henkilöliikennettäkin ennen sotia ja sotien jälkeen vuoteen 1967 asti, jolloin kiskoautoliikenne päättyi.

Henkilöliikennettä asemalla tai rataosuudella ei enää ole, puutavarakuljetukset päättyivät 2010. Asemalta johtaa myös noin kahden kilometrin mittainen raide entiselle sellutehtaalle. Nykyisin aseman omistaa Takkapuu ky. Aina vuodesta 1982 lähtien. Siitä asti asemalla on valmistettu polttopuuta. Aseman sisätiloihin on myös mahdollisuus tutustua, ottamalla yhteyttä Takkapuu ky:n omistajiin. Näin kerrottiin juna-aseman seinällä. Mukava olisi päästä tutustumaan sisällekin. Vanha ja entisaika kiinnostaa minua, jos ette ehkä vielä ole huomanneet. Siitä ehkä tuo pelaguu nimikin.. ;) 

Vaikka mentiin asian vierestä nyt tässä nimiasiassa, niin ajatus vanhasta talosta kuisteineen ja ikkunalaudalla pelargonia, on se mistä pidän!! Paljonkin enemmän kuin nykyajan melskeestä ja modernisoitumisesta. Tai ehkä se vain on sitä, kun ei tiedä, kuin raadollistakin se aika on voinut olla ja sitä ei olekaan oikeasti kokenut, haluaisi kokea, jos sen olisi kokenut, en tiedä, sanoisiko sellainen sillä aikakaudella elänyt ihminen pitävänsä tästä ajasta enemmän. Mene ja tiedä.

Mistä tämä kertoo, juna-asemien "evakoituminen"? Vahvasti vain välissä tuntuu siltä, että Lappia ajetaan urakalla alas ja väistämättä, meidän pohjoisenkin pikkukunnissa väkiluku on enempi laskussa, kuin nousujohteinen. Onneksi, ainakin vielä, Kemijärvi on saanut, tiukan kamppailun tuloksena säilyttää Kemijärven yöjunaliikenteen. Junaliikenne etelästä tyssää siis Kemijärven asemalle, josta tämäkin asema on vielä ylöspäin, itään. On kuitenkin hyvä, että ainakin joillakin asemilla on vielä eloa ja ne on otettu muuhun käyttöön.

Mukavaa alkanutta uutta viikkoa kaikille!

Risteillen Kemijoella

Eräs kaunis kesäinen sunnuntai-päivä pääsimme veneajelulle, hieman isommalla paatilla ja hieman isommille vesille kuin edellisessä postauksessa. Elettiin elokuun ekaa viikkoa, kun tällä reissulla kävimme, ilma oli kovin kesäinen ja onneksemme suht lämmin, onneksi ei satanut. :) Risteily suuntautui Suomen pisimmän joen Kemijoen Taivaan tulien kuvauspaikkojenkin maisemiin Kemijärvelle.

Paattina meillä oli M/S Ahti ja sen kotipaikka ja lähtöpaikka on Kemijärvellä aivan kaupungin keskustan tuntumasta, Pajulammen rannasta. Risteily kesti yli 2 tuntia ja kulki kohti etelää niin vinhaa vauhtia välissä, että kyllä sieltä jäi joidenkin paikkojen nimiä täysin unholaan. Risteilyllä oli selostus, tätä tarinointia olikin hauska kuunnella, kun paikat tunteva ja tietävä, joka tunsi ne kuin omat taskunsa, osasi kertoilla tarinoita ja eri legendoja eri paikoista. Hieno risteily!

Venesatama ja Kemijärven kaupunki hieman eri vinkkelistä, 

aina tulee ajeltua vain maanteitä pitkin.

M/S Ahti sisällä

Kaukana siintää Suomutunturi.

Ammänvaara. Lappalaisten seitapaikkoja

Kemijärven rivieira. 

Vesi on vain noussut niin korkealle, että näistä hiekkarannoista näkyy enää vain rippeet.

Kalkonniemen uimaranta

Lapin läänin vanhimmat 100 vuotiaat hirsirakennukset.

Kotaniemi.

Maailman lyhin joki, 10 metriä, lähtee tuon kaukana näkyvän sillan alta.

Nyt ollaankin jo takasin lähempänä keskustaa.

Näistä heinikkoisista saarista niitettiin ennen heinää.

Maantiesillan alitus.

 Rautatiesillan allitus.

Oli mukava olla teidän risteilyemäntänä näiden kahden risteilyn ajan,

mutta jotta nämä upeat tarinat ja niiden taustat aukenevat sinulle paremmin 

tältä kuluneelta risteilyltä,

on parempi, että käyt Taivaan tulien risteilyllä itse!

Kokemassa ja näkemässä. Näille paikoille on tuhat ja yksi tarinaa. 

Tämä oli vain pinta raapaisu.

Ensi kesänä sinne taas pääsee. Tältä kesää risteilykausi on ohi.

(Ps: tämä ei ollut maksettu mainos, tai mainos ollenkaan.. :)

Kiitti teille seurasta!

Nyt pysytelläänkin vahvasti maan kamaralla,

ilmassa on jo syksyn tuntua,

ruskan värejä alkaa erottua,

ilma on syksyisen viileä!

Hyvää viikonlopun jatkoa!

Veneillen vesillä - Onkamojärvi

 Tähän kesään on mahtunut monenlaista. Vesillekin pääsin. Tai no, joka kesä pääsen järvelle soutelemaan, mutta tänä kesänä otimma ja lähimmä ihan moottorin kans pitkin järveä huruuttelemaan ja ihan Venäjän rajalla asti käytiin. Olihan se... ihanaa. Taisin menettää  ♥ tälle touhulle.

 Vesi ♥ Järvi ♥ Vene ♥ Ja suomalainen kesäpäivä ♥

Onko parempaa.

Siitäpä johtuen, mulla on nyt haaveissa oma kanootti. :) Pääsis pikku jokiinkin soutelemaan. Toki se vaatisi ensin varmasti opettelua, mihinkään koskivesistöihin en oo aattellu lähtiä. Itseasiassa kerran olen käynyt kanootilla soutelemassa Oulankajoella, (täältä ei ole valitettavasti kuvia, siitä on jo aikaa...).

Siispä tervetuloa veneilemään kanssani (ja peräti kahen postauksen ajan, toinen postaus myöhemmin ja ihan toisille vesille ;). Ensin Sallan suurimpaan järveen Onkamojärveen, josta pieni kaistale jää Venäjän rajan taakse. Suurin osa järvestä on kuitenkin Suomen puolella. Järvessä on 32 saarta, joista osa pääsee kuviinkin. Syvin kohta on vain sen 5 metriä. Kokoa tällä järvellä on 1 904,78 ha. Onkamojärveltä näkyy rajan taakse jääneet Sallatunturi ja Rohmoiva.

Kahtena päivänä kävimme, toisena otimme mukaan eväät. Jotka osan talloi liitskasi kokenut merikarhukoira Roosa. :D

 Aika kova aallokko sattui eka päivälle. Sehän on vissi, että jos näyttelee hampaita ja vaahtopäät ovat korkeat, niin jään sillon mielummin rannalle, nyt kuitenkin oli ihan kohtuullinen tuuli.

Saaret menee vähän niin että jokaiseen isompaan saareen kuuluu pienenpiä saaria, joille en nimiä tiedä. Mainitsen aina sen ison saaren nimen.

Vitsissaari, Markuksen aittasaari ja  Nilisaari. 

Nämä muodostavat kolmen saaren rykelmän. Järven vasempaan laitaan.

Nilisaari. 

Onkamojärveä.

 Lintuparvi lehahti lentoon - aina kun vene lähestyi.

Rikkakasvillisuutta.

  Aika pian oli lähdettävä rantaan, ukkonen vyöryi päälle. Ja hetkessä se olikin päällä ja koko päivän se sitten möykkäsikin. Illalla ukkosmyrskyn laannuttua, 11 jälkeen yöllä, sumu laskeutui jängälle.

Seuraava päivä valkesikin hyvin pilvisenä, siinäpäs se selkeysi kuitenkin veneilyn aikana.

 Oravasaari. Oravasaareen kuuluu myös pikku saaria.

Oravasaari on lähellä rajavyöhykettä. Järven oikealla. 

Rajavyöhykkeeltä rantaan päin kuvattuna.

Ajamme saaren ohi ja lähdemme kotiin. Kohti rajavyöhykettä.

Oravasaari kokonaisuudessaan.

 Sitä ennen ehdimme poiketa vielä rajavyöhykkeellä. Suomen Rajavartioston jonkinlainen parakkipaikka ja torni. Tätä nykyä nämä eivät ole todennäköisesti ainakaan niin ahkerassa käytössä kuin ehkä ennen, ainakaan aivan ympäri vuorokauden, kun nykyään on luultavammin kamerat, jotka seuraa järvellä kulkijoita.

 Rajavyöhyykkelle ei ole menemistä ilman rajavyöhykelupaa. Meijän matka tyssäs siis tähän, söimme eväät ja käännyimme takas kohti kotirantaa.

Kohti kotirantaa.

 Rannassa on matalaa.

       *    *    *   *  *  *  * * * * 

Kyllä minäkin vielä tuohon 7. päivää elokuuta aattelin, että kesä jatkuu. Mutta nyt vain jo paleltaa, ilmat viileni, semmonen +11 ja rapiatki taitaa olla - +16, vettäki vihmoo aina välissä, mutta ei siihen ukkosiakaan tarttettu. Mutta sehän kesä jatkuu niin kauan ku ei näy ruskalehtiä ja -värejä, puussa eikä maassa. :)


 Vanhan kansan mukaan:

" Laurin aikoihin ilmat viilenivät ja "Lauri hallahousun" tuomaa hallaa pelättiin. Erityisellä jännityksellä odotettiin kolmea kylmää Laurin jälkeistä "rautayötä". Jos niistä selvittiin, uskottiin pellon säästyvän. Laurin sanottiin myös heittävän toisen kylmän kiven veteen. Jos Laurina oli kaunis ilma, sitä piisasi Perttuliin asti ja tuli hyvä syksy. Sade taas ennusti märkää syksyä. " - Suomenusko Facebook

Mukavaa elokuista viikkoa!

Elokuukin alkaa olla jo kohta puolivälissä.

Nautitaan siitä mitä tehään, justiinsa sillä hetkellä!