Sallan Kaunisharjun uusi luonnonilmiöiden havannointipaikka

 Sallan Kaunisharjuun levähdyspaikan yhteyteen rakennettiin ja avattiin tänä syksynä uusi maisemien ihailupaikka, tarkemmin ensimmäinen luonnonilmiöiden havannointipaikka. Havannointipaikan on rakentanut ja toteuttanut Pohjoisen luonnonilmiöt -hanke. Hankkeen tavoitteena on lisätä tietämystä pohjoisen luonnosta ja ainutlaatuisista ilmiöistä.

Näkymä havannointipaikalta avautuu esteettömästi pohjoisen suuntaan, ja paikka on erinomainen valokuvaukseen. Havannointipaikalla on norjalaisen arkkitehtitoimiston suunnitelema, modernia puurakentamista edustava katostyyppinen rakennus. Se on rakennettu lämpökäsitellystä puusta.

Rakentaminen aloitettiin syyskuussa Sallan kunnan omana työnä ja töissä oli kaksi rakennusmiestä. Kaunisharju sijaitsee Sallassa, Sallatunturin laskettelukeskuksen läheisyydessä. Sallatunturille on tarkoitus rakentaa myöhemmin 3 havannointipaikkaa lisää. Tulistelupaikkoja näihin havannointipaikoille ei tule.

Pohjoisen luonnonilmiöt -hanke on rajat ylittävä hanke. Sallan lisäksi Venäjälle Kuolan alueelle Apatitin kaupungin lähelle nousee rakennelma luonnon havannointiin. Norjassa Ylä-Paatsjoen kansallispuisto entisöi vanhoja rakennuksia uuteen käyttötarkoitukseen opastuspisteinä.

Me kävimme tutustumassa vasta valmistuneeseen havannointipaikkaan viime viikon sunnuntaina, kun Sallaan oli edellis yönä satanut ensilumi, n. 15cm. Ajatuksenani oli ehtiä käymään havannointipaikalla ennen lumien tuloa, mutta talvi yllätti jälleen. Näyttää toistaiseksi ainakin siltä, että tämä lumi on pysyvä. Talvi tulee tänäkin vuonna aikaisin.

Havannointipaikka näkyy maantielle Kuusamoon menevälle tielle, se kohoaa siellä upeana. On ollut hienoa seurata ohi ajaessa tämän rakentumista. Sitä mietti aina ohi ajaessa, että mikähän siitä tulee, rakennetaanko siihen portaat alas, kun rinteen alhaalla on laavu, jossa olemmekin joskus käyneet ja siitä on blogikirjoituskin minulla täällä. Mutta ei tullut nyt portaita, tuli upea havannointipaikka meille ja matkalaisille. Maisema havannointipaikalla on sykähdyttävä.

Havannointipaikalla tuoksui vielä vasta rakennetun puun ihana tuoksu. Ajattelin että istumapaikka on vain tien puolella, mutta katos yllätti. Maisemarinteen puolella on myös istumapaikat ja vähän leveämpi laveri, jossa voinee vaikka yöpyä, ja niin sanottu leijuva pöytä, jossa voi syödä eväitä.

Maisema havannointipaikalta avautuu Kaunisharjuun rotkoon, pohjoisen suuntaan. Vasemmalla näkyy Sallatunturin laskettelukeskuksen rinteet. Lapsena muistan Kaunisharjusta ohi ajaessa miettineen, että rotkossa on krokotiilejä. No niitä tuskin koskaan on siellä ollut, niitä krokotiilejä. Mutta upea rotko on Kaunisharjussa. molemmin puolin tietä. 

Ajattelen, että tämä havannointipaikka on erinomainen esimerkiksi revontulien bongaamiseen ja sellaista varsinaisesti siihen tarkoitettua paikkaa, meillä ei mielestäni Sallassa vielä ollut. Tämä sopii erinomaisesti myös Hetki metsässä. metsämeditaatio tuokioon pienemmälle porukalle. Katso lisää luontolähtöisestä toiminnasta ja varaa oma rentoutustuokio www.hetki-metsassa.webnode.fi sivun kautta. 

Www.hetki-metsassa.webnode.fi 

Tällä kertaa paikalla saatiin olla ihan kahdestaan, mutta vasta sataneeseen lumeen painautuneet jäljet kertoi, että kävijää on ollut mukavasti ja olemmekin nähneet siellä usein aiemminkin liikettä ohiajaessa. Seuraamme liittyi kuitenkin aika pian myös kuukkeli, metsämiehen onnen lintu. Ja sille kaverikin, eli kaksi kuukkelia liittyi seuraamme, aivan välittömään läheisyyteen, puun oksalle, jos meillä olisi ollut leipää mukana olisimme saaneet aika varmasti kuukkelin kädelle, ja siitä myös kuvan. Vielä on sellainen kuva saamatta, jossa kuukkeli istuu kädellä hakemassa leivän muruja ja ylipäätään, että kuukkeli istuisi eteen ojennetulle kädelle, sellaista en ole vielä kokenut. Toivon, että ehkä vielä jonain päivänä. Niitä täällä Sallassa riittää, kesyjä kuukkeleita, ainakin Hangasjärven laavulla olen tavannut tämän kaltaisia kuukkeleita. Myös meidän pihassa lentää ruokaa hakien kuukkeli pariskunta. Emme vain tienneet, että niitä on Kaunisharjussakin, jos olisimme tienneet olisimme ottaneet leipää mukaan, tällä kertaa meillä ei ollut omia eväitäkään, käytiin muuten vain ajelulla ja tarkastelemassa paikkaa. Todeten, että paikka on upea ja ihana kuukkeli, kenties pariskuntakin.

Maisema havannointipaikalta avautuu pohjoiseen, tästä vasemmalla Sallatunturi.

Kuukkelit

Miltä siellä etelässä tai mistä päin tätä luetkin, talvi näyttää? Täällä oli hyvin märkä loppusyksy, ei ehtinyt kuivata maa kun satoi tämän lumen. Nyt tiet ovat liukkaat. Vesipisarat jäätyivät kuusen oksille keskiviikkona. Lauantaina alkoi sataa lunta. On vain huono metsän eläimille, tämä aikainen talvi ja että, maa on jäässä, ettei ehtinyt kuivaa, mutta luonto selviää ja elää omaa kiertokulkuaan. Ja me ihmiset menemme sen mukana.

Lumi valostuttaa mukavasti ja tulee joulun tuntua. Se saikin minut jo vähän laittamaan joulu valoja ja muuta jouluista. Tilasin tonttuovi tarvikkeita. Sen rakentamisesta kerron tänne sitten myöhemmin.

Vielä tähän loppuun kuva meidän takapihaltakin. Mieheni viime kesänä rakentama porokin sai ylleen lumikuorrutteen, sarvissa porolla on jo myös kausivalot, ne syttyvät pimeän tullen ja sammuvat kun valostuu.

Ihanaa syksyn jatkoa!

Luonnosta hyvinvointia työpajan antia

 Aivan mahtava perjantainen Uusia ulottuvuuksia luontolähtöiseen toimintaan työpaja ja koulutuspäivät takana! Reppu on niin paljon täynnä uutta oppia, että ihan meinaan haljeta, kun haluan jakaa sen kaiken nyt omassa työssäni teille tännekin. :)

Tosiaan olin eilen 2.10 eri hankkeiden järjestämässä Uusia ulottuvuuksia luonto lähtöiseen toimintaan työpaja koulutuspäivillä Rovaniemellä Ounasvaaran majalla, upeissa ruskamaisemissa. Eipä siellä oikein muualla tullut käytyä, kun pysytteli tiiviisti, mutta väljästi vain koulutuksen parissa. :) Ja hyvä niin, eilinen päivä oli niin paljon täynnä uusia kokemuksia ja jo ennestäänkin tuttua juttua, joista ajattelin, kertoa teille nyt. 

Omien kokemusten kautta syntyi tänä syksynä Hetki metsässä ryhmämeditaatio- ja rentoutusharjotuksia tarjoava yritykseni ja nyt opiskelen sitten hieman aiheesta lisää, vaikka kokemus pohjaa jo jonkin verran onkin, niin lisäoppi ei ole koskaan pahasta. Ja tähän luontotyöpajapäivään osallistuin ajatuksella, että kehitän itseäni työssäni ja henkilökohtaisella tasolla ja näitä kaikkia tämä päivä antoi.

Päivä aloitettiin hiljentymällä kuuntelemaan kaunista Rosa Heartin esittämää musiikkia, jota hän soitti sähkökanteleella, tämän tekstin lopussa on pieni video soittannasta ja teimme sitten pienen metsämeditaatio harjoituksen. Sen jälkeen kuuntelimme Marita Niemelän luennon Luonto henkisen viisauden lähteenä. Upea ja koskettava luento oli, se sisälsi jo ennestään tuttua tietoa, mutta myös uutta. Esimerkiksi aivan uuden katsantokannan luontoon ja luonnon ikiaikaisuuteen ja luonnon kiertokulkuun ja vuodenaikojen vaihteluun. Vuodenaikojen vaihtelu voi olla rikkaus, se kuluu siihen luonnon kiertokulkuun ja ihmisyyteen. Kukoistus, kuihtuminen, lepo ja uudelleen syntyminen. Ja kun katsot vaikka kelottunutta puuta, se on vanhentunut ylväästi ja se seisoo siinä edelleen ylpeänä ja ylväänä. Ja syksy ja ruska on luonnon juhla! Kaikki kuihtuu pois, mutta upeasti, jotta pian voi taas syntyä uutta, ja ajatellaan sama meihin ihmisiinkin. Meidän on kukoistettava, kuihduttava, osata levätä ja sitten voi syntyä taas uudelleen. Hyväksyy sen luonnon kiertokulun, ihmisyyden. Ja aina ei tarvi edes kukoistaa, ei tarvi suorittaa, on vain, tekee sitä mikä itsestä tuntuu hyvältä. Nyky yhteiskunta aiheuttaa ihmisissä paineita, tulee impulseja eri suunnista. Ihmisten sisäänpäin kääntyminen eli itsetutkiskelu on lisääntynyt viime vuosina. En tarkoita sisäänpäin kääntymisellä negatiivistä, vaan hyvää itsetutkiskelua.

Metsäkävelyharjoitteessa mietin mäntyä, monet myrskyt nähnyttä ja kokenutta vanhaa mäntyä ja siinä se edelleen seisoo ylväänä juuret tiukasti maaperässä, kuten me ihmisetkin ja niin ei aina toki oli. Mutta ajatus, metafora siitä, että niin voisi hyvä olla.

Sen jälkeen lounastimme ja lounaan jälkeen meillä oli kolme työpajaa ulkona. Työpajojen aiheita olivat: Luonnon viesti minulle tässä ja nyt, Ääni ja maakontakti, Luonnon hiljaisuus minussa, jossa teimme mandalan ja jonka, minä tein ihan ensimmäistä kertaa koskaan.

Sen jälkeen oli yhteenveto päivästä ja voin sanoa, että päivä oli todella voimaannuttava, upea ja hieno kokemus. Mandalan opit otan ehdottomasti käyttöön työssäni.

Green care toiminta oli yhtenä vahvana osa-alueena tässä päivässä.

Tässä on tekemäni mandala. Mandaloita tehtiin yhdessä työpajakohteessa, meidät oli jaettu pienryhmiin ja ryhmissä mutta kuitenkin yksilöinä teimme meille annetut tehtävät. Ensin keräsimme luonnosta materiaalia mandalaan, hiljaisuudessa  Mandalan teko oli minulle täysin uusi juttu. Ajatuksena onkin perehtyä nyt enemmän mandoilihin mitä ne on jne. Jonkin verran jo tutkin aiheesta ja löysin tälläistä tietoa, joka on lainattu mielenihmeet.fi nettisivustolta.

" Sana mandala on sanskritin kieltä, ja se tarkoittaa ’’pyhää ympyrää.’’

Mandala voi olla minkä muotoinen tai minkälainen tahansa. Meidän ryhmässä muilla oli paljon myös värejä, omissa mandaloissaan. Itse ajattelen, että mandalat kuvastaa ihmisen sielua, syvintä olemusta.

Tässä värien tarkoitukset, jotka löytyvät minun mandalasta, teksti on lainattu mielenihmeet.fi sivustolta:

• Valkoinen. Rauha, harmonia, hyvyys, herkkyys ja ujous. Seitsemäs chakra.

• Musta. Syvällisyys, salaperäisyys, auktoriteetti, arvokkuus, turvallisuus ja surullisuus.
• Ympyrät. Dynaamisuus ja yhteys kosmokseen.

Olin vielä lopussa hakemassa mandalaani yhtä pientä keltaista sientä, mutta aika loppui kesken. Sen jälkeen, kun tarvikkeet oli kerätty, teimme mandalat. Kun tein mandalaa, tein keskellä olevista risuista ensin ristin, muutin sen sitten y kirjaimen muotoon.

Risti merkitsee mandalassa tietoisuutta ja tiedostamattomuutta, taivaan ja maan yhteensulautuvuutta. 

Lopuksi teimme kierroksen ja ihastelimme hiljaa, ääneti toisten mandaloita. Upea kokemus! Oletko sinä tehnyt koskaan mandalaa? 

Toisessa työpajassa teimme itsekseen, hiljaisesti, suorittamatta, intuitiolla n.15-20minuutin mittaisen metsäkävelyn. Metsäkävely oli minulle myös uusi asia, en ollut tehnyt aikaisemmin. Metsäkävelyssä sai pysähtyä tai kulkea kokoajan, ihan miten itse halusi. Minä lähdin kävelemään ja pysähdyin ensin pienelle hiekka-alueelle, joka oli nurmikon keskellä. Sen muoto muistutti minusta sydämeltä - rakkaus. Sen jälkeen lähdin kävelemään toisaalle ja eteeni tuli palanut, hiillostunut, mutta vielä pystyssä oleva lauta-aita, se muistutti minua eletystä elämästä. Sen takana näin kivistä rakennetun ison suorakulmion aivan kuin talon pohja, se antoi lupauksen uudesta. Sen jälkeen muistin nähneeni sydämen luona vanhoja lahonneita lautoja ja vanhat, rikki menneet puiset tikapuut, ne muistuttivat minua eletystä elämästä. Sen jälkeen lähdin jatkamaan matkaa ja saavuin kivelle, kalliolle miettimään elämää, mennyttä, nykyistä ja tulevaa. Sydän hakkasi kovasti, jännitti, hermostutti, hengittelin ja hieroin itseääni lempeästi. Tuumiskeltuani hetken kivellä, palasin takaisin hiekkasydämen ääreen ja sen vieressä oli puu, nojasin siihen ja katsoin hiekasta muodostunutta sydäntä, ja mietin, elämää, vastauksia, kysymyksiä, rakkautta. Matkan aikana näin ja koin paljon muitakin pienempiä asioita. Suuria tunteita, voimaannuttava retki omaan itseen. Jonka kanssa olen työskennellyt jo pidemmän aika, mutta tämä toi taas uusia ulottuvuuksia siihen.

Kolmantena harjoitteena meillä oli ääni ja maakontakti, joka oli minulle aivan täysin uusi juttu. Kovin vielä varovaisesti siihen osallistuin, mutta oli hieno kokemus, kun kuuli muiden äänen ja oman tietysti. Ääniharjoituksessa tehtiin erilaisia ääniä ja myös aa-oo-uu-mm ääniharjoitus silmät kiinni, todella vaikuttavan kuuloista ja kokemus myös oli vaikuttava. Ehkä tulevaisuudessa näistäkin on jotain minun työssäni.

Rosa Heartin esittämää alkumusiikkia. Tässä näkyy taustalla alue, josta löysin metsäkävelyharjoitteessa sydämen, hiiltyneen aidan ja lahoneet tikapuut.

Työpajapäivän järjestivät Nordic NaBS-, Luontoa toimintaan-, Luontoa toimintaan yli rajojen- ja LUONNOLLISESTI- hankkeet. Kiitos!

"Mitä silloin sisälläni kuulen,

mitä itsessäni näen,

mitä minusta jää,

kun ympärilläni kaikki

on ihan hiljaa."

- Marita Niemelä, Sielun maisemaa

________________________________________________

Järjestän ti6.10 klo17-18 Sallassa Rajakievarilla rentoutustuokion, jonka aikana kerron tarinaa Hetki metsässä. yrityksen takaa ja lopuksi teemme pienen rentoutusharjoituksen. Jos olet tuolloin Sallassa, niin tervetuloa mukaan! Mahdollisuuksien mukaan olemme ulkona ja mukaan mahtuu 20 henkilöä.

Kuura-aamun kauneutta ja muita syyskuulumisia

Ei ole ollut vielä kovin montaa kuura-aamua, syksy on ollut lämmin. Lehdet ovat varisseet jo puista, talvi saa tulla. Sais se sataa vähän lunta, ei paljoa... Kerran se on talvi käväskin, mutta suli lumen pois kun oli lehtikin vielä puussa. On taas jälleen pitkä ja pimeä talvi edessä. Ruska - ruska meni kovin äkkiä ohi, sitä en ennättänyt kuvaamaan. Mutta se oli komea, värikäs, mutta kovin tuntui lyhyeltä. Olen unohtanut tänne kirjoittaa ja kertoa, että viime keväänä ja menneenä talvena ei hiekotettu meillä yhtään kevyenliikenteenväyliä, koska siihen ei ollut tarvetta, ei ollut liukkautta yhtään. Nyt on jo tälle syksylle hiekotettu yhen kerran ja nastat laitoin kenkiin... :( En tykkää.

Tutuilta lenkkipoluilta..

Taivaanrannanmaalari - vai mikä lie kauniiksi saanut pilvimuodostelman tältä aamulta

Kukkasipulit sain istutettua taas viime tippaan. Kukkasipulipenkin näyttää vallanneen nurmikko melkein kokonaan... osan sipuleista laitoin isoon puulaatikkoon, saa nähdä mitä niistä tulee. Istutin krookuksia, narsisseja muistaakseni ja tulppaaneja nyt ainakin, sekoitusta ja tumman liloja tulppuja. Minkähänlainen myyrävuosi tulee? Yhden myyrän olemme jo pyydystäneet.

Istutin myös kanervat.

Tämä kuva otettu silloin kun meille satoi sen ensi lumen,

sulanut on jo pois.

Joko sinä olet aloittanut joulunodotuksen? Silloin kun satoi lunta nyt syksyllä aika paljonkin, niin tuli ihan jouluinen olo, niin piti laittaa jo sisälle ja ulos kausivaloja. Viime vuonna tai nyt menneenä talvena ne ulkovalosarjat kaikki vaan mulla tuli viallisiksi, niin täytyy niitä nyt vielä vähän fiksailla ja ostaa uusia. Ehkäpä myöhemmin tänne laittelen ulkovaloista kuviakin.

Kellon siirtohan se on taas eessä, en tykkää. Äänestitkö muuten sitä, että nyt kun ollaan poistamassa sitä että kelloja ei enää siirretä kesä- tai talviaikaan, niin äänestitkö kumpi aika sinulle olisi kivempi? Minä en äänestänyt, kun en osanut päättää kumpi, mutta ehkä olen kallistunut kesäaikaan ja talviaikahan se oli Ylen nettisivuilla olleen äänestyksen voittanut.

Täytyisi tässä vielä yksi postaus kesän reissultakin tehdä tänne, kun vain ehdin. Kiva, jos olet pysynyt linjoilla, pysyhän vain jatkossakin. ;)

Tämäkin kuva otettu silloin kun satoi ensi lumen, auringonlasku kuvassa.

7.10.2018

Hyvää Halloweenin aikaa kaikille!

Joen ruskaa

Viime sunnuntaina, silloin kun flunssa jo yritteli tulla, poikkesimme katsomaan mökkikylämme ruskaa. Tätä jokea en kyllästy kuvaamaan, se on kaunis minä vain vuoden aikana, ja juuri nämä joen kohdat. Mökkikylällemme ei ole pitkäkään matka meiltä.

Samalla poikkesin Onkamojärven näköalapaikalla.

Näköalapaikalla on penkit ja pöytä.

Onkamojärvi.

Pilvet roikkuvat niin alhaalla, että Vanhoja rajan taakse jääneitä Sallatuntureita ei näy, hahmo vain.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Syksyn ruskaa ilta-lenkin varrelta ja kotipihalta

Syysflunssan kourissa tulin kirjoittelemaan meille saapuneesta ruskasta. On ollut muita kiireitä niin ei ole ehtinyt ruskaretkille kovin kauas ja sattuneesta syystä taitaa tulevan viikonlopun retkihaaveetkin jäädä nyt toiseen kertaan. Ruska on jo varmaan ehtinyt suurimmalta osilta ohin kun olen parantunut tai sitten alkaa jo muut syyskiireet kun olen tervehtynyt. Mutta ei heitetä vielä kirvestä kaivoon, jospa minä tästä vielä parantuisin ja pääsisin luontoon pikkuisen vaeltamaan.

Nyt olen kuitenkin liikkunut lähiluonnossa, ennen tätä flunssaa, ja kuvannut jonkin verran iltalenkkipolun varrella luontoa, nämä kuvat sieltä. Lenkkipoluthan meillä lähtee ihan talon takaa ja joka aamu ja ilta siellä aina pikku mutkat käydään, milloin mistäkin kautta.

Känkkyrä puu

Tämä on ollu aika pitkälle tämän syksyn kuva, pilvistä pilvistä pilvistä. Joka päivä pilviä, aurinko ei ole näyttäny, ku joskus ehkä sekunnin päivän aikana. Ja sumun häkärää, ja sellaista sumua tihkua melkein kokoajan.

Sallatunturit näkyvät nyt hyvin kun tästä on hakattu metsää

(Iso pyhätunturi ja pikku pyhätunturi)

Junginlammella oli juuri muutamia päiviä ennen tätä kuvan ottamista kaksi joutsenta, silloin kun joutsenet olivat siellä, ei ollut kameraa mukana.

Junginlammesta saa kauniimman kuvan vastarannalta, mutta nyt näin.

Tämä vanha pyörä löytyi mummilan metsästä.

Kotipihallakin riittää vielä touhuiltavaa. Olen kuitenkin saanut istutettua jo tulppaanit ja narsissit. Sitten otin kolme koivuangervoa pois villiniityn kulmasta kun eivät ne olleet hyvät siinä ja istutin siihen Ilo-ruusun taimen. Nyt minulla olisi sitten kolme koivuangervon tainta myynnissä, voidaan katsoa joku sopiva pakettihinta niille tai voin laittaa yksittäisenkin taimen tulemaan, ovat vielä aika pieniä ja jotain pari kolme vuotta ovat maassa olleet. Niin, mietin, että voisko ne postittaa? :D Nyt ne kuitenkin ovat myynnissä ja hinnaksi ajattelin 7e/kpl, ostin ne 10e/kpl.

Odotus palkitaan. Lilja on alkanut kukkimaan. Kaunis! 

Postasin aiemmin siitä, että se lilja oli nupulla ja nyt se nuppu on sitten auennut. Ja kerroin myös siitä että olen luullut, että nämä liljat ei talvehdi ja en ottanut niitä viime syksynä pois laatikosta, sieltä ne ihmeekseni nousivat nyt keväällä. Nyt täytyy varmaan siirtää ne siitä penkkiin, lähtevät jos lähtevät, yksikin kukka kaunis. Täytyisi leikata maljakkoon, että ehtii aueta loputkin nuput.

 Vielä se ehti yhden nupun aukaista. 

Vielä riittää pihassa syystöitä, ostin kanervia niin ne täytyisi mm. istuttaa.

Tässä tulppaanit ja narssisseja kaksi pussia,

nämät istutin maahan nyt syyskuussa. Parempi ajoissa meillä, ku 

sitten jäiseen maahan, sitäkin kun on tapahtunut,

mutta siihen en aatellu nyt alkaa.

Sitten saa taas keväällä harmitella kun en taaskaan panostanut

tulppuihin. Mutta ei tiedä minkälainen myyrävuosi tulee, niin epäilen 

vähän, että miten nämä taas nousee.

Minä vaan aina ihailen, joka kevät Kuusamossa yhden talon pihassa kun siinä

on niin kauniit tulppaani- ja narsissipenkit, että ei ne paljoa vaadi.

Suunnilleen tämän värisiä ne tulput siinäkin hienossa penkissä on.

Syyskuun viimeinen viikko! Päivä vain lyhenee taas lyhenemistään. Toivotaan vielä lämpöisää loppusyksyä. Hyvää uutta syksyistä viikkoa kaikille!

Luonnosta hyvinvointia - ruskan sylissä

Menneenä viikonloppuna Kemijärven Oinaan kylässä, Oinaan vanhassa kyläkoulussa, järjestettiin Luonnosta hyvinvointia -tapahtuma. Tapahtumassa oli luentoja luonnon ja luonnon antimien terveysvaikutuksista, patikointia koiran kanssa, myyjäiset, esityksiä, tarjolla oli myös kaikenlaisia ruokia hauesta ja paikalla oli myös itse eräkokki Markus Maulavirta.

Myyjäisistä ostin pienen purkin pihkavoidetta, itse tehtyä. Pihkavoide on kyllä hyvää mihin vain haavaan. Esim. jos sormen kynnen vierestä aukeaa iho, niin siihen hyvää, laastari vain päälle ja sitten myös varpaan kynnen viereen tulee laitettua, jos on kipeä ja sanovat, että jos on tikku mennyt sormeen, niin kun laittaa pihkavoidetta niin se tikku lähteepi pois siitä sormesta. Ostettiin myös haukipiirakat mieheen ja naiseen, olipas herkullista. Se oli tehty kuoreen ja siinä oli myös jotain ryynejä ja lisäksi tillikastiketta. Arvelin, että ne haukijutut, kuten haukiburgeri oli Markus Maulavirran tekemiä, niin pitihän se maistaa, en ole ihan varma asiasta. Mutta Kemijärvi on alkanut nyt markkinoida haukea muutenkin. Kai niillä oli muistini mukaan myös ihan Haukipäivät -tapahtuma kesän korvalla.

Sää ei aivan suosinut kumpanakaan viikonlopun päivänä. Eikä oikein koko syyskuussa, pilvistä joka päivä ja sumutihkua. Me kävimme tapahtumassa lauantaina. Lauantaiaamuna taisi sadella vähän vettäkin, mutta itse tapahtuman aikana emme huomanneet vesipisaroja. Kaikin puolin muuten sää kelpas kyllä mulle, vaikka olikin vähän kylmä ja syksyinen sää, niin ei se haitannut tunnelmaa. Uskallan myös väittää, että meillä on aika komea ruska suopursuruostetaudista huolimatta. Käytiin nimittäin katsomassa Oinaan vanhaa kyläkoulua ja Kemijokea vähän eri vinkkelista, hyppäsimme katamaraanin kyytiin ja kävimme puolen tunnin lenkin ajelulla pitkin Kemijokea. Kemijoki on Suomen pisin joki, se on 550km pitkä. Joki laskee Kemijärven ja Rovaniemen kautta Pohjanlahteen Kemin ja Keminmaan rajalla. Katamaarikuskimme tiesi, koska hän järjestää kalastusmatkoja Kemijoella Kemijärven päässä, että Kemijoki on kalaisa joki.

Oinaan koulu vasemmalla ja oikealla M/S Ahti.

Tällä kuvalla osallistuin myös Kemijärvi kuvina -kilpailuun. Kilpailukuvia voit käydä äänestämässä tai vaikka lähettää oman kuvan osoitteessa promo.meltwater.fi.

Kilpailuun lähetetään siis vain kuvia Kemijärvestä.

Ehkä olisi voinut väriä hieman lisätä mutta menköön.

Katamaraani alus.

Oinaan vanhalle kyläkoululle, jossa Luonnosta hyvinvointia -tapahtuma järjestettiin oli mahdollisuus tulla myös M/S Ahdilla, pienellä laivalla, aina Kemijärveltä Oinaan kylälle asti. Tapahtumaan pääsi myös lautalla (kuvassa taustalla siintävältä) vastarannalta Tapionniemestä.

Oinaan vanha kyläkoulu. Oinaan koulurakennus on Kemijärven vanhin. 

Se täytti 100 vuotta vuonna 2013. Ja on nykyisin kyläseuran omistuksessa ja käytössä.

Latoja. Täällä oli Hoitava äänimatka -konsertti.

Aittoja, näissä oli tarjolla hierontaa ja avoimen oven takana keittoa.

Oinaan koulua sisältä käsin.

Ja vähän ulkoa.

Katamaarani ajelun ja koulurakennuksiin tutustumisen jälkeen hiljennyin ladon suojiin kuuntelemaan Hoitava äänimatka -konserttia, joka soitettiin erilaisilla äänimaljoilla ja kahdella erilaisella kongilla. Konsertin piti Mion Wuosha ja hän kertoi, että 70% meistä ihmisistä on vettä ja musiikki saa aikaan värähtelyä sisällämme. Mion pyysi meitä kaikkia pistämään silmät kiinni konsertin ajaksi ja hiljentymään ja kääntymään sisäänpäin, huomioimaan vaan omia ajatuksia ja kehotuntemuksia. Äänimatka oli voimaannuttava! Sattuneesta syystä en ottanut konsertista tai soittimista kuvia.

Otin tämän yhden kuvan ennen konsertin alkua, "uni"siepparista.

Konsertin jälkeen ostettiin haukipiirakat ja syötyämme ne, koitti kotimatkan aika.

Haukipiirakka

Ihanaa syyskuun loppua kaikille! Syyskuu on mennyt valtavan äkkiä ja ruskaakaan juuri ole ehtinyt huomaamaan, mutta parhaillaan se on täydessä loistossaan. Nyt olisi vain ehdittävä vielä retkille ennen ruskan pois haihtumista.