Leikkotulppaanien aikaa..

Vielä ei ole tullut meidän lähimarketteihin leikkotulppaaneja, en ainakaan hoksinut, tarjousta jo mainosti. Nämä sain kaverilta kiitoksena auttamisesta! Kuvausympäristo voisi olla tarkemmin harkittu.. mutta jospa näistä nyt välittyy olennainen.

 

Hyvää viikonloppua!

Kallioportti, Portinjoen jokikanjoni talviasussa

Edellis viikonloppuna (16.1) lauhtui sen verran sopivasti, ennen kuin alkoi taas kiristymään, että pääsi pienelle lumikenkäretkelle. Tämän talven ensimmäisen lumikenkäretken teimme Kallioportille, jossa kävimme viime vuonna loppukesällä. Nyt kiinnosti nähdä Kallioportti, Portinjoen jokikanjoni myös talviasussaan. Siinä mielessä Portinjoki yllätti, että se oli jäässä. Odotin, että olisi ehkä voinut olla sula, en tosin tiedä miten aiempina vuosina on ollut ja miten joki ruukaa tähän aikaan vuodesta olla, onko sula vai jäässä. Mutta kovat pakkaset ovat varmasti myös tehneet tehtävänsä ja joki oli jäässä. Kuten Oulangan kansallispuiston Kiutakönkäällä, joka oli jäätynyt -40 tulipalopakkasissa. Sinne retkemme ei nyt kuvakerronnallaankaan vie, vaan matkaamme Portinjoen jokikanjonille, Kallioportille.

Ei ollut mitenkään varmaan olisiko Raakuntie auki Kallioportin opasteviitalle asti, josta on vain se muutaman sadanmetrin kävely metsässä lähes tulosuuntaan päin, mutta lähdimme kokeilemaan. Paikalle siis pääsee ajamalla 5-tietä, Suomutunturille kääntyvän tien ohittaessa heti seuraavasta vasemmalle käännytään Raakuntielle, josta ajetaan noin 6km.n matka ja käännytään oikealle, ja ajetaan niin kauan, että tulee Kallioportin opasteviitta.

Onneksemme tie oli aukaistu ja paikalle pääse hyvin autolla. Josta jatkoimme reitin hakemista Kallioportille. Ensin lähdimme niin helpolta tuntuvaa kelkkajälkeä seuraamaan, josta aika pian huomasimme, että syksyllä polku ei kulkenut tästä, sitten palasimme alkupisteeseen ja haimme katseella punapäisiä maassa olevia keppejä. Meinasi olla melkein lumen alle jääneet punapäiset reittimerkitkin hukassa, mutta lopulta nekin löytyi kun lunta on paikoin vähän.

Hauskuutta toi, se kun koira astui pitkien lumikenkien takaosaan, 

lähes jokakerta, hieman lisää vastusta. ;)

Valokuvaajan "tauko".

Puhtaalle, koskemattomalle lumelle...

.. polkeutuu lumikenkäilijän jälki.

Myös aurinko kajastaa puitten takaa.

Portinjoen jokikanjonia

Aurinko paistaa puiden latvoihin

Koittaa kotimatkan aika

Kirjoittamani postauksen viime vuoden loppukesäisesta käynnistä Kallioportin, Portinjoen jokikanjonilla voit lukea tästä.

Auringon kajoa Käsmänjoella

Luin aamulla uutisen, että tammikuu on ollut poikkeuksellisen kylmä. Ja siltä se kyllä tuntuukin, mitä vertaa aiempiin vuosiin. Takassa on saanut pitää tulta viime vuosia enemmän. Enpä muista montaa kertaa viime vuonna siinä tulta pitäneeni.

Viime viikonloppuna kuitenkin taisi päivän ajaksi lauhtua niin, että pääsi retkeilemään ja lumikenkäilemään ensimmäisen kerran tälle talvelle. Ensin kuitenkin, ennen varsinaista kohdetta, pysähdyttiin kahdella sillalla kuvaamaan kaunista auringon nousun punaamaa taivaanrantaa. Aurinkokin nousi tuolloin näkyviin, jos vain sattui olemaan sopivassa paikassa nähdäkseen sen.

Tiistaina vietettiin Heikin päivää, jolloin vanhan kansan mukaan talven selkä taittuu. Kaamos on ohitettu ja saa virallisesti odottaa kevättä, joka ei nyt niin kaukana tunnu olevan. Huomaa jo selvästi päivien pidentyneen ja valon lisääntyneen.

Aurinko nousee Käsmänjoella

Käsmänjoki 5-tiellä

" Olen verkossa valon ja auringon,

paulassa koskien pauhun,

lumossa hankien hohtavain,

vankina välkkyväin vetten,

verkossa lähteiden puhtauden,

siteissä nuotion sauhun,

seitissä sumuisten tunturien,

jotka siintävät metsien takaa,

ja silti oon täysin vapaa!"

Eino Leino 

Viime vuoden postaukset voit lukea täältä Auringon noususta ja Pakkassumua joella

Hyvää viikonloppua!

Iso pyhätunturi

Sallassa on kahden tunturin tunturialue Iso pyhätunturi ja Pikku pyhätunturi. Joista Pikku pyhätunturi toimii talvisin Sallan laskettelukeskuksena nimellä Sallatunturi. Sittemmin Sallan kunta on anonut tunturien yhteisnimiksi Sallatunturia, ettei se sekottuisi Pelkosenniemen Pyhätunturiin. Viereinen Iso pyhätunturi on suosittu talvi- ja kesäkohde, joten talvellakin voi huoletta jättää lumikenkät pois, ellei halua poiketa reitiltä, sillä polku on tamppautunut hyvin tavallisin kengin kuljettavaksi.

Tapaninpäivän jälkeisenä sunnuntaina kävimme retkellä Iso pyhätunturilla. Pakkasta oli n. -17 astetta, sopiva sää nähdä myös aurinko. Mitä ylemmäs kiipesi, lämpötila alkoi nousta ja hiki alkoi valua, liika vaatetus ei tuntunut oikein kivalta, mutta tykkypuiset maisemat ja pilkahteleva aurinko palkitsi vaivan. Lämmön vaihtelun seurauksena myös kameran linssi alkoi mennä huuruun. Nousu ei ole mitenkään rankka, suurin osa matkasta vain myötäilee tunturin rinnettä eikä nousu ole jyrkkää tunturin rinnettää suoraa ylös. Vielä joulunaikaan piti nousta hieman ylemmäs jotta auringonkin näki.

Ensin ylitetään pieni silta. Kesäisin tässä virtaa pieni puro, nytkin puron solinan voi kuulla jään alta. 

Lakeen alkaa jo aurinko paistaa. Näistä auringonlaskuasetuksella ottamistani kuvista auringon kajon näkee hyvin. Keinotekoisesti sininen hetki. Hetki ei siis ollut muuten sininen.

Auringon nousun punaamaa taivaanrantaa.

Kaikki puut ovat ensin jääkerroksen peittämiä, jonka peittää lumikerros.

Auringon säteet ylettyy puun latvaan.

Nyt ollaan jo niin korkealla, että aurinko näkyy.

Laskettelukeskus näkyy taustalla.

Iso pyhätunturin huippu näkyy taustalla.

Lähdetään laskeumaan kotimatkalle.

Jonkinlaista postausta syysasuisesta Iso pyhätunturista vuodelta 2012 voit lukea tästä. Lumisemman postauksen voit lukea tästä vuoden 2014 tammikuulta.

Hyvää uutta viikkoa kaikille!