Vuosi vaihtui..

Vuosi vaihtui rakettien paukkuessa ja tinaa valaessa, tosin tänä vuonna oli vähän maltillisempaa tässä kylällä, veikkaan vain yhden rakettimyyjän vaikuttaneen asiaan. Ennen kun on saanut raketteja ruokaostosten yhteydessä, nyt piti lähtiä erikseen eri kauppaan niitä ostelemaan. No, me ei ostettu yhtään, kuten yleensäkään ei osteta, vaan käytiin kattomassa puolilta öin, kun vuosi vaihtuu, paikallisessa laskettelukeskuksessa ammattilaisten tekemän ilotulituksen, aivan kuten olemme käyneet aiempinakin vuosina, kamera mukana. Sää oli kohtuu leuto ei ollut hirveät pakkaset, joten senkin puolesta tuli lähdettyä, ikävä, kylmä viima vain kävi kasvoille ja meinasi sen puolesta vähän paleltaa. Paikalla oli monta muutakin ilotulitusten seuraajaa.

Vuosi tosiaan vaihtui ja muutamia päivä päälle, ollaan ehditty jo tätä vuotta kulkea ja pikkuhiljaa karistellaan joulun tomut jaloista ja aloitellaan uusi vuosi. Minä olen viettänyt sitä kotosalla perheeni parissa ja tehnyt arkisia askareita.. sen vuoksi tämäkin päivitys tulee vasta nyt. ;) Uuden vuoden vaihteen kynnyksellä valettiin miehen kanssa siis myös tinaa ja ennustettiin niistä. Miehelle tuli tinasta, no tietenkin sellainen pitkulainen köntti, mutta pitkulaisen päässä oli kuksaa muistuttuva köntti. Tinaköntti muistutti aivan miehen viime syksynä itse koivunpahkasta sorvaamaa kuksaa. Minä sain pitkulaisen tinan, jonka varjot muodostivat kirveen, kulta hakon tai linnun (kuukkeli.. ;) mallia. "Retkeilyä luvassa siis tulevalle vuodellekin!" Tuumasin miehelle.

Tässä kuvia vuoden vaihteen ilotulituksista. Kameran ilotulitusasetuksella kameran jalustaa apuna käyttäen. Aika läheltä raketteja, mentiin niin kauas kuin pääsi ja niin, ettei ihmisiä ois ollu edessä. Kuvista näyttää jonkin verran, että navakka tuuli vaikutti noihin rakettien ilotulituksiin taivaalla.

Minoon tässä miettinyt ilotulituksen ja revontulten kuvaamista ja olen tullut siihen tulokseen, että ilotulitukset ovat paljon helpompia kuvata. Revontulet antavat oman haasteensa kuvaamiseen, jännä vain, että niiden takia ei tule lähdettyä yönsydämeen kameran kanssa. Ilotulitus on kuitenkin helpompi kohde kuvata. Sen saa varmasti kuvattua tiettyyn kellonaikaan, enkä ole muutenkaan mikään yökukkuja, joten jatkan revontulien kuvaamista, jos ne osuu kohalle iltalenkillä.

Tein muuten myös kakun uudeksi vuodeksi, vieraitakin varten. Laitan senkin tänne ylös, jos joku siitä innostuu ja itselle tietysti! Googlailin aikani erilaisia kakkuja, mihin voisin käyttää joululta jäänyttä kaupan pakastealtaan piparkakkutaikinaa, aiemmin jääneitä taateleita.. Siis, miten voisi hyödyntää kaikkea kaapiin jäänyttä. Löysin monta versiota erilaisista potenttiaalisista kakuista ja niistä vinkkejä ja osioita otin mukaan tähän kehittämääni kakkuun. Tätä minun tekemää kakkua tässä muodossaan en siis löytänyt netistä, vaan kehitin siis kokonaan uuden ohjeen ja tämä kokeilu onnekseni onnistui! Joten sen kehtaa laittaa tännekin.

Pohjana on tavallinen taatelikakkuohje, ohje tästä. Paistoin kakun tavallisessa kakkuvuoassa, ensin kuitenkin kakkuvuoan pohjalle kaulitaan piparkakkutaikina. Vinkkejä kakkuun otin tästä mainiosta Piparkakku-kakku reseptistä! Josta myös poimin piparkakkutaikina- ja omenahillokohdan. Vuoan pohjalla olevan piparkakkutaikinan päälle levitin hennon kerroksen omena-karviaishilloa, jonka päälle kaadoin taatelikakkutaikinan ja kakkua paistoin taatelikakkuohjeen mukaisen paisto-ohjeen mukaan, 175'C 1 tunti. Kakun jäähdyttyä pelkkä pehmeä piparkakkupinta ei miellyttänyt, joten tein vielä mokkapalojen päälle suunnitellun tomusokerisuklaakuorrutuksen. Maku muistuttaa hieman piimäkakkua ja suklaakuorrute on kuin pisteenä iin päälle. Hitunen joulun makua, mutta ei liikaa!

Vaikka itsenäisyyspäivästä on jo aikaa, niin laitanpa silti vielä tähän myös itsenäisyyspäiväksi tekemäni karpalokakun ohjeenkin, ku hoksin etton jääny laittamatta, ohje täällä.

Nautinnollisia tammikuun pakkaspäiviä kaikille

ja rentouttavaa loppiaista!