Omakotitaloelämää

 Hei, rakkaudet! 

Viime kerrasta onkin jo aivan liian pitkä aika. Näin sadepäivänä onkin hyvä tänne kirjotella ja pohtia.. Onkohan minulla vielä täällä seuraajia ja lukijoita ja kuvienkin katselijoita? Raapustappa jotaki  kommenteihin, jos oot vielä mukana. Vai onko tää bloggaaminen jo so last season. Toisaalta tää vie paljon aikaa ja toisaalta, jos ei seuraajia, niin sitte ei varmaan kannata evlyttää tätä, mut katsotaan. Viime vuosina on tapahtunut huimia! Ja nyt oon aatellu, että elvyttäisin taas tämän blogin eloon.

Ostettiin kolmísen vuotta sitte omakotitalo Sallan keskustasta ja asustellaan nyt sitä, joten blogin kuvauksenki voi muuttaa vuokratalon pihasta, omakotitaloksi. Meidän perheeseen kuuluu edelleen minä ja mieheni ja kaksi lapinporokoiraa Onni n.3v ja Maya n.1 ja 6kk. Itse vietän pian pyöreitä, 40v, joten ikäkriisiä on meinaannu pukata viime aikoina.

Tämä kulunut kesä 2024, on mennyt meillä salaojaremontin parissa. Voin sanoa että rahaa on menny ja kaikki voimat, lähestulkoon. Heh. Lisäksi on harrastettu koirien kanssa koiranäyttelyissä käyntiä, lähinnä nuoremman kaa ja raatojälestystä. Pihaa en juurikaan laita meillä enää. Ei se purassu sinne suuntaan, vaan ihan muualle. Minua kiinnostaa kokonaisvaltainen hyvinvointi ja jatkuva itsensä kouluttaminen. Viimeisimpänä koulutuksena mainittakoon Diblomi Healing Drum -rumpuhoitaja, valmistuin siihen tammikuussa 2024. Ja sitä työtä teen nyt täydestä sydämestä. Lisää tuosta vaihtoehtosesta hoitomuodosta voit käydä lukeen www.hetki-metsassa.webnode.fi. Eli minulla on oma hyvinvointialan yritys Hetki metsässä, sen perustin varmaan tässä nelisen vuotta sitte, omien elämän kokemusten pohjalta. Kävin useita vuosia psykofyysisessä fysioterapiassa, ja siellä teimme rentoutusharjotuksia ja siitä sain idean, että minäkin haluan tehdä tätä. Siitä se sitten lähti. Ajatuksena oli viedä ihmisryhmiä ulos luontoon rentoutumaan, mutta ei se ottanut tuulta alleen, tajusin myös aika pian et tarviin koulutuksen, etsin koulutuksia kunnes tää rumpuhoitaja koulu tuotiin eteeni. Lisäksi minulla on yrityksessäni elämyspalvelu Rumpuhaltija Rytmin hahmo, jonka voi tilata eri tilaisuuksiin.

Rakastan edelleen reissaamista, lähinnä kotimaassa, ja tarviin sitä, lisäksi rakastan hyvää ruokaa! Mitäs muuta? Lähinnä näissä teemoissa on pyöritty viime vuodet. Ainiin ja mä oon alkanu harrastaa teatteria ja musiikkia. Kaksi teatteriprokkista meillä onkin jo takana ja laulan aina sillon tällön karaokessa ja kotosalla. Heräsikö jotain kysyttävää?

Miten sun vuodet on menny ja tämä kesä erityisesti?

Toivottavasti vielä seuraat mua täällä jatkossaki ja lisäksi mun höpötyksiä voit lueskella Instagramista tileiltä hetkimetsassa ja onnitheporokoirafeatmaya, otahan seurantaan! Ompa mukavaa olla taas täällä!  Mulle saa nakata taas haasteita, jos täällä semmosia vielä pyörii.

Kuullaan ja nähdään!

Täytyy jatkaa blogin päivittämistä toisella kertaa, nyt reissujalkaa vipattaa!

Ensikohtaaminen Neidonkengän kanssa

 Kävimme sunnuntaina 6.6 Oulangan kansallispuistossa, Kiutakönkäällä. Tavoitteena oli nähdä kosken kuohujen lisäksi, upea kukka Neidonkenkä. Ja toden totta, me tapasimme hänet, hänen koko uljaassa kauneudessaan.

Tämä oli siis ensimmäinen kerta kun näin Neidonkengän ihan itse luonnossa. Kuvista olen saanut ihastella, mutta näin sen omin silmin myös nyt. Ja olin todella vaikuttunut. Todella upea kohtaaminen oli meillä!

Tässä kuvia Neidonkengästä, Neidonkenkä retkeltä Kiutakönkäältä 6.6.

Poluilla oli vielä kohtuu hiljaista, siellä oli ihan mukava kävellä. Olimme liikkeellä aamusta ja keskipäivää lähestyessä väki alkoi lisääntyä. Pois lähtiissä parkkipaikka oli melkein täynnä autoja.

Neidonkenkä - Calypso Bulbosa

Oletko sinä nähnyt neidonkenkää koskaan luonnossa?

Mukavaa kesäviikkoa kaikille! :)

Pentuarkea

Meille saapui Lapin porokoiran pentu menneenä lankalauantaina. Haimme 7 viikkoisen koiranpennun Savukoskelta aamutuimaan Suopunkitytön kennelistä. Olimme käyneet jo muutamaa viikkoa aikaisemmin katsomassa pentuja. Ne olivat silloin vielä hyvin pieniä ja he vain nukkuivat. Sen käynnin jälkeen laski viikkoja ja sitten laski päiviä ja tuntui loputtomalta odottaa, että saadaan hakea pentu kotiin.

Pentuja tässä pentuessa oli 7, 1 naaras ja loput uroita. Taisin jossain kohtaa sanoa, että jos meille tulee koira, se on tyttö. Vaan kuinkas kävikään. Meille tuli uros pentu, naaras oli varattu. Mutta en ole katunut valintaa yhtään.

Nyt tuntuu, että se odottamisen aika, pennun saapumiseen, meni tosi äkkiä. Ja ei voi uskoa, että meillä on pentu. Pitää nipistää itseä, niinkuin Vihervaaran Anna siinä Anna, A lopussa ohjelmassa. Katsoitteko muuten sitä? Oli hyvä ohjelma. Pystyin samaistumaan.

Mutta kyllä sitä paljon miettii ja jännittää miten meillä alkaa sujua ja saadaanko opetettua koira koiraksi.

Aika pian ensimmäisen koiramme poismenon jälkeen aloimme katsella uutta koiranpentua. Koirista on kovasti kysyntää. Meille kävi kuitenkin tuuri ja saatiin pentu.

Ajatuksena meillä on käyttää koiraa työkäytössä, opettaa hänet siihen. Mm. minun yrityksessä koirana. Kaverikoiratoiminta kiinnostaa kovasti myös.

Meidän koira on siis Suopunkitytön kennelistä, Suopunkitytön Tervashonka. Kutsumme häntä Onniksi. On aivan eri luontoinen kuin meijän ensimmäinen koira. Ymmärrettävää sinäällään, edellinen oli terrieri, nyt puhdas Lapin porokoira.

Eilen tehtiin joitain asioita ensimmäisen kerran. Vähän kuului jo haukkumista. Onni ei hauku vielä, hän vain murisee ja ärisee.

On oppinut asioita ihmeen nopeasti. Ei sana, tuntui jo tutulta tänne tultuaan. Nyt alkaa jo reakoida omaan nimeen, kun kutsuu. Ensin ei. Tänne sanaa alkaa jo ymmärtää, vielä kun rohkaistuu, niin siitä lähtee. Jonkin verran on ikävöinyt ja ollut ihmeissään mihin on tultu. Mutta pikku hiljaa ollaan tutusteltu.

Tänä aamuna herätessäni astuin ensimmäisenä pissaan. Lehtiä on, muttei kaikkialla. Ensin ajatelin, että pidetään joitain mattoja, mutta matot ovat lähteneet aika äkkiä. On oppinut kuitenkin hyvin pian myös ulos tekemään tarpeita.

Tuntuu hurjalta että, n. 6 kuukauden päästä koira saavuttaa jo aikuisiän kokonsa, eli suunnilleen elokuussa. Nyt hän on vielä todella pieni. 

Niin tämän aamun aamujumpat alkoi sillä, että yrität saada piraijan pois varpaista. Sitten astuin pissaan ja vein koiran ulos. Siivosin pissat. Luulin, että me hankittiin koira, mutta hän onkin vielä piraija. :) Varpaat saa kyytiä, kun alkujännityksestä on päästy. Eka päivinä vähän pelotti, nyt ollaan jo rohkaistuttu pieneen iloralliinkin. Kovasti on vielä opeteltavaa. Tässä mennään päivä kerrallaan pentuarkea.

Mukavaa kevättä, toivottaa Onni (Suopunkitytön Tervashonka) ja sen ihmisvanhemmat, 

eli Pelaguu ja hänen mies. :)

Its a boy! - arvonta

 Meille tulee Lapin porokoiranpentu Suopunkitytön kennelistä. Hän on uros. On mietityttänyt paljon uuden koiran ottaminen, jännittänyt. Miettinyt onko vielä liian aikaista, hätäileekö jne. Mutta nyt hän on kuitenkin tulossa ja hän on poika. :D Koiravauva siis vain.

 Tähänkin aikaan varmasti tottuisi, ettei ole koiraa. On ollut hämmästyttävän vaikea keksiä uudelleen perheenjäsenelle nimeä, niin siksipä tein arvonnan Hetki metsässä. Instagram tilille aiheeseen liittyen. Käyppä osallistumassa! Kuva palkinnoista alla. Kirja sopii hyvin myös aikuisen käteen. 

Tässä linkki arvontaan. 

https://www.instagram.com/p/CMWbxR0nUZJ/?igshid=1ocii6iizu1jw

Pohjoisen luonnon voimaannuttava matka minuuteen verkkokurssi esittelyä

 Hei, elämä menee eteenpäin ja kaikessa hiljaisuudessa jotain uutta ja ihmeellistä on syntynyt. 

Nimittäin Pohjoisen luonnon voimaannuttava matka minuuteen verkkokurssi. Lue lisää:

https://hetki-metsassa.webnode.fi/verkkoretriitti/

Kurssille voit osallistua mistä päin Suomea tahansa. Nyt ainakin tuntuu itsestä, että jotain huikeaa on luvassa! :)

Mukavaa täydenkuun viikkoa kaikille ja uutta pian alkavaa maaliskuuta!