Kevät etenee hurjaa vauhtia, metsissä alkaa olla pälvipaikkoja puiden juurilla ja etupihaltakin alkaa sipulikukkapenkki paljastua, tosin sen sipulikukkapenkin vielä peittelin lumella, lupaa yöpakkasia. Alkaa olla viimeiset hetket meilläpäin kelkkailuun ja hiihtämiseen. Mutta vielä pääsee. Kelkkailemassa ollaan käyty nyt parina, kolmena viikonloppuna, kun meillä nyt sitten sellainen on. Tarkkana täytyy jo kelkkailessakin olla, kun sulapaikkoja ilmestyy, niin maalla kuin vedellä. Viikossa parissa on jo tapahtunut ihmeitä.
Sampon päivän, huhtikuun ensimmäisen sunnuntain, kelkkaretki suuntautui Onkamojärvelle pilkkimään. Keli oli suotuisa. Saalis jäi tälläkertaa saamatta. Aamun harmaudesta kauniiksi aurinkoiseksi sääksi muuttunut päivä oli täydellinen retkeilyyn, vaikka ei saalista tullutkaan. Ilma oli tyyni ja ympärillä syvä hiljaisuus. Makkarat paistuivat nuotiolla.
Saaressa on pikkuinen mökki. Näitä näkyi muutamia.
Saarirykelmiä ja mökkejä saaressa.
Ilmakin alkoi pikkuhiljaa kirkastua.
Odotellaan koiran kanssa makkaratulia ja pilkitään.
Paistettiin saaressa makkaraa. Suloisia pieniä ja hieman isompiakin saaria on
melko monta Onkamojärvellä.
Venäjän puolen tuntureita vasten näkyi lumisateen raja. Meidät se lumisade kiersi.
Saarirykelmiä
Käytiin rajavyöhykkeellä asti. Siis Onkamojärvestähän on pieni osa Venäjän puolella.
Rajavyöhykkeeltä palattiin takaisin ja kotimatkalle.
Tässä vielä linkki viime vuoden
kevään etenemis postaukseen, nyt etupihalla ei ole enää noin paljoa lunta.