Lähimme sinne perjantaina iltapäivällä, heti kun mies pääsi töistä. Illaksi oli minulla luvassa intiimi, parinkymmenen ihmisen.. kotikonsertti. Kotona pidettävä konsertti. Aamulla jo olo tuntui niin kovin tukkoiselta, ja flunssaiselta. Oli jo siinä rajoilla, että jaksanko lähteä.. Onneksi en kuitenkaan sitten pahemmin sairastunut.. Olen kertonutkin täällä blogissa, että pääsiäisen aikaan minulla oli lukemista Kirsi Rannon toisesta kirjasta.. ja vuoden 2013 jouluna käytiin Kirsi Rannon joulukonsertissa. On niin hassua, että myös juuri tuolloin jouluna 2013 minulla oli flunssa päällä ja lähes viimeisillä voimilla kampesin itseni tunturiin Keloravintolaan Kirsi Rannon joulukonserttiin. Ja nyt kohtasimme jälleen. Kohtaaminen oli koskettava, herkistävä, voimaannuttava ja energiat konsertin aikanakin oli huikeat! Konsertti oli ikimuistoinen. Se tuli niin lähelle.. Ilma tuolloin oli Rovaniemellä epävakaa ja pilvessä. Ihmiset olivat pakkaantuneet pieneen olohuoneeseen, koska konserttia olisi ollut liian kylmä pitää kuitenkaan ulkona. Konsertin ensimmäiset sävelet ja kappaleet oli ehditty esittää, ihmisten kyynelehtiessä, selkiemme takaa alkoi paistaa aurinko. Auringon säteet viivähtivät hetken vasemmalla edessäni istuvan nuoren naisen kasvoilla. Ja aurinko oli jälleen pilven takana. Huomasin myös heti konsertin jälkeen alkaessani ottaa ohessa olevia tunnelmapalakuvia konserttipaikasta ja ympäristöstä, että kamerani akku vilkutti lähes tyhjää. Enpä ollut tarkistanut sitä lähtiissä, mutta kylläpä siinä mielestäni oli vielä kotona akkua, vaikka no akun latauksesta olikin jo jonkin aikaa.. Myöhemmin kun olin kuvat ottanut ja olin halannut Kirsiä, lähtiissäni pois, katson jälleen kameraa.. akku näytti täyttä! No myöhemmin majapaikassa, se taas vilkutti lähes tyhjää.. Sain onneksi kuitenkin otettua kuvia.
Olikohan tämä minullekin sellainen akkujen lataus, konserttineen kaikkineen? Ja mikä mahtavaa, siellä sai laulaa pari kappaletta mukana. Toinen Beatlesin - Imagine ja toinen Hallelujah. Hallelujahin kohdalla minäkin uskalsin jo päästellä täysiä ja elää niin kovasti mukana kun ikinä voin. Mahtavaa!! Melkein teki mieli nousta seisomaan ja päästellä kunnolla.. mutta suomalainen on vähän ujo.. hytkyin jo kyllä muutenkin musiikin mukana koko konsertin ajan, välissä kyynelten muodossa, välissä jalalla tahtia takoen. Oli myös hienoa kuulla ympärillä olevien ihmisten yhtyvän lauluun.. Konsertin jälkeen minulle on virinnut varovainen ajatus, musiikista. Uskaltaisinko minäkin sitten ehkä vielä jonain päivänä johonkin esim. kansalaistopiston kuoroon tai musiikkiryhmään mukaan. Pienenä ja vielä nuoruusiällä musiikki ja laulaminen olivat minulla lähellä sydäntä! ♥ Sittemmin se kotona laulaminenkin on jäänyt.. Oih, tykkäsin! Uusia tapaamisia odotellessa..
Seuraava päivä meni kaupungilla shoppaillessa ja taimistoja kierrellessä. Ne pahukset vain olivat nyt lauantaina kiinni. Kukat jäivät nyt siis ostamatta. Vaikka pihaneuvojana Pihakutsuilla opin, että kyllä kai tämä keskikesäkin on aivan oivaa aikaa istuttaa perennoja. Vaikka me muuten saatetaan vielä mieltää, se kevät/alkukesä ja syksy parhaaksi istututusajaksi. Luulenpa, että taimistot on paremmin sitten loppukesällä auki. Toiveissani jään odottamaan reissua taimistolle sitten loppukesästä.. ja minulle vielä elokuu on kesäkuukausi. :)
Ihanaa alkanutta uutta viikkoa kaikille blogini lukijoille!
♥ ♥ ♥