Syystalvi

Lokakuukin on jo ennättänyt puoleen väliin. Paljon on ehtinyt myös tapahtua. Ympärillämme on ollut myös paljon surua.. Istahdan kiireestä hetkeksi koneen ääreen kertoakseni teille, että talvi on saapunut pohjolaan. Kyllä kait sitä nyt voi jo sanoa, että talvea tekee ja tuskin sulaa pois. Lumi on ollut maassa nyt viikonlopusta lähtien, hentonen vain sentien kerros - siellä täällä. Mutta lunta se on sekin. Kuulin lumen narskunan jo kenkieni alla. Samaan aikaan kun etelässä kukat kukkii ja syksy jatkuu huomaamatta, meillä on lähes täystalavi. Meijän paikkakunta oli toissayönä Suomen kylmin. Ja kylmät pakkasyöt jatkuu, viime yönä on ollut -14.

Vanhan kansan vuodenkierron mukaan toissapäivänä (14.10) on siirrytty talvipuoleen. Että eiköhän se talvi saa sitten jo tulla.

" Vanhan kansan vuodenkierto noudattaa vanhaa pohjoismaista vuoden jakoa, jossa vuosi jaetaan talvipuoleen ja kesäpuoleen. Puoliskojen keskikohdat ovat talvennapa tammikuun puolivälissä ja keskikesä heinäkuun puolivälissä. Vuosi jakautuu siis kaikkiaan neljään osaan. " Suomenusko FB sivu

" Lokakuun 14. päivä eli »talvipäivä» aloittaa vuoden talvipuoliskon. Vanhoissa kalenterisauvoissa sitä kuvastaa lehdetön puu, ensimmäisen talvipäivän merkki. Talvipuoliskon päättää huhtikuun 14. eli »suvipäivä». " Suomenusko FB sivu

" Talvipäivän ympärillä olevia 13., 14. ja 15. päivän lokakuisia öitä on kutsuttu »talviöiksi». Niiden vastaparina ovat huhtikuun puolivälin kolme »suviyötä». Talviöitä kuvataan suomalaisissa kalenterisauvoissa kolmella viirulla. " Suomenusko FB sivu

Toissayönä, tai jo alkuillasta saimme ihastella upeita revontulia. Ja nyt minäkin ennätin ne näkemään ennen nukkumaan menoa. Tosin valokuvaaminen meni vielä hiukan harjoitteluksi uudella kameralla. Säädötki kannattas kattoa jo lähtiissä valmiiksi.. ja seuraavaksi hankintalistalla on kamerajalusta. Mutta epäonnistumiset kuuluvat elämään ja niistäkin haluan kertoa huoletta, koska jos onnistumme aina ei meille jää oppimisen varaa. :) Mutta eihän se ollutkaan täysin epäonnistumisten repokuvaukset, koska opin jotain uutta taas valokuvaamisesta ja sain jotain tallennettuakin ja sain nähdä ja kokea ne upeat välkehdinnät taivaalla. Bloginkirjoittamiseni ja valokuvaamiseni kautta olen myös eräänlaisella opinmatkalla, kokoajan, läpi koko elämän.

Seuraavassa kuvia viikonlopulta, mieheni kotipaikkakunnalta, 

joka on tästä meiltä n. 120 km etelään.

Muutaman päivän kuluttua, Mummolassa, täällä meijän pitäjässä.

Suojissa

 Pikku kettu poikkesi myös pihan poikki.

Itse poikkesin tänä aamuna lenkkipolun lammella. Junginlampi.

 Raikkaita syystalvenpäiviä teille lukijani,

muistakaa pitää huolta toisistanne ja itsestänne !

♥