pelaguu.blogspot.com

keskiviikko 7. huhtikuuta 2021

Pentuarkea

Meille saapui Lapin porokoiran pentu menneenä lankalauantaina. Haimme 7 viikkoisen koiranpennun Savukoskelta aamutuimaan Suopunkitytön kennelistä. Olimme käyneet jo muutamaa viikkoa aikaisemmin katsomassa pentuja. Ne olivat silloin vielä hyvin pieniä ja he vain nukkuivat. Sen käynnin jälkeen laski viikkoja ja sitten laski päiviä ja tuntui loputtomalta odottaa, että saadaan hakea pentu kotiin.

Pentuja tässä pentuessa oli 7, 1 naaras ja loput uroita. Taisin jossain kohtaa sanoa, että jos meille tulee koira, se on tyttö. Vaan kuinkas kävikään. Meille tuli uros pentu, naaras oli varattu. Mutta en ole katunut valintaa yhtään.

Nyt tuntuu, että se odottamisen aika, pennun saapumiseen, meni tosi äkkiä. Ja ei voi uskoa, että meillä on pentu. Pitää nipistää itseä, niinkuin Vihervaaran Anna siinä Anna, A lopussa ohjelmassa. Katsoitteko muuten sitä? Oli hyvä ohjelma. Pystyin samaistumaan.

Mutta kyllä sitä paljon miettii ja jännittää miten meillä alkaa sujua ja saadaanko opetettua koira koiraksi.

Aika pian ensimmäisen koiramme poismenon jälkeen aloimme katsella uutta koiranpentua. Koirista on kovasti kysyntää. Meille kävi kuitenkin tuuri ja saatiin pentu.

Ajatuksena meillä on käyttää koiraa työkäytössä, opettaa hänet siihen. Mm. minun yrityksessä koirana. Kaverikoiratoiminta kiinnostaa kovasti myös.



Meidän koira on siis Suopunkitytön kennelistä, Suopunkitytön Tervashonka. Kutsumme häntä Onniksi. On aivan eri luontoinen kuin meijän ensimmäinen koira. Ymmärrettävää sinäällään, edellinen oli terrieri, nyt puhdas Lapin porokoira.

Eilen tehtiin joitain asioita ensimmäisen kerran. Vähän kuului jo haukkumista. Onni ei hauku vielä, hän vain murisee ja ärisee.

On oppinut asioita ihmeen nopeasti. Ei sana, tuntui jo tutulta tänne tultuaan. Nyt alkaa jo reakoida omaan nimeen, kun kutsuu. Ensin ei. Tänne sanaa alkaa jo ymmärtää, vielä kun rohkaistuu, niin siitä lähtee. Jonkin verran on ikävöinyt ja ollut ihmeissään mihin on tultu. Mutta pikku hiljaa ollaan tutusteltu.



Tänä aamuna herätessäni astuin ensimmäisenä pissaan. Lehtiä on, muttei kaikkialla. Ensin ajatelin, että pidetään joitain mattoja, mutta matot ovat lähteneet aika äkkiä. On oppinut kuitenkin hyvin pian myös ulos tekemään tarpeita.

Tuntuu hurjalta että, n. 6 kuukauden päästä koira saavuttaa jo aikuisiän kokonsa, eli suunnilleen elokuussa. Nyt hän on vielä todella pieni. 

Niin tämän aamun aamujumpat alkoi sillä, että yrität saada piraijan pois varpaista. Sitten astuin pissaan ja vein koiran ulos. Siivosin pissat. Luulin, että me hankittiin koira, mutta hän onkin vielä piraija. :) Varpaat saa kyytiä, kun alkujännityksestä on päästy. Eka päivinä vähän pelotti, nyt ollaan jo rohkaistuttu pieneen iloralliinkin. Kovasti on vielä opeteltavaa. Tässä mennään päivä kerrallaan pentuarkea.



Mukavaa kevättä, toivottaa Onni (Suopunkitytön Tervashonka) ja sen ihmisvanhemmat, 

eli Pelaguu ja hänen mies. :)

maanantai 15. maaliskuuta 2021

Its a boy! - arvonta

 Meille tulee Lapin porokoiranpentu Suopunkitytön kennelistä. Hän on uros. On mietityttänyt paljon uuden koiran ottaminen, jännittänyt. Miettinyt onko vielä liian aikaista, hätäileekö jne. Mutta nyt hän on kuitenkin tulossa ja hän on poika. :D Koiravauva siis vain.

 Tähänkin aikaan varmasti tottuisi, ettei ole koiraa. On ollut hämmästyttävän vaikea keksiä uudelleen perheenjäsenelle nimeä, niin siksipä tein arvonnan Hetki metsässä. Instagram tilille aiheeseen liittyen. Käyppä osallistumassa! Kuva palkinnoista alla. Kirja sopii hyvin myös aikuisen käteen. 




Tässä linkki arvontaan. 

https://www.instagram.com/p/CMWbxR0nUZJ/?igshid=1ocii6iizu1jw


tiistai 23. helmikuuta 2021

Pohjoisen luonnon voimaannuttava matka minuuteen verkkokurssi esittelyä

 Hei, elämä menee eteenpäin ja kaikessa hiljaisuudessa jotain uutta ja ihmeellistä on syntynyt. 

Nimittäin Pohjoisen luonnon voimaannuttava matka minuuteen verkkokurssi. Lue lisää:

https://hetki-metsassa.webnode.fi/verkkoretriitti/



Kurssille voit osallistua mistä päin Suomea tahansa. Nyt ainakin tuntuu itsestä, että jotain huikeaa on luvassa! :)

Mukavaa täydenkuun viikkoa kaikille ja uutta pian alkavaa maaliskuuta!


maanantai 15. helmikuuta 2021

Kun sun aika mennä on.

Ei löydy sanoja. Kirjoittelin joskus aiemmin Hetki metsässä. instagram tilille, että meillä asuu ja häärää minun ja mieheni lisäksi, kohta 13 vuotias cairnterrieri Roosa "Eräpirtin Saimi". Roosa ei ehtinyt täyttää 13 vuotta, kun hänen oli aika lähteä ajasta ikuisuuteen. Pilven reunalle. Suru on valtaisia. Täytyy totutella uuteen arkeen pikku hiljaa. Kotona on niin hiljaista, outoa, kuin jokin puuttuisi, kuin jokin olisi mennyt pois meistä, minusta ja miehestäni. Tänä aamuna vaatteiden vaihdon jälkeen katsahdin normaaliin totuttuun tapaan olohuoneen sohvalle, sanoin mielessäni: "Roosa, lähdetään ulos." Kaipaus, ja syvä suru, mutta kauniit ihanat muistot on mukana aina. Roosa oli minun ja mieheni ensimmäinen yhteinen koira. Kyllä sitä miettii paljon kaikenlaista. Mutta elämä jatkuu, ja työt jatkuu, päivä kerrallaan. Uuden arjen opettelua hetki kerrallaan. Kiitollisena kaikesta! Jos ajattelisi niin, että jonkun loppu on uuden alku.





Toivoisin, että tämän postauksen kommentteihin, tai muutenkaan, ei enää laitettaisi suruvalitteluja. Niitä on tullut jo paljon, ja olen kiitollinen kaikista! Kiitos kaikille meitä suuressa surussa muistaneita!


Ajattelin, tähän kuitenkin vähän avata tätä meidän kuljettua matkaa. Jos et halua lukea tätä niin, on parempi että jätät lukematta ja vaihdat toiseen nettisivuun.

Roosalla todettiin joitain vuosia sitten nisäkasvaimet. Saatiin elää niiden kanssa rauhallista elämää, eivät muuttuneet tai kasvaneet isommiksi. Roosaa ei koskaan leikkautettu. Ja se harmittaa nyt. Ja on ajatus, että seuraavan mahdollisen koiran kanssa sterilisoidaan koira. Me yritettiin leikauttaa Roosa paikallisessa eläinlääkärissä, joitain vuosia sitten, että olisi poistettu kohtu jne. Mutta eläinlääkärit eivät saaneet kanyylia verisuoneen. Roosalla oli töppöjalat ja haastavat verisuonet löytää ne. Niitä ei koskaan löydetty paikallisessa eläinlääkärissä ja kohdun poisto leikkaus kaatui siihen. Toinen vaihtoehto oli sitten viedä koira toiselle paikkakunnalle eläinlääkäriin, jonne on meiltä puolen toistatunnin matka. Aiemmin käydessämme siellä lääkärissä oli vain yksi lääkäri, joka löysi verisuonen. Kohdun poisto leikkauksessa pitää laittaa kanyli verisuoneen leikkauksen ajaksi, kun koira on nukutettuna. Vaikka tällä toisella paikkakunnalla tuli myöhemmin myös naamarinukutus, mutta emme silti leikkauttaneet koiraa. Ja nyt harmittaa. Roosalle tuli kohtutulehdus, josta ei selvinnyt. Minusta on niin mielenkiintoista, että on eläinlääkäreitä, jotka eivät löydä koiralta tassuista verisuonta. Kaikki jalat käytiin läpi. On erittäin ikävää. Ja silloin leikkaus päätökseen vaikutti myös oma itsekkyys, kun nyt ajattelee. Ei jaksa leikkausrumbaa ym. Mutta nyt kun ajattelee, olis pitänyt leikata. Jatkossa tietää, että kannattaa leikkauttaa, koskaan ei voi tietää, että jos elämää olisi voinut jatkua pidempään, jos olisi leikannut. Nisäkasvaimet estivät myös osaltaan märkäkohdun pois leikkaamisen. Eli opimme tästä on leikkauta aina koirasi jos se on mahdollista.

perjantai 5. helmikuuta 2021

Kaamoksen selkä on taittunut

 Loppiaisen tienoilla meillä täällä Sallassa aurinko pilkahti ensimmäisen kerran kaamoksen jälkeen näkyviin ja kun kiipeesi tarpeeksi korkealle, auringon saattoi tavoittaa.

Me kävimme Sallatunturin päällä tavoittelemassa aurinkoa 10.1. Ilma oli otollinen nähdä aurinko, taivas oli selvä ja pakkasta, hyytävä viima puski kasvoille, koko retken ajan. Loppiaisen tienoilla auringosta oli nähty halo ilmiö. Tässä kuvia meidän kymmenen päivän reissusta Sallatunturin päälle.











Mitäs suunnitelmia teillä on viikonlopuksi? Aloitin muuten myös Retkihaasteen. Ja retkelle mieleni tekevi viikonloppunakin, aurinkokin paistaa nyt ulkona kauniisti. Koukutuin myös uuteen harrastukseen, villasukkakävelyyn, oletko kokeillut?¨

Hyvää viikonloppua! :) Nauttikaa hetkistä metsässä.