pelaguu.blogspot.com

keskiviikko 13. tammikuuta 2021

Hulda huolinukke

 Tein huolinukkeja. Huolinuket on Maya intiaanien vanha perinne. Vaikka alla olevassa tekstissä puhutaan lapsista, lapsien huolinukeista, niin yhtälailla nämä käyvät aikuisille. 

Yksi huolinukeista sai nimen Hulda. Sitten nimesin kaikki sen nimisiksi. Mulla mies kysyi, kun näytin valmista nukkeja, että mikä tämän nimi on? Vastasin että ei sillä ole nimeä. Mieheni sanoi, että tämä on ihan Huldan näköinen. Hulda on eka kuvan viimeinen nukke. Hyvä yleisnimi hyvälle huolet pois vievälle nukelle on siis Hulda.

Haluaisitko sinäkin oman Huldan viereen nukkumaan? Nämä ovat nimittäin nyt myynnissä. Isompi on 24cm. Kuvassa, jossa on neljä ne ovat pienempiä. 

Pienet ovat 10e/kpl ja isot 12e/kpl. Postikulut lisätään hintaan. Yksi nukke tulee kirjepostilla.

Kommentoi alle, jos haluat ostaa Huldan. 

Sähköpostiakin saa laittaa, jos se tuntuu mukavemmalta. jonna.uutela@gmail.com


Mielen ihmeet sivustolla kerrotaan huolinukeista näin:

Guatemalan ylämailla vaikuttaneilta Maya-intiaaneilta on lähtöisin perinne, jossa lasten ollessa peloissaan tai kärsiessä painajaisista, heille annetaan nukkumaan käydessä huolinukke. Lapset laittavat nuken tyynyn alle. Kun he heräävät, heidän huolensa ovat häipyneet.

Huolinuket kuuluvat uskomattomiin guatemalalaisiin perinteisiin. Tämän tarinan mukaan, jonka täsmällinen syntyjuuri ei ole tiedossa, nukke kantaa huolet ihmisen puolesta. Siksi hän voi nukkua rauhassa.

Niinpä henkilön herätessä nukke on karkottanut kaikki huolet, jotka yleensä olisivat pitäneet häntä hereillä. Huolet jäävät nukelle. Jotta huolet eivät aiheuttaisi nukelle kipua, sitä täytyy pitää hyvänä.

Yleisesti nukkeja käytetään unisieppareina tai amuletteina, ja ne tarjoavat mahdollisuuden päivittäisten kärsimysten purkamiseen luonnollisella tavalla. Tämä kaunis perinne tukee erittäin tervettä psykologista käytäntöä, jota jokaisen olisi hyvä pyrkiä toteuttamaan päivittäin: mieltäsi vaivaavista asioista irti päästäminen, jotta voit nukkua sikeästi.



Aika söpöjä vai mitä? :) 


maanantai 28. joulukuuta 2020

Joulunajan kuulumisia ja retkeilyjä Posion Noukavaarassa

 Hei kaikille! 

Miten teidän joulu on mennyt?

Minun jouluni alkoi jo joskus lokakuussa, kun askartelin tonttuoven. Tilasin kaksi eri pakettia askarteluja varten, tonttuovi paketin ja lisäksi vielä pieniä esineitä pakkauksen. Näistä jäikin osa käyttämättä, joten jos joku niitä tarvitsee, niin voin lähettää ne postikuluilla sinulle. :)

Tässä kuvia askarteluista ja valmistaa tonttuovesta. Aika kiva siitä tuli. Tonttuovi paketissa tosiaan on kaikki osat erillään ja sitten ne vain asetellaan ja liimataan paikalleen, niin niistä valmistuu tonttuovi sitten.




Sitten kävimme retkeilemässä marraskuussa, kun oli vielä mukavasti sula maa eikä ollut meilläkään vielä silloin lunta, Posion Noukavaarassa, ihasteltiin siellä lähes tulkoon sen päivän koko valoisan ajan kauniita maisemia. Syötiin eväät ja etsittiin vielä Noukavaaran näköalapaikka ja lopulta se löydettiinkin. Maa oli märkä, ja oikeastaan koko loppu syksykin oli aika märkää ja sateista. Ja sitten kun tuli lumet niin tuli märkään maahaan, jäät ovat aika heikot vielä ja luntakaan ei ole paljoa. Tiet ovat jäisiä.

Noukavaara oli upea paikka, se on lähellä Riisitunturin kansallispuistoa, jonka läheisyyteen on suunnitteilla tuulivoimapuisto. Noukavaaran päältä, joka oli minulle aivan uusi paikka ja ennen käymätön kohde, näki alueelle, johon tuulivoimapuistoa on suunnitteilla. Kaunista erämaaluontoa ja henkeä ihan salpasi nuo upeat näköalat!





Sitten marraskuun ensilumilla käytettiin Eläinlääkäriasema Mosku ja Myryn facebook arvonnasta voittamani koirakuvauslahjakortti Koiravalokuvausta Lapista kuvaukselle. Meijän cairnterrieri Roosa on reilu 12 vuotta vanha ja kuvautettiin nyt Roosa Kemijärvellä luontopolun varrella. Oli hienoa nähdä kuvaajan työskentely meidän ja koiran kanssa. Ja ihania kuvia tulikin. Kuvista teetin joulukortteja ja lisäksi pukinkonttiin miehelleni CanvasPicassolta tilasin canvas taulun Roosan kuvasta. Kiitos vielä Koiravalokuvausta Lapista!




Tämän canvastaulun teetin CanvasPicassolla ja jouluaaton jälkeen ripustimme sen takan päälle, kunnia paikalle. 



Ja nyt on sitten sulateltu tätä joulua ja joulukinkkuja.

Olen kyllä miettinyt joulua ja joulun merkitystä tänä vuonna erityisen paljon ja sitä millaiseksi kulutus juhlaksi joulu on mennyt ja mikä on oikeastaan se joulun syvin merkitys ja tarkoitus alunperin. Itse erityisherkkänä on miettinyt paljon näitä asioita. Eilen sattumalta törmäsin Eevi Minkkisen instagram tilillä Inhimillinen itsetuntemus livevideoon, jonka aihe kosketti minua syvästi ja tuntui enemmän kuin omalta.

Tämän kuvan otin tapaninpäivän ajelulla, kun meillä Sallassa oli silloin reilu -20 (n.-24 astetta) pakkasta, paikoin -30. Nyt on jo lauhtunut mukaviin lukemiin.



Onko teillä suunnitelmia uuden vuoden juhlimisesta? Teettekö uuden vuoden lupauksia?

Itse en ole koskaan tehnyt uuden vuoden lupauksia, enkä nytkään erityisemmin. Miettinyt kyllä olen kovasti kaikenlaista, mutta tälläkin hetkellä mennään päivä kerrallaan.

Mietin, jo tulevaa kesää, silloin ois kiva kokeilla kasvattaa kuivakukkia, niitä kasvatin joskus lapsena 4H.ssa. Sitten olen miettinyt uudelleen kouluttautumista, asiakaspalvelu- ja jonkin sortin hoitotyö kiinnostaa. Kaikenlaista jännittävää on luvassa, toivon mukaan ainakin! Jonkinlaista kuntoutuskurssiin osallistumistakin olisi mahdollisesti ensi vuodelle, mutta päivä kerrallaan. 

Youtubessa on muuten uutta videota tarjolla Hetki metsässä. tilillä. Ottakaahan seurantaan ja samalla myös Hetki metsässä. instagram tili seurantaan. :)



Mukavaa uutta vuotta ja sen odotusta kaikille!

maanantai 26. lokakuuta 2020

Pohdintoja yrittäjyydestä ja kokoaika työstä

Tässä postauksessa ajattelin pureutua pienyrittäjyyteen ja kokoaika työhön ja kertoa, näistä omia kokemuksia. Ajatuksena on herättää yleistä keskustelua aiheesta. Eli kuulen mielelläni teidän kokemuksia näitten yhdistämisestä ja ajatuksia aiheesta. :)

Ensin kerron oman tarinani:

Mieheni on osa aikainen ns. hybridiyrittäjä ja samaan aikaan hän käy lähes kokoaikatöissä, lisäksi on harrastukset. Tarkoitukseni ei ole tällä kehua. Vaan herättää keskustelua ja sitä miten tämä asia oikeasti on meillä täällä Suomessa. Kaikki ajatukset ovat tervetulleita!

Olen laskenut, että miehelläni on periaatteessa kolme työtä tällä hetkellä. Silti se tarkoita sitä, että sillä olisi rikastuttu. Päivän vastoin, välissä tuntuu, että aikaa ja omia voimavaroja menee enemmän kuin mitä se rahallisesti palkkana näkyy tilillä. Yhteen aikaan hänellä oli 4 työtä ja harrastukset siihen päälle. Korona aikana työt sekä lisääntyivät, että vähenivät niin, että hänellä on nyt 3 työtä ja harrastukset. Harrastuksia pitää olla, ne ovat tärkeitä. Mutta entä se yhteinen aika?

Meillä on nyt takana n. reilu 18 vuotta yhteistäeloa takana. Suurimman tästä ajasta itse olen ollut työtön työnhakija ja sinä aikana olen suorittanut useita eri alojen työkokeiluita, kunnes tänä syksynä perustin oman yrityksen, Hetki metsässä. :) Mikä on minulle henkireikä, mahtava juttu ja uusi kokemus!

Kokoaikatyössä mieheni menee ns. toimistolle, ja on työantajan toimipisteessä, yleensä aamupäivän ja aina kun tarvii. Sen jälkeen on omia harrastuksia ja pienyrittäjän, joka on hänen yksi työnsä, ne painottuvat iltaan ja viikonlopuille. Kolmas työ on sitten pieni lisä, joita tekee silloin tällöin, joskus, mutta ei kovin usein ja ne painottuvat lähes poikeuksetta iltoihin. Koska päivällä on kokoaikatyö ja lähinnä myöhäisiltoihin.

Itselläni on tällä hetkellä yksi työ ja mahdollisuus pienyrittäjänä päättää itse työajoistani, mikä on hyvä, mutta on myös ymmärrettävää, että miehen töillä on tietty aika ja ilta aikaan on myös omat harrastukset.

Pohdin, juuri sitä yhteisen ajan merkitystä ja sitä kuinka minun on väistettävä, usein, miehen töiden tieltä. Tämä on toki minun näkökantani asiaan ja paljon vaikuttaa sekin, että pitkä työttömyysjakso vaikuttaa asiaan jonkin verran omalla kohdallani. Kokoajan kuitenkin viime aikoina päässäni on pyörinyt ajatukset, mihin menen töihin? Mikä minusta tulee isona? Ja omaa juttua etsien ja rentoutumista opiskellen, olen sen löytänyt! :)

Ja sitä miten voisimme tämän asian ratkaista parhain päin tai onko teillä muilla kokemuksia yrittäjyyden ja kokoaikatyön yhdistämisestä. Olemme keskustelteet mieheni kanssa aiheesta.

Aikataulusta:

Mieheni menee töihin 8.00 ja tulee 12.00, sitten on lounas ja sen jälkeen miehen harrastukset klo 14.30 asti, kun meillä on päivällinen. Sen jälkeen on miehen omaa aikaa, "ruokalepo", n. klo16.30 asti kunnes he lähtevät, koira ja mies, iltakävelylle. Sen jälkeen miehellä on omia harrastuksia, ei aina, mutta useana iltana. Sen jälkeen on sauna ja onkin jo myöhäisilta ja nukkumaanmeno aika ja iltatouhut. Joskus tähän myöhäisiltaan vielä mieheni tekee kolmatta työtään ja toisinaan myös pienyrittäjän töitään.

Itse olen hyvin tarkka ollut aikatauluista aina, jo lapsesta lähtien. Nukkuminen on minulle tärkeä asia ja rutiinit näkyvät arjessani. Eli samat kellot ajat toistuvat lähes joka päivä. Ennen olin hyvä nukkuja, sittemmin nyt aikuisiällä se on romuttunut ja siitä on tullut tiettyjä pelkotiloja, mitä jos en nukukaan, mitä jos taas tulee paha olo? Joten olen toivonut, että ilta-ajat pyrittäisiin rauhoittamaan. Mutta toisaalta olen tottunut jo miehen töihin. Ymmärrän myös sen, että leipää on tuotava pöytään.

Välissä minulla oli monen vuoden jakso, jolloin kadotin tunteeni miestäni kohtaan, seksuaalisuus oli tipotiessään. Naiseus on ehkä pikku hiljaa alkanut löytyä takaisin ja seksuaalisuus palamaassa takaisin. Vaikka ihan äskettäin vielä ajattelin, että en pysty mihinkään seksuaaliseen kanssa käymiseen. Oma kehon kuva jne.

Mutta tänä syksynä, eräs kaunis päivä ajelimme normaaliin tapaamme kaupunkiin asioille autolla. Autoa ajoi mieheni ja minä istuin hanttimiehen puolella, kunnes yhtääkkiä mieheni otti minua kädestä kiinni. Siinä samassa fuuh, seksuaalisuus heräsi minussa. Sen jälkeen ja siinä tilanteessä minut valtasi suuri hämmennys, mitä tämä on? Onko tämä oikein? Ja sitä sulatellessa pikku hiljaa seksuaaliset tunteet ja ajatukset ovat olleet viime aikoina läsnä ja ne ovat pikkuhiljaa heränneet takaisin. Ja kysyn itseltäni usein miksi olen täällä, mikä on minun tehtäväni?

Minun päiväni rakentuu niin että aamupala (mieheni kanssa yhtäaikaa), sen jälkeen aamutoimia hetkisen verran, sitten lähden ulos koiramme kanssa aamulenkille, sitten tulen kotiin ja teen töitä. Mieheni on töissä. Sitten lounas ja miehen menot/harrastukset ja minulla omat jutut kotona, sitten teen päivällisen, syömme ja ruokalepo. Nyt olen ruokalevolla kiehnännyt mieheni kainaloon lepäämään ja usein höpötän samalla ja mieheni katsoo puhelimesta ohjelmia tai youtubea. Sitten teen kotitöitä, katson telkkaria ja mies harrastaa omia juttuja. Ja iltapuuhat. Vietämme aika paljon kuitenkin yhdessä aikaa, vaikka sitä kuvaa ei ehkä tule, mutta välissä olisi varmasti hyvä olla itsekseenkin joku päivä.

Kerron vielä yhden hauskan sattumuksen, joka nauratti. :) Tein eilen illalla ensimmäisen livevideo lähetyksen Hetki metsässä. facebook sivulleni. klo 17, jolloin mieheni ja koiramme lähtivät iltakävelylle. Meidän vanhus koiru on oman lenkinsä herra ja päättää itse haluaako hän lenkille vai ei, ja tällä kertaa, muista illoista poiketen, koira ei ollut halunnut kävellä. He tulivat takaisin klo 17.10. Livelähetys oli alkanut klo 17. Videolla, joka on vieläkin nähtävissä facebook sivullani, näkyy kun mieheni ja koiramme tulee sisälle. Videolla kuuluu kun mieheni kuiskaa meidän koiralle: "Roosa, Roosa!" tarkoituksena, että meidän koira ei tulisi minua häiritsemään. Vaan kas vain, koirallamme Roosalla on huono kuulo, hän ei kuullut mieheni huhuilua ja koira tulee videolle vierailemaan. :D Siinä hetkessä menin pieneen paniikkiin, näkyy jonkin verran videolla, miten keskeytän tämän videon? En löytäntyt keskeytysnappia, etsiminen ei näy videolla. Vaan jatkoin tyynen rauhallisesti esittelyä. Aiheena oli siis Hetki metsässä. yrityksen esittely ja lopuksi pieni rentoutusharjoitus. Jatkoin tyynen rauhallisesti esittelyä, vaikka ympäriltäni kuului ääniä ja koira kihersi takana. Nauratti, mutta kyllä siitä hieman keskustelimmekin, kun olin livelähetyksen tehnyt loppuun. Mieheni tiesi, että minulla on livelähetys klo 17, mutta en muistanut sanoa, että olen olohuoneessa, jonne näkyy kun mieheni tulee sisälle ja heillä ei ollut muuta paikkaa mihin mennä siksi aikaa. Mutta tämä on täysin inhimillistä ja ymmärrettävääkin, että näin sattuu. Ajatuksenani oli, että saan olla ihan rauhassa, ilman häiriötekijöitä, mutta unohdin siitä mainita miehelleni. Toki olisin voinut tehdä sen liven eri kellonaikaan, mutta ajattelin, että saan olla rauhassa hetkisen, kun he menevät kävelylle, joka yleensä kestää sen puoli tuntia, mutta tällä kertaa koiramme ei halunnutkaan kävellä. Mutta näin sen oli tarkoitus mennä ja ei siinä mitään. :)

Usein on kun mieheni tekee iltaisin töitä kotona, jos menen kysymään jotain, niin vastaus on, että ei nyt. Minusta on tullut aika varovainen. Olen aina ollut aika varovainen ja arka tekemään itsenäisiä päätöksiä.



Mitä ajatuksia tämä teissä herättää? :) Mielelläni, niistä kuulisin.

tiistai 20. lokakuuta 2020

Sallan Kaunisharjun uusi luonnonilmiöiden havannointipaikka

 Sallan Kaunisharjuun levähdyspaikan yhteyteen rakennettiin ja avattiin tänä syksynä uusi maisemien ihailupaikka, tarkemmin ensimmäinen luonnonilmiöiden havannointipaikka. Havannointipaikan on rakentanut ja toteuttanut Pohjoisen luonnonilmiöt -hanke. Hankkeen tavoitteena on lisätä tietämystä pohjoisen luonnosta ja ainutlaatuisista ilmiöistä.

Näkymä havannointipaikalta avautuu esteettömästi pohjoisen suuntaan, ja paikka on erinomainen valokuvaukseen. Havannointipaikalla on norjalaisen arkkitehtitoimiston suunnitelema, modernia puurakentamista edustava katostyyppinen rakennus. Se on rakennettu lämpökäsitellystä puusta.

Rakentaminen aloitettiin syyskuussa Sallan kunnan omana työnä ja töissä oli kaksi rakennusmiestä. Kaunisharju sijaitsee Sallassa, Sallatunturin laskettelukeskuksen läheisyydessä. Sallatunturille on tarkoitus rakentaa myöhemmin 3 havannointipaikkaa lisää. Tulistelupaikkoja näihin havannointipaikoille ei tule.

Pohjoisen luonnonilmiöt -hanke on rajat ylittävä hanke. Sallan lisäksi Venäjälle Kuolan alueelle Apatitin kaupungin lähelle nousee rakennelma luonnon havannointiin. Norjassa Ylä-Paatsjoen kansallispuisto entisöi vanhoja rakennuksia uuteen käyttötarkoitukseen opastuspisteinä.

Me kävimme tutustumassa vasta valmistuneeseen havannointipaikkaan viime viikon sunnuntaina, kun Sallaan oli edellis yönä satanut ensilumi, n. 15cm. Ajatuksenani oli ehtiä käymään havannointipaikalla ennen lumien tuloa, mutta talvi yllätti jälleen. Näyttää toistaiseksi ainakin siltä, että tämä lumi on pysyvä. Talvi tulee tänäkin vuonna aikaisin.

Havannointipaikka näkyy maantielle Kuusamoon menevälle tielle, se kohoaa siellä upeana. On ollut hienoa seurata ohi ajaessa tämän rakentumista. Sitä mietti aina ohi ajaessa, että mikähän siitä tulee, rakennetaanko siihen portaat alas, kun rinteen alhaalla on laavu, jossa olemmekin joskus käyneet ja siitä on blogikirjoituskin minulla täällä. Mutta ei tullut nyt portaita, tuli upea havannointipaikka meille ja matkalaisille. Maisema havannointipaikalla on sykähdyttävä.

Havannointipaikalla tuoksui vielä vasta rakennetun puun ihana tuoksu. Ajattelin että istumapaikka on vain tien puolella, mutta katos yllätti. Maisemarinteen puolella on myös istumapaikat ja vähän leveämpi laveri, jossa voinee vaikka yöpyä, ja niin sanottu leijuva pöytä, jossa voi syödä eväitä.

Maisema havannointipaikalta avautuu Kaunisharjuun rotkoon, pohjoisen suuntaan. Vasemmalla näkyy Sallatunturin laskettelukeskuksen rinteet. Lapsena muistan Kaunisharjusta ohi ajaessa miettineen, että rotkossa on krokotiilejä. No niitä tuskin koskaan on siellä ollut, niitä krokotiilejä. Mutta upea rotko on Kaunisharjussa. molemmin puolin tietä. 

Ajattelen, että tämä havannointipaikka on erinomainen esimerkiksi revontulien bongaamiseen ja sellaista varsinaisesti siihen tarkoitettua paikkaa, meillä ei mielestäni Sallassa vielä ollut. Tämä sopii erinomaisesti myös Hetki metsässä. metsämeditaatio tuokioon pienemmälle porukalle. Katso lisää luontolähtöisestä toiminnasta ja varaa oma rentoutustuokio www.hetki-metsassa.webnode.fi sivun kautta. 

Www.hetki-metsassa.webnode.fi 

Tällä kertaa paikalla saatiin olla ihan kahdestaan, mutta vasta sataneeseen lumeen painautuneet jäljet kertoi, että kävijää on ollut mukavasti ja olemmekin nähneet siellä usein aiemminkin liikettä ohiajaessa. Seuraamme liittyi kuitenkin aika pian myös kuukkeli, metsämiehen onnen lintu. Ja sille kaverikin, eli kaksi kuukkelia liittyi seuraamme, aivan välittömään läheisyyteen, puun oksalle, jos meillä olisi ollut leipää mukana olisimme saaneet aika varmasti kuukkelin kädelle, ja siitä myös kuvan. Vielä on sellainen kuva saamatta, jossa kuukkeli istuu kädellä hakemassa leivän muruja ja ylipäätään, että kuukkeli istuisi eteen ojennetulle kädelle, sellaista en ole vielä kokenut. Toivon, että ehkä vielä jonain päivänä. Niitä täällä Sallassa riittää, kesyjä kuukkeleita, ainakin Hangasjärven laavulla olen tavannut tämän kaltaisia kuukkeleita. Myös meidän pihassa lentää ruokaa hakien kuukkeli pariskunta. Emme vain tienneet, että niitä on Kaunisharjussakin, jos olisimme tienneet olisimme ottaneet leipää mukaan, tällä kertaa meillä ei ollut omia eväitäkään, käytiin muuten vain ajelulla ja tarkastelemassa paikkaa. Todeten, että paikka on upea ja ihana kuukkeli, kenties pariskuntakin.









Maisema havannointipaikalta avautuu pohjoiseen, tästä vasemmalla Sallatunturi.




Kuukkelit





Miltä siellä etelässä tai mistä päin tätä luetkin, talvi näyttää? Täällä oli hyvin märkä loppusyksy, ei ehtinyt kuivata maa kun satoi tämän lumen. Nyt tiet ovat liukkaat. Vesipisarat jäätyivät kuusen oksille keskiviikkona. Lauantaina alkoi sataa lunta. On vain huono metsän eläimille, tämä aikainen talvi ja että, maa on jäässä, ettei ehtinyt kuivaa, mutta luonto selviää ja elää omaa kiertokulkuaan. Ja me ihmiset menemme sen mukana.

Lumi valostuttaa mukavasti ja tulee joulun tuntua. Se saikin minut jo vähän laittamaan joulu valoja ja muuta jouluista. Tilasin tonttuovi tarvikkeita. Sen rakentamisesta kerron tänne sitten myöhemmin.




Vielä tähän loppuun kuva meidän takapihaltakin. Mieheni viime kesänä rakentama porokin sai ylleen lumikuorrutteen, sarvissa porolla on jo myös kausivalot, ne syttyvät pimeän tullen ja sammuvat kun valostuu.






Ihanaa syksyn jatkoa!

lauantai 3. lokakuuta 2020

Luonnosta hyvinvointia työpajan antia

 Aivan mahtava perjantainen Uusia ulottuvuuksia luontolähtöiseen toimintaan työpaja ja koulutuspäivät takana! Reppu on niin paljon täynnä uutta oppia, että ihan meinaan haljeta, kun haluan jakaa sen kaiken nyt omassa työssäni teille tännekin. :)

Tosiaan olin eilen 2.10 eri hankkeiden järjestämässä Uusia ulottuvuuksia luonto lähtöiseen toimintaan työpaja koulutuspäivillä Rovaniemellä Ounasvaaran majalla, upeissa ruskamaisemissa. Eipä siellä oikein muualla tullut käytyä, kun pysytteli tiiviisti, mutta väljästi vain koulutuksen parissa. :) Ja hyvä niin, eilinen päivä oli niin paljon täynnä uusia kokemuksia ja jo ennestäänkin tuttua juttua, joista ajattelin, kertoa teille nyt. 

Omien kokemusten kautta syntyi tänä syksynä Hetki metsässä ryhmämeditaatio- ja rentoutusharjotuksia tarjoava yritykseni ja nyt opiskelen sitten hieman aiheesta lisää, vaikka kokemus pohjaa jo jonkin verran onkin, niin lisäoppi ei ole koskaan pahasta. Ja tähän luontotyöpajapäivään osallistuin ajatuksella, että kehitän itseäni työssäni ja henkilökohtaisella tasolla ja näitä kaikkia tämä päivä antoi.

Päivä aloitettiin hiljentymällä kuuntelemaan kaunista Rosa Heartin esittämää musiikkia, jota hän soitti sähkökanteleella, tämän tekstin lopussa on pieni video soittannasta ja teimme sitten pienen metsämeditaatio harjoituksen. Sen jälkeen kuuntelimme Marita Niemelän luennon Luonto henkisen viisauden lähteenä. Upea ja koskettava luento oli, se sisälsi jo ennestään tuttua tietoa, mutta myös uutta. Esimerkiksi aivan uuden katsantokannan luontoon ja luonnon ikiaikaisuuteen ja luonnon kiertokulkuun ja vuodenaikojen vaihteluun. Vuodenaikojen vaihtelu voi olla rikkaus, se kuluu siihen luonnon kiertokulkuun ja ihmisyyteen. Kukoistus, kuihtuminen, lepo ja uudelleen syntyminen. Ja kun katsot vaikka kelottunutta puuta, se on vanhentunut ylväästi ja se seisoo siinä edelleen ylpeänä ja ylväänä. Ja syksy ja ruska on luonnon juhla! Kaikki kuihtuu pois, mutta upeasti, jotta pian voi taas syntyä uutta, ja ajatellaan sama meihin ihmisiinkin. Meidän on kukoistettava, kuihduttava, osata levätä ja sitten voi syntyä taas uudelleen. Hyväksyy sen luonnon kiertokulun, ihmisyyden. Ja aina ei tarvi edes kukoistaa, ei tarvi suorittaa, on vain, tekee sitä mikä itsestä tuntuu hyvältä. Nyky yhteiskunta aiheuttaa ihmisissä paineita, tulee impulseja eri suunnista. Ihmisten sisäänpäin kääntyminen eli itsetutkiskelu on lisääntynyt viime vuosina. En tarkoita sisäänpäin kääntymisellä negatiivistä, vaan hyvää itsetutkiskelua.

Metsäkävelyharjoitteessa mietin mäntyä, monet myrskyt nähnyttä ja kokenutta vanhaa mäntyä ja siinä se edelleen seisoo ylväänä juuret tiukasti maaperässä, kuten me ihmisetkin ja niin ei aina toki oli. Mutta ajatus, metafora siitä, että niin voisi hyvä olla.

Sen jälkeen lounastimme ja lounaan jälkeen meillä oli kolme työpajaa ulkona. Työpajojen aiheita olivat: Luonnon viesti minulle tässä ja nyt, Ääni ja maakontakti, Luonnon hiljaisuus minussa, jossa teimme mandalan ja jonka, minä tein ihan ensimmäistä kertaa koskaan.

Sen jälkeen oli yhteenveto päivästä ja voin sanoa, että päivä oli todella voimaannuttava, upea ja hieno kokemus. Mandalan opit otan ehdottomasti käyttöön työssäni.

Green care toiminta oli yhtenä vahvana osa-alueena tässä päivässä.









Tässä on tekemäni mandala. Mandaloita tehtiin yhdessä työpajakohteessa, meidät oli jaettu pienryhmiin ja ryhmissä mutta kuitenkin yksilöinä teimme meille annetut tehtävät. Ensin keräsimme luonnosta materiaalia mandalaan, hiljaisuudessa  Mandalan teko oli minulle täysin uusi juttu. Ajatuksena onkin perehtyä nyt enemmän mandoilihin mitä ne on jne. Jonkin verran jo tutkin aiheesta ja löysin tälläistä tietoa, joka on lainattu mielenihmeet.fi nettisivustolta.

" Sana mandala on sanskritin kieltä, ja se tarkoittaa ’’pyhää ympyrää.’’

Mandala voi olla minkä muotoinen tai minkälainen tahansa. Meidän ryhmässä muilla oli paljon myös värejä, omissa mandaloissaan. Itse ajattelen, että mandalat kuvastaa ihmisen sielua, syvintä olemusta.


Tässä värien tarkoitukset, jotka löytyvät minun mandalasta, teksti on lainattu mielenihmeet.fi sivustolta:

  • Valkoinen. Rauha, harmonia, hyvyys, herkkyys ja ujous. Seitsemäs chakra.
  • Musta. Syvällisyys, salaperäisyys, auktoriteetti, arvokkuus, turvallisuus ja surullisuus.
  • Ympyrät. Dynaamisuus ja yhteys kosmokseen.

Olin vielä lopussa hakemassa mandalaani yhtä pientä keltaista sientä, mutta aika loppui kesken. Sen jälkeen, kun tarvikkeet oli kerätty, teimme mandalat. Kun tein mandalaa, tein keskellä olevista risuista ensin ristin, muutin sen sitten y kirjaimen muotoon.
Risti merkitsee mandalassa tietoisuutta ja tiedostamattomuutta, taivaan ja maan yhteensulautuvuutta. 
Lopuksi teimme kierroksen ja ihastelimme hiljaa, ääneti toisten mandaloita. Upea kokemus! Oletko sinä tehnyt koskaan mandalaa? 





Toisessa työpajassa teimme itsekseen, hiljaisesti, suorittamatta, intuitiolla n.15-20minuutin mittaisen metsäkävelyn. Metsäkävely oli minulle myös uusi asia, en ollut tehnyt aikaisemmin. Metsäkävelyssä sai pysähtyä tai kulkea kokoajan, ihan miten itse halusi. Minä lähdin kävelemään ja pysähdyin ensin pienelle hiekka-alueelle, joka oli nurmikon keskellä. Sen muoto muistutti minusta sydämeltä - rakkaus. Sen jälkeen lähdin kävelemään toisaalle ja eteeni tuli palanut, hiillostunut, mutta vielä pystyssä oleva lauta-aita, se muistutti minua eletystä elämästä. Sen takana näin kivistä rakennetun ison suorakulmion aivan kuin talon pohja, se antoi lupauksen uudesta. Sen jälkeen muistin nähneeni sydämen luona vanhoja lahonneita lautoja ja vanhat, rikki menneet puiset tikapuut, ne muistuttivat minua eletystä elämästä. Sen jälkeen lähdin jatkamaan matkaa ja saavuin kivelle, kalliolle miettimään elämää, mennyttä, nykyistä ja tulevaa. Sydän hakkasi kovasti, jännitti, hermostutti, hengittelin ja hieroin itseääni lempeästi. Tuumiskeltuani hetken kivellä, palasin takaisin hiekkasydämen ääreen ja sen vieressä oli puu, nojasin siihen ja katsoin hiekasta muodostunutta sydäntä, ja mietin, elämää, vastauksia, kysymyksiä, rakkautta. Matkan aikana näin ja koin paljon muitakin pienempiä asioita. Suuria tunteita, voimaannuttava retki omaan itseen. Jonka kanssa olen työskennellyt jo pidemmän aika, mutta tämä toi taas uusia ulottuvuuksia siihen.

Kolmantena harjoitteena meillä oli ääni ja maakontakti, joka oli minulle aivan täysin uusi juttu. Kovin vielä varovaisesti siihen osallistuin, mutta oli hieno kokemus, kun kuuli muiden äänen ja oman tietysti. Ääniharjoituksessa tehtiin erilaisia ääniä ja myös aa-oo-uu-mm ääniharjoitus silmät kiinni, todella vaikuttavan kuuloista ja kokemus myös oli vaikuttava. Ehkä tulevaisuudessa näistäkin on jotain minun työssäni.


Rosa Heartin esittämää alkumusiikkia. Tässä näkyy taustalla alue, josta löysin metsäkävelyharjoitteessa sydämen, hiiltyneen aidan ja lahoneet tikapuut.





Työpajapäivän järjestivät Nordic NaBS-, Luontoa toimintaan-, Luontoa toimintaan yli rajojen- ja LUONNOLLISESTI- hankkeet. Kiitos!


"Mitä silloin sisälläni kuulen,

mitä itsessäni näen,

mitä minusta jää,

kun ympärilläni kaikki

on ihan hiljaa."

- Marita Niemelä, Sielun maisemaa


________________________________________________

Järjestän ti6.10 klo17-18 Sallassa Rajakievarilla rentoutustuokion, jonka aikana kerron tarinaa Hetki metsässä. yrityksen takaa ja lopuksi teemme pienen rentoutusharjoituksen. Jos olet tuolloin Sallassa, niin tervetuloa mukaan! Mahdollisuuksien mukaan olemme ulkona ja mukaan mahtuu 20 henkilöä.