pelaguu.blogspot.com

torstai 30. heinäkuuta 2020

Syksyinen aurinko

Katsoin tänään 30.7, ulos ikkunasta ja huomasin, kun aurinko paistaa jo syksyisesti. Se paistaa matalalta, niin, että luo varjoja pihalle. Tulee haikea olo. Kesä meni, tekee syksyä.

Kesää kesti meillä 2 kuukautta. Viikon aikana sää on muuttunut syksyisen haikeaksi. Elokuu toki on vielä kesä kuukausi, mutta hetken haikeus tuli mieleen. Lapsena kesät tuntuivat pitkiltä, ei enää nykyään. 

YouTube kanavallani on nyt myös uusi video. Youtube kanavani löydät Kaaos kukkaruukussa nimellä. 

Joko teillä on syksyinen olo? Ja kesän haikeutta ilmassa.

Kuva otettu 30.7. Tässä aurinko meni pilveen, niin varjot ei näy niin hyvin.

keskiviikko 22. heinäkuuta 2020

Kalastusta kesäyössä

Youtube kanavallani on uusi video. Voit myös sulkea silmät ja vain kuunnella videota. Videossa on musiikki. Sulje siis silmät ja kuvittele, että olet erämaalammella, kuuluu vain tuulen huminaa ja sääskien ininää. On kesä. 

Video on kuvattu Dronella DJI Mavic mini. 


torstai 16. heinäkuuta 2020

Lapin yötön yö

Yötön yö on alkanut meillä jo hyvä tovi sitten. Kesti tosin aika kauan, että sai odottaa ennätyslumien sulamista ja kesä sai alkaa. Lunta tuntui olevankin paljon. Kun kesä lopulta tuli, oli yhtä aikaa helle ja paikoin lunta maassa. Kesäkuu oli helteinen ja heinäkuu sateinen. Sateiden väliin paistaa välillä kuitenkin aurinko. Vietetään Salla viikkoa, koronan varjostamana. Tapahtumat ovat muuttaneet muotoaan tai niitä on peruttu, ympäri Suomea.

Mutta silti luonto on meillä aina läsnä. Luontoon pääsee vaikka olisi mikä ja luonto parantaa tai antaa ainakin eväitä siihen. Kalastus on yksi mitä meillä Lapissa voi tehdä, kun muistaa maksaa ensin kalastuksen hoitomaksun. Se on rentouttavaa puuhaa ja siinä mieli lepää, eikä se saalis ole niin tärkeä. Tässä kuva viime yöltä, Kalassa lammella Sallassa. Kuva on otettu Dronella, jonka hankimme tänä kesänä, malli on DJI Mavic mini.

Nyt minun blogillani on myös Youtube kanava. Se löytyy nimellä Kaaos kukkaruukussa. Siellä on nyt ensimmäinen video. Sen voitte katsoa alla olevasta linkistä. Se on kuvattu DJI Mavic mini Dronella.


Hyvää kesän jatkoa kaikille! Katsotaan miten tässä ehtii kuvailemaan, toiveissa ainakin olisi.


Kommentoi alle, jos tykkäsit videosta. Lapin yötön yö on ihan parasta. <3 :)




sunnuntai 12. huhtikuuta 2020

Instagram arvonta

Miten teidän pääsiäinen on mennyt? Me ollaan ulkoiltua ja tehty hyvää ruokaa! Nyt on ollutkin ihan mukavia ilmoja.

Otappa seurantaan minun meandibyjonna instagram tili ja käy siellä osallistumassa Me&i paketin arvontaan, jos haluat voittaa piristystä kevääseen. Riittää, että seuraat tiliäni meandibyjonna ja kommentoit arvonta julkaisuun. Arvonta on voimassa huomiseen maanantaihin 13.4 klo 8 aamulla.
Siellä onkin jo ihan kivasti osallistumisia.


Mukavaa kevättä! 😊

tiistai 18. helmikuuta 2020

Elämää pakko-oireiden ja paniikkikohtauksien kanssa

Hei, täällä taas. Kerron hieman kuulumisia.
Kävimme mieheni ja meidän koiran kanssa pienellä yhden yön minilomalla. Alkuvuosi on ollut henkisestä aika vaikeaa. On tapahtunut paljon ikäviä asioita. On ollut levoton olo, ja olo, että on pakko päästä pois, pakoon ajatuksiaan.
Menimme siis kylpylään ja olimme siellä yötä. Irtiotto arjesta. Tänä aikana, illalla sain elämäni toisen paniikkikohtauksen, johon sain selvyyden myöhemmin, että se oli todennäköisesti paniikkikohtaus, tunne oli kuitenkin epämiellyttävä. Olin päivällä kiikun kaakun että mennäänkö uimaan vai ei. Minulle ei ole koskaan ollut mitenkään luontevaa olla yleisissä tiloissa kylpylässä, siis siellä naisten puolella eikä oikein muutenkaan. On pitkä aika, monta vuotta kun viimeksi olemme käyneet kylpylässä. Tämä päivä alussa sisälsi ikäviä kohtaamisia.. Lopulta päädyin siihen että mennään uimaan, se voisi olla kivaakin, pitkästä aikaa. Huoneessa minulla oli taas levoton olo, puhun silloin paljon, en saata olla paikallaan. Sydän hakkasi. Sauna ja suihkuosastolla olin vähän säikky ja hermostunut. Menin altaille, olin jokin aikaa siinä yksin, pälyilin ympärilleni hermostuneesti, ja pelokkaasti, meni altaan laidalle odottamaan miestäni, tunsin kun yhtäkkiä kehon läpi meni väristykset, saan joskus tuntemuksia, niinkuin iho ei olisi oma, en hätääntynyt kuitenkaan ja sitten menimme vesiputoukseen kun mieheni tuli sinne altaille, putouksessa oli hyvä hieroa selkää, kun sitä on viime aikoina särkenyt, liittyy nukkumiseen. Hetken oltuani putouksen alla, yhtä äkkiä aloin tärisemään, hengityskin oli ehkä jotenkin erilaista. Menin putouksen alta pois laidalle ja mieheni tuli luokseni, otimme toisia käsistä kiinni, mieheni tunsi kuinka sain tärinäkohtauksia. Tiesin, että nyt ei ole kaikki hyvin, olin kuitenkin hämilläni, en tiennyt mitä se oli, yritin hengitellä mutta se ei mennyt ohi. Kukaan ei auttanut minua siinä hetkessä, oli itsekseen mietittävä, että minun pitää tehdä. Uimavalvoja seisoi yläpuolellamme sillalla, hän ei huomannut mitään, ei tehnyt mitään. Lähdimme kävelemään altaalta kuivalle maalle, yritin nousta portaita, jalat tuntuivat kilon painoisilta, raskailta. Kuivalla maalla vielä leukani tärisi. Sanoin että mennään porealtaaseen, sitten se kohtaus meni ohi. Aina ei tarvi olla laukaisevaa tilannetta. Mutta tässä ilmeisesti oli se edeltänyt epämiellyttävä tilanne ja epävarma olo altaalla, pelon sekaiset tunteet, ajatuksia, joita ei tunnista omaksi. Riittänkö minä, en kelpaa sellaisena kuin olen jne. On vaikea hyväksyä itseään sellaisena kuin on. Mutta reissu oli ihan mukava, ja siinä on hyvääkin että se kohtaus tuli, meni monta vuotta, että aloin ymmärtämään, että mitä nämä on. On elettävä näiden kanssa ja muidenkin on hyvä ymmärtää minua. Ja minäkin ymmärrän itseäni paremmin, mutta koskaan ei voi olla täydellinen, kukaan ei ole täydellinen. Näiden kahden paniikkikohtauksien välillä on aikaa vuosia, mutta kun aloin miettimään asiaa, ja ymmärtämään, huomasin, että olen saanut paniikkikohtauksia näidenkin välillä. Yleensä autossa, illalla, väsyneenä, silloin ei ole ollut laukaisevaa tekijää periaatteessa. On tullut pakokauhu, on pakko päästä ulos, ei saata olla paikallaan. Näiden "kohtauksien" myötä olen alkanut pelkäämään autolla matkustamista tai todella pitkiä matkoja. En ole tunnistanut, niitä silloin paniikkikohtauksiksi, mutta nyt huomasin, kun kerroin näistä terapeutilleni, että minulla on todennäköisesti paniikkihäiriö. Sitten elän myös jatkuvasti pakko-oireiden kanssa, lähinnä asioiden varmistelua ja teen asioita, jotka on ihan hölmöjäkin, siksi ettei tapahtuisi mitään pahaa, tiedostan sen kokoajan kuitenkin, että vaikka en tekisi tai tekisin voi sattua silti mitä vain..
Sitten minulla on myös tunnesäätelyn vaikeus. Kuljen tällä hetkellä terapiassa, jossa näitä käsitellään, olen kulkenut yhteensä n. 5 vuotta terapiassa, eikä tämä terapia ole omalla paikkakunnalla, sinne on meiltä matkaa puolitoista tuntia. Terapia on joko kerran viikossa tai joka toinen viikko. Kerron näistä siksi, että minua ymmärrettäisiin paremmin ja että saisin ja muut saisi vertaistukea. Toivottavasti jaksoit lukea loppuun asti, en laita nyt tähän kuvaa, tämä riittäköön näin. Minulla on muuten nyt uusi sähköposti osoite, se on: jonna.uutela@gmail.com