Aamu lammella..

Ilma on syksyisen kolea. Vaikkakaan se ei nyt niin kovin poikkeavaa mielestäni meillä tähän aikaan ole, näytti lupaavan jatkollekin samanlaista koleaa säätä. Kuluneen viikon aikana viimeisetkin rippeet lumista ovat saaneet kuitenkin kyytiä kovien vesisateiden ansioista. Lehtipuissa näkyy jo pienen pienet alut. Tänä aamuna pääsi jo käymään läheisellä lammella. Josta saitte viime vuonna lukea useamman postauksen, esim. tämän kevätpostauksen tai syksypostauksen. Luonnon kiertokulkua on mukava seurata, vaikka sitten juurikin täällä lammella, Junginlammella.

Sulamisvedet ovat jo jonkinverran laskeneet, 

nyt pääsemme kulkemaan tuttua reittiä.

Tuttu vesilintupariskunta, telkät, olivat palanneet lähes sulaan lampeen. Kalevalassa kutsutaan telkkää, sotkaksi. Veikkaan, vaan en tiedä varmaa ovatko ne samat linnut kuin aina joka vuosi. Ne ovat jälleen palanneet. Seuranaan heillä oli jokin pienempi vesilintupariskunta, ruskean täplikkäitä. Ne pyrähtivät oitis lentoon, kun siirryimme koiran kanssa lammen toiselle puolen. Niistä en ennättänyt saamaan kuvaa. Lieneekö nekin samat kuin viime vuonna, joiden lajia arvuuttelin tuolla aiemmin linkkaamassani kevätpostauksessa. Nyt ajattelin niiden olevan liroja, vaan en tiedä pesävätkö nekään täällä. Myös telkkäpariskunta oli arka. Ne siirtyivät hiljokseen toiselle puolen rantaa, kun kiersimme lammen niin, että olisin päässyt vastarannalle kuvaamaan lähemmin, kun kameranzoomi ei ihan riitä. Googlasin että telkät ovat muuttoaikaan hyvin valppaita ja varovaisia, sen sain huomata kyllä. Ja niinpä nuo taitavat olla, arkoja muutenkin. Sen sain huomata eilen, kun ajelimme Kiveskosken ohi, Kuusamossa.

Kiveskoskella vesilintujen joukko pyrähtää lentoon.

 Tulvavedet ovat täällä matalalla.

Joutsenien kokoontuminen Nissinjärvellä, Kuusamossa.

Palaamme tähän aamuun ja Junginlammelle. Telkkäpariskunnan naaras pyrähti oitis lentoon, kun olimme ennättäneet vaihtaa puolta, koiras uiskenteli hiljokseen vastarannalle, juurikin siis sinne mistä aivan äskettäin tulimme. Aikani lammella odottelin lintujen ilmaumista paikalle, toivoin ja odottelin.. Kunnes takaani alkoi kuulua haukan kiljahtelu. Varpushaukka olettaisin. Aikani kattellessa näin sen istuvan puun oksalla. Aloin lähestyä sitä, vaikka vielä oli kovin kaukana.. ottaakseni paremman kuvan. Silloin se pyrähti lentoon ja aivan meidän pään yläpuolelta, raakuttaen mennessään.. Häkellyin tilanteesta ja luulin sen olevan korppi, joten kuvan räppääminen jäi sitten siinäkin. Lammen päällä lenteli myös korppeja, ja muiden kevätlintujen kaunis laulu kuuluu sateisen raikkaassa luonnossa. Katsahdin lammen sivulle, toiselle rannalle, huomaan siellä oletettavasti telkän pöntön, pöntön reikä on mielestäni kuitenkin pienempi kuin telkänpöntössä, vesilinnulle kuitenkin, enkä ole varma pesiikö siinä ketään. Samassa huomaan vaalakan poron kävelevän puiden siimeksessä, lähestymme sitä hiljaa ottaakseni ainakin nyt siitä kuvan.

Lähestyn telkkää varoen, katson ensin hiljaa puiden takaa..

Luonnon havainnointia.. siirrymme vastarannalle.

Vastarannalla. Telkkä kuvassa vasemmalla, valko-musta väritys. 

Kuva kertoisi toki enemmän kuin tuhat sanaa, mutta tälläkertaa tyydymme tarinaan ja muutaman kuvaan linnuista ja luonnon hetkistä joihin törmäsin ja sain talletettua. Koska vielä on uusia aamuja, uusia hetkiä lintujen kanssa.. Luonnon monimuotoisuus ja rikkaus, runsaus hämmästytti ja ihastutti minua jälleen.

Katkelma Kalevalasta kun, Ilmatar laskeutuu veteen ja tekeytyy veden emoksi. Sotka munii hänen polvelleen. Munat särkyvät ja palasista syntyy maailma. Väinämöinen syntyy veden emosta. 

Kului aikoa vähäisen, pirahteli pikkaraisen. Tuli sotka, suora lintu;   lenteä lekuttelevi 
etsien pesän sijoa, asuinmaata arvaellen. Lenti iät, lenti lännet, lenti luotehet, etelät. Ei löyä tiloa tuota, paikkoa pahintakana, kuhun laatisi pesänsä, ottaisi olosijansa. 
Liitelevi, laatelevi;    arvelee, ajattelevi:
"Teenkö tuulehen tupani, aalloillen asuinsijani? Tuuli kaatavi tupasen, aalto vie asuinsijani." Niin silloin ve'en emonen, veen emonen, ilman impi, nosti polvea merestä, lapaluuta lainehesta sotkalle pesän sijaksi,  asuinmaaksi armahaksi.
Tuo sotka, sorea lintu, liiteleikse, laateleikse. Keksi polven veen emosen sinerväisellä selällä; luuli heinämättähäksi, tuoreheksi turpeheksi. Lentelevi, liitelevi, päähän polven laskeuvi. Siihen laativi pesänsä,   muni kultaiset munansa: 
kuusi kultaista munoa, rautamunan seitsemännen. 

Hyvää helatorstain jatkoa kaikille

ja tulevaa viikonloppua - Sateisesta Itä-Lapista! :)

Jään odottelemaan ilmojen lämpeämistä - ja uusia

hienoja kohtaamisia luonnon kanssa.

Sama päivämäärä, eri vuosi..

No, vertaillaan nyt sitten kuitenki hieman, vaikka ihan sattumalta, en siis mitenkään järjestelmällisesti ole ajatellu että otanpa nyt samana päivänä, eri vuonna kuvan sivupihalta, lumitilanteesta. En tiedä, voiko juuri vuosia verratta keskenään. Lumitilanne on tänä vuonna ollut paljonki eri mitä muina vuosina, sekin vaikuttaa siis paljon että nyt on lunta enempi vieläki ku esim. pari vuotta sitten.
Mutta vertaillaan vertailun vuoksi! ;)

Ensimmäinen kuva on toissa vuojelta (2013), toinen kuva on viime vuojelta (2014) ja viiminen kuva on tältä vuodelta. Kaikki kuvat on otettu 9.5. Vuosi on vain siis aina tietysti eri.

Tässä myös linkki viime vuoden vertailuihin... Kun itseänikin ihan ihmetytti että viime vuonna ois ollu vielä toukokuun alussa noin paljon lunta. Vaikka muistan sen, että viime vuonnakin oli lämmin toukokuu.. 

Vielä on haravoitavaa.. ja siivottavaa.

Hyvää alkanutta uutta viikkoa kaikille!

Äitienpäiväntervehdys

Hyvää Äitienpäivää kaikille maailman äideille

ja

Iloista, onnentäyteistä äitienpäivän viettoa kaikille!

Äiti nauraa meidän nauruamme,

itkee kyyneliämme,

vastaa meidän rakkauteemme,

pelkää meidän pelkojamme.

Äiti elää myötä iloissamme,

huolehtii kaikkia huoliamme

ja kaikki toivomme,

kaikki unelmamme äiti toivoo

ja uneksii kanssamme.

Julia Summers 

♥.llä Pelaguu

Luonto herää..

Ei kanna hanki, ei hiihtäjä hiihtele. Polut avautuvat kulkijalle, kevään kulkijalle, haistelijalle, haaveilijalle.. Keväästä nauttijalle. On helppo jälleen kulkea ja valita uusia, ennestään jo tuttuja polkuja aamulenkille, reittejä, joita on talven jälkeen kaivannut.

Tapion kylvöjen roskitukset alkavat paljastua pikku hiljaa sulavan lumen alta. Aamulenkillä koiran kanssa huomattiin kuinka metsästä oli lähtenyt lumet sulamaan ja ihan parissa hassussa päivässä ne olivat haihtuneet lähes olemattomiin. Purot solisivat, linnut lauloivat keväisesti. Muurahaiset kuhisivat pesässään. Muuttolintujen eri lajien joukkoja palailee hiljokseen. Räkättirastaat jo räkättää. Ja pikkulinnut katselevat jo kummissaan sopivaa pesäkoloa pesimisille, vielä ei ole löytynyt sitä oikeaa kotikoloa, linnunpönttöä, johon pääsee suojaan sateelta, maailman myrsykyiltä. Kevät tekee tuloaan! Luontokin on jo heräämässä kevääseen ja kesään. Ihanaa!

Luonto avautuu kevääseen.. Antaa raikkaan tuulahduksen käydä varpailla. 

Antaa luonnon hengittää, vapauttaa kaikki maan kasvit kahleistaa.

Se nauraa, luonto nauttii heräämisestään pitkän talven jälkeen.

On kevät, on vihdoin kevät!

Tulvavesien aikaa...

Aamun ja yön aikana sataneet pisarat jäävät keikkumaan pajunkissoille.. 

Tuuli kuivattaa ja huuhtoo ilon kyyneleet pois kissojen silmistä..

Hiljalleen se sulattaa viimeisetkin lumen rippeet.. 

Polku ja pieni silta, jonka yleensä ylitämme monta kertaa kesän aikana,

olipa se sitten aamu- tai iltalenkki. Nyt ei vielä menty, koirakin oli sitä mieltä,

että tästä ei taida vielä päästä ja palasi takaisin..

Pienetkin purot avautuvat, lumien sulatessa, kuuluu rauhoittava veden lorina..

Tähän kohtaan olisi ollut videokin, mutta ajattelin, että se täyttäisi koko blogin kuvatilani, joten ajattelin, tunne ja kuule.. aisti, kuinka vesi lirisee, se oikein porisi,

laskiessaan pitkin metsäpuroa ojaan saakka..

Vaikka aina tuntuu, että joudumme niin odottelemaan lumien lähtöä ja että, nyt menis pidempään ku viime vuonna jne. niin näyttää silti siltä, että ihan samaan tahtiin ollaan menossa kuin muinakin vuosina. Ja aina kun puhutaan siitä, että kun kevät tulee, se tulee rytinällä.. niin nyt sitä mennään, lumet sulaa silmissä. Ihmeellistä!

 Vaikkakin ollaan hieman jälessä etelään verrattuna, meillä on vielä kaikki ihanuus edessä ja saavutamme taas sitten syksyn korvalla kaikki muutkin. Kevät - ja kesäkin on siis tulossa vihdoin meillekin! :)

Puut liikkuvat

keväisessä metsässä, 

kypsyttävät vihreänsä yhtäkkiä

kuin takeiksi harteilleen.

*

Auringon valo on nyt keltaista,

se saa vastarannan

männynrungot

hohtamaan kirkkaasti.

Ja metsä on kuin tuoksuja

keitettäisiin

*

Liikun hiljaa runkojen lomassa,

en lakkaa ihmettelemästä

miten valtava on oravan hyppy.

Tuntuu meren ja pihkan tuoksu:

männikön latvat tuulessa.

- Risto Rasa

kosuvi.wikispace.com

Tänään onkin sateinen ja touhun täyteinenkin päivä.

 Myös Tornien taisto -mittelö on tänään, kuinka moni osallistuu?

Oli tarkoitus lähteä lintutornille itselläkin tähyilemään, mutta vielä en ennättänyt..

Ehkä minä vielä tälle keväälle ehdin, toivon ainakin kovasti.

: )

Keväistä viikonloppua kaikille!

Kevään touhuja..

Kevään tulo on antanut odottaa vielä itseään.. Lumet pysyvät sinnikkäästi maassa, mutta annettiin lapion heilua ja hieman avitettiin, tai no mieshän sen pienestä pyynnöstä teki, ;).. lumien lähtöä.

Yöpakkasia on ollut vielä jonkin verran ja toukokuukin nyt muistetaan varmasti sen teräshangista. Yritin vertailla viime vuoden ja tämän vuoden keväitä keskenään.. Ovathan nuo aivan erilaiset. Viime vuonna kevät tuntui tulevan aikaisemmin kuin tänä vuonna. Silti, paikallislehden haastatteleman meterologin mukaan terminen kevät on tullut lämpötilojen mukaan tänä vuonna aikaisin. Meteorologin mukaan se on alkanut jo maaliskuun lopussa eli kaksi viikkoa normaalia aikaisemmin, kesään tulo sen sijaan viivästyy paksun lumipeitteen ansiosta. Ja olenkin ollut itsekin vähän samaa mieltä, että kun kesä tulee tänä vuonna myöhässä, se jää meillä valitettavan lyhyeksi, pari hassua kuukautta ja on jo syksy. Viime vuonna kevät alkoi virallisesti 16.huhtikuuta.  Kasvukausi ei pääse siis alkamaan kunnolla. Yöpakkaset ja runsaat lumisateet pitävät lumipeitteen pitkään maassa. Mutta meijän täytyyki nauttia niistä vähäisistäkin kesäpäivistä entistä voimakkaammin! Kurkkaa täältä tuo viime vuoden pohdinta ja vertaa tähän kevääseen!

Olen nähnyt sosiaalisessamediassa ihastuttavia kukkakuvia puutarhamyymälöiden kasvihuoneilta, pohdinkin, että nyt olisi ihana olla sellaisessa paikassa töissä. Kun omaan pihaan ei voi oikein kukkia vielä laittaa, niin se voisi ehkä vähän lievittää tätä.. tuskaa.. Tai sitten ehkä ei. :) Tästä päästäänkin siihen kun parina aiemmapana keväänä olen saanut ostaa torilta toukokuun puolen välin huitteilla kesäkukat ulos.. Nyt ei siis vielä puhettakaan, tai että vois semmosta etes ajatella, että vielä vois laittaa kesäkukkia. Sen vuoksi ja myös siitä suivauneena kun myyrät (tai jänikset?!) nakersi minun vihertävät sipulinalut, laitoin töpinöitä rattaisiin ja suuntasin ulos rapsuttelemaan ja puhistelemaan pihaa siltä osin kuin nyt jo pystyy. Rapsuttelin, siivoilin syksyä pois ja ostin takapihalle pikkupakkasiakin kestäviä Tete a tete -narsisseja, kun onnistuin kuivettamaan pääsiäisenä ostamani narsissit sisälle, vielä silloin ei ihan uskaltanut viedä niitäkään ulos. Kaveriksi niille mietin helmililjoja, mutta niitä kun ei harmillisesti meiltäpäin taho saaha, mutta menevät nuo varmasti noinkin. Ens'syksyn hankintalistalla taitaakin olla helmililjojen sipuleita ja tarhakylmänkukkaa. Olen nähnyt niistä kuvia jo viime vuonna täällä blogimaailmassa, sen verran, että olen päässyt niihin ihastumaan.  En tosin tiedä sitten miten menestyisivät täällä. Aattelinkin, että me taijetaan nyt olla siinä vaiheessa kun etelässä ollaan joskus aikasemmin kevät-talvella ja laitetaan narskuja ja helmililjoja ulos.. Aattelen, että se vaihe jää meillä kyllä aina pois, lumien sulamista ootellessa siirrymme suoraan kesäkukka ostoksille, sitten kun vain lumet ovat lähteneet, ja yleensä ne tuntus lähtevät rytinällä. Ja sitten kun ei sillä tavalla täällä ole niin niitä kukkiakaan sillon saatavilla.

Takapihalla vihertää jo mukavasti..

Siivottavaakin silti vielä on, odotellaan kuitenki ensin, että lumet lähtee.

Siivoillessani sisällä ja ulkona, istutin etupihan kukkapenkkiin pääsiäisenä ostamani narssissit, kun siellä näytti olevan vielä tilaa. Siinäpä nuo ovat, lähtevät sitten kasvuun tai eivät.. Tarkkaan, eli päivittäin, olen katsellut viime syksynä istuttamieni kukkasipulien innostusta herätä kevääseen. Hitaasti ne sitä tuntuvat tekevän, ja nyt tuntuu, että niitä on sieläki mihin niitä en kyllä sillon syksyllä istuttanu.. ;) myyrien tekosiako?! Tuskin kuitenkaan!! Myös keisarinkruunu pukkaa jo alkuja, ihmeellistä. Odotin kukkasipulien kasvua pikemmin. Toki noissa vihreissä aluissa oli yksi pieni kukan alku, mutta sekin oli syöty parempiin suihin, ennen ku ehin napata siitä kuvaa. Ja ne varmaan olisivatkin lähteneet ellei narketelijat olisi käyneet. Vastaisku niitä vastaan on tehty, laitoin jo penkkiin koivutisleetä, tarkoitus ois vielä laittaa mahd. valkosipulinkynsiä..

Maasta se on pienienkin ponnistettava. 

Näistäkin minä vielä odotan tulevan jotain..

Sen siitä saa kun lähtee yksin pyörällä huristelemaan kirkolle, ja monen mutkan kautta löytää itsensä yhä uudelleen ja uudelleen, millon äitienpäiväkukkahyllyltä, sipulikukkahyllyltä ja millon jostaki muualta.. Onneksi olinkin yksin liikenteessä ja sain rauhassa miettiä ja valita sopivat äitienpäivänkukat! :) Mukaan tarttui myös siis nämä kuvassa allaolevat. Lidlistä ostin jo aiemmin, monen muun tapaan, 'Roselily Mix' -liljoja ja punatähkänsipuleja ja nyt vielä löysin lähimarketista nuo 'Gabriella' daalian sipulit. Nyt vaan mietin, että mitenkä teen noiden liljojen ja daalioiten kans. Vaativatko esikasvatuksen sisällä? Ruukkuun menevät. Ja sillon ku oli gladiolusta niin ne esikasvatin sisällä. Varmaan täytyy tehä näihinki sama?! Punatähkän voi varmaan suoraan laittaa sitten kesempänä maahan.

Sisällä odottaa koulintaa kehäkukkien hujopit. Aiemmat koulinnat eivät onnistuneet. Tai koulinnat joo onnistu, mutta nuukahtivat vaikka oli kastelu. Pioniunikot ja neilikat ovat itäneet vasta vain pienesti. 

Sisällekin ostin keltaisia krysantteemeja, nekin voi laittaa sitten kesempänä ulos, jos onnistun säilyttämään sen vielä hengissä. Sittenpä kattelinkin ikkunalaudalla keltaisenaan komeilevia krysantteemeja ja taivastelin likaisia ikkunoitani, sekin homma ois eessä, kun lupaili niin kauniita poutapäiviä.. Täytys vaan saada uudet kesäverhot, jostain.. Kun nyt tosiaan lupasi jo sääennuste meillekin lämpimäämpää ja lämmintä onkin jo ollut ja aurinko on paistellut päivästä toiseen täydeltä terältään, mutta kylläpä se ennustettu vesisadekin saa sieltä tulla, sulattamaan loppuja lumia. Loppuja lumia!! Jee! Ehkäpä se kevät tulee tosiaan meillekin, vain ehkä vähän "totuttua" hitaammin. Niin, sepäs se onkin, että mihin sitä ittensä totuttaa, puutarhahiireksi. ;)

Mutta kun kevät alkaa tästä nyt ilmojen lämpiämisen myötä kohisten tulla, niin 

eiköhän se ole aivan kohta tosiaan täälläkin! Sitä ei tiiä kuinka äkkiä se sulattaakaan nuo lumet. Ja joka vuosihan se on nämä samat tuskastelut, oli sitä lunta sitten kuinka paljon hyvänsä.

Keväistä loppuviikkoa kaikille!

Vapputervehdys!

Hauskaa Vapunaikaa ja

Hyvää alkanutta toukokuuta kaikille!

Kevät

Kuuntelin puron solinaa,
sen nauravaa, iloista porinaa.
Se kertoi minulle tarinaa,
keväästä.
Linnuista,
jotka nyt palaavat pohjolaan.
Kukista,
jotka vihdoin maasta nousta saa.
Ja siitä,
että on aika rakastaa.

♥:llä  Pelaguu