Arvonta - Blogi 2-vuotta

Tättärää!! Tästä se pärähtää käyntiin, josku vähän tätä ehkä salaa lupailinkin.. Arvontaa olisi siis luvassa! Blogini täyttää 2 -vuotta maaliskuun 28.päivä. Sen kunniaksi pistän pystyyn nyt arvonnan, jossa palkintona on tietysti jotain puutarha- ja sisustus-aiheista juttua. Palkintoja on kaksi eli voittajiakin on siis kaksi.

Arvonta kestää melkein kokonaista yhden kuukauden ja se kestääpi aina tuonne maaliskuun 21.päivään saakka, jolloin suoritan arvonnan. Muistathan, jos olet anonyymi kommentoija, laitathan jonkin tunnistettavan nimimerkin kommenttiisi ja kerro, monellako arvalla olet mukana!

Palkintona arvonnassa on:

1. Palkinto

Mangus Englund & Chrystina Schmidt;

Country Living - Tyylikästä asumista Pohjoismaissa -kirja

" Kirja on ylistyslaulu pohjoimaiselle luonnolle ja elämäntyylille, jossa yhdistyvät luonnonläheisyys, vähäeleinen eleganssi ja asumisen mukavuus. Teos esittelee huippunimien arkkitehtuuria ja huonekaluja, tekstiilejä sekä skandinaaviselle tyylille ominaisia puhtaita materiaaleja, puuta, lasia ja kiveä. Sisustuksista välittyy pohjoisen ihmeellinen valo, materiaalien veistoksellisuus ja vahva yhteys luontoon. "

Otteita kirjasta.

2. Palkinto

Siemeniä ja servettejä;


Idänunikko 'Papaver orientale'

Pioniunikkosekoitus 'Papaver somniferum'
(vaaleanpunainen, valkoinen, punainen)

Kosmoskukka  'Cosmos bipinnatus Early Summer'
 (roosa ja valkoinen)

Pioniunikko 'Papaver somniferum Black Peony'
(tumma violetti)

Siemenistä Idänunikko on monivuotinen, kaikki muut yksivuotisia. 

*

Duni Marisol -servettipakkaus
(ruokaliinat, 20 isoa servettiä)

Dunin kattaustuotteilla saa aika kivoja juttuja aikaan, 

paljon muitakin ihania kuoseja näyttää heillä olevan. Dunin Marisol kuuluu kevätkokoelmaan. Kevätkokoelmasta löydät lisätietoja oheisesta linkistä.

* *

Arvat, osallistua voit:

1. arvalla: Kommentoimalla tätä postausta

tai

2. arvalla: Kommentoimalla postausta, jakamalla alla olevan arvontakuvan

* * *

Arpaonnea toivottaen,

Pelaguu

* Duni ja siemenpusseissa esiintvät merkit 

eikä kirjan kustantaja tai tekijä ole millään 

tavalla tekemisissä tämän arvonnan kanssa.

Lapsuusmuistoja

Sain Maaritilta Garden of My dreams -blogista muistoja herättävän haasteen. Haasten tarkoituksena on valottaa hieman omaa itseään ja  muistella menneitä.

"Moni meistä bloggaa anonyyminä, eikä halua laittaa esim omaa kuvaa sivulleen. Olisi kuitenkin mukava nähdä minkä näköistä porukkaa me olemme. Esittele itsesi yhdellä tai useammalla lapsuuden kuvallasi. Harvalla on lapsuuskuvia tiedostoissaan, mutta vanhan valokuvan saa helposti sähköisesti julkaistavaan muotoon ottamalla siitä kuvan digikameralla. Nyt selaamaan valokuva-albumeita! Laita haaste kiertämään jakamalla saamasi haaste kahdelle tai useammalle bloggaajalle."

Olen nähnyt jo paljon musta-valkokuvia ja herttaisia mukaviakin muisteluita menneiltä ajoilta. Niitä musta-valkokuvia en voi luvata. Mutta jotain kuitenkin.. Ajattelin tehdä tästä postauksesta kaksi osaisen, koska en löytänyt kaikkia kuvia tähän hätään ja halusin kuitenkin jo tehdä postauksen, jotta saisin tämän edelleen eteenpäin uusille haastetuille.

Jännitän hieman julkaista tätä postausta, meneehän se niin syvälle siihen mitä todella olen. Olenhan toki vanhentunut, kasvanut ja muuttunutkin näistä kuvista..

Hameet ja tanssi, jumppa olivat siihen aikaan mun juttu. Varmaan nykyäänkin.. Tosin en enää kyllä niin paljoa harrasta, vaikka en silloinkaan käynyt missään kerhoissa. Koti, televisio ja yleisö riittivät minulle.

Koti oli juuri sopiva paikka esiintyä, televisiosta tuli juuri oikeanlaista ohjelmaa ja yleisö oli tutun turvallinen. Muistan kun tv.stä tuli Anne Sällylän neon väriisiin trikoihin pukeutuneiden ja säärystimin varustetuin kahden ladyn jumppa-ohjelma. Se oli 80-luvun parasta viihdettä.

2-vuotis syntymäpäivä

Seuraava lehtijuttu on vuodelta 1993, lokakuulta, 4H news -lehdestä. Tarkemmin en muista lehteä, mutta vitsa on väännetty jo nuorena ja olin jo silloin äidin mukana puutarhatöissä ja kuljimme 4H -kerhossa. 4H kerho on perinteisten asioiden äärellä oleva, yhdessä tekemiseen ja harrastamiseen liittyvä kerho. Kasvatin lähinnä ikikukkia, joita sitten kuivasimme ja teimme niistä kuivakukkakimppuja. Myimme niitä erilaisissa toritapahtumissa. Silloin sekin toiminta oli vilkkaampaa ja asukkaita enemmän, kuin nykyään. Mansikkaakin kasvatimme, lajikkeena Jonsok. Kuivakukkalajikkeita olivat myös mm. isoröpelö ja jänönhäntä. Paljoa en kieltämättä näistä ajoista muista. Mutta jänönhännän muistan, sen kukka oli pehmeä, vaalea ja pitkä tupsu, pitkän heinämäisen varren päässä. Pääsäntöisesti kasvit kasvoivat Luomuna. Puutarhassa kasvoivat myös yrtit ja vihannekset, kuten porkkana.

Lisää kuvia siis luvassa.. Tälläkertaa päätämme tähän.
 

Laitan tämän haasteen näihin kahteen blogiin, jotka ovat:

Piha ja piennar

Jokirannassa

  Myös seuraavat blogit, jos olette kiinnostuneita, ottakaa haaste vastaan:
Perennapuutarhuri, Puutarhan lumoa.. 

Kaikki muutkin, jotka tätä haastetta eivät tästä saaneet voivat ottaa sen mukaansa, mikäli haluat kertoa lapsuusmuistoistaan. Olisi mukava kuulla niistä!

Otatte, jos tahotte! En pahastu, 

jos et haasteesta piittaakaan, 

mutta olisi mukava kuulla Sinusta jotain!

Siemenhaaste

Sain Piha ja piennar blogin Anskilta aikas haasteellisen haasteen. Onneksi tässä ei nyt tarttekaan olla mikään vuosisadan kasvatusexpertti, eikä tämä haaste vaadi mitään kasvattamaan. Mutta päätin nyt kokeilla josko tästä jotain tulisi.

Haaste Puutarha Ystäville

- Kerro kuvin parhaat siemenvinkkisi. 

Mistä olet siemenet hankkinut, miten kasvattaminen onnistui? Esikasvatitko?

Laita haaste blogissasi eteenpäin.

Kiitos haasteesta Anski!

Siemenistä kasvattelen lähinnä yksivuotisia kesäkukkia ja joskus olen kokeillut sitä kasvimaatakin, mutta nyt sekin on kuollut ja kuopattu.. Kuten olen jo moneen kertaan todennut että en ole mikään kovin hyvä siemenistä kasvattaja tai ikinä ne eivät näytä samoilta kuin siinä pussin kylessä on se kuva. Siemenet yleensä ostan tavallisesta marketista, ruokaostosteni yhteydessä. Lasketaanko viime kevään tulppaani ostot tähän haasteeseen mukaan? Ne ovat nyt aivan uusi aluevaltaus, sipulit. Katotaan sitten keväällä mitä sieltä nousee, näkyy nimittäin niitä myyriä olevan taasen liikkeessä. Yhden näin jo terassilla vipeltävän ja lumen pinnassa on myyrien reittejä näkynyt.

Toisaalta mietin teenkö tämän postauksen vasta sitten kun alan tekemään tämän vuoden kylvöjä, vielä en ole siis aloittanutkaan, toivottavasti en myöhästy ja toivottavasti se kans tapahtuu... Mutta päädyin muistelemaan menneiden vuoden kylvöjä, kuten haasteesta pyydetäänkin tekemään.

Olen aloittanut siemenkylvöt aikoinaan jo opiskeluaikoinani Rovaniemellä, siellä kasveiksi valikoituivat melko usein krassi eli jotain köynnöstävää ja lisäksi jotain pystykasvuista. Ja on aina ollut niin, että siemenistä kasvattamani kasvit jäävät kovin honteloiksi, eivätkä juuri kasva sitten kovin suuriksi.

Kylvöjä vuodelta 2005:

 Seuraavat kuvat ovat nykyisestä asuinpaikastamme.

Porkkanasatoakin on saatu.

  Joskus on näköjään kokeiltu suorakylvöjäkin. Tosin näitä penkkejä ei enää ole, todennäköisesti kylvökseni epäonnistuivat. Mansikat on siirretty kasvimaan kylkeen. Penkissä on nykyisin akileijoita, mainitakseni, menestyvät huonosti. Kuvat vuodelta 2008.

Yleensä esikasvatan ja kylvän siemenet jo sisällä, voipi olla että se täällä leveyksillä sen vaatiikin. Esimerkkiä en kehota ottamaan, kylvän ja kokeilen, enkä ole niin tarkkana niissä.

Tosin tässä taitavat olla ainokaisen kuvani kylvöistä. Ennen blogiaikaa niitä ei juuri tullut niin paljoa kuvattua. Jatkoin kylvöjäni myös muutettuamme takaisin opiskelupaikkakunnalta kotipaikkakunnalleni. Tosiaankaan mitään hirmu onnistumisia nämä eivät siis ole olleet. Kokeiltu on ja silti rohkeus ja halu kokeilla on edelleen kova.

Vasta äskettäin postilaatikkoon kolahti myös ensimmäinen taimiluetteloa. Sormit syyhysi heti tilaamaan ja kokeilemaan.. tosin tilaus on vielä tekemättä. Kyllä se mieli on jo kovasti kevääseen ja kesään päin, pitkän talven selkä on taittumassa.


Haluaisin jakaa haasteen eteenpäin seuraaville innokkaille puutarhureille;

Heidi-Maarialta olisi kiva kuulla mitä tällähetkellä kasvihuoneilla tapahtuu ja mikä kasvatus onnistui ja mikä ei, mikä on ollut erikoisin kokeilu?

Perennapuutarhurin blogi

Sadun parvekepuutarha

Anun puutarha

Scillan puutarha

Hyvää ystävänpäivää!

Nyt on jo meidänkin lähimarkettiin tulleet kauniit keväiset tulppaanit ja niitähän oli heti hankittava, kerralla kaks nippua. Tällä kertaa tuli hankittua punaisia tulppaaneja.. Hieman raitaa ja papukaijaa. Toinen näistä tulppaaneista muistuttaa ja luulenpa että onkin jokin papukaijatulppaaniin tyyppinen. Yksi lempikukistani on juurikin tulppaani, niistä tulee jo niin keväinen olo. Selvästi myös huomaa, että päiväkin on pidentynyt ja valon määrä sen myötä lisääntynyt, ihanaa!! Tulppaanikuvien kera toivotan Teille oikein ihanaa ystävänpäivää!

   Ystävyyden siivin
lentää enkelin tuoksu.
   Siivet suojallaan
kukittavat ilon ja lohdun.

      Ystävyyden siivin
kulkee matkansa kevyemmin,
niin nähden ja kuullen
myös toiveikkuuden.

Ystävyyden siivin
löytää yhä uudelleen
polun sydämeen ja huomiseen.

Ystävyyden siivin
lennän vuorostani tänään luoksesi.
Kiitän Sinusta, toivon valoa ja iloa
jokaiseen päivääsi Satu Pusa & Anita Polkutie

Hyvää ystävänpäivää!

Koskikaroja bongailemassa

Lupailin postausta niistä koskikaroista. Nyt se tulee! Tosin lähikuvat linnuista vaatisi hiukka paremman kameran. Lumista jokimaisemaa kuitenkin luvassa.

Oli mielenkiintoista seurata lintujen liikkeitä ja sukelteluja. Aluksi joella oli vain yksi kara ja välillä mukana pörähteli myös toinen lintu. Koskikarojen liikkeet olivat hyvin nopeita. Välissä sukelleltiin syömään joen pohjalta ravintoa ja välissä linnut pörähtivät joen mutkaan, olisikohan siellä ollut niiden pesä? Välissä meinasin jo menettää toivoni lintujen kuvaamisen suhteen, kävivät välissä hyvinkin lähellä, mutta mieluiten olivat omissa oloissaan. Toisaalta olin yllättynyt, että koskikaroja tapaa näin pohjoisessa, olen luulluut niitä etelän linnuiksi, mutta jotain on jäänyt siis väliin koulun biologian tunnilla tai näköhavainnot vähäisiksi jokien sulapaikoilla.

 

 Koskikarojen suuntaan. Sulan reunalla saatat nähda pienen pisteen, joen keskivaiheilla, se on koskikara.

Kurotellen.

On jännä myös jäädä seurailemaan onko joki sula joka vuosi tähän aikaan vuodesta, luulen että on. Hieman alempana, toisella sillalla joki on täysin jään peitossa, vaikka virtaukset ovat sielläkin kohtuulliset kesäaikaan.

Päivä oli muuten hyvin pilvinen, aamu oli lupaava auringon suhteen, mutta päivän edetessä aurinko meni pilveen. Viime päivät ovat olleetkin sitten hyvin pilvisiä ja lauhaa.

Olen tehnyt toisenkin mielestäni erikoisen näköhavainnon kotipihallani, ensimmäisen kerran jo tammikuun puolella, reilut nelisen viikkoa sitten ja viimeisimmän parisen viikkoa sitten. Linnunpöntöön on tullut nimittäin asukas, olenkin miettinyt voisiko kierjosieppo tehdä pesää jo tähän aikaan vuodesta, viime vuonna teki muistaakseni myöhempänä kevättä?! Jäämme seurailemaan.

Seuraavat pari viikkoa meneekin sitten lepposasti Sotshin Olympiakisoja seuratessa. Kannustetaan Suomi voittoon!!

Taivaan punaa

Perjantaina aamusella huomaan jälleen aamupuuroa syödessäni kauniin punaisena hehkuvan taivaanrannan. Tällä kertaa se jopa säilyy ja aamulenkillä ei leijale lunta vaan kipakka pakkanen koreilee aurinkon värjätessä aamutaivasta. Kuvaan taivaan punaa kokeillen kamerani eri asetuksia.

Vaikka alkutalvesta uhmailinkin, että talon takana oleville metsäisille lenkkipolulle ei ole kohta enää asiaa kun lunta tulee paljon ja menee tarpomiseksi. Kelkkojen vähäisellä käytöllä olevalla moottorikelkkareitillä on hyvä teppailla, ja käyttää sitä siirtymäreittinä ihmisten tekemille reiteille. Lähistöllä kulkee myös latureitistö, jonne jalan ei ole asiaa, että sikäli reitit ovat hieman muuttuneet alkutalvesta mutta eivät merkittävästi. Monesti olisin halunut, nyt kun hyvät pitkävartiset saappaat omistan, lähteä rämpimään umpista, mutta koira on vahvasti erimieltä.

Kohti Sallatunturia, nyt se tunturi jopa näkyy vasemmalla.

Tämäkin kuva on samaiselta aamulenkiltä. 

Kaukana taivaanrannassa puitten lomitse aurinko pilkahtelee.

Huomenna 3.2 vietetään Valon nimipäivää. Päivän pituus on jo reippaat 6 tuntia ja 24 minuutia ja kyllä sen huomaa, kevättä kohti mennään kovaa vauhtia!

Kaunista Valon päivää ja 

alkanutta helmikuuta juuri Sinulle, Pelaguu!

Ymmi on paras!

Ymmi? Niin mikä Ymmi! Tiedät, jos olet katsonut Putousta. Putous on suomalainen viihdeohjelma joka alkoi vonna 2010. Nyt alkoi Putouksen viides kausi. Jokaisella kaudella on nähty myös Vuoden sketsihahmo-kilpailu, jossa jokainen esiintyjä keksii itselleen jonkin kuvitteellisen hahmon.

Tämän vuoden Vuoden sketsihahmo kilpailun parhaimmistoa ovat mielestäni Ymmi Hinaaja (Armi Toivanen) ja Antsku (Jussi Vatanen). Huonoimmat ovat jo pudonnut Sirkka "Sika" Vainola (Krista Kosonen), Jarmo Heikkinen (Riku Nieminen).. Armin hahmoa on arvosteltu siitä että on niin saman suuntainen kolmannen kauden Leena Hefner -hahmon kanssa. On varmasti vaikea keksiä mitään kovin uutta ja ennennäkemätöntä niinkuin esim. Munamies oli. Jäbä Leisson (Iina Kuustonen) on hämmästyttävän todenmukainen. Monesti on pitänyt hierasta silmää, että onko hahmon takana Iina Kuustonen vai kuka vai onko se hahmo ollenkaan! Onko hahmoudessa tärkeintä aitous, todenmukaisuus vai ennennäkemätön luovuus?

Ymmistä. Kun Ymmilta kysyttiin Putouksen esittelyhaastattelussa  kaikkien aikojen ihaninta hahmoa ja miksi juuri hän, Ymmi vastaa:
" En mä voi sulle nyt hahmoksi tässä muuttua. " 

Jos Ymmiltä kysytään kenet julkkisen haluaisit ystäväksi ja miksi, Ymmi vastaa: "Ei se yhteiskunta vaan pyöri sillä tavalla, että me kaikki vaan haluttais asioita." 

Ymmi on kyllä aivan paras! Ihastuttava. Ymmi on vilpitön eikä ollenkaan itsekeskeinen. On jännää miten nämä hahmot ja hahmojen hokemat tulevat arkipäivään, niin kouluissa, työpaikoilla kuin kodeissakin.

Kuva: Mtv

Mikä on sinun suosikkisi?

"Aivan, aivan. Todellakin, todellakin. 

Puhu vaan, puhu vaan. 

Kyllä me yhessä kuunnellaan, ja romahetaan! "

Mukavaa lauantaita Putouksen äärellä!!