Vuodesta 2013 - vuoteen 2014

Niin se vain tämäkin vuosi oli ja meni. Niin se teki joulukin ja joulun pyhät. Istuin monesti koneeni ääreen aikomuksena kirjoittaa tänne jotain, kirjoitinkin ja pyyhin pois ja kirjoitin ja jätin julkaisematta. Toisaalta, nyt on riittänyt menojakin jonkin verran ja toisaalta miettii, että mitä sitä kehtaa kirjoittaa ja mitä ei.. Joulunpyhät meni sairastellessa. Pikkuhiljaa jo parempaan päin. Lopulta suivausin sairastamaan ja kotona makaamiseen, joten tie kutsui.

Vaikka tänä jouluna en sitä kuusta pirttiin aikonut hommatta, niin siinä se vain oli, eiliseen saakka. Kuusi sai lähtöpassit kun alkoi haista jo niin pahalle, tämä on käynyt joskus ennenkin, ja yksi syy miksi en oikeasta kuusesta tykkää. Toisinaan niissä on ihan hyväkin tuoksu, mutta meille sattuu aina ne hajuisat yksilöt.

Vuoden vaihteen ja loppu vuoden sää on vähintääkin erikoinen. Alkoi sataa vettä, pakkasmittari laski lähelle nollaa ja jopa vähitellen plussan puolelle. Lumet sulasivat puista ja joka paikka oli pitkään kaljama jäällä, on aivan kuin keväällä. Paikat ovat loskalla ja sataa vettä. Maisemat olivat täysin muuttuneet tuosta yläpalkin bannerikuvasta. Toissa yönä kaikki muuttui ja saimme himppasen lunta ja keli hieman parani.

Summa summarum - vuosi 2013 oli kuitenkin meille ihan retkeilyn täyteinen ja iloisiakin tapahtumia siihen mahtui. Elämän uusia pieniä alkuja. Ihmettelyä. Yllättäviäkin tapahtumia. Särkyneitä siltoja, korjattuja muistoja.

Mökkeilyä, retkeilyä, matkailuja, heinätöitä, kotitöitä, puutarhatöitä.. Paljon on mahtunut vuoteen tapahtumia. Ihania, iloisia, kutkuttavia ja onnen täyteisiäkin.
 
Ajattelin koota tähän kuvakollaasien muodossa kuluneesta vuodesta muistopaloja. Tosin pari tämän vuoden puolella tehtävää postausta jäi kaikessa hötäkässä. Koska ihan kaikkea en ehtinyt tehdä, niin varmaan kuulette niistä vielä sitten ensi vuonna.

Toivotaan, että ensi vuosi on yhtä onnen täyteinen, matkailurikas ja puutarhavuosikin voisi olla ihan onnistunut.

Puutarhavuosi 2013

 

Kesällä 2013

Kaikkea hyvää Sinun tulevaan puutarha- tai muuhun sinulle tärkeään  - vuoteen!!

Oi kuusipuu!

Pikkuhiljaa hiljennymme joulun viettoon pienen lentsun varjostaessa rauhaa. 

Tänä vuonna meinasin, että kuusta ei meille tule. Ei ole nyt pariin jouluun ollutkaan. Niin se vain mieli muuttuu, ja lähdimme kuusimetsään viikonloppuna, lauantaina. Ostimme luvan Metsähallitukselta puhelimella, soittamalla automaattiin, tarkistimme retkikartta.fi sivustolta Metsähallituksen ohjeiden mukaan lähimmät valtion metsäalueet ja lähimme matkaan. Lähtiissä ajattelin, että siellä minne suunnittelimme ensin menevämme, että siellä on paljon kuusia mistä lokata. Paikka oli täysin keskellä metsää, metsäautotien varrella. Alussa tie oli auki jonkin matkaa, loppu matka olikin umpista, vanha jälki kulki pohjana alla. Perille päästyämme, palstan rajalle, huomaan kuinka mänty voittoista metsä on. Otan koiran, miehen, sahan ja lähdemme metsään, rämpimään, kirjaimellisesti rämpimään, sillä lunta olikin jo reilut 40cm. Onneksi oli Safarit ja niiden pelastavat lumilukot.

Metsähallituksen nettisivuilla kerrotaan, että lupa oikeuttaa hakemaan joulukuusen Metsähallituksen talousmetsistä tien varresta. Kuusen ostajan velvollisuus on tarkistaa että, alue on varmasti Metsähallituksen hallinnassa ja että se on talouskäytössä olevaa metsää. Joulukuusien kaataminen suojelu- tai retkeilykäyttöön varatuilta alueilta on kielletty. Luvan hinta oli noin 5e.

Katsastelun jälkeen saan huomata, että se haaveeni suuresta kauniista kuusimetsästä olikin pelkkä päiväuni ja lähdemme takaisin autolle. Koira on yltä päältä lumessa, pieniä sieviä lumipallosia roikkuu turkista. On lauha, lähellä nollaa, sataa tihkuuttaa, räntääkö tuo kohta lie. Kuvia mäntymetsästä ei tullut otettua, mutta sen sijaan Kaunisharjun juurelta räpsin joitain. Sinne suuntasimme siis seuraavaksi. Kuusemme löytyi jotakuin näiltämain ja maantien laidasta. Saas nähdä kuinka varistelee havun-neuloja, ainakin kaataessa varisteli jonkin verran. Nythän ei ilmeisesti ole enää kovin otollinen aika kaataa kuusta, niin että se säilyttäisi neulasensa, katsotaan kuinka äkisti lähtee tänä jouluna ulos.

Hain sellaista söpöä ja pientä yksilöä, kovin suuri se ei olekaan. Kuvia tulee varmasti sitten lisää kunhan koristelemme ja sulatamme sen. Sellaisen täydellisen joulupuun metsästys on aika haastavaa, toisinaan, jos et omista mitään kulkupeliä ja jos kuusta ei ole kesällä katsottu valmiiksi.

Kynttiläkuuset ovat myös omalla tavallaan aika nättejä.

Tänään on vielä tarkoitus kerätä viimeisetkin voiman rippeet ja lähteä kuuntelemaan Kirsi Rannon joulukonserttia Sallatunturin laskettelukeskuksen kupeessa olevaan ravintolaan.

" Oi kuusipuu, oi kuusipuu ja lehväs uskolliset!
Sä vihannoitset kesäisin, tuot lehväs talven tuiskuihin.
Oi kuusipuu, oi kuusipuu ja lehväs uskolliset!
Oi kuusipuu, oi kuusipuu ja lehväs uskolliset!
Myös aina joulun aikahan sä saavut meidän majahan.
Oi kuusipuu, oi kuusipuu ja lehväs uskolliset! "

Suomen kaunein koti

Katselin tässä toissailtana Suomen kaunein koti -ohjelmaa Mtv kanavalta kolmoselta. Joka maanantai-ilta kello kasi istun nenä kiinni ruudussa ja seuraan uteliaana toisten ihmisten kätten töitä ja upeita luomuksia.

Huomasin, juurikin tuona tärkeänä iltana, ohjelman aikana ohjelmasta yhden asian. Ihmisten kodeissa melko monesti punainen matto on jossakin tilassa, josta maisema näkyy ja vankitsee. Ehdokkaat valitsevat kodistaan yhden itselle tärkeän paikan ja merkitsevät sen punaisella matolla. Paljon on myös parvekkeita tai terasseja, joista juurikin avautuu upea järvi- tai peltomaisema. Aloin pohtia, että Suomessa, maisema on melko tärkeä asia. Vaikka taloa olisi kuinka höystetty itämaisilla, alppimaisilla vivahteilla aina jossain myös sisälle sisustukseen tulee, ihan väkisinkin, Suomalainen maisema. Maisema on suomalaisille ilmeisen tärkeä. No, tiedänhän sen itsekin luontoa kun rakastan. Se antaa niin paljon, se on monimuotoinen eikä jätä kylmäksi. Muistan taannoin hollantilaisen turistiryhmän ihmettelyn siitä kuinka hiljaista meillä on ja paljon metsää. Hollannissahan ei ilmeisesti kovin paljoa ole metsää, ainakaan siinä mittakaavassa kuin meillä. Hakuista ja muista kuinka metsä katoaa on turha tässä kohdassa puhua. Meillä on vielä sitä pysyvää kaunista suojeltuakin metsää, joka on meille hyvin tärkeää. Se on meidän rikkaus, jota ei sovi unohtaa.

Hyvin paljon sisustuksessa näkee myös puun tulevan myös sisälle. Jo tähän mennessä on nähty melko monenlaista ja näköistä huushollia. Niin kuin on ihmisiä metsässä, niin on monta eri tyyliä ja sekin on aika ihana huomata.

Finaalissa taitaapi olla kaksi kaunista kansakoulukotia, tai toinen näistä muistuttaa mielestäni sellaista. Tässä niistä toinen.

Kuva: Mtv Oy

Tämä vanha vesitorni oli aika omaperäinen ja hupaisakin, hyvällä tavalla. Koti on kyllä varmasti asujiensa näköinen. En pystyisi kuvittelemaan itse asuvani talossa, jossa kaikki on pyöreää.

Kuva: Mtv Oy

Piilopirtti. Kuva: Mtv Oy

Pohjoisin koti on esitelty ja se on ollut Kiimingissä, se ei muistaakseni päässyt finaaliin. 7. jakson virastotalo, vesitorni ja navetta kohteista olisin toivonut navettakodin menevän jatkoon. Tuomaripisteissä virastotalokoti ja navettakoti menivät tasapisteisiin, joista virastotalokoti valittiin voittajaksi ja finaaliin.

Vasemmalla virastotalokoti. Kuvat: Mtv Oy

Suomen kaunein koti -ohjelman tarkoituksena on etsiä kolmenkymmenen esittelykohteen joukosta se Suomen kaunein koti. Joka jaksossa esitellään kolme taloa ja tuomarit pisteyttävät ne, jonka perusteella valitaan yksi finalisti.

Jouluhommia ja joulukortti-ikkuna

On 8 yötä jouluun. Joko sinulla on joululahjat hankittu? Minulla on. Ja niitä pitäisi paketoida tällä viikolla ja vielä on yksi lahja viimeistelemättä loppuun, mitenhän ehdin? Siitäkin lahjasta kuulette sitten kun on valmis. Koska täytyy olla tarkkana joulupukin pikku apulaisena, ettei ennen aikoijaan tänne laita mitään hyvin hyvin salaista. ;) Mutta saatte nähdä jotain muuta ensin, mitä olen askarrellut. Viime postauksessa näittekin jo ne tikkaat, jotka olivat saaneet jouluvalot.

Ja nyt kun on taas aikaa kirjoittaa, kirjoitan. ;) Jouluun on siis enää vain hyvä tovi ja jotta ei täällä blogissakaan tulisi nyt niin siitä joulusta höpötettyä kokoajan, niin laitetaan vielä vähän lisää.

Sain anopiltani viime vuonna vanhan ikkunan. Jotain siitä saattoikin olla viime vuonna blogissa. Mutta tänä jouluna ripustin tai ripustan aina sitä muka kun joulukortteja tulee, nauhaan pienillä pyykkipojilla. Jouluisen nauhan ja pykkipojat ostin Tiimarista. Nauhan laitoin kiinni pienillä nauloilla ja tein vielä pikku rusetit niihin. Kortteja on jo tullut enemmän kuin mitä kuvassa yksinäinen orpolainen siinä vain on. Nauha ja kehykset näyttävät heti kivemmiltä mitä enemmän kortteja ripustan nauhaan.

 Vanha tuttu joulupuukin löysi jo paikkansa. Muuta tänä joulunakaan ei ole tarkoitus laittaa kuin joulurisuja maljakkoon ja pari pikku sydäntä siihen roikkumaan.

Koirulilla todettiin eilen inhottava ja koiralle ikävä kutiseva hilseongelma. Tämä talviaika ja kun tämä rotu ei ns. luo sitä karvaa itse vaan on nypittävä, niin se vanha kuollut karvakin siellä nyt sitten varmaan aiheuttaa kutinaa. Olikin siis lähdettävä hilseshampoon ostoon. Koirulla on ollut nyt aika hyvän tovin jo sellaista kutinaa ja itseään kiehnää joka paikkaan, eilen vasta hoksin, että sillä on hilsettä :(. Raukkaparka joutunut kärsimään ku emäntä ei oo tajunnu. No näin meillä. Ajattelimma katsella ja kokeilla ensin itsekseen ennen kuin viemme eläinlääkäriin.

Askartelun täyteistä joulunaikaa!

Kuurankukkia - Iceflowers

Pakkaspäiviä muutamia oli alkuviikosta. Pari päivää siinä meni värjötellessä pakkasessa. Pakkasmittari hipoi -30 pakkasasteessa parin päivän ajan. Maanantaina kauppaan lähtiissä vetasin karvalakin päähän, kyllähän nuo kylänraitilla vähän kattelivat, mutta eipähän ainakaan palellut, kun akka oli niin hyvin kuorrutettu erinäisillä vaatteilla. Ajattelin, että kirkolla on varmaan hiljaista kun on tulipalopakkanen, mutta mitäs tuosta, yksin en uhmannut pakkasen pirulaista. Tarpeeksi vaatetta päälle niin tarkenee.

Nyt on jo lauhtunut ja on melkein nollan tuntumassa, jonkin verran tihkuuttaa vettä. Tuliko kevät etuajassa? Ja koirahan ei kysele onko pakkasta vai ei, pissatuslenkille on lähdettävä joka tapauksessa ja sattuipas kamerakin tälläkertaa matkaan. Lenkkipolun varrelta kipakkana pakkasaamuna..

Ja katsokaa nyt tuota ikkunapoloista. Tiivisteet valskaa niin nokka vuotaa, ikkunalla siis. :)

Viimeinkin sain myös takapihalle jouluvalot tikaksiin. Ihan kiva tuli, vaikka ite sanonki! Ja myönnettäköön että tais ne syystyöt jäähä vähän retuperälle sitten kuitenkin, kun tuo kastelukannukin on jääny tuohon norkoilemaan.

Tein myös toisen satsin joulutorttuja, sillä tavallisella luumuhillolla sekä sillä vaalealla hillolla. Vaalea hillo voi olla melkeinpä mitä vain vaaleaa hilloa, joko omena- tai aprikoosihilloa. Itse käytin näihin omenahilloa.

Lopuksi kuva aiemman postauksen joulukuukollaasista. Lunta on siis ihan riittämiin!!

Kotona takatulen lämpö ja glögi, en voi tietää kyllä parempaa ja tietysti oma lämmin sauna pakkaspäivänä! Mukavia pakkaspäiviä sinullekin!

********************************************************************
Same in english..
  
We had a few cold winter days early in the week. Thermometer showed -30 Celsius.
When I was going to do some shopping on Monday, I put my fur hat on. It made some people wonder.
I thought that the village is quiet, but it was not. Many people had left to brave the freezing temperatures. Now it has condensed. Almost is close to zero and raining. Is it spring already or what?

Our dog does not ask about the wheather, so we had to go for a walk. I took my camera with me.

I just installed the Christmas lights on the back yard ladder. Looks nice, I like it!

I made traditional Finnish christmas pastries, they are called joulutorttu in Finnish. In the center you can put plum jam or any other convenient jam.
At the end is a picture of a previous posting with our dog and lots of snow.

Here are some pictures of our walking path during a cold winter morning. There's also a picture of our bedroom window, he is freezing...

The best thing is a cold day in your own home, a fireplace, hot drink and sauna.



(Google kääntäjää apuna käyttäen..)

Selected posts to foreign friends

It's been almost three years since I started writing this blog. Well, in March next year it will be three years. I started to write a blog about my hobby, inspired by my garden. Since then I've written a lot about my love for nature. I learned a lot during my trip. Blogging, photography and writing. They all are important hobbies to me, not forgetting the garden.

I make now a small post to my foreign friends gathering some things from my previous posts. I like these, and I think you could also. This list is also the posts from previous years. I think they are quite successful posts and at that very moment, I felt a little joy of success. There are a lot of good posts, but I chose the best and good pictures. I'm trying to do some of the posts to the text in English. Enjoy!


Here is a list and links to posts:

Hiking and camping;

Tuntsa the wilderness in the middle of nowhere

Pyhätunturi and aittakuru, Pyhä/Luosto Kemijärvi, Finland

Pieni karhunkierros, from Oulanka National Park

In the morning, Jerisriver, Muonio, Finland 

Skiing competions, FIS alpine skiing, Sallatunturi 

Kiutaköngäs, Oulanka National park in wintertime

Ruuhitunturi, Salla, February 2013 (In the middle of nowhere)

Reindeersafari, Salla, March 2013 (In the middle of nowhere)

Wintertime, January 2013 (Few winter pictures)


Visits;

Outhouses and cowbarn yard sale shop

The Old Town of Raahe, Finland

Ruka, Kuusamo in the Eastertime 


The backyard;

Winter is comeing, October 2013

Cold morning and autumn, October 2013

Autumn, October 2013

Harvest time, July 2013

Rainy day, June 2013

"Linnan juhlien" jälkipuintia

Kaikkea kodista -blogin Koo:n innoittamana kirjoitan Tamperetalon vuoden 2013 "Linnan juhlien" lappilaisesta pukuloistosta sekä itseäni sävähdyttäneistä puvuista.

Oli ilahduttava nähdä kuinka hyvin eri maakuntien edustajat, myös Lapista, olivat paikalla ja kutsuttu. Minua ilahdutti myös suuri veteraanien joukko, joita oli kutsuttu juhliin yli sata. Illan aikana Lappi ja lappilaisuus näkyivät eivät niinkään puvuissan mutta myös konsertin aikana sekä kättelyssä. Virkistän erilainen tilaisuus, joka salli myös vähän avonaisemman ja väljemmän pukutyylin. Sisääntulon eli kättelyn aikana kuului ainakin yksi kappale joka viittasi Lappiin ja se oli käsikirjoittaja, ohjaaja Kari Väänäsen Taivaan tulet tv-sarjan tunnusmusiikki. Vänä oli myös itse paikalla juhlissa. 

Kari Väänänen Terhi vaimonsa kanssa. Kuva: Lapin kansa

Sotaveteraanit hyvin edustettuina. Lotta lottapuvussa. Kuva: Lapin kansa

Savukoskelaisen kansanedustajan Eeva-maria Maijalan puku oli mielestäni virkistävän erilainen. Ainoan miinuksen annan sukkahousuista. Tai ne ainakin pistivät silmääni heti sisääntulossa, ehkä olisivat voineet olla eriväriset. Puku oli tehty poronnahasta. Pidin tästä.

Kuva: Iltasanomat

Levin matkailujohtaja Päivikki Palosaaren tyyli tänäpäivänä on aika nuorekas ja se nähtiin myös tämän vuoden "Linnan juhlissa".  Ja kaikkeahan ei ehdi edes kättelyissä nähnyt kovin tarkkaan, kun ainakin edellisiin vuosiin verrattuina menivät aika nopealla tahdilla.

Kuva: Lapin kansa

Duudsonit ilahduttivat puvuillaan, pidän näistäkin. Uskaltavat olla erilaisia ja heidän tyyliin sopivat asusteet heillä. Mielikuva heidät tavallisissa tylsissä mustissa puvuissa ei oikein istu.

Kuva: Iltasanomat

Aika paljon pelkistettyä mustaa, mutta ilahduttavasti myös erilaisia väriläiskiä nähtiin illan aikana ja erikoisuuksiakin. Yksi erikoisuus oli Kuusamolais syntyisen valokuvaaja Meeri Koutaniemen puku. Joka mielestäni kuitenkin sopi hänelle ja oli kantajansa näköinen. Koutaniemen juhla-asu oli hankittu Libanonista.

Kuva: Iltasanomat

Lopuksi Lismalainen Magreta Sara lapin puvussaan puolisonsa kanssa. Sara on tullut tunnetuksi ainakin Lapissa siitä että hän on hankkinut pieneen Inarilaiseen Lisman kylään 3G yhteydet.

 Risku on perinteinen Lapin puvun kanssa käytettävä koru. Niitä yleensä nähdään rintapielessä. Riskut kertovat kantajastaan. Juhlissa naiset pukevat ylleen useita suvun perintönä kulkevia riskuja.  Kuva: Lapin kansa

Onnea Suomi 96 vuotta!

Hiljennymme jälleen viettämään Suomen itsenäistymisen juhlaa, itsenäisyyspäivää. Poron paisti on uunissa paistumassa, jouluhalko odottaa syöjää, illalla "linnan juhlat" kera glögin ja herkkujen. Kerron myöhemmin lisää itsenäisyyspäivästämme kuvien kera. Miten sinä vietät itsenäisyyspäivää? Meillä se menee juurikin kotona hiljentyen ja hyvin syöden, juhlaparaatia ja juhlia katsoen.

Hyvää itsenäisyyspäivää teille kaikille

ja

Suomen itsenäistymisen juhlaa!

Happy Christmas time.. joulun punaista..

 Pohdiskelevaa kirjoittelua alkavasta joulusta ja joulun ajasta..

Sehän on joulukuu ja ensimmäinen adventti, tästä se joulun odotus kai virallisesti alkaa. Pari viikkoa on taas hurahtanut ettei ole huomannutkaan, juurikaan ei ole ehtinyt/jaksanut lukea blogejakaan. Mutta jospa se kiire jossain kohtaa hellittää.. Joulua, joulua olen laittannut tänään ja kuitenkin tuntuu aika ihanalta laittaa hieman joulua kotiin. Siivonnut, syntinen sunnuntaina.. ja joulusaunakin on pesty.. Laskeskelin nimittäin tuossa että itsenäisyyspäivän jälkeen on enää kaksi viikkoa jouluun, eli se on minun mittapuulla jo kuitenkin melko lähellä. Jouluvaloja olen laittanut jo joku aika sitten, kun kyllähän se vain niin on, että tämä pimeys ja kaamos on aika inhottavaa ilman valoa!! Ihminen hakee ympärilleen valoa, iloa ja joulun punaista väriä. Viime yönä on ollut -20 pakkasta, mutta aamulenkillä koiran kanssa kylmyys ei tuntunut kuin mukavalta raikkaalta tuulahdukselta adventti aamuna. Lunta on tullut myös ihan kiitettävästi. Parina päivän yhteensä varmaan se 20cm. Sääolot noin niin kuin muuten vaihtelee laidasta laitaan, että saa ihan ihmetellä tätä nykyilmastoa ja sen vaihteluita. Yhteen viikkoon, miltei päivään, mahtuu kaikkea sääoloa taivaan ja maan väliltä.

Joulutorttuja olen leiponut jo yhden satsin, lisää leivon kun ehdin ja edelliset loppuu ja kuulemma sillä vaalealla hillollakin niitä saa tehdä. Ja niinhän minä tyttö teen! Maustekakun teko myös kiinnostaisi. Kai minussa asuu myös pieni lapsi, ehkä meissä jokaisessa on pieni lapsi, kun joulukalenterin ostin. Ennestään niitä tuli paikallisen maakuntalehden mukana, mutta pitihän se sellainen perinteinen suklaakalenterinkin lapsenmielisen ostaa, toinen itselle toinen miehelle.. Myös nuo netin joulukalenterit ovat aika kivoja. Tuo runo jonka tähän postaukseen otin, on positiivareiden joulukalenterista, joka on aika suloinen tänä jouluna. Yhden joulukukan myös ostin kun olivat jo myynnissä ja edullisina, tuohan se mukavaa joulun tuntua myös.

Movembergin päättyi eilen. Mieheni viiksien kasvatus alkoi käydä jo kuulemma "voimille", kun viikset kutittelivat ja pakkasessa ne kuurtuivat. Mutta haikeana hän niistä eilen luopui ja mietti, että: " Mitähän minä nyt suin, kun ei ole enää viiksiä?" Koko marraskuun hän niitä kasvatteli ja viime hetkellä sain myös tämän koko pitkän uurastuksen vielä tallennettua ennen kuin viikset saivat lähteä. Mitähän konkreettista naisten rintasyövän kunniaksi voisi tehdä? Muutakin kuin, että lokakuu on rintasyöpäkuu ja silloin pukeudutaan pinkkiin ja no onhan meillä ne roosanauhatkin ja muut rintasyöpätuotteet. Movembergihan on kampanja miesten eturauhassyöpää vastaan ja sitä vietetään joka marraskuu.

Perjantaina meijän kylällä oli joulunavaus, muuta en tänä jouluna avauksesta juurikaan nähnyt kuin jouluvalojen syttymisen ja sen kun töipaikalla kävi alakoulun oppilaat laulamassa ja esittämässä jouluisia lauluja ja runoja. Illalla eksyin sitten kirkkoon ja kävin kuuntelemassa aika ainutlaatuista tilaisuutta, Lapin kamariorkesterin kamarisinfoniakonsertti IV esitystä "Beethoveniakin!", johtajanaan Olari Elts. Valitettavasti en voinut olla loppuun saakka. Vanhempi mies edessäni sanoi, että konsertti kestäisi neljä tuntia, siitäkin varmaan säikähtäen, pakenin paikalta.. Jäinkin pohdiskelemaan, kuinka pitkään yleensä tälläiset sinfoniakonsertit kestää? Onko se sitten kuitenkin se normi 1-2 tuntiin. 1 tuntiin ei kyllä juurikaan mahdua paljoa. Oli ensimmäinen kerta kun kävin tämän tyyppisessä musiikkiesityksessä, aika huikaisevaa kuultavaahan tuo oli. Eikä ehkä kuitenkaan jää viimeiseksi, koska ensikerralla täytyy olla loppuun saakka.

Lopuksi kollaasit joulukuulle ja kuvia kamarinsinfoniakonsertista sekä pieni maistiainen konsertista videon muodossa (pahoittelen kamerani huonoa äänentoistoa). Olisi ollut pidempikin video, mutta pelkään että täyttää koko bloggerin, joten kokeilen ensin tällä. Kirkossa tosin akustiikka oli kohdillaan ja juuri oikea tälläiselle konsertille.

Joku muuten kirjoitti vasta siitä Googlen automaattisesta kuvanvärinsäädöstä ja näköjään se tekee sen minullekin. Valitettavasti nyt ei ole enempiä aikaa sitä alkaa rukailemaan ja siihen perehtymään, joten palajan asiaan tuohon myöhemmin. 

 Hyvää adventin aikaa sinulle, Eino Leinon runon myötä!

Talvella murheita muisteta ei,

talvella paljon on lunta,

muistoja kauniita katsellaan,

riemuja vanhoja riemuitaan,

nähdähän kesästä unta.

-Eino Leino