Happy Christmas time.. joulun punaista..

 Pohdiskelevaa kirjoittelua alkavasta joulusta ja joulun ajasta..

Sehän on joulukuu ja ensimmäinen adventti, tästä se joulun odotus kai virallisesti alkaa. Pari viikkoa on taas hurahtanut ettei ole huomannutkaan, juurikaan ei ole ehtinyt/jaksanut lukea blogejakaan. Mutta jospa se kiire jossain kohtaa hellittää.. Joulua, joulua olen laittannut tänään ja kuitenkin tuntuu aika ihanalta laittaa hieman joulua kotiin. Siivonnut, syntinen sunnuntaina.. ja joulusaunakin on pesty.. Laskeskelin nimittäin tuossa että itsenäisyyspäivän jälkeen on enää kaksi viikkoa jouluun, eli se on minun mittapuulla jo kuitenkin melko lähellä. Jouluvaloja olen laittanut jo joku aika sitten, kun kyllähän se vain niin on, että tämä pimeys ja kaamos on aika inhottavaa ilman valoa!! Ihminen hakee ympärilleen valoa, iloa ja joulun punaista väriä. Viime yönä on ollut -20 pakkasta, mutta aamulenkillä koiran kanssa kylmyys ei tuntunut kuin mukavalta raikkaalta tuulahdukselta adventti aamuna. Lunta on tullut myös ihan kiitettävästi. Parina päivän yhteensä varmaan se 20cm. Sääolot noin niin kuin muuten vaihtelee laidasta laitaan, että saa ihan ihmetellä tätä nykyilmastoa ja sen vaihteluita. Yhteen viikkoon, miltei päivään, mahtuu kaikkea sääoloa taivaan ja maan väliltä.

Joulutorttuja olen leiponut jo yhden satsin, lisää leivon kun ehdin ja edelliset loppuu ja kuulemma sillä vaalealla hillollakin niitä saa tehdä. Ja niinhän minä tyttö teen! Maustekakun teko myös kiinnostaisi. Kai minussa asuu myös pieni lapsi, ehkä meissä jokaisessa on pieni lapsi, kun joulukalenterin ostin. Ennestään niitä tuli paikallisen maakuntalehden mukana, mutta pitihän se sellainen perinteinen suklaakalenterinkin lapsenmielisen ostaa, toinen itselle toinen miehelle.. Myös nuo netin joulukalenterit ovat aika kivoja. Tuo runo jonka tähän postaukseen otin, on positiivareiden joulukalenterista, joka on aika suloinen tänä jouluna. Yhden joulukukan myös ostin kun olivat jo myynnissä ja edullisina, tuohan se mukavaa joulun tuntua myös.

Movembergin päättyi eilen. Mieheni viiksien kasvatus alkoi käydä jo kuulemma "voimille", kun viikset kutittelivat ja pakkasessa ne kuurtuivat. Mutta haikeana hän niistä eilen luopui ja mietti, että: " Mitähän minä nyt suin, kun ei ole enää viiksiä?" Koko marraskuun hän niitä kasvatteli ja viime hetkellä sain myös tämän koko pitkän uurastuksen vielä tallennettua ennen kuin viikset saivat lähteä. Mitähän konkreettista naisten rintasyövän kunniaksi voisi tehdä? Muutakin kuin, että lokakuu on rintasyöpäkuu ja silloin pukeudutaan pinkkiin ja no onhan meillä ne roosanauhatkin ja muut rintasyöpätuotteet. Movembergihan on kampanja miesten eturauhassyöpää vastaan ja sitä vietetään joka marraskuu.

Perjantaina meijän kylällä oli joulunavaus, muuta en tänä jouluna avauksesta juurikaan nähnyt kuin jouluvalojen syttymisen ja sen kun töipaikalla kävi alakoulun oppilaat laulamassa ja esittämässä jouluisia lauluja ja runoja. Illalla eksyin sitten kirkkoon ja kävin kuuntelemassa aika ainutlaatuista tilaisuutta, Lapin kamariorkesterin kamarisinfoniakonsertti IV esitystä "Beethoveniakin!", johtajanaan Olari Elts. Valitettavasti en voinut olla loppuun saakka. Vanhempi mies edessäni sanoi, että konsertti kestäisi neljä tuntia, siitäkin varmaan säikähtäen, pakenin paikalta.. Jäinkin pohdiskelemaan, kuinka pitkään yleensä tälläiset sinfoniakonsertit kestää? Onko se sitten kuitenkin se normi 1-2 tuntiin. 1 tuntiin ei kyllä juurikaan mahdua paljoa. Oli ensimmäinen kerta kun kävin tämän tyyppisessä musiikkiesityksessä, aika huikaisevaa kuultavaahan tuo oli. Eikä ehkä kuitenkaan jää viimeiseksi, koska ensikerralla täytyy olla loppuun saakka.

Lopuksi kollaasit joulukuulle ja kuvia kamarinsinfoniakonsertista sekä pieni maistiainen konsertista videon muodossa (pahoittelen kamerani huonoa äänentoistoa). Olisi ollut pidempikin video, mutta pelkään että täyttää koko bloggerin, joten kokeilen ensin tällä. Kirkossa tosin akustiikka oli kohdillaan ja juuri oikea tälläiselle konsertille.

Joku muuten kirjoitti vasta siitä Googlen automaattisesta kuvanvärinsäädöstä ja näköjään se tekee sen minullekin. Valitettavasti nyt ei ole enempiä aikaa sitä alkaa rukailemaan ja siihen perehtymään, joten palajan asiaan tuohon myöhemmin. 

 Hyvää adventin aikaa sinulle, Eino Leinon runon myötä!

Talvella murheita muisteta ei,

talvella paljon on lunta,

muistoja kauniita katsellaan,

riemuja vanhoja riemuitaan,

nähdähän kesästä unta.

-Eino Leino