Puutarhavierailulla Keski-Suomessa

Eilen oli ensimmäinen syksyltä tuntuva päivä - ilma oli hyvin hyinen ja kylmä. Taitaa kasvien kasvu hidastua. Tomaatit alkaa jo punertaa, syy siihenkin miksi ne ovat näin myöhässä on, toki säät. Mutta kasvihuoneeni olosuhteet eivät ole olleet suotuisat. Valoa, valoa ja enemmän valoa, sekä happea. Minikasvihuone on hyvin suljettu tila, eikä siellä pääse ilma paljoa kiertämään. Olen nostanut nyt tomaatin ulos ja kas, punerrusta poskissa näkyy. Vielä tietysti toivomme, että ilma lämpenisi. Mutta kyllähän tuo on jo syksyksi viikonlopun aikana muuttunut.

Kävimme viikonloppuna entisten Pihakutsujen neuvojien kanssa puutarhavierailulla Haapaveden ammattiopistossa, Haapavedellä. Koulu perustettiin vuonna 1892. Sen perusti ruustinna Nora Pöyhönen (1797–1870). Kirjastovirman nettisivuilta löytyy aika hieno kuvaus Norasta. Ensin siellä opetettiin lapsia kansakoulutapaan viljelemään ja käyttämään kasviksia. Näin syntyi Haapaveden kasvitarha- ja keittokoulu, Haapaveden pappilan oppilaitos. Sittemmin siitä tuli nuorten naisten opinahjo, emäntäkoulu. Näin Haapavedelle saatiin sivistys ja kodin sydän, kodit kohosivat taitavien perheenemäntien avulla, Nora Pöyhösen opissa.

"1903 ruustinna osti koulun nykyisen paikan, Alamaan tilan Mustikkamäeltä. Etelään viettävä rinne ympäröitiin kuusiaidalla ja muilla suojaistutuksilla, jotta arat kasvit saatiin menestymään. Ruustinna aloitti uuden päärakennuksen suunnittelu- ja rakennustyöt. Arkkitehdiksi hän valitsi Wivi Lönnin.

Ruustinna suunnitteli uuden koulun ympärille runsaat kukka- ja koristekasvi-istutukset hiekkakäytävineen sekä laajan hyötytarhan kyökkikasveille. Puutarha-alalla ruustinna oli merkittävä tutkija ja uudistaja.

Ruustinna uskoi, ettei pohjolan kylmä ilma ollut este kasvien kasvattamiselle ja aloitti mittavan työn viljelymenetelmien kehittämiseksi. Tiedon hän hankki kokeilemalla, haastattelemalla sekä lukemalla kirjallisuuslähteitä, mm. maanviljelyskemian kirjoja."
-Lainaus  http://www.jedu.fi/web/haapavesi/nora-poyhosen-jalanjaljissa

Paikalla oli vieläkin Noran ajoilta oleva puu, mänty.
Nyttemmin paikalle on kohonnut jo parikymmentä rakennusta ja opetus jatkuu edelleen. Tänä vuonna siellä vietetään 120 vuotis juhlavuotta.

Tilalla on vielä myös vanha päärakennus Ruustinnanhovi, joka toimii juhlien pitopaikkana.

Rautatieomenapuu, vasemmalla.

Kuvat ovat Haapaveden ammattioppilaitoksesta. Kuvassa köynnöstukia, alaspäin viettävällä rinteellä.

En ole ihan varma tämän teoksen tarkoitusperistä. Minulla siitä tulee mieleen sieni tai sateenvarjo.

Pidän itse, ainakin tämän viikonlopun jälkeen, Nora Pöyhöstä esikuvana, edelläkävijänä. On hienoa saada oppia tuntemaan, joku näin hieno alan osaava ja tunteva henkilö. Ja tutustuminen kouluun, josta en koskaan ennen ollut kuullut, oli käymisen arvoinen. Suosittelen muillekin!
Ja ehkä siitä pieni kipinä syntyi itsellekin, tutustua Nora Pöyhöseen ja edelläkävijöihimme vielä enemmän, ainakin kirjallisuuden muodossa. :)

Itkukuusi oikealla takana. Kuvattu piha-alueen huvimajasta, päivä oli sateinen, mutta meitä se ei paljoa haitannut.

Kannattaa katsoa myös seuraavat linkit, jotka käsittelevät ruustinna Nora Pöyhöstä:
Itä-Suomen yliopiston puutarhapalstan artikkeli 1/07.  http://www.uef.fi/botania/nora
Kodin Pellervo nro 10/09 http://www.pellervo.fi/kodinpellervo/kp10_09/ruustinn_haapav.htm

Yövyimme Kärsämäellä Leirintäalue Suomelassa. Silläkin on oma vanha kiehtova tarinansa. Kuvan päärakennus on 1800 -luvulta. Lerintäalue on ollut jonkin aikaa kiinni ja on taas avoinna kulttuuriosuuskunnan voimin. Tämäkin oli oikein viihtyisä paikka ja palvelu pelasi. Tunnetusti Pohjanmaa on alavaa ja ei niin mäkistä seutua. Leirintäalueen piha-alueelle oli rakennettu, silloin 1800 -luvulla, mäki. Varmaa tietoa ei ole miksi mäki on paikalleen tehty, mutta mieleeni siitä tulee pulkkamäki talvella. Voin kuvitella laskiaisen riemun, kuuman kaakaon ja laskiaspullien mehevän, kermavaahtoa pursuavan maun ja vanhan ajan tunnelman mäen ympärille kera lapsien.
Vanhan ajan tunnelmaa oli myös piha-alueen kesäkeittiössä, josta tuli mieleen vanha kanala tai navetta. Keittiön takana oli lantalan/tunkion tyyppinen paikka. Tälläkin paikalla ja rakennuksella on tarina. Ennen vanhaa, pirtin sittemmin kunnostetun uunin, joka on nyttemmin tehty takaksi, tarina kertoo että lapset meni uuninpankolle piiloon.

Päärakennus 1800-luvulta

Paukkupalsamit. Pohjana ilmeisesti vanha komposti tai vastaava.

Artikkeli Suomelasta Pyhäjokiseutu -lehdessä:

http://kattilakoski.wordpress.com/2012/08/06/kattilakosken-kulttuuriosuuskunta-ja-suomela-pyhajokiseudussa-6-8-2012/

Vieraillimme myös Suomen keskipisteessä. Muistan meidän perheen kesämökin vessan seinällä lehdestä leikatun kuvan, tästä samaisesta Suomen keskipistemerkistä, siinä kuvassa vain on kukkaistutukset paalun ympärillä, tässä niitä ei enää ollut. Keskipistepaalu sijaitsee Siikalatvan kunnassa. Keskipistepaalu on pystytetty v. 1950 Suomen kuvalehden ja Piippolan kunnan toimesta. Keskipistepaalun ympäristöön sijoittuu myös puisto, kirjailija Pentti Haanpään muistopatsas sekä Leskelän kyläyhdistyksen toimitalo, Kairanmaatalo. Talo on 100-vuotta vanha.

Kulttuurihistorialisesti merkittävät paikat alkavat kyllä herättää kiinnostustaan, viimeistään tämän vierailun jälkeen.