Posion Maaninkavaarassa, entisen kansakoulun navetta- ja huussitiloissa on ollut koko kesän ihana ja suloinen pikku pihakirppis. Vierailimme siellä kuluneena viikonloppuna. Tällä kertaa en löytänyt tai no.. raaskinut ostaa mitään. Näissä vanhoissa kyläkouluissa on aivan oma tunnelmassa.
Niissä voi kuulla ja aistia kun lapset nauravat ja kirmaavat pitkin koulun pihaa ja leikkivät hippaa ja milloin mitäkin. Kunnes koulun välituntikellon pirinä katkaisee leikit ja opettaja käskee oppilaat suoraan riviin. Rivissä ei poukkoilla ja sen pitää olla tasainen, ennen ei pääse luokkaan. Rivi on tasainen ja opettaja päästää oppilaat tunnille, ovi sulkeutuu lapsilauman perässä ja tunti voi alkaa.
On surullista, että kyläkouluja lakkautetaan melko tiuhaa tahtia, on sääli, että niihin ei kai riitä enää oppilaita. Mutta on hyvä, että ne otetaan jälleen käyttöön ja muutetaan vaikka asuintiloiksi. Näin vanhat aikansa kuvat säilyvät tulevillekin sukupolville.
Maaninkavaaran ehkä saatat tietää parhaiten Miika Nousiaisen kirjasta Maaninkavaara. Itselle on ollut kuitenkin hieman epäselvää liittyykö kirjan tapahtumat tai kirja juuri tuohon Posion Maaninkavaaraan. Posiohan on toki urheilupitäjä ja Maaninkavaarassa on isoja ja pitkiä mäkiä. Mutta ilmeisesti jotain yhteistä näillä kuitenkin on. Minulla kirja on vielä lukulistalla, tarkistankin heti, että löytyykö meidän kirjastosta. Mikään kirjojen suurkuluttaja tosin en ole. Yleensä illalla nukkumaan mennessä tulee luettua ennemminkin aikakauslehtiä.
Ai hitsiläinen, ajatuksen katkaisee postissa odottava paketti. Ne kukkasipulithan ne piti muistaa hakea postista. Alkaa nimittäin olla viimeiset hetket kyllä meilläpäin istuttaa yhtään mitään. Aika myöhään kyllä tulevat. Ilmat ovat jäähtyneet aika reippaasti, nyt en kyllä ihmettelis vaikka lumet nakkais, on meinaan niin viileää jo. Auton ikkunat ovat aamuisin kuurassa, on voinut olla yöpakkasta. Jossain päin pohjoista oli jo tullut lunta maahan. Mittari näyttää +1 yöllä.
Näitä olisin halunut ostaa, mutta jätin tälläkertaa. Aika ihastuttavia, mutta näille pitäisi olla arvoisensa ja vanhaa henkivä paikka. |
Kuka tietää mikä tämä on? |
Suosittelen lukemaan Maaninkavaaran. Hykerryttävä tarina. Ja yhteys Posion Maaninkavaaraankin löytyy kirjasta.
VastaaPoistaKiitos vinkistä. Näin olen ymmärtänytkin että jokin yhteys on.
PoistaHieno idea...huussikirppis:)
VastaaPoistaEikös vain, aika suloinen nimi noin muutenkin. :)
PoistaEipä taida kovin moni tämän ajan lapsi kohta enää edes tietää, millaista on käydä tuollaisessa ulkohuussissa.
VastaaPoistaNäinhän se on, entä C-kasetti, kuka muistaa sellaisen kapistuksen tai korppu.. Nykyään on kaikki CD.t ja muistitikut..
PoistaMeillä oli lapsuudenkodissa tuollaiset huussinportaat ;) asuttiin vanhalla koululla. Taitavat olla aika samantapaisia joka puolella Suomea.
VastaaPoistaMie muistan vielä ennen korppua olevan lerpunkin, korppuja on vielä kaappi täynnä. Pitäs pistää nekin kappaleiksi, eihän niillä mitään tee :D
No näinhän se taitaa olla. Eipä niillä tai tehä juurikaan mitään. Ja nämä kaikkihan on juurikin sellaisia joita "nykynuoret" eivät tiedä.
PoistaHoi Pelaguu! Olet voittanut Pinjacolada blogini arvonnassa Lysti-astiasetin! Paljon onnea siis! Laitathan minulle sähköpostilla yhteystietosi!
VastaaPoistaJoo'o, oi että, ihanaa!! Olikin aikomuksena tänään käydä vilkaisemassa blogiasi, mutten vielä ehtinyt. Aika mahtava juttu, kiitos hirveästi!! :)
PoistaVanhoja, tyhjilleen jääneitä kansakouluja täällä maaseudulla on jäljellä. Isommat jäävät auttamatta tyhjilleen. Tutkin ja tukin tuota yhtä kuvaa. Voisiko se olla sellainen palvelukello siis jos siinä on rattaita. Muistan nuoruudesta eräässä matkustajakodissa oli keittiössä samantyylinen ja kun jossakin huoneessa tarvittiin jotakin niin alhaalla nähtiin huoneen numero ja myös pirinä ilmoitti (huoh. mikä selostus!)
VastaaPoistaEihän, se oli hyvä selostus. :) Se se vois hyvinkin olla. Aika jännä kapistus, arvoakin varmaan on. En ole koskaan kuullutkaan sellaisesta. Ja rattaita siinä näyttäis olevan.
Poista