Elokuun viimeisenä päivänä, lauantaina 31.8 Suomen luonnonpäivänä, lähdettiin hienon sään vallitessa pienelle sievälle retkelle Käylän kautta Saarikoskelle ja sieltä Juumaan ja Pienelle karhunkierrokselle. Väkeä oli liikkeellä yllätykseksemme melko runsaasti. Saavuttuamme karhunkierroksen alkupäähään Juumassa, parkkipaikka oli täpösen täynnä, hiukan sai ensiksi etsiskellä parkkipaikka, kunnes se lopulta löytyi. Mietiskelin siinä, että "eihän ne luonnonpäivän tapahtumat pitäneet olla tänään vaan huomenna täällä Juuman päässä." Sää oli aurinkoinen ja melko lämmin. Täälläpäin kairoja ei ollut ruskasta juuri tietoakaan, jonkin verran horsmat olivat rusehtuneet ja muutama koivukin taisi olla kellastunut. Taisi olla tuon lämpimän ja kauniin sään sekä kesäkaudenpäätösjuhlien eli venetsialaisten syytä tuo, että ihmiset olivat yllättävästi liikkeellä. Se mikä minua hieman kiusasi ihmis paljoudessa oli se että, kun kaikilla oli niin hirveä kiire. Nousuja ja laskuja, yritin välissä huonon kuntoni takia sekä tietysti maisemien vuoksi himmailla ja kävellä hissuksiin, niin joku aina takaa saavutti, koin parhaaksi antaa tietä nopeimmille. Laiskoja kun oltiin ja aika ei oikein riittänyt emme kiertäneet kierrosta kokonaan, ehkäpä joku toinen kerta, kunnon eväät mukana.
Meilläpäinhän ei siis juhlita venetsialaisia ja itseasiassa taisin kuullaa siitä vasta nyt ensimmäistä kertaa radiosta, menomatkalla karhulle. Suunniilleen reitin puolivälissä Myllykoskella, vastaamme tuli vanhempi pariskunta, joilla oli samanlainen koira kuin meillä ja kaimakin vielä, pysähdyimme raatisille ja he kertoivat, että olivat lähteneet "pakoon" venetsialaisia, kun heidän koiransa ei pidä räiskeistä ym.
Matkamme jatkui tästä takaisin autolle.
Alkumatkasta pysähdyttiin siis kuitenkin ensin Saarikoskella. Koskella oli pari kalastajaa, kuulostivat puhuvan jotain ulkomaankieltä, englantia kaiketi. Me emme kalastaneet, vaan jatkoimme kosken nähtyä matkaamme pienelle karhulle.
No, taas tuli kuvattua vähän kaikkea.. ja vähän sieltä täältä.
 |
| Saarikoskella oli paljon tuulenkaatoja.. |
 |
| ..ja vanhoja puita. |
Seuraavaksi Pienelle karhunkierrokselle Juumaan.
Niskakoski ja riippusilta. Kovin isoja koskenkuohuja ei vielä tässä kohtaa nähty, sen sijaan riippusilta minua vähän hirvitti, mutta yli siitä päästiin, pienistä heilumista huolimatta.
 |
| Niskakoskella riippusillan kupeessa oli myös pari kalastelijaa. |
 |
| "Nokkakannu." |
Myllykosken tuvasta.
 |
| Paistinpannu ja vieraskirja. Liekköhän tuo ruosteinen pannu ollut vain odottamattomien vieraiden häätöön, ken tietää.. |
 |
| Myllykosken tuvan ikkunasta näkyi ruskan merkkejä. |
 |
| Joku nainen oli tässä kuvaamassa kun saavuimme Myllykoskelle, seurasin hänen liikkeitään ja ihmettelin, mitä hän tästä kuvaa.. No, minä päätin kokeilla myös ja kuvasin kuten se nainen kuvasi. Viritteliköhän tuo vain kameraansa? |
 |
| Ihana vehreys. |
Myllykosken kuohuja.
Pieni karhunkierros on kyllä kiva reitti. Minuakin aikoinaan hirvitti ylittää joki riippusiltaa pitkin;)
VastaaPoistaKiitos kuvista. On kulkijoiden askeleet tallanneet polut metsään melkein paljaiksi. Kiirekö tuppaa ihmisillä olemaan sielläkin, on se kumma juttu. Voi että oli upea ilma retkelle tuolla. Olen käynyt Oulangalla mutta pikaisesti, kun olimme matkalla ylemmäksi.
VastaaPoistaMukavaa syksyn jatkoa sinulle.
Suomalaiset maisemat ovat kyllä niin kauniita, omassa karheassa karuudessaan.
VastaaPoistaNämä maisemat päihittää kyllä monin verroin venetsialaisten paukuttelut. Polulla on hienoa kulkea ja antaa ajatustensa huilata. Karhunkierrokset on minun osaltani vielä kulkematta, mutta on ne suunnitelmissa ja just nämä tällaiset reissubloggaukset anatvat minulle lisäpuhtia.
VastaaPoistaHienot kuvat. Olispa mukavaa käyä tuolla kiekalla :)
VastaaPoistaKiireisiä ihmisiä olen minäkin poluilla kulkiessa ihmetellyt. Paljon jää huomaamatta kun hoppuilee.
VastaaPoistaKiitos blogivierailusta. Lähdinpä heti vastavierailulle ja löysinkin ihanan blogin. Klikkasin sinut Bloglovin listan suosikiksi ♥ Kauniit maisemat teillä on ollut. Minä myös törmään usein koiran kanssa liikkuessa samanrotuisiin koiraystäviin. Hauska sattuma, että teidän retkeltä löytyi vielä kaimakin.
VastaaPoistaNo on, se kyllä yllätti. Se on muuten jännä, että yleensä kun tulee koirakavereita vastaan ovat samanrotuisia, hauskoja yhteensattumia. :) Kiitos vierailustasi ja linkittämisestä, tervetuloa lukijaksi! Toivon, että viihdyt!
PoistaKiitos kommenteista. :) Joku lievä korkeanpaikan kammo kai, ja yhtään en kyllä tykkää mistään tälläisesti huojuvista jutuista. :D Palatessa takanani tuli mies koiran kanssa, ajattelin, että uskallapas tulla kovin lähelle, niin sanon kyllä, että pakittapa vähän.. Vaikka sillalla ei ole varoituksia/suosituksia, että tietyt välit pitää olla tai odottaa kun toinen menee ensin, niin on minusta kyllä varmasti hyvä niitä noudattaa. Ehkä se mies huomasi, kun puolessa välissä pysähdyin himmailemaan ja odottelin vähän, että heiluminen laantuu, ennen kuin matka jatkuu, niin ymmärsi pysyä hieman kauempana. En tiedä, ehkä se heiluu enemmän jos siinä monta ihmistä kävelee kerralla ja eri tahtiin tai sitten vähemmän.. Näinähn se on Beate56, kyllä siellä oli polkuja tallottu ristiin rastiin ja sillä kävijämäärällä varmasti vahvat polut tulevatkin.
VastaaPoistaAimarii, mulla on ihan sama, kun Seita tai joku muu laittaa postausta jostain, on pakko päästä itsekin kokemaan samaa "ihmettä". Ja tosin on paljon jää kokematta ja luontoa ei ehdi ihastella kun kulkee tuli hännässä. Kiitos kaikille ja mukavaa syksyä myös sinulle! :)
Tuosta sinun "nokkakannusta" tuli mulle mieleen ekana selällään oleva muurahaiskarhu :D Miten erilailla ihmissilmä näkeekään, mutta maisemat ovat kauniita. Aina uudestaan ja uudestaan sinne pitää päästä :D
VastaaPoistaKaikkea sitä luonnossa voi nähdä kun pitää silmät auki ja on rohkea etsimään uutta!
Poista