Vuoden vaihteen kuulumisia...

Kuten olette varmaan huomanneet, hieman jälessä tullaan näitten päivitysten kans, mutta ehkä se on nyt sitä ku ei oikein tiiä oisko lintu vai kala... Olen joskus ennenkin kertonut siitä, että jonkinlainen etsikkoaika on nyt itsellä elämässä, oman polun löytyminen.. Ikä on tietysti vain numeroita, mutta sitä on jo kuitenki sen verran, että on elämän taitekohassa ja onko sitä kuitenkaan saanu mitään aikaan... Ja kuitenki nyt sitten kokeilee vähän kaikkia.. Kuvaamista, mikä ei nyt sinäällään uusi juttu mulle ole, olen joskus ennenkin sitä harrastellu ja se on jääny taka-alalle ja nyt taas tämän bloggaamisen myötä olen innostunut uudestaan vähän kaikesta, koska tämä bloggaaminen vain antaa kuitenki jotenki niin paljon. Mutta silti sitä miettii, oliko tää sittenkään mun juttu... Oliko mikään näistä? No mikähän se sitten ois. Tai sitten se vaan on sitä kun sitä itteeltään vaatii niin hirviän palion.. Onnistuminen. Mitä se on? Ja miten paljon sitä itteltään vaatii...? Vai keskittyiskö vain johonkin yhteen juttuun, eikä poukkoilis ympäriinsä.

Vuosi kuitenki vaihtu ihan mukavissa tunnelmissa. Valettiin tinaa ja katteltiin ilotulituksia. Kotipihalla ja tunturissa, elikkä siellä meijän kunnan laskettelukeskuksessa. Ilmakin oli ihan lupsakka, ei ollu hirviät pakkaset. Niinku nyt taas vaihteeksi on. Pakkanen paukuttaa -30 ja sisälämpötila +18. Asumme rivitalossa, naapurit kuuluu paukuttavan pattereita, ei lämpiä. Mutta met selviämmä! Eikä meillä oo hättääkään! Eilenki oli kova pakkanen ei ihan -30 mutta lähellä, silti taivas oli pilvessä. Tännään, loppiaisena, auringonkajo näkyy taivaanrannassa. Kävin pikaseltaan kuvaamassa tuota kajoa, nyt ei tarennu enempää. Ehkä joku toinen kerta. Siittä kuva tuolla hieman alempana. Ensin uuden vuoden ilotulituskuvat.

Pitkällä valotusajalla, kameran ilotuliasetuksella ja kameran jalustaa apuna käyttäen on nämä ilotulituskuvat räpsitty uutena vuotena, juuri kun vuosi oli vaihtunut.

Toissapäiväsiä upean shown tarjonneita revotulia yritin myös kuvata, harjotteluksi se jäi. Se oli nyt toinen kerta, vasta, kun uuden kameran kans taivalle tähysin ja sanotaanko vaikka, että kameran sääjöistä oli kiinni, niin etten taija kehata tänne kuvia laittaa. Jotanki sinne tallentu, mutta ovat tosiaan niin epäselviä!
Reposten kuvaamisesta sanotaan, että siihen tarvitaan kärsivällisyyttä, että kameran asetukset saa kohilleen. Sitä minä opettelen nyt, sitä kärsivällisyyttä ja reposten kuvaamisia. Jalusta ja kamera löytyy, kaukolaukaisin puuttuu, mutta kokeilen ensin näillä. Oiskohan tälle illalle lupeissa repoja? Jäämme oottelemaan.

Eilen illalla kokeilin eri asetuksia, ja valmistauduin seuraavaan revontulinäytökseen, harjoittelemalla kuvaamista erilaisista värikkäistä kohteista. Täysikuu sattui nyt niistä parhaiten kuviin. Ensin tuntu että ei se millään asetuksella näyttä kuin sutulta, ja en tiiä mitä tein kun tämä sitten parhaimpana sattu tulemaan. Ja se näytti tältä.

Tässä tämän aamun pakkaskajoa..

Noista pakkasista sanoisin, että ei niitä niin hirviän usiasti ole nyt ollu, samoten koko tuota auringonkajotusta. Se on heleposti yhen käjen sormilla laskettavissa, net molemmat. Jos vaan on lauhapäivä, niin aurinko pysyttelee vielä pilvien takana tai taivas tosiaan on enempi pilivessä ko selekiä. Eikä sillon juuri mitään kuvattavaa ole tai lähinnä se taitaa olla olosuhteiden pakosta sisätiloissa oleskelua... Luontoa on kuvattavaksi vaikka ei aurinko paistaskaan. Nythän se lupasi jo taas lauhtuvaa, mikä on ihan mukava juttu vaikka eipä tuo niin kylymältä tuntunu.. Vois taas keksiä jotakin luonnossaoleskeluun liittyvää, kun autonkin uskaltaa taas starttata pakkasten jäläkeen.

Joulustaki tahtoisin vielä kertoa..
Saatiin aika symppislahja, sulkaakeksiainekset purkissa. Tein ne heti ennen joulua, niitä on sitten natustettu tässä pitkin joulua ja vieläki... Valitettavasti en tiiä muuta kuin valmistusohjeen, aineksista ei ollut tarkempaa selostusta purkin mukana.

Ja tahtoisin myös kiittää Bikkeä! Ihanan paketin sain postissa. Voitin oikiasti Bikken arvonnassa villasukat, mutta sitten minä hölömö tajusin, että ne on liian pienet eikä ole niille käyttö niin pistin hyvän kiertämään ja annoin arvontavoiton mennä eteenpäin. Mutta Bikke oliki niin ihana ja lupas mulle jotain hyvää kuitenki palkinnoksi. Sieltä tupsahtiki sitten vähän enemmän, hyvää!! Tämä oli oikia askartelijanarrepakkaus. Pääsee uusia kortteja väsäämään. Tosin jäin pohtimaan mitä tekisin chenillepalloilla!? Vai mitäs ne nyt olikaan.

Tästä taisi tulla hieman sekalainen postaus, mutta emmeköhän pärjää. Olen itseasiassa yrittänyt välttää sekalaisia postauksia, ja tehdä kaikista selkeästi ihan omat postauksensa, mutta oli semmonen tunne että pistän kaikki yhteen ja ne on kaikki kerralla pois... En tiiä kuulkaas, tässä katellaan mitä se elämä tuo seuraavaksi vai tuoko tuo mittään! Niin että, jos minä jaksan sen vuosikollaasin viime vuojesta tänne kyhätä, niin luppaan ainaki yrittää, enempään minäkään en tietenkään pysty! Oppia ikä kaikki ja kukaan ei ole kai seppä syntyissään. Kova halu on oppia! Luontokin antaa niin paljon, joka kerta hengähdän kun pääseen luontoon ja kuvaamaan, silloin olen onnellinen.

Toivotan teille mukavata 

Loppiaista ja loppuviikkoa!