15. ja 16. luukku Lättähattu ja myyjäiset

Olin siis 8. joulukuuta rajakievarissa (ent. kotiseututalo, joka siirrettiin nykyiselle paikalleen viime syksynä. Sotamuseon ja junaradan viereen.) joulumyyjäisissä myymässä käsitöitä. Niihin tekemiini käsitöihin liittyen tässä onkin tullut jonkin verran päivityksiä.
Ja tässä lupaamani päivitys itse myyjäisistä.

Vilskettä ja vipinää riitti aina silloin kun Lättähattu pysähtyi laiturilleen ja otti uudet matkustajat kyytiin ja jätti edelliset pois. Aika vetonaulahan tuo oli, lättä nimittäin. Paljon kaikkea jouluista oli myytävänä, sukkia, lapasia, joulunleivonnaisia jne. Kauppa kävi kiitettävästi. Ja sellainenkin ikävä sattui että myyjäispöydästäni ei ole sitten kuvaa, kaikkeen muuhun jouluiseen ja itse lättään on teidän tyytyminen.

Jo ennenkuin juna saapui, oli ensimmäiset pojan kossikat junaradalla kirmaamassa. Eräs mies sitten malttamattomia odottajia ohjeisti, että: "kun näkyy kolme valoa, sitten se lättäjuna tulee."

Odotellessa lättää ehti nauttia rakotulista ja nuotion lämpimästä loisteesta.

Ja sieltähän se lättä lopulta saapuikin.

Junarata kulkee lähellä maantietä, joten auton valot
aina silloin tällöin hämäsivät. Olihan se juhlallinen ja historiallinen hetki. Lättähattu vieraili viimeisen kerran Sallassa, ennen lopullista radan sulkemista. Tämä ratahan on lopettanut toimintansa tai viimeinen juna siitä on mennyt 2010. Ja minusta tuntuu, että rata on suljettu jo aiemmin, mutta muistan kyllä aikoja vielä kun siitä se puujuna kulki. Viimeinen puujuna meni siis 2010, sen jälkeen VR päätti lopettaa silloiset puukuljetukset. Radan viimeisiä käyttäjiä olivat kuntotarkastajat, PORHA:n museojunien ajot ja muutamat puukuljetukset.

Lättä kievarin ikkunasta kuvattuna.

Historiaa:

1950-luvulle tultaessa oli Suomen linja-autoliikenne elpynyt sodan jäljiltä, ja se uhkasi rautatieliikenteen asemaa paikallisliikenteesä. Vastatakseen paremmin linja-autoliikenteen aiheuttamaan kilpailuun, 1952 Valtionrautatiet tilasi Valmetilta seitsemän kiskobussia, joille se antoi sarjatunnuksen Dm6

Pian Dm6-sarjan jälkeen Valtionrautatiet tilasi Valmetilta lisää lähes samanlaisia kiskobusseja, jotka saivat sarjatunnuksen Dm7. Dm6-sarjan käyttökokemusten perusteella Dm7-sarjaan tehtiin joitakin muutoksia. Suurin ero oli pyörän läpimitan kasvattaminen lähes 20 senttimetrillä. Dm7-moottorivaunuja valmistettiin vuosina 1955–1963 yhteensä 197 kappaletta (nrot 4020–4216) ja erilaisia liitevaunuja lähes saman verran. Kolme moottorivaunua (nrot 4145–4147) muutettiin kiitotavaran kuljetukseen sopiviksi DmG 7 -moottorivaunuiksi. Dm7-sarjan suuremman pyöräkoon takia ne olivat myös hieman korkeampia kuin Dm6-sarja, minkä takia niiden yhteen kytkeminen ei aluksi onnistunut. Niinpä Dm6-sarjan kiskobusseja korotettiin niin, että niiden kytkimet saatiin samalle tasolle Dm7-sarjan kanssa.

Nämä Lättähatut valmisti Valmet Oy Lentokonetehdas Tampereella. Lättähattu-nimitys on peräisin 1950-luvun puolivälin nuorisomuodista. Valtionrautateitten järjestämän nimikilpailun voitti nimiehdotus Sinikko, joka ei kuitenkaan vakiintunut kiskobussin nimitykseksi.

Dm6- ja Dm7-sarjat huolehtivat lähes koko maan paikallisliikenteestä korvaten suurelta osin höyryveturivetoiset junat. Ne oli sijoitettu kaikille suurimmille varikoille. 1960-luvulla kuitenkin kiskobussien käyttö väheni sähköistyksen edetessä ja paikallisliikenteen vähentämisen takia.

Matkustajien lisäksi lätät kuljettivat kaikenlaista tavaraa ja postia. Moottorivaunuissa oli tilaa vain matkustajille, mutta moottorittomia lättiä käytettiin myös muuhun käyttöön. Junissa oli monesti myös tilat vangeille, mutta ravintolavaunuja ei ollut. Kiskoautoliikeenne alkoi Oulusta, josta se levisi nopeasti ympäri maata. 

Viimeiset Lättähatut poistuivat säännöllisestä matkustajaliikenteestä vuonna 1988. Sittemmin ne siirtyivät museoon ja tilausliikenteen käyttöön.

http://personal.inet.fi/koti/pertti.itkonen/latat50.htm
www.wikipedia.fi

Juna jatkoi vielä Sallan asemalta matkaa ennen paluutaan Ouluun takaisin museoon. Lättäjuna soitti merkiksi pillejään ja konduktööri huusi ovelta: " Juna lähtee." "Pois sieltä oven välistä, juna lähtee."

Väkeä Sallan asemalla Lättähatun kyytiä odottamassa.

Sellaista vanhan-ajan ja 60. luvun tunnelmaa lättä viimeisellä Sallan matkallaan henki. Junan vierailu toi monta hyvää ja hauskaakin muistoa vanhojen ihmisten mieleen, kuinka sitä ennen ajettiin lätällä.

Ja sinne se lättä meni, perävalot vilkkuen. Hyvää matkaa lättä ja tervetuloa jälleen uudestaan.

Lisää tietoja, Sallan radasta, museosta ja lättähatusta:
http://www.sallawiki.fi/wiki/Sallan_rata
http://www.lapinmuseot.fi/salla/sallankotiseututalo.html
http://loma.salla.fi/fi/eramaa/kayntikohteet-_nahtavyydet/sota-ja_jalleenrakennus_museo/
http://lustiag.pp.fi/Kelot_ja_tervakset.pdf

Ja tähän lättähattuun vielä pienenä lisäyksenä, että se oli lähtenyt meillepäin kello neljä aamuyöllä Oulusta ja oli meillä siinä puolenpäivän aikaan. Matkanvarreltakin oli ollut kyytin tulijoita. Parhaimmat jotka olivat myöhästyneet edelliseltä asemalta, olivat ne ajaneet junan kiinni autollaan ja hypäneet kyytiin seuraavalla asemalla. Lättähattuun mahtuu n. kokoonpanosta riippuen 56-158 henkeä. Ja täysi istumapaikka valmius taisi tällä lätän viimeiselle matkalla, meillepäin olla. Koska juna oli ollut täpösen täynnä meille saapuessaan ja siitä jatkaessaan vielä matkaa kohti venäjän rajaa, lätässä olivat myös seisomapaikat olleet käytössä.

Ja hei kaikki Joululaulu arvailuun osallistuneet! Oletteko minuun jollain tapaa yhteydessä. En nyt sattumoisin löydä mistään sitä kohtaa mistä teille voi lähettää s.postia. Eli Tiina, Marietta ja Beata56.