Nyt alkaa olla jo melkeinpä viimeiset hetket kysellä narttukoirallemme "kumppania". And story go's - ja tarina on se, että meidän cairnnarttu on nyt 4v. täyttää pian 5. Ja se alkaa kai olla koiralle jo semmonen ikä että, on viime hetket astuttaa. Olemme yrittäneet kerran astuttaa koiramme, joka sittemmin epäonnistui ja sen jälkeen on ollut hakusessa uusi (edellinen ehdokas ei enää käytettävissä) ehdokas. Ehdokas saisi olla puhdasrotuinen cairnterrieri ja uroskin mielellään. :) Ei kai kovin ikä loppukaan se vois olla. Terve ja paperit sekä rokotukset kunnossa omaava koiruli.
En tiedä, kovasti olemme miettineet ja etsineet koirallemme poikaehdokkia ja pentuetta ja joko on sitten liian myöhäistä.. Meijän nartulla on melko kova hoivausvietti, tälläkin hetkellä sillä on valeraskaus, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että se hoivaa melkein kaikkea mikä liikkuu. No, sohvalle kun se saa tulla ja sängylle, niin tyynyt ovat sille hyvin rakkaita ja tietyt tyynyt. Imurointi on silloin myös haastavaa, hoivausvietin vuoksi. Varmasti tähän olisi myös muita keinoja, kuten opetus ja koulutus. Valeraskaus on koiralle myös hyvin stressaavaa aikaa. Tällöinen teemme kaikemme että pikku diivallamme olisi hyvä olla. Sellaiset kumiset vinkulelut ovat pannassa. Ne ovat vihoviimeinen leikkikalu meijän koiralla. Olipa se valeraskaus päällä tai ei, ne ovat silloin ylitärkeitä ja niitä pitää kantaa ees kahtaalle ja etsiä sopivaa pesää niille. Yleensä tähän liittyy ääntelyä; vikinää. Mutta olemme siis jo pitkään haluneet koirallemme pentuja. Onhan se vielä melko huntalo, leikkisä ja hoivavietti on kova. Nämä ns. ongelmat pyrkisimme sillä ratkaisemaan.
Urosehdokkaan olisi hyvä olla mielellään täältä Lapin alueelta, harkitsemme myös Oulua. Seuraavat paikkakunnat huomioidaan; Kuusamo, Oulu, Rovaniemi ja ym. Lapin kunnat.
Tälläinen koirakaveri meillä sitten asustelee.
 |
| Kotimatkalla, pentuboxissa kasvattajalta meille, vuonna 2008 heinäkuussa. |
 |
| Tämä oli pentuna lempipaikka ja on edelleen. Sohvatyynyjen päällä lokoilua.. |
 |
| Mutakuono. |
 | |
| Yleensä Roosa on hyvin kiltti. Ei olla törmätty pahanteossa tätä pientä sisu- ja äkäpussia. Kerran, ja yleensä silloin kun on rauhallista, huomasimme Roosan toimistohuoneesta. Roosa oli itsekseen toimistotuolin kautta kiikkunut atk-pöydän päälle. Sen jälkeen on pidetty huoneen ovi kiinni, kaiken varalta. :) |
 |
| Joskus siinä voi käydä näinkin. Pyöräilykelejä odotellessa. Osa pyöräteistä on jo lähes sulia. Tekis jo mieli kaivaa kevättakki esille ja baanalle. Mutta ei sitä vielä kehtaa. :) Ei etuajassa. Kesä tulee, kun on tullakseen. |
Harrastetaan jonkin verran agilitya, ei aktiviisesti. Viettiä olisi luoliin ja kettujahtiin, johon tämä koirarotu on jalostettu. Koskaan emme ole kokeilleet, ehkä sitten jos ei asuttais näin kaukana kaikesta.
Jos siis tiedät kenelläkään puhdasrotuista cairnterrieri urosta (värillä ei väliä), puhtaat paperit ja rokotukset ois hyvä olla kunnossa, niin vinkkaa! Cairnuroksen ei tarvitsisi olla mistään kennelistä tai missään kennelissä. Kiitollisina,
Pelaguu ja Cairnterrieri Roosa
Suloinen Roosa. Kyllä noin suloiselle tytölle parhaassa iässään löytyy varmasti sulho, pidän peukkuja komealle sulholle !
VastaaPoistaKiitos Pivi! :)
PoistaAivan kerrassaan suloinen koira ja toivottavasti saatte astutuksen järjestymään noin hienolle koiralle.
VastaaPoistaKiitos! Sitä on toivottu jo pitkään..
PoistaVoi Roosaa!! Arvaas, mä toivoin joskus aikoinaan, vuosia vuosia sitten, että meidän Punkki olis kans löytänyt joskus uroksen, joka hänelle kelpais ja olis tullut pentuja. Ensin tietty ajattelin, että se vois olla Jekku, mutta huomattiin hyvin pian, ettei Jekku käy.. Punkki ei todellakaan aikonut päästää Jekkua lähelleen. Sit löytyi toinen jackrusselli, joka kokeili onneaan, vietiin Punkki hänen kotiinsa ja niinhän siinä sit kävi, että Punkki kulki haistelemassa paikkoja, ja tämä uros-raukka nytkytteli itseään parin metrin päässä, koska Punkki ei sen lähemmäs päästänyt :D Eli meidän tyttö onkin paljastunut nyt kohta 9 vuoden aikana ikuiseksi vanhaksipiiaksi! Ja en tosiaankaan alkanut mihinkään pakkoastutukseen...Hyi :( Mullehan tämä on kova menetys, kun musta ei tullutkaan mummoa :D Toivottavasti teillä onnistaa paremmin :D
VastaaPoistaRoosa on ihan paras! Parhautta, kuten mieheni eilen illalla tuumasi. Aina se jaksaa yllättää ja naurattaakin. Joo, eikä mekään mitään kenneliä aateltu perustaa. Pennut ois niin ihania ja R:kin toivois semmosta kaveria.. Mahollista olisi että meillekin tulisi siitä toinen koira ja R:lle (tuttavallisemmin ja lyhyesti R) kaveri. Oon kai kuullu, että koiralle ois hyvä teettää edes yksi pentue, jos on mahdollista. Se oli muuten yks saunailta, kun koirallemme nimeä miettittiin ja sielläppä se sitten päähän pälkähti. Roosa on toki ihmisen nimi, mutta se on myös väri. On aina helppo sanoa, että ei se ole Roosan värinen tai että, se on Roosan värinen. :) Hauska juju siinäkin!
Poista