Aatsingin wanha vanhainkoti

Elokuun viimeisenä viikonloppuna suuntasimme puolukan poimintaretkemme Sallan Aatsingin kylään. Siellä kävimme tutustumassa samalla myös jo lakkautettuun Aatsingin vanhainkotiin. Hyljätty rakennus henkii aavemaisuuttaan, sillä puhutaan, että siellä kummittelee. Ja mistäpä ei tämän tyylisestä paikasta olisi moisia huhuja. Googlettamallikin löytyy juurikin siihen viittavaa materiaalia. Eikä tämä ole auki yleisölle. Pihapiirissä voi silti piipahtaa.

" Sallan perukoilla, lähellä itärajaa sijaitsevan hoitolaitoksen historia juontaa juureensa
vuoteen 1927, jolloin tontille rakennettiin kunnalliskoti kylän vanhuksia ja muita työkyvyttömiä varten. Kunnalliskoti tuhoutui tulipalossa vuonna 1929. Vanhainkodin rakentaminen kunnalliskodin raunioille aloitettiin 28.5.1948 ja ne saatiin päätökseen seuraavana vuonna. Arkkitehti Heimo Vesikarin suunnittelma päärakennus käsittää kahdesta kerroksesta ja vintistä koostuvan vanhainkotiosan ja siihen liitetyn siipiosan, jossa sijaitsivat ruokala ja johtajan asunto. Lisäksi tontille rakennettiin saman arkkitehdin piirustusten pohjalta karjatupa, navetta ja sikala/kanala. Vanhainkotiin rakennettiin kellarikerros vuonna 1956. Uusin rakennus on vuonna 1974 arkkitehtitoimisto Aarre
Holttisen piirrustusten pohjalta valmistunut tasakattoinen rivitalo, joka toimi henkilökunnan asuntolana.  

Jokainen kynnelle kykenevä vanhainkodin asukas otti osaa talon töihin. Maataloudessa pyrittiin omavaraisuuteen. Maatila tarjosi asukkaille tekemistä niin pelloilla kuin navetassakin. Käytännössä kaikkien asukkaiden ollessa kotoisin samalta kylältä tunnelma oli kotoinen ja luonnon läheinen. Maatila lakkautettiin ja pellot paketoitiin vuonna 1972. Päärakennus remontoitiin vuonna 1977. Vanhainkodin muutettua Sallan kirkonkylälle Hopeaharjuun Aleksis kiven päivänä vuonna 1993 vanhat rakennukset jäivät autioiksi." - http://kniexp.org/aatsinkin_vanhainkoti/vanhainkoti.html

 Kaksi kerroksinen vanhainkoti-rakennus oikealla

ja yksikerroksinen siipiosa, jossa ruokala ja johtajan asunto kuvassa vasemmalla.

Kuvassa vasemmalla vanhainkoti -rakennus ja oikealla navetta ja sikala/kanala.

Pellot ovat tätä nykyä vuokralla ja niitä tehdään edelleen.

Nytkin siellä taisi lampaat laiduntaa.

Tasakattoinen rivitalo, joka toimi henkilökunnan asuntolana.

Lopussa vielä linkki nettisivulle, jossa lisää hyviä kuvia ja tietoa paikasta, josta myös tuo ylempi lainaus on otettu.

kniexp.org-Aatsinkin vanhainkoti

Tässä linkki myös blogini juttuun Aatsinigin kylästä.

Hyvää uutta syyskuista viikkoa kaikille!

Puutarhakuulumisia..

Reissupostausten väliin päivitän myös oman puutarhan kuulumiset menneeltä kesältä. Kesällä ei tullut touhuttua puutarhassa, kukatkaan siellä ei oikein kukkineet. Hmm, pitäisi varmaan lannoittaa.. Keisarinkruunut kukkivat niin nopeasti, etten niiden kukintaakaan ehtinyt kuvaamaan, mennyt kesä oli mukavan työntäyteinen ja kiireinen. Ruiskaunokkikin kukki, en ehtinyt kuvaamaan. Nyt syksyllä aioin vielä touhuta puutarhassa, muutamia kasvien siirtoja paikasta toiseen ja kasvien vaihtoa, tulppaanin sipulejakin aioin istuttaa, vaikka tänä vuonna ei tulppaaniensipulien istutukset onnistuneet, veikkaan, että tulppaanipenkissä on liian vähän multaa, joten sitä lisää.

Lähestulkoon ainoa takapihan kukkia, ensimmäistä kertaa kukassaan, tarha-alpi. 

Tämän siirtoa pois penkistä suunnitteilla tälle syksyä.

Takapihalle oli ilmestynyt elokuun alussa yksi liljan kukka. Pitkään sitä keittiön ikkunasta katselin ja tuumailin, että pihatatariin alkaa tulla jo syysväriä, kun ihan pihatatarin kyljessä oli tämä kiinni. Vaan eipä ollu pihatatarin syysväri vaan varmaankin myyrän tuoma liljan sipuli oli alkanut siellä kasvaa. Istuttanut en sitä ole sinne.

Kesäkukat
Laitan samaan postaukseen myös päivityksen tämän vuoden kesäkukka ostoksista. Kaikki eivät onnistuneet ja kaikkia en ehtinyt kuvata.

Samettikukat ja pinkin ruukun kukat kukkivat vieläkin, kanervat odottelevat jo että voisi istuttaa, mutta eihän nuita raski vielä ottaa pois.

Etupihalla oli tänä vuonna neilikoita. Kaikkia en ehtinyt kuvaamaan.

Tässä vielä yksi neilikka mikä kukkii vieläkin.

Kylvin kasvulavoihin auringonkukkia ja kehäkukkaa, mutta auringonkukat eivät ainakaan vielä ole auenneet, kehäkukkia on auki jonkin verran. Ei näissä nyt ole paljon kehumista, mutta onpahan taas kokeiltu. Kärsineen näköisiä ovat, koska en ole ehtinyt niitä juurikaan kastella ja kasvulavoissa kuivuvat helposti.

Auringonkukan nuppu

Kehäkukkia

Tässä minun takapihan puutarha aina niin esittelykelpoisena..

Meijän puutarha takapihalla päättyy tuohon pihatatariin. 

Trampoliinit ja pensashanhikit eivät ole enää meijän puolella.

Ja vähän naapurin pyykkejä..

Väistämättä tulee mieleen, että minä se kehtaan esitellä vähän epäsiistimpääkin puutarhaani, eikä aina niin täydellistä. Voisin olla esittelemättäkin. mutta siihen on monia syitä, miksi puutarhani näyttää vähän ehkä repsahtaneelta tai että kun siellä heinätkin vähän kasvaa.. En halua alkaa erittelemään tässä niitä syitä, mutta kehtaanpa esitellä vähän erilaisen puutarhan. Se ei ole aina niin täydellinen, mutta se todellakin on minun näköiseni! :D


Alkukesän kukka- ja puutarhapostaukset tässä, tässä ja tässä.


Hyvää viikonloppua kaikille!

Hailuoto Organum

Esittelen vielä yhden nähtävyyden Hailuodosta, jossa käytiin reilu pari viikkoa sitten. Hailuoto Organumin. Muissa nähtävyyksissä ei ehditty tällä reissulla käymään.

" Hailuoto Organum on Hai Artin rakentama betoninen tilataideteos, joka sijaitsee Ulkokarvossa. Teos on arvostetun akustiikkataiteilija Lukas Kuehnen suunnittelema. Lukas Kuehne on suunnitellut aiemmin vastaavanlaiset teokset Viroon ja Islantiin.

Veistos koostuu kolmesta erikokoisesta toisiinsa kiinnittyneestä kupolista. Kullakin kupolilla on oma resonanssi, joka vastaa nuottia, ja toimii luonnollisena äänen vahvistimena.

Pyöreä muoto on valittu sen akustisten ominaisuuksien takia, ja veistoksen visuaalinen muotokieli sijoittuu harmonisesti ympäröivään maisemaan. Sisäänkäytävä veistos vaikuttaa sekä visuaalisiin, että kuulollisiin aisteihin – Organumissa voi laulaa, puhua, hiljentyä tai järjestää vaikkapa pienoiskonsertteja.

Veistos on rakennettu Ulkokarvossa puuston puolelle mahdollisimman kauas ranta-alueesta, jossa maa on korkeammalla. Veistos sulautuu ympäristöön huomioiden maiseman ominaispiirteet.  Tekijöillä on kokemusta aiemmista rakennuskohteista, joissa tilataideteoksen ympäristö on saatu pidettyä alkuperäisessä tilassaan.

Hailuoto Organum -tilataideteos on rakennettu kesällä 2014. Teos toteutettiin Hai Artin Soiva Saari -hankkeen puitteissa ja Goethe-Institut Finnland:in tuella. " 

- hailuoto.fi/matkailu

Hieno akustiikka Organumissa on, en vain tiedä kuuluuko betoni nyt oikein luontoon. Mutta nähtävyyshän se on tämäkin. Ja ihan hieno betonityötaiteen näytös.

Hyvää uutta syksyistä viikkoa kaikille!

Jokohan seuraavana kertoilisin hieman oman puutarhan kesästä. Se on jäänyt blogin puolella nyt ihan paitsiolle, kun on niin paljon ollut reissukuuluumisien kertomista ja ne reissukuulumiset vielä jatkuisivatkin. Saatteppa vaikka kertoa mulle, oman puutarhan puutarhakuulumisia vai reissukuulumisia seuraavaksi?

Hailuoto

Haaveissani on ollut pitkään päästä käymään Hailuodossa. Nyt se onnistui, viimeisimmällä Oulun reissulla. Matkakaan enää Oulusta Oulunsalon lauttasatamaan ei ollut pitkä. Lauttamatkan lyhyys yllätti. Luulimme sen kestävän pidempään, kuten Google maps oli meille aikaisemmin ilmoittanut, lauttamatka kestikin vain vajaa parisenkymmentä minuuttia. Nyt on sitten haaveissa päässä ehkä tänne vielä yöpymään tai ilta-aikaan, nyt se ei sopinut aikatauluihin, luulimme matkan kestävän niin kauan.

Saarella asuvat 990 ihmistä hämmästytti. Tai lähinnä se, että kuinka paljon siellä oikeastaan asukaan ihmisiä ja se, että ihmiset siellä ovat kesällä täysin lautta-aikataulujen varassa. Lauttoja kesäisin menee tasatunnein, mutta muistini mukaan oli joitain lauttoja tiettynä aikana puoleltakin.

Keltainen Meriluoto -lautta

Odotellan Oulunsalon päässä, että päästään lautalle..

Sitten päästänkin lauttaan.

Hailuoto häämöttää

Perillä Hailuodossa. Ennen Hailuodon kalasatamaa ja mökkimajoituksia,

oli vielä jotain nähtävää, mutta tälläkertaa emme juuri ehtineet muuta kuin

ajaa Hailuodon päästä päähän. :D

Merinätkelmää. Kasvi, jota bongasin vihjeen perusteella 

viime syksynä meijän kotikiskoilta.

Ja nyt näin sitä Hailuodon hiekkarannalla, hiekassa johon olisi voinut upottaa varpaansa.

Hyvästi jää, Hailuoto.

Tästä pääset vielä Aleniuksen puutarha -postaukseen, jossa myös poikkesimme Oulun reissulla.
Ajatukseni oli vielä kuitenkin esitellä myöhemmin yksi paikka Hailuodosta, joten olehan kuulolla.

Hyvää uutta viikkoa kaikille, minulla se on valitettavasti alkanut nuhaisissa merkeissä ja niin paljon oli kaikkea suunnitelmia tälle viikolle. No ehkä vielä tästä toivun ja pääsemme toteuttamaan nuo suunnitelmat!

Aleniuksen puutarha

Tuntuu, että pitkästä aikaa ehdin juuri istahtaa koneen ääreen kirjoittamaan, vaikka viimeksi kirjoittelin tänne viime viikon maanantaina, ei niin kovin kauaa aikaa sitten. Syykin tähän löytyy, ollaan käyty tekemässä pieni kesäreissu, mikä on mukavaa! Ja uuttakin on jo suunnitteilla vielä tälle syksyä, mikä sekin on mukavaa! Kas kummaa tykkään reissata ja tutkia ja tutustua paikkoihin. Siispä kerron teillekin nyt mihin kävin tutustumassa viime kesäreissullamme.

Onhan ihmeelllistä myös että, kun täältä palasin autolle takaisin, mieheni sanoi, että luuli, että minä olen siellä monta tuntia. Hahaa, minulla meninkin siellä vain muutama hassu minutti. Syykin on selvä. Ostoslistalla ei ollut nyt mitään ostettavaa. Uutta kukkapenkkiä ei ole vielä tuloillaan. Olisin kyllä ostanut kukkasipuleja, jos siellä olisi niitä ollut, muttei ollut. Sitten etsin myös keltaisenaan kukkivaa korkeaa kukkaa, joka kukkii koko kesän, mutta sitäkään ei siellä ollut. En tiedä kasvin nimeä, olen vain tässä meijän lähellä nähnyt sitä. Puutarhurikaan Aleniukselle ei tiennyt kukalle nimeä.

Poikkesimme siis Oulussa ja ensimmäinen vierailukohteemme shoppailun lisäksi oli puutarhurin paratiisi Aleniuksen puutarha, Oulun Hietasaaressa. Otto Edward Alenius perusti Aleniuksen puutarhan jo 1930-luvulla. Vierailusta puutarhalla tulee kuvapaloja tässä myös teille. Käymisen arvoinen paikka. Taimisto ei ole kovin iso, mutta sieltä löytyy niin puut, pensaat, kuin perennat ja kesällä näytti olleen myös kesäkukkia ja ympärivuoden myös sidontaa ja leikkokukkia näytti löytyvän.

Heti sisäänkäynti oli kutsuva. Niin ulkona..

.. kuin sisällä.

Sisäpihalla oli iso vesiallas.

Lopuksi vielä huomasin etupihan sisäänkäynnillä istutusalueen,

johon sai käydä tutustumassa.

Viherhuone

Tätä ihmettelin, että miksi puiden juurelle/ympärille oli

laitettu hienoa hiekkaa?

Lisää Oulu-juttua on luvassa seuraavassa postauksessa.

Toivottelen jo nyt kaikille hyvää viikonloppua ja sen odotusta eli hyvää loppu viikkoa!