" Sallan perukoilla, lähellä itärajaa sijaitsevan hoitolaitoksen historia juontaa juureensa
vuoteen 1927, jolloin tontille rakennettiin kunnalliskoti kylän vanhuksia ja muita työkyvyttömiä varten. Kunnalliskoti tuhoutui tulipalossa vuonna 1929. Vanhainkodin rakentaminen kunnalliskodin raunioille aloitettiin 28.5.1948 ja ne saatiin päätökseen seuraavana vuonna. Arkkitehti Heimo Vesikarin suunnittelma päärakennus käsittää kahdesta kerroksesta ja vintistä koostuvan vanhainkotiosan ja siihen liitetyn siipiosan, jossa sijaitsivat ruokala ja johtajan asunto. Lisäksi tontille rakennettiin saman arkkitehdin piirustusten pohjalta karjatupa, navetta ja sikala/kanala. Vanhainkotiin rakennettiin kellarikerros vuonna 1956. Uusin rakennus on vuonna 1974 arkkitehtitoimisto Aarre
Holttisen piirrustusten pohjalta valmistunut tasakattoinen rivitalo, joka toimi henkilökunnan asuntolana.
Jokainen kynnelle kykenevä vanhainkodin asukas otti osaa talon töihin. Maataloudessa pyrittiin omavaraisuuteen. Maatila tarjosi asukkaille tekemistä niin pelloilla kuin navetassakin. Käytännössä kaikkien asukkaiden ollessa kotoisin samalta kylältä tunnelma oli kotoinen ja luonnon läheinen. Maatila lakkautettiin ja pellot paketoitiin vuonna 1972. Päärakennus remontoitiin vuonna 1977. Vanhainkodin muutettua Sallan kirkonkylälle Hopeaharjuun Aleksis kiven päivänä vuonna 1993 vanhat rakennukset jäivät autioiksi." - http://kniexp.org/aatsinkin_vanhainkoti/vanhainkoti.html
Kaksi kerroksinen vanhainkoti-rakennus oikealla
ja yksikerroksinen siipiosa, jossa ruokala ja johtajan asunto kuvassa vasemmalla.
Kuvassa vasemmalla vanhainkoti -rakennus ja oikealla navetta ja sikala/kanala.
Pellot ovat tätä nykyä vuokralla ja niitä tehdään edelleen.
Nytkin siellä taisi lampaat laiduntaa.
Tasakattoinen rivitalo, joka toimi henkilökunnan asuntolana.
Lopussa vielä linkki nettisivulle, jossa lisää hyviä kuvia ja tietoa paikasta, josta myös tuo ylempi lainaus on otettu.
kniexp.org-Aatsinkin vanhainkoti
Tässä linkki myös blogini juttuun Aatsinigin kylästä.
Hyvää uutta syyskuista viikkoa kaikille!
Mulla nousee aina karvat pystyyn tälläisissä paikoissa joissa puhutaan että kummittelee. Mulla on myös aika hyvä "kummitustutka". :)
VastaaPoistaTässä meidän lähettyvillä on kans yksi kartano jossa sanotaan kummittelevan. Kartanossa on mahtava pihapiiri, mutta jotenkin se vaan on aina yhtä "karmivaa" käydä siellä....
Pari postausta Kartanolta:
http://nannenturinat.blogspot.fi/2014/03/tatia-vahan-vasyttaa.html
http://nannenturinat.blogspot.fi/2013/11/laatuaikaa.html
Mulla tuli oudot tuntemukset kun tutkin asiaa ja kirjoitin tätä postausta. Paikanpäällä ei tullut mitään ajatuksia tai tuntemuksia. Mutta autosta ei juuri tullut kyllä poistuttua, että olisi tutkinut pihapiiriä tarkemmin.. Kiitos Nanne!
PoistaTuo omavaraisuus ja kykyjen mukainen osallistuminen olisi hyvä juttu nykyisinkin vanhainkodeissa. Pitäisi ihmiset virkeinä ja antaisi omanarvontunnetta.
VastaaPoistaKiintoisa postaus!
Mietin juuri tuota omavaraisuutta, kuinka paljon EU siinä tulee vastaan ja ei ihan samanlaista ole kuin silloin ennen. Mutta olisi hyvä konseptti nykypäivänäkin. Kiitos!
PoistaTuo omavaraisuus ja asukkaiden aktivointi voimien mukaan oli silloin varmaan hyvää terapiaa niin hengelle kuin kropallekin, varmaan lisäsi viihtyvyyttäkin ja Sussin mainitsemaan omanarvontunnetta! Toimettomuus, rauhalliseksi lääkitseminen sekä aikaisin nukkumaanlaittaminen vanhainkodeissa ei asukkaiden elämänlaatua varmaan paljoa kohenna.
VastaaPoistaTuo kummittelu on ihan tuttua! Varmasti kaikissa vanhoissa sairaaloissa ja hoitolaitoksissa kummittelee, poisnukkuneilla potilailla on jäänyt jotain kesken ja ovat palanneet takaisin...
Juurikin näin, tuota tarkoittaa juuri kummittelu, kuten lopussa kuvasit. Kiitos Saila!
PoistaKurja että noin iso ja siistin näköinen rakennus on tyhjän panttina. Hui, mitäköhän siellä on tapahtunut sellaista että on alkanut kummittelemaan. Minuakin kiehtoo kaikki kummitustarinat ja historia.
VastaaPoistaKyllähän se varmasti vain on silmänlumetta ja päällepäin näyttää siistiltä, epäilen, että on rapistumaan päin, varsinkin jos on kylmillään. Ei välttämättä mitään kamalaa ole tarvinut tapahtua, että kummittelee. Vaan juurikin se menee noin kuten Kivipellon Saila yllä kuvasi.
PoistaMelko lailla syrjäiseen paikkaan on vanhainkoti rakennettu aikanaan. Eipä taida olla käyttöä enää noin suurelle rakennukselle nykyisin.
VastaaPoistaSilloin ennen vanhaa siellä on ollut asukkaitakin, että on riittänyt asukkaita vanhainkotiinkin.
PoistaKiinnostuin paikasta luettuani postauksesi ja innostuin tutustumaan Aatsingin kylään ja tähän vanhainkotiin lisää.
VastaaPoistaSallan Aatsingin kylä on kaunis kylä. Siihen kannattaa tutustua.
PoistaÄitini oli töissä täällä kun synnyin. Parin päivän ikäisestä asustelimme tuossa henkilökunnan siiven 2. kerroksen huoneessa, josta näkyy pieni parveke ulos.
VastaaPoistaSen jälkeen olen viettänyt lomia, kesiä ja jouluja tuossa talossa ja pelkästään hyviä ja lämpöisiä muistoja lapselle / nuorelle. Sukulaisiani oli töissä talossa pitkään.
Uskonpa, että myös vanhukset ja asukkaat olivat aika onnellisia tuon kauniin talon ja kylän sylissä.
Samoin minä olen asunut ensimmäiset vuoteni vanhainkodin tiloissa sen kellarikerroksessa;) kunnes rivitalo valmistui ja muutimme siihen. Äitini ja tätini olivat vanhainkodilla töissä ja me hoitajien lapset vietimme paljon aikaa vanhusten kanssa ja mm joulut on jääneet mieleen mukavina tapauksina joulupukin odotuksineen. Vanhukset varmaan myös tykkäsivät kun oli lapsia ympärillä ja omat perheet oli kaukana. Muistan vielä monia vanhuksia nimeltä ja minulla on aika paljon valokuvia tuosta ajasta. Vanhainkodilla oli myös kirjasto, joka tuli suunnilleen luettua lävitse ja kauppa-auto kävi pari kertaa viikossa. Minulta on jäänyt hyvät muistot tuosta n 15 v.mitä asuin aatsingissa.
VastaaPoistaTunnen kyllä myös veljekset jotka pitää lampaita siellä ja joita karhut käy aina välillä verottamassa, muutama vuosi sitten kävin katsomassakin ku L oli ampunut karhun sinne jonneki takapellolle.
Pitäis taas käydä aatsingissa ja käydä katsomassa tuttuja lapsuuden leikkipaikkoja ja kiivetä petservaaran päälle ihailemaan komeita maisemia.
Vietin lspsuuteni Aatsingissa vanhainkodin likellä oli pieni mökkimme ja äiti oli töissä vanhainkodilla. Onnellista aikaa. Leikimme ja seurustelimme vanhusten kanssa.Vanhukset saivat vapaasti kulkea talon ulkopuolella.
VastaaPoista