Sadonkorjuun aika - Syksyn ja kesän satoa

Summaus kesästä lienee paikallaan. Syystöiden ja kaikkien muidenkin töiden keskellä onkin ehtinyt hyvin tänne kirjoitella.

Mesimarjasta emme saaneet toivomaamme satoa. Ajattelin laittaa ne mansikoiden kanssa samaan penkkiin. Sielläpä kasvavat jos kasvavat. Päärynämelonista emme saaneet satoa. Eivät kai ihan ehtineet täällä, no tyrkkäsin nekin kasvimaahan, kun luin jostain, että jos on suotuisat olosuhteet kasvavat myös avomaalla. Vaan eipä se niin tainut ollaakaan. Vaan se taisikin koskea mesimarjaa. Päärynämelonin varret paleltuivat yöpakkasten tultua. Oikeaoppisesti päärynämelonit 'Pepino' voidaan talvettaa sisällä, tavallisen huonekasvin tapaan. Noh, näitähän sattuu. :) Mansikoita, no niitä sai maistella, muuten ne söi varikset tai harakkoja olivat. Mansikat saimme pakkaseen muualta. :)

Porkkanasta tuli ihan kivasti satoa, omiksi tarpeiksi.. Vaikka luulin, kun varret näyttivät niin lyhyiltä, ettei mitään tulisi, niin kyllähän sieltä yksi mukavankin kokoinen yksilö saatiin. Korjasimme sadon joskus syyskuun alkupuolella, koska katsoin että varret eivät enää juuri kasvaneet ja muutoinkin oli jo sadonkorjuun aika. No, päätimme kuitenkin kokeilla tehdä niistä hilloa appelsiinin kanssa ja ihan hyväähän siitä tuli. Kun appelsiinia kuumentaa, siihen tulee hieman sellainen omintakeinen maku. Taas piti vähän soveltaa, kun ihan tarpeeksi tuohon pienenkään ei ollut porkkanaa, appelsiinia lisää siis hieman. Teimme hillon hillosokerilla, silloin porkkana-appelsiinihillo sopii vaikka puuron, lettujen tai jonkin liharuoan kanssa. Jos sen olisi tehnyt marmeladisokerilla, olisi siitä tullut varmasti kiinteämpää ja silloin se sopisi myös kääretortun täytteeksi. Mutta miksipä ei jos hillo ei ole kovin löysää, voi varmasti käyttää myös esim. kääretortussa. Oma varaisuus on aina mukavaa - ei tarvitse ostaa nyt appelsiinihilloakaan kaupasta.
Pakkanen alkaapi olla jo muutenkin täynnä marjoja, on mustikkaa, mansikkaa, hilloja.. Ja niistä tehtyjä erilaisia hilloja ja hillokkeita.
Mansikoista tehtiin marmeladia ja hilloa. Mansikkahillo sopii hyvin esim. puuron ja lättyjen kanssa. Tarkoitus olisi tehdä vielä mustikoista hilloa, mutta nyt on niin kiireinen syksy taas luvassa, että se ei ehdi tähän päivitykseen.

Osa syksyn ja kesän antimista.

Tässäpäs teille vielä se porkkana-appelsiinihillon ohje. Tästäkin on niin monta muunnelmaa ja niin monta eri tapaa tehdä, on viskillä maustettua, raperperi-porkkanahilloa, on pelkällä appelsiinimehulla tehtyjä, missä ei ole sitten taas ollenkaan itse appelsiinin hedelmää. Mutta itse nyt halusin kokeilla tätä ohjetta, ja vähän sovelsinkin sitä, alunperin tämä oli tehty raparperistä, kun en löytänyt suoraa ohjetta sille että appelsiinin hedelmästä tehtäisiin hillo hillosokerilla, marmelaadiohjeen löysin kyllä.

**************************************************************************************************************************
Porkkana-appelsiinihillo
500 g porkkanaa
500 g appelsiinejä
n. 1,5 dl vettä
n. 500 g hillosokeria

Kuori ja paloittele porkkanat. Sekä appelsiinit. Keitä pehmeiksi vedessä. Soseuta halutessasi. Laita kattila takaisin liedelle ja lisää hillosokeri ja anna kiehahtaa. Säilö puhtaisiin purkkeihin. Voit myös halutessasi pakastaa.













***************************************************************************************************************************
 Mies vain tuumasi, että tämähän näyttää ihan vauvan porkkanasoseelta. =D Ehkä liikaa sokeria kuitenkin vauvalle tarjottavaksi.

Porkkanasatoa.

Ja siellä missä minäkin, siellä on yleensä koirakin. :)

Tavallisen marjahillo -ohjeenhan löydät ihan suoraan hillosokeripussin kyljestä tai dansukker.fi, samoin kuin marmeladiohjeenkin, käytä silloin vain marmeladisokeria.

Syystöitä - uusi kukkapenkki

Itselleni olen luvannut joskus, että en laita tai saati osta kukkasipuleita. Viime keväänä/kesänä hiiret ja myyrät söivät kaikki. Joskus olen mansikkamaan taakse istuttanut tulpaanneja ja helmililjoja, ei niistä yhdetkään ole enää nouseet ja nyt sorruin ostamaan Ukkolaukka ja Kevättähti seosta.

Tein siis kasvimaan taakse uuden kukkapenkin. Tai ehkä hieman villipenkin.. Voipi olla, että on liian lähellä kasvimaata tai mansikoita, että viekö ravinteita, mutta aattelin sitä maisemointina. Kasvimaakin on jo niin monta vuotta vanha, että kaipaisi uudistusta kovalla kädellä, kasvaa nykyään vain rikkaruohoja.
Mansikoitakin siinä samalla mietin, kun aina kuitenkin joku lintu käy ne syömässä, että ainakin penkkiä voisi korottaa, että olisi kohopenkki.. tai onhan se tehty sellaiseksi, mutta mitäpä vielä, eihän nyt mikään niin koho ole.. tai sitten laitan ne villinä kasvamaan ilman muovia. 

Tein siis niille uusille kukkasipuleille kunnon.. kunnon ja kunnon.. penkin. Poistin rikkaruohot, ylimääräisen nurmen ja lisäsin kukkamultaa ja hieman hienoa hiekkaa keventämään raskasta maata. Jättilaukka kasvaa n. 90cm, joten ajattelin, että se olisi vähän niinkuin maisemointia. Vaikka siinä nyt se pihatatari takana onkin, niin katsotaan. Sitten tietää taas lisää kun näkee ne kukkimassa, miltä näyttää ja onnistuinko yhtään. Pelkäämpä vaan, että joku ne taas vie.. ehkä otan koivutisleen käyttöön. Tai sitten jos ei mikään villielukka niitä vie.. koira käy kaivamassa ne ylös vimmastuksissaan. x) Ja tykkään katsoa aamulla ruokapöydästä ja miksei illallakin ulos ja ihailen kukkaloistoa. Nyt siitä on näkynyt kurjenpolvet. Jotain syksyllä kukkivaa vielä pitäisi siihen ehkä saada. Tai siinäkin olisi sitten vähän isompaa työmaata. Lajennuksen sitten kaipaisi. Saas nähä, minkä näköistä on ensikesänä. Molemmat nämä uudet istuttamani sipulit kukkivat alkukesästä.

Joku nyt varmaan kauhulla katsoo, että voiko pääsisin tuonne mylläämään. Tämä se nyt on koko komeudessaan, takapihan kaaos. Vanha kasvimaa, vaatimaton mansikkapenkki ja ruskeat pihatatarit (jotka ovat jo vain kuoleutuneet tälle kesää :). Mansikkapenkin taus on melkosen heinittynyt. Se on ollut varmasti aina sitä. Kun asuu vuokratalossa niin tahtoo se laittaminen olla erilaista. Kehtaisko tuota nyt myllätä. Raparperit on muuten tässä samassa mylläkässä ja niistä saa ihan kivan sadon.

Syystöitähän siis vielä riittäisi. Vanhat kasvustot leikkaan surrutta pois, ruman näköisiä ovat. Ja pihatatari penkki kaipaisi mylläystä, kunhan tässä vain innostuisi ja joutaisi. Eräs kiviprojektikin on vielä pahoin kesken.. ;) siitä lisää myöhemmin. Ja kyllähän nuihin kukkiinkin saa menemään rahaa, kun vain raskis ostaa syksyksi jotain.. joka minun mielestä on jo kohta menny, totta minä ootin jo elokuussa lunta, tuntui syksyn ruska niin ankealta. Vaikka en minä niin talvesta perusta. Kanervat on kyllä kivoja ja callunat. Ne kestävät kyllä hyvin talvenkin yli ja vaikka niitä ei kastelisi, eivät puota kukkia. Monena syksynä on ollut kanervia, nyt vielä kesäkukat kukkivat jonkin verran, niin en ole raskinut ostaa mitään syksyyn. Mutta nyt sitä lunta onkin sitten jo luvassa.

Saadaanko Itä-Lappiin ensilumi jo tämän viikon lopussa? (kuva Salla-in the middle of nowhere -facebook)

Mutta vielä EI siis ole satanut lunta! :)

Orvokki kukkii vielä kauniisti. Aika hyvin ovat muutenkin kesäkukat säilyneet, eivät ole välittäneet pikkupakkasista mitään.

Pihakutsujen varaston loppuunmyynnistä tilasin Tuliniekan Nyt sytty -sytyspaloja. Ne ovat hyviä, varsinkin tälläiselle tumpelolle nuotion sytyttäjälle. Suosittelen kyllä! Ne on tehty uusiokuitukennosta ja ylijäämäparafiinistä ja varmasti niitä saa muualtakin. Pala sytetään ja laitetaan palavan materiaalin alle. Syttyy kyllä märätkin puut hyvin, on testattu. Oishan siellä varmasti ollut paljon muutakin hyviä juttuja myynnissä.
Mistä Pihakutsuilla myynnissä olleesta tuotteesta sinä pidit?

Tuliniekan Nyt sytty -sytytyspalat.

Ja nyt kun olen rukannut tätä blogia, niin nuo kuvatekstit ovat menneet harmittavan pieniksi. Fontti siis on pieni. Mistä sekin nyt sitten johtuu? En saa niitä mistään muutettua. Olisiko jotain tehtävissä? :)

Nyt täytyy jatkaa töitä! :)  Voi rähmänkäpälä, tämä onkin tosi laiska aloittamaan töitä.. : / Laiskuus iski todenteolla..
 

Keittiössä tuoksuu omena-kanelipiiras

Uuden sadon herkkuja. Ja mitä sitä tyhyjää, eihän täältä malta olla pois. :)

Tarkoitin tehä hieman erilaista peltipiirakka, mutta nyt pika-pikaa veivasin pienemmän piiraan, kun lähimarkettiimme oli tullut suomalaisia, kotimaisia omenia. Kuulemma tulee hyvä omenasato tänä vuonna. Sen sijaan sieniä ei kuulemma tule. Vaikka nyt koko viikon on satanut ja paikat on hulehillaan vettä.

Tein tämän tavallisella muropiirakka -ohjeella. Ja muistikin, että taisin tehdä myös sen hillapiirakan, mistä oli aiemmin tuolla kuva, niin samalla ohjella. On niin nopea tehdä.

Sopii myös sellaiselle joka ei kestä maitoa.

Murotaikinapiiras - Omena-kanelipiiras                    200'C           25-30 min
100 g rasvaa
3/4 dl sokeria
1 muna
1 tl leivinjauhetta
2 1/2 dl vehnäjauhoja

Täyte:
2-3 Omenaa
ripaus sokeria ja kanelia pinnalle

1. Vaahdota pehmeä rasva ja sokeri.
2. Lisää muna. Sekoita hyvin.
3. Lisää jauho-leivinjauheseos.
4. Sekoita tasaiseksi.
5. Painele taikina jauhotetuin käsin matalan paistovuoan (halkaisija 23-27cm) pohjalle ja reunoille.
6. Kuori omenat, poista siemenkodat ja leikkaa omenat lohkoiksi. Asettele lohkot pohjalle.
7. Ripottele pinnalle sokeria ja kanelia.
8. Paista 200'C 25-30 min.

Murotaikinapiiraaseenhan yleensä kuluu myös se muruseos pintaan, halutessaan niin voikin tehdä. Ja hilla piirakassa se oli, mutta tähän en laittanut. Mutta tässä varoiksi myös se.

Muruseos täytteen pinnalle:
50 g margariinia tai voita
1/2 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
Nypi muruseos sormin ja ripoittele pinnalle.

Tämä ohjehan varmasti löytyy monesta kodista ja monesta keittokirjasta. Perusohje leivontaan.

Gluteenittoman piirasta saat vaihtamalla vehnäjauhojen tilalle Semperin hieno jauhoseosta tai Sunnuntai gluteenittomia jauhoja. Mutta en tiedä, voi toisaalta olla vaikea suhteuttaa gluteenittomia jauhoja ja tavallisia jauhoja. En ole koskaan kokeillut, ehkä siis pitäisi! :)
 

Back to Basics

Olisipa taas saanut niin mahtavia kuvia syysmyrskyn aikaan että. Vesisateessa läpinäkyvään sateenvarjon pintaan helmeili vesipisaroita. Kamera ei tietenkään mukana, koiraa sen sijaan pitää ulkoiluttaa vesisateessakin. Syysmyrsky on ollut siis pari päivää. Tai se taisi tulla tänne lappiin hieman laantuneena, ja vieraili meillä pari päivää, on jo laantunut. Kovasti tuuli ja satoi vettä, ei ennään. Eikä aiheuttanut vahinkoja.

Alkaa maaruskakin olla jo huipussaan. (mielikuvituskuvia :)

Arvonnastakin tuli sitten pikainen. Voittajiksi saatiin ensin ehtineet kommentoijat Pirkko Elämää ja elämyksiä -blogista, Marjukka Arjen pieniä iloja -blogista sekä Silva Kuha. Kiitos, kaikki voittajat on tavoitettu! :)

Ja ehkä nyt hieman annatte anteeksi aloittelijan mokia arvonnasta. Lupaan, että ensi kerralla on luvassa huippu palkintoja ja paljon enemmän aikaa. Tässä vietetään nyt hieman työn täyteisiä viikkoja, joten jos minusta ei paljoa kuulu, älkää huolestuko, viimeistän talviunien jälkeen uudessa iskussa.. Ei vaiskaan, pian olen taas täällä ja vaikka se talvi on hiljaisempaa puutarhurille ja levon aikaa, niin eiköhän sieltäkin saada kuulumisia! ;) Sitä ja muita puutarhakuulumisia odotellessa, soronoo!

Ps. Huomasithan, että nyt voit liittyä lukijakseni alla oikealla olevasta linkistä.
Ja nyt mielestäni pystyy myös anonyymitkin kommentoimaan, aiemmin ei ole sekään ilmeisesti ollut mahdollista.

Arvonta on päättynyt!

Kommentoijien kesken ollut syysarvonta on siis toistaiseksi päättynyt. Suljen arvonnan nyt hieman ilmoituksesta aikaisemmin poiketen, sillä sainkin yllätävän nopeasti kolme tarvittavaa kommenttia. Sain ne vaadittavat kolme kommenttia mitkä halusinkin ja nyt teen sitten hieman inventaariota ja katsotaan, että lähteekö enemmänkin palkintoja. Mutta toistaiseksi siis arvonta on päättynyt.

Yllättävän nopeastikin sieltä ne kolme kommenttia/kommentoijaa sain. Ihan yllätyin, kiitos vain! Lisääkin siis silti saa vielä komentteja ja terkkuja rustailla. :)