Kalliojärvi talviasussaan

Pääsiäisenä ilmat eivät meitä suosineet, mutta juuri viimeisenä pääsiäispyhänä sattui sen verran sopiva keli, että lähdettiin käymään pilkillä, minä, mies ja koira. Matkasimme moottorikelkalla, minä ja koira istuttiin ahkiossa ja mies ajoi meidät perille pilkkivedelle. Pilkkivedeksi valikoitui tällä kertaa aivan uusi vesistö näin talviaikaan, tänne olen toivonut pääseväni ja nyt se toteutui. Kävimme täällä toissa kesänä, josta postauksen voit lukea tästä. Pilkkivetenä siis Kalliojärvi. Kalliojärvi on jäätikköjoen kallioperän muuroksen kuluttamaa rotkoa. Suomen Rotkot -kirjassa kerrotaan, että porrasmainen jyrkkä, kohti suoraa ylöspäin nouseva seinämä olisi otollinen esihistoriallisille kalliomaalauksille. Ja näin minä sitten muistinkin kun saavuimme paikalle. Nyt oli paljon helpompi tutkia tuota kallion punaa. Kovin lähelle siihen ei kuitenkaan päässyt, joten voin vain jäädä miettimään, olisiko mahdollista, että tuolla olisi esihistoriallisia kalliomaalauksia. Vaikuttavaa! Toisaalta mietin miten se olisi mahdollista?

Kalliojärvelle helpoin tapa talvella on tulla hiihtämällä. Sinne kulkee kunnostettu latu. Ja kesällä merkittyä polkua pitkin. Lisää kesäpolusta yllä olevasta postauslinkistä.
Kovin paljoa siellä ei ollutkaan kairin reikiä, olimme ainoita pilkkijöitä, koko päivänä. Mutta oli siellä muutamia reikiä, että jotkut olivat käyneet kokeilemassa. Ja moottorinkelkanjälkiäkin oli jonkin verran. Sen sijaan hiihtäjiä oli senkin edestä. Suosittu latu siis. Kalliojärven kierros. Kalliöjärven latu on 18 km pitkä ja se on merkitty helpoksi. Moni hiihtäjä ihasteli Kalliojärveä ohi mennessään.

Kalliojärvi sijaitsee Sallan kirkonkylän eteläpuolella.

Kalliojärveä jäältä katsottuna.

Ensin pilkittiin ja sitten mentiin nuotiolle paistamaan makkaroita

ja syömään eväitä. Kuvassa Kalliojärven päivätupa.

Nuotiopaikka.

Päivätupa. Päivätuvassa on myös kamina.

Liiteri.

Roosa. Meijän vanha kelkkakoira. Joka aivan pian täyttää 9 vuotta.

♥

Silta. Sillan ylittämällä pääsee kiikkumaan päivätuvalle ja tulistelupaikalle.

Makkaran paiston jälkeen pilkittiin vähän lisää.

Talvi pitää otteessaan edelleenkin. Luin jostain uutisen, että tämä on poikkeuksellista, että lumet ovat näin pitkään, mutta en löytänyt enää uutista. Aluksi olikin jo pari lämmintä päivää ja yötä, niin että lumet saivat jo jonkin verran kyytiä, mutta ei tarpeeksi. Nyt tuuli on kääntynyt pohjoiseen ja yöllä on pakkasta, aamulla teräshanget. Keväthanget vielä toukokuussa?! Aargh, tulisi jo kesä. Kun kesä on muutenkin niin lyhyt meillä. mutta antaa kovasti odotuttaa. Mietin tässä kesärenkaiden vaihtoa autoon, joko uskaltaisi. Aikaisin aamulla voi olla vielä jäiset tiet, luntakin nakkelee kokoajan, mutta ei niin että se jäisi tienpintaan. Mieheni mukaan voi jo vaihtaa kesärenkaat. Huh, mikä kevät! En ihan tälläistä odottanut, mutta koskaan ei voi tietää mitä tuleman pitää. Toivoisin kuitenkin, että kaikkea hyvää vain tulisi! Hyvää toukokuista viikkoa täältä pohjoisesta lumien keskeltä kaikille! ♥