Metsälappalaispäivillä Savukoskella

Menneenä viikonloppuna järjestettiin koko viikonlopun kestävät Lapin historian ensimmäiset metsälappalaispäivät. Ne järjestettiin Savukoskella, Sallasta, noin tunti pohjoiseen. Ensimmäisenä päivänä, lauantaina, kuultiin luentoja mm. sukututkimuksesta ja muinaisista löydöistä. Kävimme myös tutustumassa Hotelli-Ravintola Samperin Savotan Kemijoen rannassa olevaan Kallioniemen seitaan. Seita on ollut olemassa jo vuosia, mutta siitä ei ole juurikaan tiedetty. Seita oli pyhänä pidetty paikka, kivi tai muu luonnonmuodostelma, jonne vietiin esim. metsästysonnen toivossa mm. kalaa, poronlihaa tai poronsarvia. Seitakiviä voitiin voidella poronrasvalla. Vielä 1600 -luvulla seidoille uhraaminen oli yleistä. Kristinuskoon tulemisen myötä pääasiassa seitauskomuksista luovuttiin. Seitojen palvonta ja seidoille uhrien vieminen oli keskeinen osa vanhojen lappalaisten muinaisuskontoa. Lisäksi lauantaina oli perinteiset torimyyjäiset luentojen ohessa.

Haluampa vähän sitten kertoa mettälappalaisuuesta, koska olen ikäni asunu ja syntyny niillä seuvuilla missä on mettälappalaisuutta. Koen tai ainakin toivon, että minunkin suvussani olisi edes hitusen mettälappalaisuutta. En tiedä, että minun sukuani olisi tutkittu niin, että tietäsin, että siellä olisi mettälappalaisuutta, olisi mielenkiintonen joskus selevittää sekin asia. Ja kyllä se jossakin määrin kiinnostaa, että mitä on ollu ennen meitä. Ja aina kun on vaan mahollisuus tutustua erikoisempiinkin paikkoihin, niin sillon pitää käyttää tilaisuus hyväksi. Joten lähimme liikkeelle lauantaina toritapahtumaan ja sunnuntaina sitten vähän kauemmas, joista kerron vielä sitten omissa postauksissaan.

Muutamia poimintoja Metsälappalaispäivistä jaetusta lehtisestä.

"Metsälappalaisuus on elävä lappilainen kulttuuri, jonka juuret ovat Lapin yhteisessä historiassa. Nykyiset metsälappalaiset polveutuvat Lapin vanshimmista tunnetuista alkuperäisasukkaista. Monet heistä ovat edelleen samoilla asuinseuduilla, joissa heidän esipolvensa ovat asuneet jo vuosisatoja sitten."

Yhtenä esimerkkinä on eräs sunnuntain kohde. Josta kerron myöhemmin.

"Jotkut kutsuvat metsälappalaisia metsäsaamelaisiksi. Metsälappalaisista on käytetty myös nimitystä keminlappalaiset ja heidän vanhaa kieltään on kutsuttu keminsaameksi. Tämä johtuu siitä, että keminlappalaisten perinteinen asuinalue on nimetty aikanaan Kemin-Lapiksi. Kemin-Lapin alueen lappalaiskylät 1600- ja 1700 -luvulla olivat: Peltojärvi, Inari, Kittilä, Sodankylä, Sompio, Keminkylä, Kuolajärvi, Kitka ja Maanselkä."

Sunnuntaina tutustuimme myös yhteen metsä-lappalaisten asuinkenttään, siidaan, josta kerron sitten myöhemmin. Silloin olot ovat olleet aika alkeelliset.

Myös Sallasta on löytynyt muinaisjäännöksiä ja pyyntikuoppia ym.

Lapissa pohjoissaamelaiset, inarinsaamelaiset ja kolttasaamelaisten kielet ovat säilyneet, niin kemin-lappalaisten kieli on hävinnyt, niin monet ajattelevat että myös metsälappalainen kulttuuri on kuollut.

 " Metsälappalaiset olivat koko nykyisen Suomen alueelle levittäytyneitä kivi- ja pronssikaudelta polveutuvia kantasuomalaisia. Elantonsa he hankkivat luontaistaloudessa kalastamalla ja metsästämällä peuroja, hirviä sekä muuta riistaa. Elämää säätelivät pitkät pyyntimatkat sekä vuodenaikojen mukaan rytmittyvä asutus kesä- ja talvileirien välillä. 1600-luvulle tultaessa olivat metsälappalaiset suurimmaksi osaksi sulautuneet muuhun väestöön omaksuen näiltä karjankasvatuksen ja maanviljelyn. " -http://www.sinikivi.com/keskustelu-sinikivi-com/historia/17739-kantasuomalaiset-ja-metsalappalaiset

Harmillisesti mulla ei ollukaan paljoa kuvia lauantai-päivältä, kun ei ollu torilla kamera mukana ja ei tullu sitten sisällä luentosalissakaan otettua kuvia, vaikka aattelin, että ois ollu ne yhet kuvat, mutta ei niitä löytyny enää. Niin tässä jotain kuvia lauantai-päivältä.

Seita-kivi. Kemijoen rannassa Hotelli-Ravintola Samperin savotan takana.

Seita-kivi esiteltiin meille ja lopuksi siellä sai käydä tutustumassa.

Luentosalissa oli esillä metsälappalaisten Lapin pukuja ja luhkia.

Poiminta Metsälappalaispäivien esitteestä.

Poiminta Metsälappalaisesitteestä. Vanhat Kemin-Lapin lapinkylät.

Metsälappalaisuus elää yhä, kun muistamme vain sitä vaalia ja rohkeasti tuoda esiin ja olla ylpeitä alkuperästämme ja esi-isistämme ja -äideistämme!

Tornion Arboretum

Selailin viime viikolla Tornion kaupungin nettisivuja ja etsiskelin sieltä Tornio-Haaparannan nähtävyyksiä, kun suunnittelimme päiväseltään käytävää kesäreissua Ruotsin Haaparannan Ikeaan, niin aattelin, että olisi mukava poiketa siinä samalla jossain muuallakin. Sattumalta sitten törmäsin ko. nettisivuilla surffatessani Tornion Arboretumiin. Koskaan en ollut kuullutkaan enkä tiennyt että Torniossa on arboretum, joten sinne ehdottomasti.

On mukava nähdä ja kokea kaikkea uutta ja nähdä uusia paikkoja. Sunnittelimme Haaparannan reissua jo alkukesästä, mutta silloin tuli muita kiireitä, niin se sitten jäi ja nyt sadepäivänä kuluneella viikolla päätimme sitten reissuun lähteä. Meiltä on aika huokonen Ruotsin Haaparannalle, joten ei ihan joka päivä tule lähettyä ja sitten ku lähtee niin yrittää käyä muuallakin, vaan aika ei aina taho riittää päivässä kun välimatkat on niin pitkät. Mutta enpä minä vaihtais pois nykyistä asuinpaikkaa, enkä viime tiistain Ruotsin reissua. Se oli kiva reissu pitkästä aikaa! Me kun on ruukattu tehä aina kesällä joku automatka jonnekki etelä-suomeen, niin nyt ne on vaan jääneet, niin oli kyllä pitkästä aikaa mukava reissu. Tietty kun shoppailin kaikkia uusia juttuja kans Ikeasta! ;)

Katselin Tornion arboterumin nettisivuilta tulostettavaa pohjakarttaa ja aattelin ennakkoon kartan perusteella, että se on isokin puisto, mutta paikan päällä se osoittautui vääräksi. Mutta ei huono ollenkaan ollut, että oli pieni. Aivan sopivan kokoinen ja sinne mahtui kaikki mitä tarvitsi. Sopiva kaunis pikku puisto! Tosin paikalle ei ollut päätieltä opasteita, joten ajoimme ensin ohi. Vasta kohdalla tienhaarassa oli pieni pastellinsävyinen opaste, josta tiesimme että tuolla tien
päässä se on.

Suurin osa kukista ja kasveista oli varmaan jo kukkinut, ja osa oli vielä kukkimatta. Osa toki kukki nyt, mutta täytyy ensi kerralla ajoittaa reissu Tornioon siihen aikaan kun rodot eli alppiruusut kukkivat. Eli alkukesästä ja sitten vielä joskus loppukesälläkin. Puisto oli erittäin siisti. Nurmikot oli kantattu hienosti ja en nähnyt rikkaruohoja missään. Myös leviävät kasvit oli saatu pidettyä hyvin aisoissa. Töissä näytti olevan silloinkin kaksi puutarhuria. Vähän lähdin katsomaan arboretumia silläkin mielellä kun olen yrittänyt saada ideoita omaan puutarhaan ja etsin yhtä tiettyä keltaista perennaa mikä kukkii nyt ja pitkä. Olen miettinyt että olisiko se tarha-alpi ja mahdollisesti se on se.

Jospa sitten, enemmän kuvia vähemmän sanoja.

Sisäänkäynniltä. Tämä ei ole se pastellinsävyinen opaste josta yllä puhuin, parkkipaikan sisäänkäynniltä on tämä kuva.

Sisäänkäynnillä on joka kesä vaihtuvat kesäkukkaistutukset.

Sisäänkäynnin huolto- ja wc-rakennus.

Shakkiruudut etualalla, siellä voi pelata kesällä shakkia, 

pelinappulat saa kysymällä puutarhureilta.

Yrttitarha

Yrttitarhassa kasvaa pionit

Rosarium

Rosariumissa näkyi olevan kesäkukkaistutuksia ja ympärillä ruusupensaita

Kivikkotarha

Tunturiunikko

Ihania kaarisiltoja oli alueella paljon!

Kivipuro

Alppiruusut olivat jo kukkineet

Kivikkotarhaan päin kuvattu

Ehkä joskus uudestaan, alku- ja/tai loppukesällä. Pienessä puistossa oli yllättävän paljon nähtävää, kaikkea en edes tänne kuvannut. Elokuu vaihtui ja taisimpa ekan kovan ukkosen kuulla tälle kesälle. Hyvää alkanutta elokuuta, kesäkuukautta kaikille!

Äinpäin-päivästä Sallapäivään

Sallassa vietettiin Äinpäin -päivää pari viikkoa sitten. Äinpäin -päivänä pidettiin myös Itä-autojen tulli huutokauppa nro 2. Viime kevät talvella Venäjän kautta Sallaan tulleiden turvapaikanhakijoiden autoja takavarikoitiin ja niistä osa ja vielä huutokauppaamatta viime kesänä kun niissä oli vielä selvitystyöt kesken. Nyt ne sitten kaupattiin ja väkeä oli paljon paikalle, kesken huutokaupan tullut sadekuuro vähän hillitti väkeä, muttei kaiottanu tosi ostajia. Paikalla oli viime vuoden tapaan itä-autoharrastajia kauempaakin Suomea ja Torniolainen autonpaalaaja. Kallein auto mitä nyt huudettiin oli Volga ja se meni kaupaksi yli 1000 eurolla. Mukana oli myös autoharvinaisuuksia.

Äinpäin tulee siitä kun Sallassa sanotaan jos joku on väärin päin että se on äippäin. Itsekin tuota nimitystä käytän ja nimenomaan äippäin. Huutokaupan juonsi Suomen Radion Lapin radiosta Juha Mäntykenttä.

Kuvissa on vain murto-osa myytävistä autoista. Sallan keskustaan huutokauppapaikalle oli tuotu näytille vain muutama viisi autoa, loput huutokaupattavista autoista oli Sallan hyötyjäteasemalla.

Sallapäivää sen sijaan vietettiin Sallan nimipäivänä, tänä vuonna teemalla #yhdessä. Salla täyttää tänä vuonna 160 vuotta. Sallasta tuli itsenäinen kun se irtautui muistini mukaan 160 vuotta sitten Kuusamon kirkkopiiristä. Sallapäivä on toritapahtuma, joka sisältää erilaista ohjelmaa lavalla ja markkinat. Sallapäivät kokoa yhteen monia tuhansiakin ihmisiä, jo pois muuttaineitakin Sallaisia tai muuten vain Sallan kävijöitä.

Esiintymässä Sallalaislähtöinen Kimmo Blom ja Annica Milan

Wanhat koneet

Sota ja jälleenrakennusajan museon ulkonäyttelyalueella on koko kesän

kukko ja kanoja.

Hevosajelua piti Sallapäivillä Outisen ratsastuskeskus Kemijärveltä Sota ja jälleenrakennusajan museon ulkonäyttelyalueella.

#yhdessä #kotiseuturakkautta

Hyvää viikonloppua kaikille!

Odotellaan että kukat vielä aukeaisivat ja että ehtisin tänne niitä sitten myös kuvata. Joitakin kukkia on vielä aukeamatta.

Terkut kesäisestä Itä-Lapista - Kukkakuulumisia

Aivan luvattoman kauon on mennyt viime postauksesta, mutta tämä kesä on niin kiireistä aikaa, että en ole ainakaan ehkä kahteen viikkoon ehtinyt koneelle istahtaa. Ollaan vähän reissattu auton vaihdon merkeissä, mutta yhtään ei olla ehditty pysähtyä missään minua kiinnostavissa kohteissa, niin niistä ei ole sitten mitään tänne kirjoitettavaakaan. Kesä on niin paljon täynnä kaikkea muutakin mm. heinätöitä. Nyt on ihan pieni hetki aikaa kertoa kuulumisia. Mistä alkaisin purkamaan tätä alku kesää, ehkäpä vaikka kukkien kukinnasta. Kesähän oli meillä vähän myöhässä, joten tulppaanitkin ovat aivan vasta heittäneet kukkimasta. Nyt on hellettä ja ulkotöihin pitäisi lähteä.

Aiempina kahtena viime vuonna tulppaanipenkistäni ei ole noussut yhtään tulppaania. Viime vuonna istutin sinne vain valmista keltaisen ja punaisen sekoitusta ja krookuksia. Krookukset nousivat ja myös punaiset tulput, mutta sieltä nousi myös muita, pinkkejä ja lilojakin, niitä jotka eivät aiempina edellisvuosina eivät nousseet. Luulin kaikkien sipulien hävinneen ja myyrien vieneen, mutta niinpä ne vain sieltä nousivat. Liekkö sitten sellaisia, jotka nousevatkin vasta pari vuoden päästä. :D

Rentukat ovat kukkineet, niistä en ehtinyt saamaan kuvaa, samoin vuorenkilpi, en ehtinyt saada kuvaa ja nyt kukkii keisarinkruunut, niistä saisin ehkä kuvan mutta en ehkä tähän postaukseen. Paljon muuta perennaa ei sitten kukikaan tällä hetkellä, eikä tuskin ole lupeissakaan. Monet uudet perennat ovat niin pieniä alkuja vasta että, eivät oikein ole lähteneet kunnolla kasvaamaan, eivätkä ole kukassa. Sitten kukkii nyt myös metsäkurjenpolvi.

Kaikille näille tulppaaneille en enää tiedä nimiä, kun ovat nousseet vähän myöhässä. Etiketit on tallessa, mutta niistä en saanut selvää mikä mikäkin on.

Kevätkaihonkukka kukki alkukesästä

Tulikellukka kukkii

Ai niin käytiinhän me kattomassa Itä-autojen tullihuutokauppaa nro 2 noin viikko sitten täälä Sallassa, ehkäpä siitä kuulette vielä myöhemmin lisää. Nyt ihanaa kesän jatkoa kaikille! Kunnes sadepäivä yllättää, niin ehtii ehkä taas sitten koneelle. Moikka!