Mietin minkä otsikon antaisin tälle postaukselle, koska tarkoituksenani oli, että tutustumme tuona kesäkuisena viikonlopun päivän Karhunkierroksen (ent. Hautajärven luontotalo) luontokeskukselta lähtevään karhunkierroksen alkupäähän, mutta toisin kävi. Ajelimme Niitselyksen tietä, kunnes eteemme tuli kyltti Karhunkierros, joten tutustuimme siihen. Taisimme alunperin etsiä jotain hyvää tulistelupaikkaa ja riippusiltoja, joten huomasimme, että Niitselyksentietä pääsee lähemmäs riippusiltaa kuin Karhunkierroksen luontokeskukselta. Ja kun aikaa jäi tämän riippusillan katselemisen jälkeen, niin päätimme käydä tutustumassa saman tien varressa olevalle Kiviaavan partisaani urhien iskupaikkaan, jonne on pystytetty muistolaavu ja -kivi. Laavulla söimme eväitä ja jatkoimme kotimatkaa. Siitä reissusta olisi saanut tehtyä ihan oman postauksen, mutta harmittelin nyt jälkeenpäin kun en ottanut sieltä muita kuvia kun yhden tunnistusta kaipaavan kukkakuvan sekä kuvan muistomerkistä. Tämmöinen retki tällä kertaa, ehkä vielä joku kerta tulen käymään Karhunkierroksen luontokeskukselta lähtevällä luontopolulla.
Koutajoki virtaa polun vieressä.
Maantieltä on muutama satametriä Koutajoen ylittävälle riippusillalle, josta voi jatkaa karhukierroksen luontopolkua.
Tämä kukka kaipaa tunnistusapuanne. Tämä on kuvattu Kiviaavalla, lähellä partisaani uhrien iskupaikkaa, jossa partisaanit surmasivat viisi heinänteossa ollutta siviiliä vuonna 1943.
Heinää niitettiin silloin suoaavalta.
Kiviaavan partisaani uhrien muistomerkki.
Tässä vielä linkki
Yle Rovaniemen juttuun vuodelta 2009 kun partisaanien viimeisiä uhreja etsittiin Kiviaavalla. Jutussa on hyvä kuva minkälaista maasto paikoin siellä oli.
Hyvää heinäkuista viikkoa kaikille!
Onpa mukavaa lukea tämmöisiä luontojuttuja.. Voi olla että meilläkin menee kesälomareissu kaupunkimatkan sijasta luontoon ..
VastaaPoistaOiskohan tuo keltainen kukka joku leinikki..
Kiitos Tuulikki ja tervetuloa lukemaan lisääkin myöhemmin luontojuttuja täältä blogistani. Muistuttaa hieman niittyleinikkiä, mutta ei ole minusta se. En ole ennen tätä kasvia nähnyt. Mekin tehdään melkein joka kesä perinteinen kesälomareissu kaupunkiin etelä-suomessa tai lappiin, nyt on sekin vähän jäänyt, retkeiltyä tulee lähiluonnossa vähän väliä.
PoistaPitäisikin käydä kulkemassa joskus Karhunkierroksen alku Hautajärveltä päin. Edellisestä kerrasta on kohta kolmekymmentä vuotta. Ristikallion haara on minulle tutumpi.
VastaaPoistaKukka taitaa olla rätvänä.
Kiitos Seita! Täytyy tutkia, enpäs ole koskaan kuullut rätvänästä.
Poistahttp://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/ratvana
VastaaPoistaOlisiko tämä kukka?
Kiitos Neili! Täytyy tutkia, hyvinkin voi olla se.
PoistaUpea paikka. Luonnonrauhaa ei kyllä mikään voita. Siellä sielu ja silmä lepää.
VastaaPoistaKiitos, maisema tuolla oli kyllä kaunista. Erilaista kuin joku lähimetsä, kostean paikan heinääkasveja ja imarteitakin oli ehkä aluksi. Retkeily on mukavaa!
PoistaPatikointia parhaimmillaan.
VastaaPoistaEi ole mitään kummempaa suunnitelmaa, mennään sinne minne nokka näyttää.
PoistaLumoavaa pohjoisen luontoa. Itse vietin juuri viikon Länsi-Lapissa. Itäpuolen kohteista olen heikommin kartalla. Tässäpä oiva vinkki, kiitos.
VastaaPoistaMukavaa kuulla Tuulevi! Minulle Länsi-lappi on taas oudompaa. Itä-Lapissa on tullut retkeiltyä enempi.
PoistaOlipa mielenkiintoista...sinne suuntaan auton nokka ensi kuulla ohjautuu joten täytyy pysyä linjoilla, juuri tuollaiset paikat ovat mielenkiintoisia! Teemme Luusuaan joka kesäisen hautojenhoitomatkan ja aina vähän eri reittejä ja matkalla on mukava pysähdellä.
VastaaPoistaKukka tosiaan taitaa olla rätvänä.
Onpa mukava kuulla että sukuasi on ilmeisesti täälläpäin, Luusuassa. Tuo Kiviaavan partisaani muistomerkki on hieman syrjässä, huonoa soratietä piti ajaa pitkästi ja laavullekin kertyi matkaa, tarkkaa en muista mutta usiampi kilometri. Kiitos!
PoistaUpeat maisemat!
VastaaPoistaKiitos Sussi!
PoistaHieno polku ja hyvin hoidetut sillat ym. Kasvi näytti rätvänälle?Noita muistomerkkejä kierrelleenä huomasin että tuohon paikkaan missä kävitte on melkoinen kävely matka siksi jäi käymättä,kiva kun näin sen nyt kiitos sinulle.
VastaaPoistaTäytyy myöntää, että meinasi minulla itsellänikin usko loppua kesken. Ensin pitkän matkaa huono kuntoista soratietä, joista en jostain kumman syystä tykkää sitten yhtään ja perille päästyä keskellä ei mitään alkoi jo vähän karhutkin pelottaa. Monta kertaa siunailin siinä reittiä kävellessä miehelle, että käännytään jo takaisin, mies ei luovuttanut ja niin vain mentiin koko matka. Siinä hötäkässä jäi sitten reitti kuvaamatta, välille nimittäin oli merkitty myös (punaisella/valkoisella) kepillä kohta minne yksi heinän niitossa olleista miehistä oli surmattu.
Poista