Tänään on hyvä päivä viivähtää hetki blogin kirjoittamisen äärellä. Ulkona sataa lunta ja hieman räntääkin, aika samanlainen ilma on varmaan ympäri Suomea. Jälleen on kuluneella viikolla saatu nauttia kauniista kevätpäivistä ja sehän ajaa ihmiset ulos ja liikkumaan. Sisällä olo tuntuu silloin harmilliselta.
Pilkkikausi korkattiin eilen. Ja vaikka tiedän, että blogissa on lukijoita keväisemmästä Etelä-Suomesta, joita ei nyt juuri lumi ja talvi hirveästi kiinnosta, silti kerron teille meidän eilisestä pilkkiretkestä, koska juuri muutapa meillä ei tällähetkellä Lapissa ole tarjota kuin lunta ja se voi väkisinki vilahtaa kuvissa ja tarinoissa. Pilkkikausi taitaa olla alkanut ja pian kuumimmillaan, jatkuen pitkälle huhtikuuhun. Ihmiset ovat lähteneet sankoin joukoin kaloja narraamaan. Me saatiin olla nyt kuitenki melko rauhassa, erästä herrasmiestä lukuunottamatta. :) Paikallinen herrasmies ajoi paikalle kelkallansa toisessa pilkkikohteessamme ja kyseli kohteliaimmin kalansaaliistaamme. No, se oli aika kehnonlainen vielä siinä vaiheessa.
Pilkkiretkellemme sattui kaksi järveä, Onkamojärvi ja pienempi jopa lampea muistuttava Jäkäläjärvi, jonka olemassa olosta emme olleet aiemmin tiennetkään. Viehättävä pikku järvi antoi meille muutaman nykyn ja yhden pienen tirrin, ahvenen, jonka annoin vielä jatkaa matkaansa ja päästin kasvamaan. Kelkkaileva herrasmies kertoi meille, että juuripa muuta Jäkäläjärvessä ei kasva kuin ahvenia ja nekin osoittautuivat hyvin pieniksi, tai sitten se isommus ei vain ollut syönnillään.
Edellispäivän tuuleton sää ei meitä suosinut tähän pilkkipäivään, tuuli oli aika kova ja puuskainen, tuiskutti hetkessä umpeen järvellä kävelemämme jälen, ilmanala oli muuttumassa.
Järville pääsimme kelkkajälkeä myöten, jalan ja potkurilla, mukana oli varalta myös lumikengät, mutta niitä emme tarvinneet. Poikkesimme pikaisesti Onkamojärvellä toteamassa, että on hyvä vaihtaa johonkin pienempää järveen.. Onkamojärvellä ei oltu käyty montaa kertaa vielä tänä talvena jälki oli vielä pehmeä ja upottikin jalan alla jonkin verran. Järvi on kalaisa ja siellä pyydetään myös talviaikaan verkolla.
Raja-aita, jotta porot eivät pääse Venäjän puolelle. Venäjän rajalle Onkamojärvestä on vain kiven heitto.
Veräjä.
Rajan taakse jääneet Vanhat Sallatunturit.
(pahoittelut, että horisontti on vinossa...
ei pystynyt suoristamaan, suttaa kuvan.. :)
Aika pian päivä alkaa kääntyä iltapäivän puoleen, päätämme jo lähteä ajelemaan pikkuhiljaa kotiapäin. Matkan varrella pysähdymme kuitenkin vielä toviksi Jäkäläjärvelle, jonne pääse aivan tienlaidasta ja sinne on matkaa n. 300m. Tänne menee vahvempi jälki, kelkkailevan herrasmiehen tekemä ura järven takana sijaitsevalle mökilleen.
Jälki alkaa jo tuiskuttaa umpeen.
Kalansaalista odotellessa.
Tällä neidillä on eri keinot! :D
On kotiin lähdön aika, iltapäivällä kello kolmen jälkeen.
Jälki alkaa tuiskuta umpeen.
Eipä se kalansaalis ollut siis sen suurempi pois lähtiissäkään, jospa joku toinen kerta sais kalaa ja pottuvoita, tänään on tyydyttävä poron osso bucoon.
Met nautimma täällä Lapissa kohtuullisista hankikeleistä,
kevätahavan puremista poskista ja täydeltä terältä paistavasta auringosta!
Toivottelen kaikille Hyvää viikonlopun jatkoa ja tulevaa palmusunnuntaita,
muistakaahan pikkuvirpojat ja kellon siirto!
:)
