Lehti puussa, lumi maassa

Niin se vain viime yönä satoi ensilumen. Ja vieläkin nakkoo lumia.. Eilen illalla hät'hätää iltapuhteeksi istutin saapuneet kukkasipulit maahan. Osin jäiseen... Mutta ei se oikeastaan ollu ko vähän pinnasta ja sitten en kuitenkaan uskaltanut oottaa sinne viikonloppuun, entä jos se ei sulakaan pois? Joskus on käynyt niinkin.

Tässä kuvassa näkyy muuten myös tuo kokonaan uusimani ent. pihatataripenkki.

Nyt siinä on angervoja rivissä takana ja etualalle oikealla jäi pieni alue, johon istutin taimistolta ostetut kultatyräkin ja tarha-alpin. Lisäksi siitä löytyy kaunokkeja, poimulehtiä ja kuunliljoja kaksi tainta. Sopivassa järjestyksessä. Lisäksi sain tuohon penkin alkuun vasemmalle matalia viininpunaisia liljoja. Siirsin myös siihen akileijan taimen, jospa se sieltä ne nousee ja sais kasvaa siinä rauhassa.. sitten, jos nousee. Jännä nähä mitä näistä tulee ja miten mieli tekee sitten mitäkin muutella.

 Kesäolohuone alkaa muotoutua.. Pitkin kesää olen sitä rakennellut ja nyt se alkaa jo syksyn kautta muuttua talviolohuoneeksi. :)

Tämän vanhan hedelmälaatikon löysin hyötyjäteasemalta, yksin ja orpona.

 Pelastin sen parempaan käyttöön! :)

 

 

Tein siis tässä syksyn aikana uuden kukkasipulipenkin. Nostin vanhat sipulit pois, siirsin muutaman askeleen eteenpäin ja istutin takasin ja uusia sekaan. Uus sipulipenkki on nyt vanhan mansikkamaan tilalla. Hieman kohopenkkiksi muotoiltu. Mansikat ovat nyt kasvulavoissa, kyllä minä hetken mietin, että noinkohan tuo onnistuu, mutta kokeilen.. 

Kun alunperin tilaamani krookus -laji oli loppunut tai sipulit epäonnistuneet, 

jouduin valitsemaan tilalle toisen lajikkeen. Enkä ole tähän uuteenkaan valintaan yhtään pettynyt. Sitten taas otin myös yhden heräteostoksen lisää sipulitilaukseen. :)

Elikkä uusi valinta on tuo tumma lila krookus, 'Flower Record' ja heräte tuo vaaleampi 'Blue Pearl', "sininen helmi", oih, on taas mitä odottaa. :) Nämä oikean puoleiset istutin etupihan puolelle omaksi pikku ryhmäksi jo ennestään olevaan kukkapenkkiin, sinne missä keisarinkruunutkin ovat ja saniaisia, mutta siellä oli sellainen orpo kolo missä ei ollut mitään ja keväällä siihen jotakin aina kaipasi. Narsissit taakse ja krookukset eteen.

Ja kaupan päälle tosiaan kaksi pussia tuota sipulilannotetta. Meijän koiraa se ois kovasti kiinnostanu. :)

Havainnekuva penkistä, jos sitä itekki sitten muistas mitä sitä on missäki.

Lumi tuli myös lenkkipolulle..

Tälläistä täältä. Jäädään odottelemaan toiveikkaana säiden lämpeämistä viikonlopuksi, vielä on puutarhatyöt kesken. :)

Terkuin, Pelaguu

Kuura-aamu

Eilen oli syksyn ensimmäinen kovempi pakkas- ja kuura-aamu. Yöllä oli ollut pakkasta -7, aamullakin oli vielä muutamia asteita. Viime yönä pakkasta on ollut -8. Lunta se jo hieman nyt nakkeli ja maa on jäässä. Postipoika toi eilen uudet kukkasipulit, eilen!! Se on aivan liian myöhään.. tänne näin pohojoseen. Nyt mulla onkin ongelma, miten istutan kukkasipulit jäiseen maahan?! Katastroofi!! On pakko odottaa, jos viikonlopuksi lämpeäis, toivossa on nyt pakko kai elää.... Huomiseksi lupasi jo sankkaa lumisadetta.

Eilen luin ihmeissäni Me naiset -lehden FB päivitystä. " Syksy on tullut! ja alkanut virallisesti tänään! " Ai, alkanut.. Meillä se on jo loppunu, ennen ku kerkes alkaakaan. Taas saadaan todisteita siitä kuinka pitkä suomi maana on. Mielestäni syksy ja ruska meni kovin äkkiä tänä vuonna. Se on enää pelkkä muisto vain.. Eikä kaikkiin puihin ruska edes ennättänyt.. Vaikka loppukesästä lupailivat pitkää syksyä. Mun puolesta talven ei ois tarttenu tulla kuin vasta marraskuussa. Onhan nyt kuitenkin vasta syyskuun loppu.. Eikä tämä nyt varmaan mitään ihmeellistä ole, onhan näin käynyt ennenkin. Ja eihän se talvi vielä ole tullut!! ;)

Kävin kuitenkin eilen aamulla, aamulenkin yhteydessä räpsimässä kuura-aamun kuvia. Aurinko paistoi hennosti ja sai kuuran välkehtimään kauniisti puiden lehdillä ja heinänkorsissa. Niin kaunis oli eilis aamu! Nautinnollisia syyspäiviä teille!

 Tuttuun tapaan pyörähdin myös Junginlammella. Siellä näytti hieman eriltä kuin pari viikkoa sitten. Karua, kun lehdet putoaa puusta ja jäljelle jää vain puun paljas ranka.

Telkkäpariskuntakin siellä vielä uiskenteli.

 Luonnon omaa sokerikuorrutetta

Sieviä pieniä sieniä.

Vieressä oli ihan normaalinkin muotonsa säilyttäneitä sieniä,

en tosin tiedä miten näille on käynyt näin..

Pihaltakin muutama kuva. Angervoissa on kaunis ruska väri.

 

Pimeydeltä älä kysy,

mitä mieltä se on auringosta.
Tieltä älä kysy,
minne sinun pitäisi mennä.
Kukalta älä kysy,
milloin syksy tulee.
Sydämeltäsi kysy vain
vieläkö sitä huvittaisi.

-Tommy Tabermann

Sunnuntai-iltana

Eilisiltaista auringon laskua.

Hyvää alkanutta uutta viikkoa kaikille -
 

kirpeästä pakkassäästä!

Yllästunturin huipulle...

Ylläksen reissumme viimeinen aamu, nousemme, syömme jälleen sen itsepalveluaamiaisen, pakkaamme automme ja kotimatka voi alkaa. Ennen kotimatkaa pysähdymme Ylläsjärvellä, Yllästunturin laskettelukeskuksessa.. Tarkoituksena kiivuta Yllästunturin huipulle. Huomasimme illalla, että siellä liikennöi gondolihissit. Innostun siitä.. Perillä en olekaan enää ihan niin varma..

Suurin osa ravintoloista näyttää olevan vielä kiinni, jotkin pikkuputiikit ovat kuitenkin auki. Ja gondolihissi pyörii.. Jännittää. Kävelen ympäriinsä ja jännitän. Mietin, että uskallanko ihan tosissaan lähtiä tuon vemputtimen kyytiin. Ennen, joo ennen, sillon nuorempana :D, kuljin Tivolissaki, ja paras laite oli Sombrero..  Mutta eikait tämä nyt voi sitä vastata!! Eihän!? Mieheni on hyvinkin innokkaana menossa, pitää lentämisestäkin ja varmaan siitä vapauden tunteesta, jonka sillä voi saavuttaa.. Minä en taas pidä lentämisestä yhtään. Hirvittää edelleenkin nousta siihen hissiin.

Ylläksen kävelykatua..

Napapiirin sankarit elokuvastakin tuttu auto

Tuulee hyvin navakasti ja kylmästi. Arvelemme, että tunturin päällä on varmaan kylmä. On haettava autosta lämmintä päälle. Sormikkaatkin. Tarkkaa lämpöastetta emme tiedä, yöllä on ollut viileää. Olihan ne syksyn ensimmäiset pakkasyöt, kun oltiin tällä reissulla, kotiseutuvillakin.

Kerään rohkeuteni ja marssin ostamaan hissiliput, vain meno tälläkertaa. Päätämme tulla kävellen alas, siihen hupeeneekin aikaa enemmän kuin arvelimme, mutta ei se haitannu. Kävellen alas menee noin tunti. Alhaaltapäin Yllästunturi ei näytä niin kovin suurelta. Mutta nyt kun vertaan sitä kotipaikkakuntamme laskettelukeskuksen tunturiin, onhan se iso ja korkea tunturi. Yllästunturi on korkeudeltaan 719,3 metriä.

Nousemme hissiin, ja hirvittää edelleen. Istun liikahtamatta paikallani, koko matkan. En pidä tunteesta, kun en tunne maata jalkojeni alla.. Hirvittää katsoa hissistä alas, jonkin verran korkeanpaikankammoinen kun olen. Yllättäen, hissin sisällä ei ole otettu yhtään kuvaa, keskityn vain siinä olemiseen ja ajattelen, että ei tämä röksähdä alas. Loppumatkasta hissi alkaa heilua puolelta toiselle, tuulee, kovasti. Tunturintuulen ulinan kuulee kovin selvästi. Tunturikeskuksessa on vielä melko rauhaisaa. Ennen meitä nousi pariskunta gondoliin, meidän jälkeenkin tulee muutama pariskunta. Onneksi takissa on huppu, kun saavumme vihdoin tunturin päälle, se on tuiki tarpeellinen, huipulla on +2, navakka tuuli tekee siitä purevamman. Lakki on lähteä päästä. Olemme Yllästunturin huipulla!! :)

Yllästunturin päällä kulkee historia-polku, jossa kerrotaan Ylläksen laskettelun historiasta, myös Ylläksen päällä oleva kahvila on auki.

Keskinenlaki 615 m etäisyys 1,5 km

Lainio 613 m etäisyys 9 km,  taustalla,

keskellä Kesänki 535 m etäisyys 6,5 km ja

etualalla Kellostapuli 503 m etäisyys 2,8 km.

Oikealla edessä Keskinenlaki.

Pallas, Äkäskero ja Kukas

Äkäslompolon kylää..

Äkäslompolonjärvestä näkyy vähän nurkkaa...

Suunnittelimme jo ennen lähtöä ja hississä alastuloreitin, reitti on helpoin kulkea huoltotietäpitkin. Tunturi kun on kivikkorakkaa.. Eikä huoltotiekään mikään helpoin ole kulkea, pienet kivet pyörivät kenkien alla kuin kuulalaakerit, tai sitten vaan sattu vääränlaiset kengät...

Etualalla Tunturijärvi. Pitkäjärvi ja Niesalompolo

Taustalla kaukana häämöttää Luosujärvi

Sumuhäkärää on edelleen kokoajan ilmassa, eikä taivas ole selkeä.

Kaikki näyttää niin kovin pieneltä, ylhäältäpäin katsottuna. Pikkuhiljaa autokin näyttää jo ihan autolta, eikä vain nuppineulankokoiselta läntiltä horisontissa...

Järvet; Ylläsjärvi ja Ylläslompolo

Vaadin ja vasa. 

Lähtivät takaisin ylöspäin kun kohtasimme heidät.

On kotimatkan aika.

Hyvää viikonloppua, 

ensi viikolla palataan ruskaisemmilla kuvilla!