Yllästunturin huipulle...

Ylläksen reissumme viimeinen aamu, nousemme, syömme jälleen sen itsepalveluaamiaisen, pakkaamme automme ja kotimatka voi alkaa. Ennen kotimatkaa pysähdymme Ylläsjärvellä, Yllästunturin laskettelukeskuksessa.. Tarkoituksena kiivuta Yllästunturin huipulle. Huomasimme illalla, että siellä liikennöi gondolihissit. Innostun siitä.. Perillä en olekaan enää ihan niin varma..

Suurin osa ravintoloista näyttää olevan vielä kiinni, jotkin pikkuputiikit ovat kuitenkin auki. Ja gondolihissi pyörii.. Jännittää. Kävelen ympäriinsä ja jännitän. Mietin, että uskallanko ihan tosissaan lähtiä tuon vemputtimen kyytiin. Ennen, joo ennen, sillon nuorempana :D, kuljin Tivolissaki, ja paras laite oli Sombrero..  Mutta eikait tämä nyt voi sitä vastata!! Eihän!? Mieheni on hyvinkin innokkaana menossa, pitää lentämisestäkin ja varmaan siitä vapauden tunteesta, jonka sillä voi saavuttaa.. Minä en taas pidä lentämisestä yhtään. Hirvittää edelleenkin nousta siihen hissiin.

Ylläksen kävelykatua..

Napapiirin sankarit elokuvastakin tuttu auto

Tuulee hyvin navakasti ja kylmästi. Arvelemme, että tunturin päällä on varmaan kylmä. On haettava autosta lämmintä päälle. Sormikkaatkin. Tarkkaa lämpöastetta emme tiedä, yöllä on ollut viileää. Olihan ne syksyn ensimmäiset pakkasyöt, kun oltiin tällä reissulla, kotiseutuvillakin.

Kerään rohkeuteni ja marssin ostamaan hissiliput, vain meno tälläkertaa. Päätämme tulla kävellen alas, siihen hupeeneekin aikaa enemmän kuin arvelimme, mutta ei se haitannu. Kävellen alas menee noin tunti. Alhaaltapäin Yllästunturi ei näytä niin kovin suurelta. Mutta nyt kun vertaan sitä kotipaikkakuntamme laskettelukeskuksen tunturiin, onhan se iso ja korkea tunturi. Yllästunturi on korkeudeltaan 719,3 metriä.

Nousemme hissiin, ja hirvittää edelleen. Istun liikahtamatta paikallani, koko matkan. En pidä tunteesta, kun en tunne maata jalkojeni alla.. Hirvittää katsoa hissistä alas, jonkin verran korkeanpaikankammoinen kun olen. Yllättäen, hissin sisällä ei ole otettu yhtään kuvaa, keskityn vain siinä olemiseen ja ajattelen, että ei tämä röksähdä alas. Loppumatkasta hissi alkaa heilua puolelta toiselle, tuulee, kovasti. Tunturintuulen ulinan kuulee kovin selvästi. Tunturikeskuksessa on vielä melko rauhaisaa. Ennen meitä nousi pariskunta gondoliin, meidän jälkeenkin tulee muutama pariskunta. Onneksi takissa on huppu, kun saavumme vihdoin tunturin päälle, se on tuiki tarpeellinen, huipulla on +2, navakka tuuli tekee siitä purevamman. Lakki on lähteä päästä. Olemme Yllästunturin huipulla!! :)

Yllästunturin päällä kulkee historia-polku, jossa kerrotaan Ylläksen laskettelun historiasta, myös Ylläksen päällä oleva kahvila on auki.

Keskinenlaki 615 m etäisyys 1,5 km

Lainio 613 m etäisyys 9 km,  taustalla,

keskellä Kesänki 535 m etäisyys 6,5 km ja

etualalla Kellostapuli 503 m etäisyys 2,8 km.

Oikealla edessä Keskinenlaki.

Pallas, Äkäskero ja Kukas

Äkäslompolon kylää..

Äkäslompolonjärvestä näkyy vähän nurkkaa...

Suunnittelimme jo ennen lähtöä ja hississä alastuloreitin, reitti on helpoin kulkea huoltotietäpitkin. Tunturi kun on kivikkorakkaa.. Eikä huoltotiekään mikään helpoin ole kulkea, pienet kivet pyörivät kenkien alla kuin kuulalaakerit, tai sitten vaan sattu vääränlaiset kengät...

Etualalla Tunturijärvi. Pitkäjärvi ja Niesalompolo

Taustalla kaukana häämöttää Luosujärvi

Sumuhäkärää on edelleen kokoajan ilmassa, eikä taivas ole selkeä.

Kaikki näyttää niin kovin pieneltä, ylhäältäpäin katsottuna. Pikkuhiljaa autokin näyttää jo ihan autolta, eikä vain nuppineulankokoiselta läntiltä horisontissa...

Järvet; Ylläsjärvi ja Ylläslompolo

Vaadin ja vasa. 

Lähtivät takaisin ylöspäin kun kohtasimme heidät.

On kotimatkan aika.

Hyvää viikonloppua, 

ensi viikolla palataan ruskaisemmilla kuvilla!