Reissarin puutarha

Siinä taitaa olla vielä osuvampi nimi blogilleni. Ei taida minusta tulla puutarhuria tekemälläkään. Noo.. Tai ainakin näin reissaajana on vaikea pitää kasvinsa hengissä. No kylläpä ne ovat oikeastaan pysyneet hyvin nyt. Mutta valoa tarvitsevat. Tomaatit ovat edelleen vihreitä, mesimarjassa on kyllä kukat.. Porkkanat kasvaa hyvin harson alla.

Alkukesästä kylvämäni lupiinit, näyttävät myös itäneen, ne vain tahtovat jäädä pihatatarien alle eivätkä saa tarpeeksi valoa ja sen ansiosta eivät näytä niin kovaa vauhtia kasvaneen.

Puutarhan löytöjä
Kerran Helsinkin reissulla löysin akileijan siemeniä kaupasta. Tottakai, innoissani, että tämähän on eri lajike tai lajike, joka on vain eteläisen vyöhykkeen kasvi. Ja nyt sain niitä taimina itselleni. Tarkkaa nimeä en akileijalle muista, mutta on hyvin pieni kukkainen ja muistaakseni pussin kyljessä oli kuva paljonkin tummemista akileijan kukista.
No, jälemmin olen nähnyt niitä samaisia siemenpusseja lähikaupassammekin.

Akileijat. Kuva ei anna aivan oikeuttaan.

Mikähän ukonhattu parkojani vaivaa? En ole koskaan aiemmin nähnyt vastaavaa. Kasvin varressa on lähes kauttaaltaan mustaksi tikutettuna jotakin ötökkää. Näyttää punkilta tai vastaavalta. Suihkuttelin mäntysuopaliuosta kasviin, en ole nyt jälkeen käynyt sitä katsomassa.

Tomaatit vihertää.

Kylänraitilla on hiljaista. Marjanostajan koju ammottaa tyhjyyttään. Tuoli odottaa ostajaa ja koju poimijoitaan.

Taisinpa minä niitä kuviakin lupailla, mutta mitäpä niistä, kun ei ole mitä kuvata. Joten pidämme silmät yhä auki.