Auringonlaskuja

Poikkesin jokin aika sitten Ruuhijärvellä, Sallan Ladun avantouintipaikalla, jossa oli nähty taannoin töyhtöhyyppä. Sitä siellä ei näkynyt eikä liioin muitakaan lintuja, sen sijaan aurinko laski komeasti sinäkin iltana.  Auringon laskuissa on minusta vain jotakin niin maagista ja rauhoittavaa.. auringonlaskun punaama taivas on valtavan kaunis!

Viime vuoden huhtikuulta postauksen Ruuhijärvestä löydät täältä.

Ruuhijärven auringonlaskua - auringon punaamaa taivaanrantaa...

Märkäjärven auringonlaskua - täällä näkee monesti paljon eri lintuja, viime syksynä mm. joutsenia.

Väsynyt aurinko

Missäs majailet aurinko pieni,

sinne vie minunkin tieni,

vaikka appelsiineja,

äidille vienkin,

pieni lapsonen sanoen,

Onko se aurinko tässä kun ei sitä näy

(runo on poimittu 

Henkan runo ja kuvablogista

yksinakemys.wordpress.com)


Hyvää maanantain jatkoa kaikille,
ja alkanutta uutta viikkoa!

Kevään airueita

Nyt on saatu kelliä kevätauringossa oikeen urakalla. Ja vielä näyttää jatkuvan ennusteiden mukaan nämä mukavaiset säät. Vaan kovat tuulet ovat olleet seurana, viimeksi eilen ja lupaili nyt viikonlopuksikin. Lisää siis Tapion kylvöjä tiedossa, vaan on jäänyt laskematta kuinka monta niitä nyt on ollutkaan.. Aika monta jo.

Täällä kevät etenee, mutta hitaasti.. Vielä niitä kevään merkkejä ei kovin paljoa oli. Paljon kuvattavaakaan siis ei ole, ei aivan samaantapaan saa vielä kuvata pihalla kuin mitä olen saanut jo eteläisimmistä blogeista lukea ja ihastella. Lunta on! Ja sitä varmasti riittää, vielä kun metsä varjostaa takapihaa niin paljon, että menee kauan sitä sulatellessa. Mutta sillä välin met nautimma kauniista kevättalvesta, sen hangista, valon pilkahduksista, jo kovasti lämmittävistä auringon säteistä...

Tänään aamukävelyllä puiden vierustat olivat sulanneet jo paljon enemmän kuin mitä näissä toissapäivänä ottamissani kuvissa.

Etupihan lumet eivät ole tulleet alas, eivätkä ne yleensä tulekaan, on lumiesteet.

Mutta kyllä vain meilläkin on jo jonkin verran kevään airueita, varikset ovat tulleet, viherpeipotkin... "Kuu kiurusta kesään, puolikuuta peipposesta..." Ompas meillä nähty myös kirkonkylän yleisen uimapaikan läheisyydessä töyhtöhyyppäkin, vaan minä en sitä vielä nähnyt kun eilen illalla kävin kurkkimassa, on jo varmaan jatkanut matkaansa. Nyt kuitenki voi olla, että saattaa tämmösiä kelejä jatkua pidempäänkin, ei ole tietoa siitä tuleeko kevät aikaisin.. Päivällä aurinko lämmittää, yöllä on kipakkoja pakkasia.

Lämmin,

kostea, humiseva

tuuli.

Kuorettuneella

hangella

käpyjä, neulasia,

kaarnanhelpeitä,

varpuja.

Metsä pui riihtään.

*

Auringon valo on nyt keltaista,
se saa vastarannan
männynrungot
hohtamaan kirkkaasti.

Risto Rasa

Keväistä viikonloppua kaikille!

Vielä ehtii osallistua blogin 3-vuotis arvontaan, 

ainaki viikon verran.. ;)

Luoston porokisat

Lauantaina nautimme vauhdinhurmasta katsojien ominaisuudessa. Kävimme jo muutamatta kertaa Luostolla kattomassa porokisoja. Toissa vuoden kisoista postaus täällä. Sää vain ei ollut tuona tuulisena lauantaina, meidän tuurilla, meille eikä kisailijoille armollinen. Säiden valtias heitti nimittäin ilmoille kaikki mahdollisen yhden päivän aikana, ainakin lähestulkoon. Aamu näytti valkenevan kotipitäjässä ihan suht aurinkoisena. Olimme tutkailleet sääkarttoja ja -ennusteita hyvinkin tarkkaan, mutta silti päätimme lähteä uhmaamaan sateen jumalia, ehkei ois pitäny..

Se nimittäin näytti iltapäiväksi räntäsadetta ja kovaakin tuulta tais olla.. En vaan tahtonu uskoa asiaa, ja niinhän siinä vain sitten kävi, että kisojen ollessa puolessa välissä ne peruttiin, koska alkoi pyryttää niin paljon, että puoliympärän mallinen 1km mittainen kisarata peittyi paikoin haitaksi asti ja rata pehmeni ikävästi. Viime päivien lauhat yöt eivät olleet edesauttaneet kisan järjestäjiä. Kuuman sarjan ajot ehdittiin ajaa, kunnes 45 min mittaisen tauon aikana keli muuttui niin pahaksi, että kisa oli keskeytettävä, yleinen sarja jäi siis ajamatta. Vaan eihän se toki se sää pilaa aina, vaan silti siellä on aina hyvä ja omanlainen kisatunnelma.

Eka kerta nämäkään kisat eivät meille siis olleet, siksi tulee harvemmin pidettyä enää nykyään näissä kameraa mukana, koska niistä on jo kuvia monien vuosien takaa. Mutta nyt jotta saan laittaa teille tännekin tälläistä Lappilaista perinnettä, kisahuumaa, niin otin kameran keikkumaan mukaan ja räpsin kuvia sieltä ja täältä, Luoston kisa-alueelta ja ympäristöstä.

Kerronpa tähän kohtaan, että mitkä ovat porokisat?

Joka kevät-talviset porokisat, eli porocup, muodostuu neljästä osa-kilpailusta. Osa-kilpailupaikat vaihtelevat joka kevät ympäri Lappia, poronhoitoaluetta ja se on yksi tärkeimmistä poromiesten harrastuksista, ja heidän välisestä leikkimielisestäkin kilpailusta. Kilpailuissa on kaksi sarjaa kuuma ja yleinen. Osa-kilpailuissa 24 eniten cup-pisteitä kerännyttä poroa kilpailee maaliskuun lopulla Inarissa porokuninkuudesta. Ja nimenomaa kuuman sarjan porot ovat niitä kovimman ajan juoksijoita ja yleisen sarjan porot ovat vielä kokemattomampia. Luostolla kovin juostu aika sunnuntaina oli 1:18:75, lauantaina huonon sään vuoksi ja alkusuoran kovan vastatuulen takia, kuumankin sarjan parhaat ajat painuivat 1:19:sta. Seuraavat osa-kilpailut järjestetään ensi viikonloppuna Taivalkoskella. Jossa järjestetään myös naisten sarja, eli naisten kultakelloajot. Se merkitsee sitä, että nainen on kuskina, ei tokikaan sitä, että se poro on naaras, vaan juurikin kuskit kisailevat paremmuudestaan naisten sarjana. Kilpaporot ovat aina uroksia.
Porokisoista lisää voit lukea täältä.

Ohjeistusta Luoston kisapaikalla

Kuskin varustukseen kuuluu; ajopuku, kypärä, kaulasuoja ja sukset, 

joko pujottelusukset tai tavalliset hiihtosukset.

Kuskit valmistautuvat koitokseen.

Porot viedään lähtohäkkeihin, josta lähtö tapahtuu.

Lähtö on tapahtunut.

Kisailijoita voi olla myös Norjasta ja Ruotsista ja niitä monesti onkin, 

niin nytkin.

Kisoissa on toisinaan myös oheistapahtumia. Luostolla ne oli markkinoiden ja

 lasten puuhamaan muodossa. 

Suopunki

Markkinakojuja,

 luonnollisesti tavara on jotain, mitä poromiehet tarvitsevat mm. porojen kisavarusteluun.

No nämä vyöt kuuluvat poromiesten, -naisten ja miksei yleisönki "kilpavarusteluun"!

Nämä poroille, länget.

 Lastenpuuhamaassa sai heittää suopunkia..

..ja kokeilla ajamista ajohärällä.

Hotelli Luostotunturin eteen oli veistetty lumikarhut.

Eipäs tullut poikettua Pienessä Kaivoskaupassa.

Heti sunnuntaina kisailijoita olikin hellitty auringolla ja sitä näyttää jatkuvan vielä koko tämän viikon. Aamulenkillä sain siitä tänään jo annoksen! Myös näyttää olevan tulossa yöpakkasia. Juuri nyt on oikein hyvät ja makiat ulkoilukelit!

Siispä ensin osallistumaan blogin 3-vuotis arvontaan, jossa tein poikkeuksen sääntöön, tästäkään ei liene olemassa mitään blogimaailman "arvontojensääntökirjaa" missään... ja julkaisin arvontapostauksen uudestaan, tekemättä siitä sen kummempaa muistutusta minkään postauksen yhteydessä! Ja sitten sen jäläkeen ku oot osallistunu arvontaan, lähet ulkoilemaan. Aurinko lämmittää jo keväisesti!

3-vuotis Arvonta

Nyt en enää malta pihistellä pidemmälle. Vaikka blogini täyttää vasta maaliskuun 28. päivä 3- vuotta on jo mahoton polte laittaa arvonta pystyyn pikkusen etuajassa. Mutta eipä tuo mittään, viime vuonna laitoin samoihin aikoihin ja tuntuupi, että se sopii tähän hetkeen, kuin sitten maalis-huhtikuun vaihteessa kun jo kevätkiireet puutarhassa ja muualla alkaa olla vilkkaimmillaan. Joten ei muuta kuin jännäämään!! :)

Osallistua voit myös anonyymina kommentoijana, mutta silloin sinun on laitettava tunnistettava nimimerkki! Nimimerkittömät menee automaattisesti hylkyyn, eivätkä osallistu arvontaan. Muistathan mainita kuinka monella arvalla olet mukana.

Tarvittaessa lyhennän tuota aikaa, jos itsestäni alkaa tuntua siltä ja jos ei kuulosta enää tulevan osallistujia! Kuitenkin tuo on jälleen melkein kuukausi ja arvonta suoritetaan viikolla 13, jonka lopulla kesäaika alkaa ja näyttääpä silloin olevan jo pääsiäinenkin! :)

Arvonnan suorittajalla, eli allekirjoittaneella on oikeus muutoksiin arvonnan aikana ja sen päätyttyä, .. jos ne alkavat tuntua ylivoimaisen hankalilta!! :)

Arvontaan voit osallistua seuraavasti:

1. arpa 

Kommentoi tätä arvontapostausta

2. arpaa

Kommentoi tätä arvontapostausta, ja jaa oheinen arvontakuva

omassa blogissasi

3. arpaa

Kommentoi tätä arvontapostausta, jaa oheinen arvontakuva

ja lukijaksi liittymällä tai olemalla jo lukija, saat sen kolmannen arvan

Palkinto:

Palkinto sisältää 1 pussin  Lord Nelsonin
Puistolumikellon sipuleita.

+

Ambiete harmaa tähti kahviliinapakkauksen
(pakkaus sis. 20 kahviservettiä)

+

Vapaa Valintainen palkinto:

Arvonnan voittaja saa valita itselleen
palkintopakkaukseen, joko;

IvanaHelsinki for arki Tiira -keittiöluutun
(100% biologisesti hajoava luonnontuote,
pakkaus sis. 2 punaista sieniliinaa, molemmissa Tiiralintu-kuviointi)
(joka on jo suoraan arvonta-pakkauksessa)


tai

House -malliston Tähti-kuvioisen patalapun
(1 kpl)

(mikäli tämä on mahdollista vielä silloin toimittaa,
 kun arvonta päättyy..
kuva alla)

Onnea arvontaan,

Pelaguu


* tämä ei ole yhteistyössä tehty, minkään ohessa näkyvien tahojen kanssa
**************

Edit 8.3.2015: Olen julkaissut tämän arvontapostauksen noin pari viikkoa sitten.
Ajattelin testata, ja laittaa mutkat suoriksi, mitä olette mieltä, että,
muistutan teitä arvonnasta julkaisemalla
vain tämän postauksen uudestaan!?
Nyt osallistumaan, on mahdollista, että lyhennän
arvonta-aikaa viikolla parilla..
Mut vielä ehtii!!


EDIT 29.3.2015: ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!!!

Kevätkuulumisia

Päivät matelevat tasaisen harmaina ohitse, on kevät! Mutta aurinko ei ole saapunut meitä ilahduttamaan.. On yhden käden sormin laskettavissa ne aurinkopäivät mitä tähän alkukevääseen, jos näin voi ilmaista, on mahtunut, ehkä kokonaista kaksi. Eilen oli niistä toinen, aurinko vilahti ja painui taas mailleen... hennon pilviverhon taakse.

On lauhaa, 0 molemmin puolin, pakkaset eivät ole meitä kiusanneet, vaan kylläpä tuota pikkupakkasta vähän kaipailee. Kevät tuntuu tulevan aikaisin, joka paikassa on liukasta ja kaikki paikat melkein kaljamajäällä, hiekoitus on vähän huonolla tolalla, jälleen, urakoitsijoilla, niin kevyenliikenteenväylillä kuin maanteilläkin, nyt ovat hyvät talvirenkaat kultaakin kalliimmat. Vettäkin on sadellut. Nämä harmaat päivät eivät ole oikein innostaneet tai saati ennättänyt... lähtemään luontoon retkelle... ja päivät ovat vain kadonneet, johonkin.. Mihin menitkään alkuvuoden kaksi ensimmäistä kuukautta?

Tosin nyt on hyvät hankikelit. Tai hanki kantoi ainakin lumikengillä, kun poikkesin viemään linnuille evästä. Kas kun ruokinta-automaatti on hankien takana, ja lunta on niin paljon, ettei sinne pääse kuin rämpimällä. Mutta nytpä ei tarvinu rämpiä. Olen kyllä tykästynyt lumikenkiin, aina yhä uudestaan ja uudestaan, kun laitan ne jalkaani, oivallan, että näillähän pääsee mihin vain, kevyesti! :) Ja kun sen aika tulee, lähdemme jälleen lumikenkäretkelle. Lauhat ilmat ovat pudottaneet hankia ja ne ovat tiivistyneet, niiden päällä on helppo kulkea, ei ole töppyrää, näin aattelisin..

Lintujenruokinta-automaatin vieraita olen seuraillut.. Tässä oli väliä, että siellä ei käynyt pitkään aikaan yhtään lintuvierasta, nyt siellä näyttää olevan jo närhiäkin ja muita tuttuja lintulautojen vieraita, sekä pari hieman erikoisempaa lintulaudoilla kävijää. Kuukkelipariskunta on tullut ilahduttamaan meitä läsnäolollaan. Vaan sitäpä mietin, että se taitaa olla kovin epätavallinen vieras linturuokintapaikalla. Monena päivänä ne ovat käyneet, varmuutta siitä ei ole ovatko pariskunta.. mutta toivon, että tulevat jälleen uudelleen, että saan otettua niistä paremmat kuvat, kuin nämä seuraavat. Kamerassani on edelleen aika huono zoomi.. mutta tässäpä pari kuukkelikuvaa.

Lumetkin ovat alkaneet tulla rytinän kans alas katolta. Ollaan myös vähän avitettu.. ja sitä lunta onkin nyt riittänyt. Aamupalapöydässä sai kuvitella olevansa jossain vuoristossa alpeilla, sen muotoinen kasa oli tuohon kuvassa olevaan paikkaan mäjähtäny. Tässä sitä ei enää näy, on jo lapioita pois... Meidän terassilla on nyt oma pikku lumisaarreke, -maja.. koiraakin voi pitää irti, yritti se riepu hyppiä , kerran sai jo etutassuilla ittensä lumenreunaan roikkumaan, mutta takajalat eivät saaneet otetta mistä potkaista itsenä ylös lumivallin päälle.

Nyt on kuljettu vain lenkkipoluilla, yritetty kuunnella itseä 

ja hakea sielulle rauhaa, levollista oloa ja tasapainoa.. 

Ja hakea sitä hymyilevää, rakastavaa lasta sisältä, syvältä.

Kauan kesti ymmärtää

kuinka helppoa on maailmaa parantaa:

Että jotakin muistaa ja jotakin unohtaa,

että hymyilee lapsen lailla

eikä pelkää rakastaa.

- Tommy Tabermann

Keväistä maaliskuuta kaikille lukijoille, 
tämän Amsterdamin värikkäältä kadulta olevan haavekuvan myötä,
jonne mieleni alkoi kaipaamaan, kaukaisten ystävien ja kukkamerien luo,
jossa vielä en ole käynyt...

Kuva lainattu iFly Magazinen FB sivulta

Tervetuloa uudetkin lukijat haistelemaan ja makustelemaan,

miltä se elämä täällä Lapissa itärajalla näyttää!

PS: 

Vielä ehtii osallistua arvontaan!

 Katsotaan jaksanko pitää ihan kuun loppuun asti,

 mutta jos vielä pari viikkoa mentäs, fiiliksen mukaan!

Kuulemisiin! : )