Lunta, räntää ja rakeita

Katson jälleen ikkunasta ulos. Näen koivun vihertävän, se on jo hiirenkorvalla. Isolla. Sataa lunta, räntää ja rakeita. Kaikkea tätä on ollu tämä päivä. Hyvä ikkunan pesu päivä.. Ei ole oikein hyvä porkkanan kylvöpäiväkään.
On toki tässä välissä ollut mukavia lämpöisiäkin päiviä. Olen saanut huomata, että aika pessimisti olen. Se on perus luonteenpiirteeni.

Pari päivää takaperin, mullostin kukkapenkkiä ja siivosin takapihaa, haravoin ja laitoin kesää.
Mullostin sen vuorenkilpipenkin ja vein kasvihuoneen ulos. Tosin siitä en halua kuvaa tänne vielä laittaa, laitan sitten kun olen saanut sen hienoksi ja lopullisesti valmiiksi. Vaikka mikäänhän ei ole ikinä valmis ja työ ei tekemällä lopu.

Vuorenkilvet. Hmm, ehkä se siitä vankistuu ja alkaa näyttää paremmalta. Eipäilen vähän että onkohan tämä kukkivaa sorttia olenkaan.

Näille on tainut käydä vain venymisreaktio, ehkä hieman honteloita. Vaikka lannoitetta olen laittanut.

Ei, se ei ole ensi lumi.

Vielä en uskalla viedä miljoonakelloja, päärynämeloneja ulos, on sen verran viileää.
Tänään kateuksissani katsoin naapurin penkkiä.. Ehkä en sittenkään ole peruspuutarhuri. Kateus, suomalaisen perisynti. (pienellä silmäniskulla höystettynä) Joskus olisi itsellekin hyvä muistuttaa, että ei se elämä niin vakavaa tarvitse olla.

Joka päivä mietin, mitä tänään tai huomenna tai sitä seuraavana päivänä blogiini kirjoittaisin. On mukava istahtaa hetkeksi ja ottaa omaa aikaa. Purkaa ajatuksiaan. Jatkan ajattelemista, sitä en taida lopettaa koskaan.

Kevät on päivän lähempänä

On kylmä, jopa melkein talvinen, kevät päivä. Siis keväthän nyt jo on! Lähes kaikki lumet ovat sulanneet. Nurmikko ei viherrä, mutta olemme siis hetken lähempänä.. kesää!

Ohoh, ihmetellä saa. Jotain viikko sitten päivitin kuvan hyvin lumisesta takapihasta. Nyt voisin päivittää uuden kuvan, hyvin sulanneesta takapihasta. Kävin siis viikonloppuna Kostamossa kyläseuran tapahtumassa (Kemijärvellä), ja sielläkin sai kuulla ja hytistä vielä kylmyydestä, että kun kevät tulee meille, se tulee kertarytinällä. No niinhän tuo taitaa olla. Olen nähnyt kuvia tulvista. Täällä ne on nyt tätä hetkeä. Tulvahuippu alkaa olla käsillä. Ei kuitenkaan tässä meidän kunnassa, lähimpään kalaisaan veteenkin on pitkä matka. Eikä taideta rikkoa tulvaennätyksiä, mutta on korkeamalla kuin esimerkiksi vuosi sitten.
Vaikka päivällä on jo melko lämmin, yöpakkasia toki vielä on.

Pohdinkin joskus että, appilassa Posiolla kalaisia vesiä on silmän kantamattomiin ja niitä on joka puolella, käänsit pääsi minne vain siellä on jokia ja järviä. Asuinpaikkakunnallani niitä on melkein yhden käden sormissa.

Jos innostuisin nyt sitä puutarhaa möyrimään jo pikkuhiljaa, laitan kuviakin. Nurmikko ei vielä viherrä, mutta keisarinkruunu näyttää jo nousevan ja lehti on hiirenkorvalla. On kova tuuli ja kylmä, niin mielummin olenkin sitten sisällä ja katson prinsessa Estellen kastejuhlaa. Ja jee, pian saapuvat mesimarjan taimet, pääsen niistäkin sitten nauttimaan.
 
Kevät kyllä kovasti yrittää puskea, mutta vielä on niin kylmää, että kovasti saa yrittääkin.

 
Ja voi huomata myös, että myyriä ei ole! Liekkö turhaan ostin Koivutisleetä..
Vuosi takaperin lumen alta paljastui hiirien ja myyrien onkaloita, koloja, reittejä.. Nyt ei mitään. Tai jonkin verran, mutta nurmikolla on huomattavan paljon vähemmän reittejä kuin viime vuonna.
Mutta metsäkanalintuja on paljon. Luinkin artikkelin, jossa kerrottiin että metsäkanalintu ja petolintujen kanta kasvaa kun on hyvä myyrävuosi. Pöllöjä oli viime vuonna paljon. Tai voiko puhua hyvästä myyrävuodesta, kun myyrät eivät välttämättä ole hyviä. No ainakin on luonnon kiertokulkua.

On kuulunut myös jo joutsenien ja kurkien laulantaa. Vesilinnut ovat tulleet jäänreunaan. Kurkiaurankin olen nähnyt.

Tein ToukoTöminä -tapahtumaan asetelman pioneista, 

koivun oksista ja sammaleesta.

Keisarinkruunu puskee jo tulemaan!

Raparperi alkaa näkyä!

Kyllä täällä jo vihertää.

Rakkaudesta kotikontuun

Myöhäinen kevät
Kävimme viikonloppuna kotipaikassani, siellä pellot alkavat olla jo sulia. Ja metsissä pälviä. Kotipaikkani on tästä n.21 km pohjoiseen. Oli niin kiireinen viikonloppu, etten ehtinyt ottaa kuvia, vaikka aikomuksena oli.
Joten hieman kuva-antia lähempää asuntoamme.

Kenkä odottaa istutuksiaan.

Ajattelin, että kun vuosi vuodelta tämä vuorenkilpipenkki kuihtuu ja kuihtuu, otan vuorenkilvet pois ja laitan uusia juurtumaan. Tänä vuonna suunnittelen siihen jonkin kauniin kesäkukkaistutuksen ja siivoan penkin, näyttää niin roisilta.

Oli mukava jo kävellä pihalla, kun viileä tuuli puhalsi hiuksissa, eikä tarvinut toppatakkia lähteäkseen ulos.

Koiran kanssa aamulenkillä näin jo "naapurin" pihalla, joitain kukan nuppuja pilkottavan.

Kuten kaverini sanoi: "Mikä on tämä vuodenaika, kun eilen tarvitsi talvitakkia aamulla, päivällä satoi vettä ja tänään on lämmin kevät päivä ja ensimmäiset kukkivat kukat ovat löytyneet! Lunta on siis vielä maassa ja pipokin pysyy päässä. Ja meillä on melkein jo yötön yökin!"

Jotain puutarhastakin - Projekti kasvihuone

Jotain puutarhastakin.
Olen suunnitellut tässä takapihalle uutta ilmettä tulevaksi kesäksi ja se sai nyt täydennystä. Kasvihuoneen!!
On kulunut melkein kuukausi kun istutin miljoonakellon ja päärynämelonin taimet. Ja kyllä nyt näyttää että ovat kasvaneet, mutta hitaasti..
Paljoa ei voi vielä puutarhasta päivittää, kun kinoksia on vielä kovasti takapihalla. Onhan se vähän turhauttavaa odottaa, kun suomen kesä on muutenkin niin lyhyt ja nyt se kyllä lyhenee entisestään, kun kesä antaa odottaa. En siis ole päässyt vielä myllämään puutarhaani, takapihalle. Toisaalta tiedän mikä siellä ensimmäisenä odottaa, koiran kakkojen siivous talven jäljiltä.
Etupihaa sen sijaan pääsi jo vähän rapsuttelemaan. Yleensäkin tahtoo olla, että takapihalta sulaa lumet meillä hitaammin ja siellä on yleensä paljonkin sitä lunta.
Toivotaan, että kesä jatkuu sitten toisesta päästä ja saisimme nauttia ihanasta ja lämpimästä kesästä.
Niin ja ensi viikolla, sunnutaina olenkin sitten ToukoTöminöissä Kylä- ja Nuorisoseurantalolla Kostamossa. Tervetuloa!

Miljoonakellot.

Takapiha ja takapihan koira. Kovin on vielä ankeaa.

Kasvihuone. Näyttää kovin rujolta.  Mutta hyvä siitä vielä tulee! :)

Runo puutarha

Ajattelin nyt elvyttää tätä "ikiaikaista" joskus taakse jäänyttä runojen kirjoittelua. Yhdistän siis sopivia kuvia luonnosta ja runoja. Kaikki kuvat ovat omiani sekä runot. Nautinnollista vierailua runo puutarhassa.


Lähteellä

Se soljuu kuin
pieni puro vehreässä metsäässä.
Se antaa voimaa jatkaa matkaa,
jatkaa elämää.
Se antaa elämän.
8.5.2012