pelaguu.blogspot.com

tiistai 22. syyskuuta 2015

Ruskaretki Kullaojanputoukselle

Huomaan nyt kuinka retkeilyn täyteinen kulunut kesä ja syksy ovat olleet. Jatkan siis retkeilypostauksien sumien purkamista ruskaretkipostauksella Sallan Naruskalla sijaitsevalle Kullaojan putoukselle, jossa vierailimme vajaa pari viikkoa sitten, jolloin ruska väritti kauniisti maisemaa ja joka on ollut yksi tämän kesän haaveista, päästä käymään ko. putouksella. Ilma oli aurinkoinen ja kesäisen lämmin. Vaikka kuvia on paljon, suosittelen katsomaan loppuun asti.

Kullaojan pienestä, mutta vaikuttavasta erämaanluonnon keskellä olevasta portaittaisesta putouksesta löytyy esittely myös Suomen vesiputoukset sivustolta, sieltä löytyy myös opasteet ja kartta kohteeseen.

Tämän kevään tulvat ja runsaat vesisademäärät eivät olleet päästäneet putoustakaan kuivumaan. Vesi virtasi putouksessa runsaana, sen sijaan ennen itse putousta Kullaojan pääsi ylittämään vaivatta, paikoin se oli tarpeen jos halusi kuvata pienempiä veden virtauksia eri kulmista. Mutta putoukselle päästäkseen se ei ole tarpeen. Kullaoja virtaa alas kalliojyrkännettä läheiselle järvelle. Könkääseen kuuluu myös kallioseiniä, luolia ja upeita näköaloja.

Kullaojalle ajetaan asfalvattitien päätyttyä soratietä Sallan kirkonkylältä Naruskan suuntaan ja jatketaan kohti Tuntsan erämaata. Matkaa Sallan kirkolta tulee n. 90km. Aivan suora tiematka ei ole, kun saavutaan Naruskalle, Tuntsaan käännytään Värriöpirtintielle, oikealle jää Naruskajärvi ja Kullajärvi, joiden rannalla näyttä olevan mökkejä ja asukkaita. Onhan kiivain metsästyssesonki menossa. Itse putouksella saadaan olla ihan rauhassa. Jatkamme Pimiäselälle asti, josta Värriöpirtintie haarautuu, käännymme vasempaan, jatkamme tarkastellen maastoa, noin karkeasti arvioituna 2km matkan, missä voisi olla hyvä levikepaikka autolle. Hyvin sellainen löytyykin, tästä on kuljettu ennenkin.

Karttaa apuna käyttäen, siitä ja Suomen vesiputoukset sivuston vinkeillä tutkimme maastoa ja lyhintä reittiä Kullaojalle. Köngästä ympäröivä maasto on paikoin kauniiksi sammaloitunutta kivikkorakkaa. Mutta sitä pitkin on käveltävä tarkkaan. Valitsemallamme reitillä sammaloitunutta kivikkorakkaa on vain ihan vähän lopussa, lähellä putousta.  Kävelyä itse putoukselle tulee n. 500 m, alussa paikalle menee polku, mutta loppumatka, vanhan raihnaisen metsästysmajan jälkeen, muutuu poluttomaksi.




" Persoonalliset huussit " -kilpailuun.. 



Kulje suoraan eteenpäin ja käytä suunnistusvaistoja! Täältä on turhaa etsiä sinisiä tai muunkaan värisiä reittimerkkejä. Ja tuskin se onkaan tarpeen. Veden virtaus ja solina kuluu lähes kokoajan oikealla. Kierrettiin käytännössä koko putous. Saavuimme putoukselle oikealta ja pienen evästelyn jälkeen, hyppäsimme pienen virtauksen yli tutkimaan kallioita ja upeita maisemia, jotka päältä avautuivat. Jolloin olimme putouksen vasemmalla puolen, ja tästä jatkoimme takaisin autolle, hypäten jälleen yli Kullaojan pienen virtauksen.

Mietin, mitä muuta ylistävää ja tärkeää tietoa voisin kohteesta kertoa.. Ehkä sen omanlainen kauneus pitää itse kokea ja käyttää vähän vaivaakin, että paikalle pääsee. Mutta kyllä näkymät palkitsee ja on sen vaivan väärti!


Sammaloitunutta kivikkorakkaa






Kullaojaa ylävirasta ennen putousta






Yläpuolelta putous ei näytä vielä juuri miltään. 
Tästä alas pääsy vaatii vähän kiipeily taitoja, mutta ei ole kuitenkaan mitenkään vaativa.



Kullaojan putous





Kallioseinämää



Tänne päälle kiikumme  myöhemmin, Kullaoja laskee tähän lampareeseen



Putoukselta laskevan veden pärskeitä.






Neljään suuntaan pärskeitä pienellä alalla.
Näetkö kuvassa "Kruunun" tai pyörtiäisen?





Kullaojan putousta eri vinkkelistä





Pieniä "luolia".



Jotta putouksen pärskeitä pääsee kuvaamaan lähempää, on mentävä kivien välistä.
 Ja vaatii myös hieman kiipeilytaitoja.



Putouksen pärskeitä






Tänne päälle pääsy vaatii myös hieman kiipeilytaitoja.



Tähän putous laskee




Retkikunnan rohkein.



Upeat maisemat avautuvat kallion päältä



Sitä uskomatonta kivikkorakkaa, joka aluetta ympäröi putouksen vasemmalla, 
on vaikea saada yhteen kuvaan.



Paluumatka taittuu Kullaojaa ylävirrasta ylittäen



Sammaloitunut "silta"




Tämäkin jää yhtenä unehtumattomana retkenä muistoihin..

27 kommenttia:

  1. Aivan ihana sammaleinen satumetsä. Ja kaikki maisemat todella henkeä salpaavat. Kuuntelin sunnuntaina radiota ja eräs rouva soitti pohjoisesta kertoen siellä parhaillaan hehkuvasta ruskasta. Sitä en ole koskaan nähnyt, mutta ehkä vielä joskus...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pohjoisen ruskaa et ehkä, mutta eikö etelässä ole ruskaa? En osaa sanoa voiko niitä vetrata keskenään. Mutta vaahteraa täällä ei esimerkiksi ole ja siitä olen nähnyt kuvia kuinka se hehkuu kauniin punaisen sävyissä. Täällä on ollut tänä vuonna hieman laimea ruska, johtuen suopursuruosteesta. Maaruskaakaan ei ole ollut voimakas. Ylä-lapin ruska näyttää olleen aivan omaa luokkaansa.

      Poista
  2. Kauniita maisemia. :) Mieli lepää tuollaisessa paikassa retkeillessä. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Maisemat ja putous olivat kauniita. Retki oli kyllä mukava.

      Poista
  3. Aivan huikean kauniit maisemat. Varmasti jää unohtumattomiin elämyksiin.

    VastaaPoista
  4. Todella, upea retkeilyretki, unohtumattomat ovat kuvasikin, aivan ihanat maisemat, kosket ja polut, pärskeet ja putoukset.
    Laitoit siis hauvelin ensin rotkon pohjalle, ennenkuin itse laskeuduit pärskeitä kuvaamaan. Se on muuten huima kuva koirasta kallioiden välissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm.. en oikeastaan. Koira olisi halunnut mennä, jälleen, ensmäisenä. Totta se ois halunu varmistaa että mamin on turvallista mennä. :) Tuo kalliokivien väli ei ollut edes pitkä ja siitä jatkettiin sitten ylös kalliolle. Ja helppo pääsy myös putouksen pärskeisiin. Itse menin ensin, ja minun jalat näkyykin kuvassa ensin. Kiitos Orvokki!

      Poista
  5. Kyllä oli komeat maisemat! Luontoretket ovat parasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ovat, sielu ja mieli lepää! Eikä koskaan haluaisi lähteä pois.

      Poista
  6. Wow miten ihana postaus. Tuollaiset ihanat maisemat, kyllä niissä mieli lepää ja niistä saa voimaa tulevaan syksyyn ja talveen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli. Niin toivotaan, retki oli ainakin mukava.

      Poista
  7. Ompa hieno paikka,ihanaa että näin voin käydä tuollakin ilman sinua en olisi nähnyt "kruunua" ja putousta.Kaunis ruska sielläkin päin on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos eräskaksikko. Siinä kuvassa voi nähdä itse kukin mitä näkee, minulle niistä pärskeistä tuli mieleen kruunu, tai juurikin jokin pyörteinen, kuvan räpsäys sattui sopivasti. Siellä ei siis ollut oikeaa pyörtiäistä, siis sitä delfiiniä. ;) Tämä kuva postaus on vain niin pieni pala tuota upeaa paikkaa, että se kannattaa kokea itsekin, jos se vain on mahdollista

      Poista
    2. Korjaan, että se delfiinilaji on pyöriäinen ei pyörtiäinen, kuten tuossa tekstissäkin viittaan pyörtiäiseen.

      Poista
  8. Olipa mukavat ja sopivasti tunnelmaan virittävät kuvat. Olemme huomenna lähdössä minilomalle pohjoiseen. Vieläköhän sieltä jonkinlaista tuskaa löytyisi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla Tuulevi. Kyllä se ruska ainakin meillä täällä itä-lapissa alkaa jo vedellä viimeisiään, riippu vähän minne menee, mutta meillä ei tosiaan täällä ole juuri kuin vähän keltaista.. Ylä-lapista en tosiaan tiedä.

      Poista
  9. Kuin satumetsä! Sammal korostaa upeasti paikan kauneutta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, varsinkin juuri tuossa alussa kun sammal on verhonnut kivirakkaa.

      Poista
  10. Hieno retki sinulla on ollut. Joskus täälläkin on komeaa ruskaa, mutta tänä vuonna ei taida tulla minkäänlaista. Juuri tänään katsoimme, että puut ovat vielä pääosin vihreitä, osa lehdistä vain käpristyy ruskeaksi ja putoaa pois. Ruskaa ei tule, jos ei ole välillä kylmiä pakkasöitä. Lämmintä on ollut koko ajan.
    Puhut tuossa kommentissa suopursuruosteesta. mitä sillä tarkoitetaan ja miten se vaikuttaa ruskaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suopursuruoste on kuusessa, helmi-itiöiden aiheuttama sienitauti. Se kellastuttaa kuusen vuosikasvaimet ja siirtyy siitä suopursuun ja veden pinnalla on nähty tätä myös tänä kesänä. Tauti ei ole vaarallinen kasveille. Kostean ja viileän kesän vitsaus. En tiedä miten se sitten esim. koivuunkin vaikuttaa, mutta viisaammilta olen kuullut suopursuruosteen selityksenä heikolle ruskalle. Täälläkin on nyt ollut lämmintä, alkusyksystä oli kylmiäkin öitä niin saatiin jonkinlainen ruska.

      Poista
  11. Kaunis pieni putous ihanassa satumetsässä. Kullaoja ei ole ihan helposti saavutettavissa, sen verran on muistikuvia Sallan kairoilta. Mutta noin kauniiden maisemien vuoksi kannattaa nähdä vaivaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielestäni ei kuitenkaan kovin vaikeakaan. Ajomatka soratietä on tietysti ainoa, mutta lapin asukkaana, huonoihin teihin tottuneena, ei sekään tuntunut juuri miltään ja lopun kävelymatkakaan ei ole kovin pitkä.

      Poista
  12. Oooh...! Mitkä maisemat ja kuvat! Siellä on sielu saanut esteettistä ravintoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mäntylän Mummi. Kyllä siellä sai nauttia pienen putouksen kauneudesta.

      Poista

Kommenttisi on minulle tärkeä! Kiitän sydämestäni, että kommentoit! ♥ ♥ ♥