Ruuhijoen luontopolku, osa 2

Ruuhijoen luontopolun toisen ja loppupätkän kuljin koiran kanssa kaksi viikkoa sitten syksyisenä aamuna, kun ruska vielä vienosti aloitteli. Syysaamut ovat nyt monesti olleet pilvisiä, mutta iltapäiväksi on kirkastunut, niin nytkin. Ilma on lämmin, mutta pilvinen.

Jatkoimme matkaa koivukujalta, mihin viimeksi päätimme matkan ja jatkoimme kohti Sallan kirkonkylää. Sama helppokulkuinen soratie jatkui, joka on siis talvella moottorikelkkaurana.

Matkan varrella saa ihastella vanhaa ikimetsää.
No, tässä kuvassa lähinnä känkkyräkoivuja, mutta ikimetsääkin löytyy.

Tässä vielä yksi kuva tuolta ekalta pätkältä,

ja elokuun kesäillasta.. Ikimetsää, olettaisin tai ehkä

lehtometsää.

Loppumatkalle on tehty useaan kohtaan levähdyspenkkejä.

Vanhainkodin kohdalla on tehty riukuaitaa.

Taustalla, puiden katveessa, näkyy Sallan vanhainkodin rakennuksia.

Vanhainkodin kohdalla Ruuhijoki varteen oli tehty aita, jossa on portti.

Luonto on tehnyt tehtävänsä.

Loppumatkasta bongattiin kuutamokin taivaalta.

Matkan voi jättää joko tähän Urheilukentän kohdalle tai jatkaa polkua pitkin aina Sallan sota- ja jälleenrakennusajan museolle asti. Mutta me ainakin nyt törmättiin kuljettuamme jonkin matkaa rakennustyömaahan, joka oli täysin ylitse pääsemätön este. Sitä ei voinut mitenkään kiertää, eikä sen läpikään oikein kannattanut kävellä. Maasto on polulla paikoin hyvin märkä ja lopulta sain kasteltua lenkkarit ja sukat, joten palasimme takaisin soratien päätöspisteeseen. Ehkäpä täytyy yrittää joku päivä kulkea loppupolku museolta päin kirkolle, aika näyttää, joka sekin kartan mukaan näyttää kulkevan aivan Ruuhijoki vartta.

Polulta saa ihailla peltomaisemaa.

Citynomadi sivustolta näet reitin ja karttakuvan Ruuhijoen luontopolusta. Virallisempi nimi Ruuhijoen luontopolulle taitaa olla Ruuhijoen ulkoilureitti.

                                              *     *      *     *     *     *    *    *    *    *    *  

Ilma näyttää nyt niin syksyisen ankealtakin ulkona ja se vesisateen tuoma pimeys on hiippinyt sisällekin. Tuntuu, että pitäisi laittaa kynttilöitä palamaan. Taitaa yltää meillekin ne viikonlopuksi, tai nyt perjantaiksi luvatut rankkasateet, ainakin ilma on niin pimeä, että hieman se mieltäkin laittaa apeaksi. Toivoin pääseväni viikonloppuna pienelle retkelle tai puutarhaan möyrimään, mutta säiden puolesta näyttää heikolta. Mutta kun säille emme voi juuri mitään, niin täytyy nauttia nyt vaikka sitten siitä, että saa hyvällä omalla tunnolla olla sisällä ja vaikka värittää aikuisten värityskirjaa, jonka minäkin ostin, mutta juuri yhtään en ole vielä ennättänyt värittää!  Hyvää viikonloppua kaikille!

Ruuhijoen luontopolku, osa1

Palataan reilun kolmen viikon takaisin tunnelmiin elokuiseen iltaan, kun ruskasta ei ollut vielä tietoa ja kesäkin yritteli vielä kolkutella nurkissa. Tämän kesän aikana oli ollut aikomuksena kulkea Sallan kirkonkylälle avattu uusi Ruuhijoen luontopolku. Helppokulkuinen soratie kulkee koko matkan Ruuhijoen kyljessä.. Talvisin luontopolku on moottorikelkkareittinä. Kuljimme elokuisena iltana iltakävelyllä ensimmäisen pätkän polkua ja toisen osan jätin sitten myöhemmäksi, jonka kuljin koiran kanssa viime viikolla syksyinenäpäivänä aamulenkillä. Polkua pitkin pääsee aina Sallan hautuumaan kohdalta, josta reitti alkaa/päättyy, kuinkapäin sen vain haluaa kulkea, Sallan kirkonkylälle asti, tai sitten tosiaan toisin päin. Me kuljimme juurikin hautuumaalta kirkonkylälle päin tämän yllättävän kauniinkin reitin. Yllätyimme siis tosiaan kuinka kaunis jokimaisemapolku on ja kuinka lähellä se loppujen lopuksi meitä olikaan.

Alkumatkan puoliväliin on rakennettu kota tulistelupaikkoineen ja ulkohuussit.

Kodan jälkeen voi ylittää Ruuhijoen ja jatkaa aina Sallatunturiin asti.

Ei näy kaloja..

Aivan kielenpäässä on tämän vaaleanpunaiseenkin vivahtavan kukan nimi, mutta ei juolahda mieleen.. Tiedätkö sinä?

Tässä meidän reitin puoliväli ja tästä jatkoimme kaunista koivukujaa pitkin kohti asfvalttikatuja ja kotiin.. 

Jokin vanha vesipumppu tai vastaava.

Tässä kuvassa ei aivan näy koivukujan kauneus, muuta kuvaa ei näköjään tuolta tullut otettua.

Ruuhijoen luontopolusta karttakuva löytyy Citynomadi -sivustolta. Luontopolun toiseen ja jälkimmäisen osaan palaan myöhemmin. Nyt hyvää alkanutta syksyyn puoliväliä kaikille! :)

Ruskan sylissä..

Kuulen kurjen laulavan.

Tunne tuulen puhalluksen hiuksissani.

Auringon lämmön sydämessäni.

Istun hiljaa kivellä ja ihmettelen..

Kaikki kaunis on tässä.

Kaikki kauniit värit, valot, varjot..

Valot, varjot, ruskan värit, taivaankannen sinistä peiliä vasten.

Sydämessäni liikahtaa. Ihminen on niin kovin pieni tässä katoavassa maailmassa.

Taivas on avara, ihminen vain yksi pieni olento. Joka haihtuu pois,

aivan kuin kurki muuttaessaan syksyllä kauas lämpimään.

Minun on kuitenkin hyvä olla. Minulle riittää tämä pieni mäen nyppyllä tässä aivan lähellä.

Tässä voin hengähtää, nähdä kauemmas, yrittämättä mitään suurempaa.

Tänne palaan vielä uudelleen.

Pistin paperille ajatuksiani tänään aamukävelyllä Lemminginkorvessa. Kun aurinko porotti jo heti aamusta pilvettömältä taivaalta kovin kesäisesti ja tuuli vain suihki hiuksissani. Hiljennyin ja hengähdin.. Ajattelen, että syksyyn kuuluu kirpeys, pakkasaamut, sumuja.. niiden aika ei vain taida olla ihan vielä. Nyt on vuoro kesän, se onkin kuin kesän toinen tuleminen ja toinen kuiskaus menneestä kesästä.

Ja tänäviikonloppuna minulla olikin aikaa istahtaa koneelle jälleen kaikessa rauhassa, kun mies on viikonlopun töissä, niin oli oiva hetki päivittää blogia siitä mitä juuri nyt on meneillään. Ruskaa ja syksyä, vaikkakin vähän vaatimattomampi on ruska tänä vuonna, ei ihan joka paikassa mustikanvarpukaan punerra voimakkaasti.

Retkilläkin olen toki ehtinyt käydä, mutta tähän menneeseen kesään on kuitenkin mahtunut niin paljon menoa, että päivitän sitä mukaan kun kerkiän, olkoonkin sitten niin, että tulee vähän jälkijunassa. Mutta aivan pian saamme postauksissakin ruskan ja syksyn kiinni!

Poikkesin myös Junginlammella.

Niin moni aamulenkki on minut tänne viennyt, 

toivon, että saan poiketa täällä jatkossakin.

Ja miksipä en saisi. :)

Tapasin siellä myös sudenkorennon, joka lehahti paikalle kuin tyhjästä ja jatkoi taas matkaa niin,

 että sain napattua kuitenkin kuvan.

Kotipolkuja ruskalehtien peitossa..

Nyt toivottelen,

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Puutarhassa..

Pitkästä aikaa eilen tongin puutarhassa sitten alkukesän.. ja lukuunottamatta sitten sitä kukkapenkinreunuksen siistimistä. Nyt tein kerralla pikkusen enempi, mutta vielä jäi jotaki, ainahan sitä jää.. Koska hankinnassa on vielä kukkasipuleita ja keisarinkruunupenkin mullostuksen alotin.. siltä osin, että kaivan ne sipulit pois ja istutan uudestaan. Muuta en siihen todennäköisesti nyt teekään. Tosin tais olla väärä ajankohta.. :( tai sitä tässä nyt selvittelen. Semmosta se mulla vähän on tämä puutarhastelu välissä, takapuoli edellä puuhun ja aika äkkiä sieltä saatetaan joskus tipahtaa todellisuuteen.. :)

Alkuviikosta kävin taimistokierroksella Pudasjärvellä ja Taivalkoskella. Onneksi mukaani tarttui vain kahta kukkalajiketta, tähän aikaan taimistoilla kai on jo alennusmyynnit, niin sekin oli mukavaa, tai ainakin näillä taimistoilla. Etupihalle ostin Pudasjärven kukkahuoneelta Sammalleimua, ne istutin nytten ja siirsin, kappas vain, keväällä istuttamani rentukan pois.. Saa nähä mitä sitä ens kesänä hyyryä, että siihen pitää saaha jotaki ja sitten sen kuitenkin loppukesällä nykkäsee pois. No näillä muilla perennoilla oli niin ahtaan näköstä tuossa penkissä, että tein vähän tilaa ja en nyt kuitenkaan ole varma tykkäänkö rentukasta siinä kohin, kulleroako sais jostaki joen penkereeltä, niin se olisi kauniimpi, ehkä.. Rentukan tilalle siirsin penkistä tulikellukan.

Roosa-koira näyttää paikan mihin EI kannata istuttaa yhtään mitään, koska se on koirun toinen

tonkimispaikka! Tai lähinnä sillä pitäs päässä aijan ali naapurin puolelle, ennen joskus siitä on päässy ja nyt kun se on tillkitty verkolla niin jokainen mahollinen rako naapuriin pitää ettiä. 

Koska tämä koira on niin ihmisrakas, että lähtis vaikka kenen matkaan!

Mutta enhän minä sitä kellekään anna, vaikka se välissä seisooki keskellä

kulkuväylää poikittain eikä väistä emäntäänsä tai saatika isäntäänsä.

♥

Takapihanpenkissä kukkii yksi punatähkä. Pidin tätä kamalan vaatimattomana kukkijana/kasvina, mutta ihan kiva tuo ehkä on.. Ei ehkä pääse nyt oikeuksiinsa siinä missä kasvaa. Isommassa ryhmässä ehkä paremminkin, missä on muita pitkiä kaverina. Tämän kevään kokeiluja..

Yksi mysteerikasvikin penkissä on. Olen vähän ootellu, että mitä tuosta tulee, mutta ei siitä näytä tulevan mitään. Nykkäsenkö pois?

Samaiselta taimistolta löysin myös sen mitä lähin hakemaan eli sinistä tarhakylmänkukkaa. :) Nekin istutin nyt. Nyt kaikki sormet ja varpaat ristiin, että se säilyy etupihanpenkissä.. Mikä tahtoo olla koiran peserryspaikka ja myyrätkin siitä vilistää.. Muistetaan tämä kohta alkukesästä, kun sinne istuttamani kukkasipulit eivät juurikaan päässeet kunnolla kasvuun kun aina oli varret nakerrettu. Toivotaan, että myyrät ei tykkää kylmänkukan varsista.. Ei ainakaan viime yönä ollu, vielä.. Myyränlisku on pyytämässä talonnurkalla ja joka yö ja kerran päivässäkin siihen aina myyränpoikanen on napsahtanut, muutaman kerran myös päästäinen ja pari kertaa isompi.

Pudasjärven kukkahuoneelle, toiseksi lähin.. no jos ei lasketa Rovaniemen taimistoja, mutta liikkessä oltiin siellä suunnilla niin.., jäi vielä pari ihanaa juttua mieleen pyörimään, kuvat niistä jäi nyt ottamatta, mutta, sain nenääni kokopäiväksi leijailemaan huumaavan liljojen tuoksun. Muistaakseni kukassa oli valkoista ja ihanaa pinkin/punaisen sävyistä liljaa, tätä punaista jäin vielä haaveilemaan. Koska olin kai järkevä tässä kohin ja ostin vain kuitenkin niitä mitä olin ajatellu, kun näille kahelle ei ois ollu kukkapenkkiä, vielä ainakaan. Ja tosiaan toiseksi siellä oli kaikenvärisiä ihania syysleimuja kukassa, nekin oli niin vaikea jättää sinne, mutta ehkäpä mietin ensin niille paikan ja ostan sitten. :) Järkevää, eikö totta? ;)

Samalla pyörittelin kolmen koivuangervon ympäriltä kivet pois, huh, olipas niissä painoa, tai mulla huono kunto.. ;), sillä ajatuksella, että siitä ehkä joskus vois leikata nurmikkoa ja kivet pensaiden ympärille ei tuntunu enää hyvältä ajatukselta. Tässä pari postausta tuosta kulma- tai nurkkapenkiksi kutsumastani koivuangervopenkistä vuodelta 2014  ja alempana toinen linkki.., joka koki nyt muutoksen. Samalla pelastin sieltä kangasajuruohon ja siirsin samanpenkiin keltapäivänliljan ja korallikeijunkukan kanssa. Kattelin samalla postauksia taaksepäin, kuinka onkaan minun kukkapenkit muuttuneet vuosien varrella ja mielestäni vain kokoajan parempaan suuntaan. Tosin lukuunottamatta sitä, että melkein hukkasin kaksi kasviani, no toinen noista on vielä hukassa, keltamaksaruoho, eikä ole enää näyttänyt elonmerkkejä.

Koivuangervoissa on kauniit ruskanvärit

 Nämä pisarat ovat kastelukannusta.

Nyt Suomessa liikkuva korkeapaine on yltänyt meillekin,

nytkin ulkona on kaunis syksyinen auringonpaiste.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Räisälän lossi

Meijän kesään kuulu myös tutustuminen Finnferriesen lipun alla seilaavaan Lapin ainoaaseen lossiin ja Käsmänjoen ylitys Räisälän lossilla. Tämä vaijerikiskoilla kulkeva lossi on Räisäläläisille sekä matkailijoille oiva kulkupeli, se lyhentää heijän matkaan Kemijärven kaupungille n. seittemisen kilometriä. Ja matkatessaan lossiin, tai lossilta pois kuljetaan Suomun laskettelukeskuksen ohitse, joka muuten on nyt taas tarkoitus avata turisteille. Kesällä lossi on ahkerassa käytössä, noin 100-150 autoa kulkee tämän lossin kautta päivässä. Tämä harvinaisuushan on jo siis nähtävyys itsessään!
Talvisin tämän jokipätkän voi ylittää jäätietä pitkin.

Vastavaloon pika-pikaa kuvatus lähtevästä lossista.. eihän se meiltä karannu, ei... ;)

Lossin rantaa

Sillä välin kun ooteltiin lossia takasin, vaikka sen matka ei kyllä muutamaa minuuttia pitempään kestä, pyörähettiin Räisälän kylässä kuvaamassa Räisälän kappelia 

Sitten päästiinki lossin kyytiin.. 

Tämä oli minun ensmäinen kerta lossin kyytissä, kyllä,

 ensmäinen kerta. ;) 

Lossi kulkee väliä Räisälä-Haaparanta

Vastarannalla siis Haaparannan kylää

Nyt olemme jo kuitenkin aivan ruskan sylissä - koivun lehdet kellertää, haapa ja mustikan varvut helottaa punaisenaan.. on ihana ruskan aika, johon palaan kuvienkin kanssa tulevissa postauksissa.

Hyvää syyskuun toista viikkoa kaikille! :)