Petservaaran näköalatornilla

Loppiaisviikonlopun mentyä, suuntasimme kelkkailemaan Sallan Aatsingin kylän Petservaaraan. Kohtuu hyviä ilmoja on meillä nyt riittänyt ja kaamoksen mentyä nyt on saatu jo aurigon paistettakin, kovin korkealta se ei vielä paista, mutta vähän ja matalalta, silloin valo on kyllä kauneimmillaan. Tuona talvisena maanantaipäivänä aurinkokin hieman pilkisti, mutta kaamos taisi olla vielä päällä ja pilviverhokin edessä, tuuli oli kova, mutta ilma muuten hyvä pikku kelkkailuretkeen. Tässä kuvia sieltä.

Petservaaraan menee talvisin virallinen kelkkaura, kesällä sinne ei mene polkua, mutta metsän läpi kelkkauran pohjaa pitkin sinne pääsee. Lähdimme matkaan Aatsingin vanhainkodin kulmilta, ja siitä matkaa Petservaaran päälle oli n.5km, karkeasti arvioituna. Kelkkauran tunnistaa punaisista, puisista, lumen kuorruttamista reittimerkeistä.

Ajeltuamme hyvän tovin, vastassamme oli mukava, kesy poro.

Auringon värjäämää kaamostaivasta.

Hei, hei poro!

Petservaaran päällä on puuvaja, tulistelupaikka ja näköalatorni.

Näköalatornista avautuvat maisemat Aatsingin kylän yli.

Sieltä näkyvät Venäjän puolen Sallatunturit kuin myös uudet Sallatunturit.

Lähettiin laskeumaan alaspäin, niin huomattiin mitkä maisemat

 olivat menomatkalla jääneet selän taakse.

Aatsingin kylä avautui eteemme.

Tässä linkki Retkipaikan kirjoittamaan juttuun heidän käynnistään Petservaarassa kesällä.

Hyvää, talvista uutta viikkoa kaikille!