On toki tässä välissä ollut mukavia lämpöisiäkin päiviä. Olen saanut huomata, että aika pessimisti olen. Se on perus luonteenpiirteeni.
Pari päivää takaperin, mullostin kukkapenkkiä ja siivosin takapihaa, haravoin ja laitoin kesää.
Mullostin sen vuorenkilpipenkin ja vein kasvihuoneen ulos. Tosin siitä en halua kuvaa tänne vielä laittaa, laitan sitten kun olen saanut sen hienoksi ja lopullisesti valmiiksi. Vaikka mikäänhän ei ole ikinä valmis ja työ ei tekemällä lopu.
 |
| Vuorenkilvet. Hmm, ehkä se siitä vankistuu ja alkaa näyttää paremmalta. Eipäilen vähän että onkohan tämä kukkivaa sorttia olenkaan. |
 |
| Näille on tainut käydä vain venymisreaktio, ehkä hieman honteloita. Vaikka lannoitetta olen laittanut. |
 |
| Ei, se ei ole ensi lumi. |
Vielä en uskalla viedä miljoonakelloja, päärynämeloneja ulos, on sen verran viileää.
Tänään kateuksissani katsoin naapurin penkkiä.. Ehkä en sittenkään ole peruspuutarhuri. Kateus, suomalaisen perisynti. (pienellä silmäniskulla höystettynä) Joskus olisi itsellekin hyvä muistuttaa, että ei se elämä niin vakavaa tarvitse olla.
Joka päivä mietin, mitä tänään tai huomenna tai sitä seuraavana päivänä blogiini kirjoittaisin. On mukava istahtaa hetkeksi ja ottaa omaa aikaa. Purkaa ajatuksiaan. Jatkan ajattelemista, sitä en taida lopettaa koskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi on minulle tärkeä! Kiitän sydämestäni, että kommentoit! ♥ ♥ ♥