Suomen Rotkot -kirjassa esitelty, Sallan kyläreitti vihkosen ja Info-taulussa oleva kohde numero 39., aivan Sallan ja Kemijärven kunnan rajan tuntumassa oleva Portinjoen jokikanjoni, Kallioportti oli toissalauantaisen retkeilypäivämme seuraava kohde. Kuten taisin jo edellisessäkin postauksessa mainita niin kuljemme aivan Kemijärven kunnan rajan tuntumassa ja tässä kohtaa jo vähän hypäämmekin toiselle puolelle, kuntarajaa. Vaikkakaan siis ihan vielä ei Räisälän kylään mennä, joka jää vielä 5-tien toisella puolella.. Räisälästä juttua myöhemmin.
Pitkin matkaa olemme nyt tutustuneet Portinjokeen, josta kerroin edellisessä postauksessa tarkemmin. Niin nyt tutustumme Portinjoen sata metriä pitkään jokikanjoniin, Kallioporttiin. Seinämien korkeus on noin 4-5 metriä. Vaikka tämä on aika vaatimatonkin ja pieni, niin kyllä se minuun teki vaikutuksen. Ei kaiken tarvitse olla aina niin suurta ja hienoa, pienikin voi joskus olla oikein kaunista. Toivon, että sinäkin pidät tästä kuvaretkestä, vaikkakin nyt harmillisesti sattui sadesää ja kaikki kuvissa näyttää niin märältä ja harmaalta..
Kulkiessani pitkin Portinjoki vartta, en huomaa jälkeäkään Suomen Rotkot -kirjassa mainitusta metsäkoneen ruhjomasta hakkuuaukeasta. Koko matkan, eikä matka autolta ole kuin reilu pari sataa metriä, saan kulkea kauniin metsän läpi, punaisin reittimerkein merkittyä metsäpolkua pitkin. Matkan alussa huomaamme vanhan ladon jäänteet. Arviomme tälle ikää.. Ehkei se ihan meille selvinnyt, mutta ei se ihan lähiaikoina ole tässä pystyssä ollut, mutta ei myöskään ihan hirveän vanha.
Yksi ainoa pikainen tilannekuva polun varrelta..
Portinjoki vartta, yläjuoksulta.
Tunnistatteko tämän?
Muistuttaa koivua, mutta en kuitenkaan
meinaa uskoa, että tämä ihan tavallinen haapa olisi..
Ensimmäinen rohkea, eikä ollenkaan näissä tilanteissa arkajalka,
kallionkielekkeellä kosken pauhua katsomassa.
Ylävirtaan..
Mustanpuhuvien kivien välistä virtaavan Portinjoen
pauhun saattaa kuulla matalan basson lailla kumisevana äänenä,
jossakin kauempana..
Niin monenlaista ääntä tämäkin pieni koski päästää liukuessaan pitkin kivien pintaa,
läpi parin metrisen rotkomaisen kanjonin.
Kallioseinämän kivien välistä kasvaa, niin koivua kuin
kuustakin..
Ja saniaistakin..
Ylävirtaan..
Kosken kuohut laantuvat pikkuhiljaa..
Ehkä tukinuittoon liittyviä tukkeja..
Ylävirtaan..
Seuraavaksi sitten vihkosen kohteeseen numero 33. Se onkin tämän, Aitaselän retkeilyreitin viimeinen kohde. Plus sitten vielä bonuskohde, josta kuulette myöhemmin.
Lisäsin eilen blogini sivupalkkiin suosituimmat tekstit gadgetin.
Hyvää uutta viikkoa kaikille!
Kiva reitti. Sinulla on selvästi ollut tarpeeksi aikaa tutustua maastoon. Mun "eräkaverilla" on tapana aina lähes juosta maastossa, että siinä saa olla nopea, jos meinaa kuvia ottaa. Kunnon koski, pitänyt varmaan mukavasti ääntä.
VastaaPoistaKiitos Tillariina. Meijän "eräkaverilla" on tapana alkumatkasta mennä naru tiukalla, suuna päänä joka paikkaan ja kyllä siellä etunenässä narun päästä saattaa joku soraääni (haukkumistakin..) kuulua jos liian pitkäksi aikaa pysähtyy.. Mutta onneksi meitä on kaksi lenkittäjää, toinen kuvaa ja toiset menee jo etunenässä. Eli minä yleensä jään jälkeen kuvaamisieni kanssa. ;) Kyllä se koskiki pauhasi!
PoistaKomea paikka!
VastaaPoistaMinusta tuo puu muistuttaa tervaleppää, mutta se on harvinainen pohjoisessa, joten onkohan?
Jaa'a.. Mulla tuli mieleen poppeli.. :D Mutta kun selvitin asiaa niin se on sama kuin haapa! Kiitos Sussi!
PoistaTuo Suomen rotkot-kirja kiinnostaisi minuakin. Kerrotaanko siinä rotkojen historiasta mitään, vai onko näkökulma enemmänkin luonnontieteellinen ja retkeilijän? Kaunis kuitenkin tuo koski, johtuukohan tuo tumma vesi turvepitoisuudesta...
VastaaPoistaAi jaa, enpäs ole kuullutkaan vesien turvepitoisuuksista. Minusta siinä on retkeilijän näkökulmasta esitelty paikkoja koko Suomesta. En muista että olisiko siinä kuitenkaan historiasta ollut mitään. Minä lainasin kirjan kirjastosta, kirja on hintava. :)
PoistaVeden tumma väri johtuu todennäköisesti korkeasta humuspitoisuudesta joka puolestaan voi olla seurausta yläjuoksulla sijaitsevista suoalueista ja mahdollisista soiden ojituksista.
PoistaKiitos paljon tästäkin tarkkenuksesta ja tietämyksestä! :)
PoistaIhania luontokuvia! Minä nautin, kun ehdin taas käydä marjasatoa keräämässä. Mustikkametsän hiljaisuudessa rauhottuu. Eikä ole hyttysiäkään kiusana.
VastaaPoistaKiitos eeviregina! Kyllä minäki olen käynyt mustikassa, mutta joskus on mukavaa vähän nähdä muitakin maisemia kuin kotinurkkia ja tutustua maailman vähän laajemmin. Sääskiä ei ole täälläkään enää kovin paljoa, mutta illalla on polttiaisia, niitten kanssa ei taho pärjätä mustikkamettässä.
PoistaAivan upeita maisemia ja kuvia. Minusta on jännittävää kanssa katsella, mitä ihmeellisimmissä paikoissa voi kasvit kasvaa. Pienistä kallion koloista ne vai kurkistavat aurinkoon. Metsässä on kyllä aina aivan ihanaa käyskennellä.
VastaaPoistaKiitos Katinka! Niin luonto on ihmeellistä ja sitä on mukavaa tarkkailla.
PoistaNäissä kuvissa silmä lepää.
VastaaPoistaKiitos Kruunu vuokko. Kallioportti yllätti upeudellaan.
PoistaKomea paikka. Reilusti näyttää olevan vettä vielä loppukesästäkin.
VastaaPoistaOn joo. Suomun kupeessa 5-tien ali virtaavassa Käsmänjoessa on koko kesän ollu vesi korkealla.
PoistaKiitos intianminttu! Koski oli komea, myös äänellisesti.
VastaaPoistaHienot maisemat! Kosket, pienimmätkin, ovat niin ihanaa katsottavaa ja kuultavaa. Kanjonit ja rotkot kiinnostaisi myös, mutta ei ole vielä tullut niitä oikein harrastettua. :) Pitäisikin varmaan alkaa aktiivisesti etsiä tietoa niiden sijainneista, niin toivottavasti voisi käydäkin joskus...
VastaaPoistaNiin, uskon että siellä teidänkin lähellä on upeita jokikanjoneita tai ainakin pieniä koskia.
Poista