Talvipäivä joella

Joulunpyhät oli ja meni. Pakkaset pitivät meidät mukavasti sisällä. Lähellä -30 paukutellut pakkanen ei houkutellut ulkoilemaan. Oli vain parasta yrittää pysytellä lämpimänä kodin lämmössä. Lopulta kun sunnuntaiksi hieman lauhtui oli jo minunkin päästävä ulos tiirailemaan kaunista pakkasen ja lumen kuurruttamaa luontoa. Kävimme päivä-ajelulla mökkikylämme joella ja lähimaastoissa. Näin vilauksen aurinkoakin. Sunnuntaipäivän aamu oli vielä mukavan kirkas ilmaltaan ja taivas oli selkeä, oli hyvä ilma lähteä kuvaamaan jokea ja lumista luontoa. Juuri kun lähdimme ajelemaan takaisin kotia päin, alkoi taivaalle kertyä pilviä. Ja lopulta taivas oli kokonaan pilvessä, olimme siis aurinkokuvienkin puolesta kreivinaikaan liikenteessä, kerrankin. Koen onnistumisen syvää iloa!

Näissä jokikuvissa taivas värjäytyy eri sini-punan sävyihin auringon jo hieman näyttäytyessä, pakkasta oli n.-20 ja paikoin hieman alle.

Joella näin yhden koskikaran. Se oli niin kaukana, eikä minun kameranzoomi riittänyt kuvaamaan sitä tarpeeksi läheltä, joten se näkyy vain pienenä musta-valkoisena pisteenä muutamassa kuvassa.

Koskikaraa tirkistelen...

Siellä se pieni uiskentelee, näetkö sen?

Virtaus tässä kohtaa jokea on niin voimakas, että pysyy talvellakin sulana. Kalaisa joki jatkuu vielä pitkälle ja myöhemmin kylän läpi menevän maantien varrella on toinenkin silta, jossa joki on jäässä.

Kevyt usva leijailee joenmutkassa..

Tästä eteenpäin, kuvassa oikealle joki jatkuu, reilujen satojen metrien päähän

 sillalle, jolta kuvailin koskikaraa ja nuo ylimpien kuvien maisemat.

Täälläkin pakkasusva leijailee.

 Tästä eteenpäin, saapuisimme aiempien kuvien sillalle ja koskikaran luo.

Viime talvena teimme samanlaisen reissun, samaiselle joelle. Tuntui, kun aloin reissuja muistelemaan, että tämä edellinen reissu oli viime vuodelta, mutta niin se aika matele, edellinen reissu tälle joelle tehtiin tämän vuoden helmikuussa. Tässä samalla nyt aattelen, kuvia kattoessani, että onni on uusi kamera! ♥

Katson yhä ulos ja huokaan,. Ihastelen lumista luontoa, joka aamu, illallakin. Mieli tekee päivän valossa ulos kulkemaan... Päivän valo on vielä niin kovin lyhyt. Vuoden vaihteen jälkeen jatketaankin sitten aurinkokuvilla, samaiselta paikkakunnalta. Ihanaa, kevät on askeleen lähempänä!

Onnellista uutta vuotta 2015, 

kaikille blogini lukijoille!

♥:llä  Pelaguu

Tapaamme taas ensi vuonna, ja

 jatkamme seikkailuilla Lapin lumisessa luonnossa!