Kesän aloitus..

Tuntuu, että jotain pitäisi kirjottaa, siltikään ei ole oikein fiilistä kirjottaa, ei ole ollut pitkään aikaan, kuten ehkä olette saattanut huomata pitkästä blogitauosta. No, olenhan kuitenkin jonkin verran käynyt lukemassa muiden blogeja, mutta viime päivinä, viikkoina, ei ole juurikaan tapahtunut mitään sellaista mistä voisin blogiin kirjoittaa.

Kesäkuun alku on ollut hyvin tuulinen. Venla-myrsky riepotteli meitä viimeksi toissapäivänä. Onneksi säästyimme isommilta vahingoilta. Mennyt kevät- ja kevättalvi olivat hyvinkin tuulisia, puuskaisia jopa.

»Kesäkuussa kesä tulee, tuulkoon vaikka mistä» sanottiin Pohjois-Savossa. Kesäkuussa ruoho on maassa, lehdet puussa ja niityt kukkaloistossa. Hyönteiset, varsinkin muurahaiset, liikkuvat vilkkaasti ja hyttyset käyvät Etelä-Suomessa kiusallisiksi.

- Fb Suomen Usko 

Täällä ei vielä kovasti puutarhassa viherrä. Olen tutkaillut viime vuoden istutuksia, aika heikosti näyttävät nousevan.. Etupihan sipulikukkaistutuksissa ei ole toivoakaan, jotain pientä vihreää siellä on, mutta myyrien jäliltä melko heikkoa.. Takapihalla jokunen tulppaaniin nuppu odottaa kuitenkin onnekseni aukeamista. Mietin tuossa kun eilen iltasella luin muita blogeja, että kun on näitä aikaisia ja myöhäisiä lajikkeita, niin on vain niin kovin viisaita nuo tulput, ajatella, että osaavat nousta sieltä eri aikoja ja kaikki näyttävät maahan istutettaessa lähes samanlaisilta kukkasipuleilta. :) Minullakin on nyt ilmeisesti aikaisia lajikkeita nousemassa, muistas että mitä, mutta muutama sieltä on noussut jo vasemmasta takalaidasta, niitä nyt odotellaan.. Lainauksen muurahaiset, ne sen sijaan meillä ovat ja entistä vilkkaampana kuin viime vuonna ja lisääntyneet ovat ikävästi, mutta sekin hoidetaan pois asianmukaisilla myrkyillä kun ehditään.

Luonto sen sijaan vihertää jo kesäisen ihanasti. Koivun lehti on jo päässyt puoleen siitä koosta mitä se on sitten isona. Nurmikon saisi jo leikata ensimmäistä kertaa.. Rentukat kukkivat luonnossa - haluaisin sitä nyt omallekin pihalle, kun muuta kukkivaa siellä ei tälläkään hetkellä ole. Yksi lämmin paidaton kesäpäiväkin meillä on jo ollut, ihana kesä on siis jo meilläkin! Kesän aloitus on alkanut kuitenkin kylmillä tuulilla, ja epävakaisella sadesäällä, mutta kas, sekin kuuluu kesään! Ja mikä tärkeintä, meillä ei ole enää yhtään lumen ripettä! :)

Kesäkukintaa aloittelee tai paremminkin jatkaa, kaupasta pääsiäisjäminä ostamani narsissit, jotka jo kohta nekin on kuihtumaan päin..

Mutta kylläpäs vain tässäkin oli nyt asiaa, palaan taas myöhemmin

kertomaan lisää ihanasta Lapin kesästä!

Nautinnollista Kesäkuuta kaikille!

Aamu lammella..

Ilma on syksyisen kolea. Vaikkakaan se ei nyt niin kovin poikkeavaa mielestäni meillä tähän aikaan ole, näytti lupaavan jatkollekin samanlaista koleaa säätä. Kuluneen viikon aikana viimeisetkin rippeet lumista ovat saaneet kuitenkin kyytiä kovien vesisateiden ansioista. Lehtipuissa näkyy jo pienen pienet alut. Tänä aamuna pääsi jo käymään läheisellä lammella. Josta saitte viime vuonna lukea useamman postauksen, esim. tämän kevätpostauksen tai syksypostauksen. Luonnon kiertokulkua on mukava seurata, vaikka sitten juurikin täällä lammella, Junginlammella.

Sulamisvedet ovat jo jonkinverran laskeneet, 

nyt pääsemme kulkemaan tuttua reittiä.

Tuttu vesilintupariskunta, telkät, olivat palanneet lähes sulaan lampeen. Kalevalassa kutsutaan telkkää, sotkaksi. Veikkaan, vaan en tiedä varmaa ovatko ne samat linnut kuin aina joka vuosi. Ne ovat jälleen palanneet. Seuranaan heillä oli jokin pienempi vesilintupariskunta, ruskean täplikkäitä. Ne pyrähtivät oitis lentoon, kun siirryimme koiran kanssa lammen toiselle puolen. Niistä en ennättänyt saamaan kuvaa. Lieneekö nekin samat kuin viime vuonna, joiden lajia arvuuttelin tuolla aiemmin linkkaamassani kevätpostauksessa. Nyt ajattelin niiden olevan liroja, vaan en tiedä pesävätkö nekään täällä. Myös telkkäpariskunta oli arka. Ne siirtyivät hiljokseen toiselle puolen rantaa, kun kiersimme lammen niin, että olisin päässyt vastarannalle kuvaamaan lähemmin, kun kameranzoomi ei ihan riitä. Googlasin että telkät ovat muuttoaikaan hyvin valppaita ja varovaisia, sen sain huomata kyllä. Ja niinpä nuo taitavat olla, arkoja muutenkin. Sen sain huomata eilen, kun ajelimme Kiveskosken ohi, Kuusamossa.

Kiveskoskella vesilintujen joukko pyrähtää lentoon.

 Tulvavedet ovat täällä matalalla.

Joutsenien kokoontuminen Nissinjärvellä, Kuusamossa.

Palaamme tähän aamuun ja Junginlammelle. Telkkäpariskunnan naaras pyrähti oitis lentoon, kun olimme ennättäneet vaihtaa puolta, koiras uiskenteli hiljokseen vastarannalle, juurikin siis sinne mistä aivan äskettäin tulimme. Aikani lammella odottelin lintujen ilmaumista paikalle, toivoin ja odottelin.. Kunnes takaani alkoi kuulua haukan kiljahtelu. Varpushaukka olettaisin. Aikani kattellessa näin sen istuvan puun oksalla. Aloin lähestyä sitä, vaikka vielä oli kovin kaukana.. ottaakseni paremman kuvan. Silloin se pyrähti lentoon ja aivan meidän pään yläpuolelta, raakuttaen mennessään.. Häkellyin tilanteesta ja luulin sen olevan korppi, joten kuvan räppääminen jäi sitten siinäkin. Lammen päällä lenteli myös korppeja, ja muiden kevätlintujen kaunis laulu kuuluu sateisen raikkaassa luonnossa. Katsahdin lammen sivulle, toiselle rannalle, huomaan siellä oletettavasti telkän pöntön, pöntön reikä on mielestäni kuitenkin pienempi kuin telkänpöntössä, vesilinnulle kuitenkin, enkä ole varma pesiikö siinä ketään. Samassa huomaan vaalakan poron kävelevän puiden siimeksessä, lähestymme sitä hiljaa ottaakseni ainakin nyt siitä kuvan.

Lähestyn telkkää varoen, katson ensin hiljaa puiden takaa..

Luonnon havainnointia.. siirrymme vastarannalle.

Vastarannalla. Telkkä kuvassa vasemmalla, valko-musta väritys. 

Kuva kertoisi toki enemmän kuin tuhat sanaa, mutta tälläkertaa tyydymme tarinaan ja muutaman kuvaan linnuista ja luonnon hetkistä joihin törmäsin ja sain talletettua. Koska vielä on uusia aamuja, uusia hetkiä lintujen kanssa.. Luonnon monimuotoisuus ja rikkaus, runsaus hämmästytti ja ihastutti minua jälleen.

Katkelma Kalevalasta kun, Ilmatar laskeutuu veteen ja tekeytyy veden emoksi. Sotka munii hänen polvelleen. Munat särkyvät ja palasista syntyy maailma. Väinämöinen syntyy veden emosta. 

Kului aikoa vähäisen, pirahteli pikkaraisen. Tuli sotka, suora lintu;   lenteä lekuttelevi 
etsien pesän sijoa, asuinmaata arvaellen. Lenti iät, lenti lännet, lenti luotehet, etelät. Ei löyä tiloa tuota, paikkoa pahintakana, kuhun laatisi pesänsä, ottaisi olosijansa. 
Liitelevi, laatelevi;    arvelee, ajattelevi:
"Teenkö tuulehen tupani, aalloillen asuinsijani? Tuuli kaatavi tupasen, aalto vie asuinsijani." Niin silloin ve'en emonen, veen emonen, ilman impi, nosti polvea merestä, lapaluuta lainehesta sotkalle pesän sijaksi,  asuinmaaksi armahaksi.
Tuo sotka, sorea lintu, liiteleikse, laateleikse. Keksi polven veen emosen sinerväisellä selällä; luuli heinämättähäksi, tuoreheksi turpeheksi. Lentelevi, liitelevi, päähän polven laskeuvi. Siihen laativi pesänsä,   muni kultaiset munansa: 
kuusi kultaista munoa, rautamunan seitsemännen. 

Hyvää helatorstain jatkoa kaikille

ja tulevaa viikonloppua - Sateisesta Itä-Lapista! :)

Jään odottelemaan ilmojen lämpeämistä - ja uusia

hienoja kohtaamisia luonnon kanssa.

Sama päivämäärä, eri vuosi..

No, vertaillaan nyt sitten kuitenki hieman, vaikka ihan sattumalta, en siis mitenkään järjestelmällisesti ole ajatellu että otanpa nyt samana päivänä, eri vuonna kuvan sivupihalta, lumitilanteesta. En tiedä, voiko juuri vuosia verratta keskenään. Lumitilanne on tänä vuonna ollut paljonki eri mitä muina vuosina, sekin vaikuttaa siis paljon että nyt on lunta enempi vieläki ku esim. pari vuotta sitten.
Mutta vertaillaan vertailun vuoksi! ;)

Ensimmäinen kuva on toissa vuojelta (2013), toinen kuva on viime vuojelta (2014) ja viiminen kuva on tältä vuodelta. Kaikki kuvat on otettu 9.5. Vuosi on vain siis aina tietysti eri.

Tässä myös linkki viime vuoden vertailuihin... Kun itseänikin ihan ihmetytti että viime vuonna ois ollu vielä toukokuun alussa noin paljon lunta. Vaikka muistan sen, että viime vuonnakin oli lämmin toukokuu.. 

Vielä on haravoitavaa.. ja siivottavaa.

Hyvää alkanutta uutta viikkoa kaikille!

Äitienpäiväntervehdys

Hyvää Äitienpäivää kaikille maailman äideille

ja

Iloista, onnentäyteistä äitienpäivän viettoa kaikille!

Äiti nauraa meidän nauruamme,

itkee kyyneliämme,

vastaa meidän rakkauteemme,

pelkää meidän pelkojamme.

Äiti elää myötä iloissamme,

huolehtii kaikkia huoliamme

ja kaikki toivomme,

kaikki unelmamme äiti toivoo

ja uneksii kanssamme.

Julia Summers 

♥.llä Pelaguu

Luonto herää..

Ei kanna hanki, ei hiihtäjä hiihtele. Polut avautuvat kulkijalle, kevään kulkijalle, haistelijalle, haaveilijalle.. Keväästä nauttijalle. On helppo jälleen kulkea ja valita uusia, ennestään jo tuttuja polkuja aamulenkille, reittejä, joita on talven jälkeen kaivannut.

Tapion kylvöjen roskitukset alkavat paljastua pikku hiljaa sulavan lumen alta. Aamulenkillä koiran kanssa huomattiin kuinka metsästä oli lähtenyt lumet sulamaan ja ihan parissa hassussa päivässä ne olivat haihtuneet lähes olemattomiin. Purot solisivat, linnut lauloivat keväisesti. Muurahaiset kuhisivat pesässään. Muuttolintujen eri lajien joukkoja palailee hiljokseen. Räkättirastaat jo räkättää. Ja pikkulinnut katselevat jo kummissaan sopivaa pesäkoloa pesimisille, vielä ei ole löytynyt sitä oikeaa kotikoloa, linnunpönttöä, johon pääsee suojaan sateelta, maailman myrsykyiltä. Kevät tekee tuloaan! Luontokin on jo heräämässä kevääseen ja kesään. Ihanaa!

Luonto avautuu kevääseen.. Antaa raikkaan tuulahduksen käydä varpailla. 

Antaa luonnon hengittää, vapauttaa kaikki maan kasvit kahleistaa.

Se nauraa, luonto nauttii heräämisestään pitkän talven jälkeen.

On kevät, on vihdoin kevät!

Tulvavesien aikaa...

Aamun ja yön aikana sataneet pisarat jäävät keikkumaan pajunkissoille.. 

Tuuli kuivattaa ja huuhtoo ilon kyyneleet pois kissojen silmistä..

Hiljalleen se sulattaa viimeisetkin lumen rippeet.. 

Polku ja pieni silta, jonka yleensä ylitämme monta kertaa kesän aikana,

olipa se sitten aamu- tai iltalenkki. Nyt ei vielä menty, koirakin oli sitä mieltä,

että tästä ei taida vielä päästä ja palasi takaisin..

Pienetkin purot avautuvat, lumien sulatessa, kuuluu rauhoittava veden lorina..

Tähän kohtaan olisi ollut videokin, mutta ajattelin, että se täyttäisi koko blogin kuvatilani, joten ajattelin, tunne ja kuule.. aisti, kuinka vesi lirisee, se oikein porisi,

laskiessaan pitkin metsäpuroa ojaan saakka..

Vaikka aina tuntuu, että joudumme niin odottelemaan lumien lähtöä ja että, nyt menis pidempään ku viime vuonna jne. niin näyttää silti siltä, että ihan samaan tahtiin ollaan menossa kuin muinakin vuosina. Ja aina kun puhutaan siitä, että kun kevät tulee, se tulee rytinällä.. niin nyt sitä mennään, lumet sulaa silmissä. Ihmeellistä!

 Vaikkakin ollaan hieman jälessä etelään verrattuna, meillä on vielä kaikki ihanuus edessä ja saavutamme taas sitten syksyn korvalla kaikki muutkin. Kevät - ja kesäkin on siis tulossa vihdoin meillekin! :)

Puut liikkuvat

keväisessä metsässä, 

kypsyttävät vihreänsä yhtäkkiä

kuin takeiksi harteilleen.

*

Auringon valo on nyt keltaista,

se saa vastarannan

männynrungot

hohtamaan kirkkaasti.

Ja metsä on kuin tuoksuja

keitettäisiin

*

Liikun hiljaa runkojen lomassa,

en lakkaa ihmettelemästä

miten valtava on oravan hyppy.

Tuntuu meren ja pihkan tuoksu:

männikön latvat tuulessa.

- Risto Rasa

kosuvi.wikispace.com

Tänään onkin sateinen ja touhun täyteinenkin päivä.

 Myös Tornien taisto -mittelö on tänään, kuinka moni osallistuu?

Oli tarkoitus lähteä lintutornille itselläkin tähyilemään, mutta vielä en ennättänyt..

Ehkä minä vielä tälle keväälle ehdin, toivon ainakin kovasti.

: )

Keväistä viikonloppua kaikille!