Auringon nousu hetki hetkeltä..

Eilettäin satuttiin olemaan liikenteessä, tien päällä ja nyt oli sopivasti aamusta aikaa pysähtyä räpsimään kuviakin. Päivästä oli tulossa kirkas, taivas oli selkeä ja pakkanenkin pääsi purasemaan. Pakkasta oli reilut -20.

Lauhan jakson jälkeen, ilma kääntyi nopeasti yön aikana kipakkaan pakkaseen. Ennusteet näyttävät näitä pakkasia jatkuvan noin viikon verran. Eilen oli hyvä tilaisuus nähdä vilaus aurinkoa. Tänään ilma on utuisempi, vaikkakin aamulla näkyi hetkisen verran auringonnousun helakan punainen taivaanranta. Pakkanen on hieman lauhtunut, ollaan alle -20. Kamera jäi tänään aamulenkillä kotiin.

On totta, että aurinko ei täällä vielä pääse niin korkealle, että sitä voisi kutsua kevätauringoksi. Se käy sen verran puiden latvojen yläpuolella, että maasta käsin kun löytää sopivan aukean paikan sen voi nähdä, eikä se tuo sellaista kevätauringon tuntua juurikaan päiväsaikaan ollessaan korkeimmillaan. Metsän, pitkien korkeiden puiden, keskellä se ei juurikaan pääse näyttäytymään. Vielä ei ihan ole saanut aurinkolaseja kaivaa esiin. Tienpäälläkin näkee kohtuudella ajella, aurinko vain tosin on niin matalalla, että auton aurinkolippa juuri riittää peittämään häikäisevyyden. Mutta näyttäytyyhän se komeasti ja sai jo kevätahavan tuntumaan poskipäissä.

Näissä kuvissa virtaa jääpeitteen alla Käsmänjoki, joka laskee Joutsijärveen (kuvassa) ja jatkaa siitä yhä matkaansa ja taustalla taitaa näkyä Vilmavaara.

Kello on 10:04, kun otan ensimmäisen kuvan
auringon punehtamasta taivaanrannasta..

Kello on 10:14, auringon nousua odottavan aika on pitkä... alkaa jo erottua, että aurinko nousee.. 

Näkyy sellainen valojuova (vakaasuora viiva, oikealla Vilmavaarasta).

Kello on 10:18. Aurinko alkaa pilkistellä puiden takaa.

Kello on 10:19. 

Mietinpä vaan, että kuinka monta kuvaa

 ehtii ottaa minuutissa? ;) En nyt kuitenkaan yrittänyt tässä sitä...

Kello on 10:21.

Aurinko on noussut jälleen..

Tälläisiä räpsyjä tälläkertaa! 

Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

Korttiaskarteluja

Hei, mun olikin pakko tulla moikkaamaan teitä, kun muistin, että on eräs postaus tekemättä, jota olen aiemmin lupaillut. Ja tänne on tultava, koska eihän Teitä ja tätä paikka voi jättää. :)

Sää on ollut tasaisen harmaata, pilvistä ja lauhaa, sekä hyvin vaihtelevaa. Kyllä yhteen viikkoonki saattaa mahtua ihan tuota kaikkea ja vielä kovia pakkasia ja lumisajetta. Käytiin parhaimmillan siinä -40... paikoin. Ei ole innostanut lähteä mitään kuvaamaankaan, kun harmaa ilma ja lumen töppyrässä kahlominen tai kovissa pakasissa kipristeleminen ei ole oikein houkutellut. Ja muutenkin kun tuo elämä on vähän heitellyt, puolelta toiselle.

Tosiaan lupailin kertoa uusimmasta harrastuksestani, korttiaskarteluista. Sillai olen nyt tehnyt näitä, että kun on omia tilaisuuksia tullut, juhlia, synttäreitä jne. Niin olen väkertänyt kortin kasaan. Korttiaskartelu lähti oikeastaan siitä liikkeelle kun selailin blogeja ja vähän tilasinkin itse tehtyjä kortteja Viipulalta, niin innostuin, että miksipäs en minäkin voisi kokeilla. Ja ensimmäinen tilaisuus siihen tuli viime kesänä kun miehen sukulaistyttö valmistui ammattiin. Tein siis hänelle tämän kortin.

Lisää kortteja alkoi valmistua myöhemmin, kun tuli lisää synttäreitä...

Sitten valmistui "Onnea uuteen kotiin" -kortti.

Loppusyksystä valmistui vielä Hello Kitty -synttärikortti.

Tälläisiä aloittelijan väkerryksiä..
Voin tehdä kortteja tilauksestakin, niistä materiaaleista mitä kulloinkin sattuu olemaan, saatan sortua tilamaan lisämateriaalejakin.. ;). Kortille hintaa 4e/kpl. +postit.


Ps. onkos teiltä muuten se "lukijat-gadget" kadonnut tuolta sivupalkista? Mulla ne on hävinneet tuhkatuuleen, tietääkö tämä sitä, että se on nyt poistunu kokonaan.. Silti Bloggerin lukulista päivittyy kokoajan.. Kummallista..

Vuosi 2014 kuvakollaaseina

Kiitos valtavasti teille kaikille tuohon edelliseen postaukseen kommentoineille, kannustuksista ja muusta! Tulin muistelemaan viime vuotta kuvakollaasein, kuten edellis vuodestakin tein. Poimin vähän sieltä täältä kuvaparhaimmistoa. Paljon jää varmasti pois.. Mukana on myös ennen julkaisemattomia kuvia, katopas vaikka kollaasia nro 10.

Ja kertomaan, että vähän fiiliksen mukaan mennään nyt bloggaamisen kanssa, yritän olla ottamatta paineita. Elmeri, viime postauksessa sanoi sen minusta hyvin, että jos bloggaaminen alkaa tuntua pakkopullalta niin täytyy vähän hellittää. Niin nyt yritän tehdä, mutta kuunnellen itseäni.. Jospa minä sitten viimeistään palailen kun on synttäriarvontapostauksenaika... ;) Tehään se tänä vuonna hieman erilailla.. Ellei sitä ennen tule jotain muuta kivaa mistä voi postailla. Mutta jos nyt väkisin mitään yrittäs tänne rustailla.. vaikka eipä se sitä aina ole ollutkaan. Aivan kokonaan en aatellu kuitenkaan lopettaa, koska olen saanut toiveita, että tätä kannattaa jatkaa. Ja niin kai sitten nyt teen! :)


Sydäntalvella, vuoden vaihduttua, sai pitkään odotella, että kauppoihin tulisi tulppaaneja, nyt niitä näytti jo olevan, osa alennusmyynnissä, olisiko olleet joulun jämiä?! Päivän piristykseksi piti ostaa jotain muuta. Haloilmiöitä, valopilareita näkyi paljon keväällä. Kaikkia ei ehtinyt kuvaamaan. Pilkille ehdittiin ainakin kahdesti, saalis taisi olla aika laiha. Kursun vanhalla sahalla käytiin... joka muuten nyt on jonkin verran nytkähtänyt eteenpäin ja sen maaperää aletaan puhdistaa ja ellen väärin muista ostajakin paikalle jo on.

Lumet tais pysyä aika pitkään... Toukokuussa käytiin geokätköilyturneella Kemijärven kautta Pirttikoskella asti (toinen kollaasissa ylhäällä; Pirttikoskenvoimalaitosta, oikealla kuvassa). Kevät oli odotuksen ja uuden kasvun aikaa, koska lumet sulaa ja pääsee nauttimaan tulppaanien kauneudesta. Pääskyt näin toukokuun puolen välin ja lopun tienoilla, silloin tulivat myös taimet myyntiin lähikaupan puutarhamyymälään. Voikukat kukki kesäkuun alussa.

Kesä ja alkukesä oli hyvin lämmin, se innosti ostamaan kesäkukat torilta hyvissä ajoin. Kunnes juhannuksena rätkäytti lumet maahan..

Kesäkukkien kauneutta...

Ihana kesä!! Marjavuosi oli melko hyvä, mustikan ja puolukan osalta. Poimittiin niitä myös myyntiin.

Hilloja oli siellä mistä tiesi niitä hakia. Kesällä käytiin Kaippahanojan putouksella.
Mansikat siirsin pois, uuteen lavakokeiluun.. Uuden tulppaanipenkin tieltä. Tulppaaneita istutin lisää syksyllä. Mesimarjasta ei tullut marjoja, tänäkään vuonna. Kukat siinä on kauniit.
Veneilemässä käytiin kahdesti.

Ensimmäinen tulppaanikesä.. 

Kevätvuohenjuuri ja pihatataripenkki mullostettiin kokonaan, pikkuhiljaa ja molemmat saivat väistyä muiden kasvien tieltä. Tatari oli alkanut jo valtaamaan liikaa piha-alaa.. ja rönsyilemään ympäriinsä. Juurensa se on varmasti vieläkin ulottanut aivan liian pitkälle, yritinpä myrkytellä sitä koko viime syksyn, aina kun pukkas uutta lehtivartta, että saisin sen epätoivoisesti kokonaan pois... Joten se sai poistopäätöksen kuten myös kevätvuohenjuuri, vaikka niin kaunis onkin.

 Ja jälleen oli tullut syksy ja talvi. Syksyllä käytiin 

Ylläksellä 1, 2, 3 ja 4. linkki Ylläksen juttuihin. 

Sekä kiikuttiin Karhutunturin päälle, syksyllä käytiin myös 

Kalliovaarassa ja hiidenkirnuilla. Syksy oli ja vieläkin on 

voimakkaiden revontulien aikaa.

Minkäs kuvan löydätte tästä, jota en ole ennen julkaissut,

 puhunut aina vain... tai kirjoittanut... 

Näin äkkivilikasulla eniten lukukertoja viime vuoden postauksista tuli Syystalvi postaukselle, lukuklikkauksia sille on 1202, joka on tällähetkellä eniten lukuklikkauksia saanut postauksistani, toiseksi eniten oli Sumuisena aamuna postaukselle 1139, seuraavina tulevat Aatsinki 482 ja Kalliovaara ja hiidenkirnut 425 lukuklikkausta.

Menneessä vuodessa oli paljon hyvää, mutta myös paljon surua. Mennyt vuosi antoi paljon ja jätti taakseen kysymyksiä. Mennyt vuosi oli mahdollisuus uuteen.

Hyvää nuutinpäivän jatkoa kaikille ja mukavaa loppuviikkoa!

Vuoden vaihteen kuulumisia...

Kuten olette varmaan huomanneet, hieman jälessä tullaan näitten päivitysten kans, mutta ehkä se on nyt sitä ku ei oikein tiiä oisko lintu vai kala... Olen joskus ennenkin kertonut siitä, että jonkinlainen etsikkoaika on nyt itsellä elämässä, oman polun löytyminen.. Ikä on tietysti vain numeroita, mutta sitä on jo kuitenki sen verran, että on elämän taitekohassa ja onko sitä kuitenkaan saanu mitään aikaan... Ja kuitenki nyt sitten kokeilee vähän kaikkia.. Kuvaamista, mikä ei nyt sinäällään uusi juttu mulle ole, olen joskus ennenkin sitä harrastellu ja se on jääny taka-alalle ja nyt taas tämän bloggaamisen myötä olen innostunut uudestaan vähän kaikesta, koska tämä bloggaaminen vain antaa kuitenki jotenki niin paljon. Mutta silti sitä miettii, oliko tää sittenkään mun juttu... Oliko mikään näistä? No mikähän se sitten ois. Tai sitten se vaan on sitä kun sitä itteeltään vaatii niin hirviän palion.. Onnistuminen. Mitä se on? Ja miten paljon sitä itteltään vaatii...? Vai keskittyiskö vain johonkin yhteen juttuun, eikä poukkoilis ympäriinsä.

Vuosi kuitenki vaihtu ihan mukavissa tunnelmissa. Valettiin tinaa ja katteltiin ilotulituksia. Kotipihalla ja tunturissa, elikkä siellä meijän kunnan laskettelukeskuksessa. Ilmakin oli ihan lupsakka, ei ollu hirviät pakkaset. Niinku nyt taas vaihteeksi on. Pakkanen paukuttaa -30 ja sisälämpötila +18. Asumme rivitalossa, naapurit kuuluu paukuttavan pattereita, ei lämpiä. Mutta met selviämmä! Eikä meillä oo hättääkään! Eilenki oli kova pakkanen ei ihan -30 mutta lähellä, silti taivas oli pilvessä. Tännään, loppiaisena, auringonkajo näkyy taivaanrannassa. Kävin pikaseltaan kuvaamassa tuota kajoa, nyt ei tarennu enempää. Ehkä joku toinen kerta. Siittä kuva tuolla hieman alempana. Ensin uuden vuoden ilotulituskuvat.

Pitkällä valotusajalla, kameran ilotuliasetuksella ja kameran jalustaa apuna käyttäen on nämä ilotulituskuvat räpsitty uutena vuotena, juuri kun vuosi oli vaihtunut.

Toissapäiväsiä upean shown tarjonneita revotulia yritin myös kuvata, harjotteluksi se jäi. Se oli nyt toinen kerta, vasta, kun uuden kameran kans taivalle tähysin ja sanotaanko vaikka, että kameran sääjöistä oli kiinni, niin etten taija kehata tänne kuvia laittaa. Jotanki sinne tallentu, mutta ovat tosiaan niin epäselviä!
Reposten kuvaamisesta sanotaan, että siihen tarvitaan kärsivällisyyttä, että kameran asetukset saa kohilleen. Sitä minä opettelen nyt, sitä kärsivällisyyttä ja reposten kuvaamisia. Jalusta ja kamera löytyy, kaukolaukaisin puuttuu, mutta kokeilen ensin näillä. Oiskohan tälle illalle lupeissa repoja? Jäämme oottelemaan.

Eilen illalla kokeilin eri asetuksia, ja valmistauduin seuraavaan revontulinäytökseen, harjoittelemalla kuvaamista erilaisista värikkäistä kohteista. Täysikuu sattui nyt niistä parhaiten kuviin. Ensin tuntu että ei se millään asetuksella näyttä kuin sutulta, ja en tiiä mitä tein kun tämä sitten parhaimpana sattu tulemaan. Ja se näytti tältä.

Tässä tämän aamun pakkaskajoa..

Noista pakkasista sanoisin, että ei niitä niin hirviän usiasti ole nyt ollu, samoten koko tuota auringonkajotusta. Se on heleposti yhen käjen sormilla laskettavissa, net molemmat. Jos vaan on lauhapäivä, niin aurinko pysyttelee vielä pilvien takana tai taivas tosiaan on enempi pilivessä ko selekiä. Eikä sillon juuri mitään kuvattavaa ole tai lähinnä se taitaa olla olosuhteiden pakosta sisätiloissa oleskelua... Luontoa on kuvattavaksi vaikka ei aurinko paistaskaan. Nythän se lupasi jo taas lauhtuvaa, mikä on ihan mukava juttu vaikka eipä tuo niin kylymältä tuntunu.. Vois taas keksiä jotakin luonnossaoleskeluun liittyvää, kun autonkin uskaltaa taas starttata pakkasten jäläkeen.

Joulustaki tahtoisin vielä kertoa..
Saatiin aika symppislahja, sulkaakeksiainekset purkissa. Tein ne heti ennen joulua, niitä on sitten natustettu tässä pitkin joulua ja vieläki... Valitettavasti en tiiä muuta kuin valmistusohjeen, aineksista ei ollut tarkempaa selostusta purkin mukana.

Ja tahtoisin myös kiittää Bikkeä! Ihanan paketin sain postissa. Voitin oikiasti Bikken arvonnassa villasukat, mutta sitten minä hölömö tajusin, että ne on liian pienet eikä ole niille käyttö niin pistin hyvän kiertämään ja annoin arvontavoiton mennä eteenpäin. Mutta Bikke oliki niin ihana ja lupas mulle jotain hyvää kuitenki palkinnoksi. Sieltä tupsahtiki sitten vähän enemmän, hyvää!! Tämä oli oikia askartelijanarrepakkaus. Pääsee uusia kortteja väsäämään. Tosin jäin pohtimaan mitä tekisin chenillepalloilla!? Vai mitäs ne nyt olikaan.

Tästä taisi tulla hieman sekalainen postaus, mutta emmeköhän pärjää. Olen itseasiassa yrittänyt välttää sekalaisia postauksia, ja tehdä kaikista selkeästi ihan omat postauksensa, mutta oli semmonen tunne että pistän kaikki yhteen ja ne on kaikki kerralla pois... En tiiä kuulkaas, tässä katellaan mitä se elämä tuo seuraavaksi vai tuoko tuo mittään! Niin että, jos minä jaksan sen vuosikollaasin viime vuojesta tänne kyhätä, niin luppaan ainaki yrittää, enempään minäkään en tietenkään pysty! Oppia ikä kaikki ja kukaan ei ole kai seppä syntyissään. Kova halu on oppia! Luontokin antaa niin paljon, joka kerta hengähdän kun pääseen luontoon ja kuvaamaan, silloin olen onnellinen.

Toivotan teille mukavata 

Loppiaista ja loppuviikkoa!

Auringon hetki

Tuona samaisena sunnuntai-päivänä pääsin näkemään ja tallentamaan kaamosajan jälkeisen hetken, jolloin aurinko on korkeimmillaan. Päivä oli siis otollinen nähdä aurinko. Aamutaivas oli kirkas ja selkeä. Jo menomatkalla auringon nousu sai punertamaan taivaanrannan. Pakkasta oli sen -20 astetta.. Ja kun lähdettiin takaisin kotiin alkoi taivaalle kertyä pilviä ja lopulta koko taivas olikin ihan pilvessä.

Päivän pituus on nyt sen puolituntia vajaat kolmisen tuntia. Kipusin mökkikylämme joelta kelkkajälkeä myöten hieman ylemmäs, pienen mäkisen kohouman päälle, nähdäkseni hetken auringon punaamaa pakkastaivasta.
Kaamosaika on kovin lyhyt, aattelen että nyt sitä kesti meillä sen kuukauden verran, kun viimeksi näimme auringon marraskuussa ja nyt joulukuun lopussa... tai no sen joulunajan..  Onko se sitten suhteellinen käsite, siitä voidaan olla monta mieltä. Toki päivän pituus on vielä niin kovin lyhyt, enemmän on sitä pimeää aikaa kuin valoisaa, mutta katsoin vasta erästä ohjelmaa kaamosajasta, jossa eräs mies sanoi, että kaamosajan värikirjo on niin upea ja se on kuvauksellisinta aikaa, että monikaan ei näe tai ymmärrä sen positiivisia puolia. Sinisen hetken lumo on voimaannuttava, kuten myös revontulien välke, pakkaspäivien taivaanpuna.. Nyt ollaan jo kovaa vauhtia menossa kohti kevättä.

Ps: bloggeri muuttaa todella ikävästi noita kahta kuvaa suttuisiksi... Suuret pahoittelut tästä. Koneellani ne näyttivät ihan hyviltä, mutta en tiedä miten voin korjata asian bloggerissa, jos joku osaa auttaa niin olen kiitollinen jälleen vinkeistänne! :) Luulen, että kyseessä on se kirkkaudenautomaattinensäätö tai vastaavaa, mutta mistä sen saa pois päältä, ei kaiketi mistään olettaisin, mutta näin nyt.

Mukavaa tammikuista viikonloppua kaikille!