Kun suru koskettaa..

Hei, pitkästä aikaa. Kesä kiitää! Hellettä piisaa, tukalaa hellettä, pikkusen sais jo helpottaa. Mansikoiden säilömisaika on nyt menossa meillä. Ja muut työkiireet, etten taaskaan ole ehtinyt tänne blogimaailman puolelle. Anteeksi. :( Toivon itse, että tämä minun blogaaminen ei jäisi tähän, vaan kun aikaa olisi niin aina kirjoittelisin tänne. Mutta nyt taas on ollut kaikkea ja elokuukin vaihtui.

Oikeastaan mitään muuta en nyt taaskaan tullut kertomaan kuinm että meillä on suruaika, rakas mummini nukkui pois vähän aikaa sitten. Kävin katsomassa mummia hänen viime hetkillään, suru on sanaton, eikä hänen poismenoaan todeksi uskoa voi. Nyt olenkin pähkäilemässä muistolausetta kukkalaitteeseen. On niin vaikea löytää mitään hyvää, osaisitko sinä auttaa? Minulla yksi on ja se olisi tälläinen, mitä olet mieltä?

Oli sulla sydän

niin lämmin ja hellä.

Oli siellä paikka

meille jokaiselle,

mitään et pyytänyt

kaikkesi annoit,

meitä aina muistit

huolta kannoit.

Kauniit muistot

voimaa antaa

surun raskaan

hiljaa kantaa

Mutta sitten kun mietin, että laittaisinko tämän siihen alkuun vielä. 

Päivänä kauniin kesäisen

hiljeni sydän kultainen.

Eli näin:

Päivänä kauniin kesäisen

hiljeni sydän kultainen.

Oli sulla sydän

niin lämmin ja hellä.

Oli siellä paikka

meille jokaiselle,

mitään et pyytänyt

kaikkesi annoit,

meitä aina muistit

huolta kannoit.

Kauniit muistot

voimaa antaa

surun raskaan

hiljaa kantaa

Ilman alkua vai pienen alun kanssa? Kiitos teille rakkaat avusta! Mitä muuta teille kuuluu? Minulla olisi muutama blogikirjoitus takataskussa, sen verran ollaan käyty, mutta ei ole aikoihin ehtinyt kunnolla istahtaa koneen ääreen. Kiitos vielä, että olet siinä! <3