Ensilumen satoi lokakuussa, se sulasi pois ja loka-marraskuun vaihde oli myös luminen, mutta senkin sulasi pois. Vaikka pidän syksystä, niin kellojen siirto tuo pimeyden illalla niin äkkiä, että en tiedä tottuuko siihen koskaan. En ole vielä innostunut laittamaan kausivalojakaan ulos, ehkä joku päivä, ne toisivat kyllä mukavasti valoa. Lumikin hieman valaisisi. Mutta vielä näytti kohtuu lämmintä marraskuullekin, mutta jonkun lumipisaran myös.
Sen sijaan ajatukset kiertävät vähän samaa kehää kuin viime syksynä.. Ehkäpä siksikin nämä postaukset ovat jääneet nyt vähiksi. Vaikka aivan kovin paljoa tuossa viime syksyn postauksessa en avaakaan tätä oloani tällä hetkellä, niin jotakin sieltä voi poimia tähänkin hetkeen.. Vaikka kerron, että blogiani en lopeta, on se joskus käynyt mielessä. Aina ei tunnu mielekkäältä kirjoittaa tänne, eikä sitä oikein koskaan ole tyytyväinen postaukseen jonka kirjotti... joskus kyllä tuntee onnistumisen riemua, mutta ei aina. Sitä miettii, että miksi sitä bloggaa? Mikä on se perimmäinen tarkoitus, kenelle sitä bloggaa?
Luin vasta jostain blogista, että blogin sopiva postausväli "amatööri"blogeissa on vähintään kolme päivää ja ammattiblogeissa joka päivä. Itseäni en ammattiblogiksi luokittele, koska tiedän, että on olemassa blogeja, jotka taitavat tienata ihan rahaa sillä että bloggaa, en pysty nyt yhtään nimeämään, mutta näin olen kuullut ja ymmärtänyt. Ja se taukoki on kuulemma anteeksiantamatonta.. :( Minusta aika tyhmää, koska sitä bloggaa niinkuin parhaaksi näkee. Mutta voihan sillä lukijoita menettää, vai voiko? Ettei joka kolmas tai joka päivä bloggaa. Ammattiblogit ymmärtää, mutta jospa minä edes tässä asiassa antaisin itselleni siimaa.
Mukavaa marraskuuta kaikille, näiden kuurakuvien myötä!
Poikkesin myös Junginlammella
Älä pelkää pimeää pimeyttäsi,
siinä on toivon siemen:
se voi muuttua valkeudeksi.
Ja vain hän joka on pimeyden kokenut
osaa iloita valosta.
Valo muuttuu kirkkaudeksi
pimeyttä vasten.
Vain pimeässä näkyvät tähdet.
Vain hiljaisuudessa kuuluu laulu
ja rauha rauhaa
vasta taistelulla kivulla lunastettuna.
-Maaria Leinonen-
Kauniit kuurakuvat! Minulla hieman samoja ajatuksia blogin suhteen. Eiköhän tämä puutarha väki pysy lukijana vaikka hieman taukoa pitäisikin;)
VastaaPoistaSinäpä niin syvällisesti näitä blogiasioita pohdiskelet. En kiellä, ettenkö itsekin joskus mieti, lopettaako, vai jatkaa. Olen sitä mieltä, etteivät tauot haittaa meitä omaksi ilokseen bloggaajia. Aina ei ole fiilistä, eikä sanottavaakaan, joskus taa on enemmän. Ymmärrystä on puolin ja toisin. Näin ainakin minä ajattettelen. Lukijoita tulee ja menee.
VastaaPoistaMarraskuu on alkanut todella lämpimänä. Ensilumista on täällä jäljellä enää katolta pudonneet kasat. Kuuraa kylläkin aamuisin.
Sinä ennätit tämän syksyn kuuraa kuvatakin. On aina kivaa myöhemmin vertailla eri syksyjen meininkiä. Ovat niin erilaisia.
Kuvissasi on seesteistä syksyn rauhaa.
Olen ymmärtänyt, että rahaa tekevät lähinnä muotiblogit. Suomessa taidetaan antaa enemmän tavaroita kuin rahaa.
VastaaPoistaKyllähän sitä paremmin pysyy mielessä, kun bloggaa usein. Kun ei tee tätä rahan vuoksi, niin tauot ei maata kaada...
Kiva kun bloggaat ja näytät noita hienoja maisemia sieltä Lapista :)
VastaaPoistaMinusta on hyvä sanoa, että on omaksi ilokseen bloggaaja:) Ja omaksi ilokseen muiden blogeja lukeva. En juuri osta muuta kuin ruokaa, enkä juurikaan mainosta nykyisin mitään.
En kyllä sais aikaa kulumaan tässä koneella näinkään paljoa jos en seuraisi blogeja. Ja mihinkäs sitä laittais valokuvia jos ei "kukaan" niitä näkis. Tai edes yrittäis näyttää kellekään :)
En minä ainakaan ihan väkisin mitään kirjoita, ei tuu mitään kolmen päivän välein. Ja jos ei kukaan lue minun höpinöitä, niin ei se mitään. Tämä on ihan vapaaehtoista. Ainakin ite voi selata jotain vanhaa asiaa, ihan kui päiväkirjastakin etsin aina jotain.
On se tää pimeyden alkaminen monesti vaikeaa, itelle joka syksy taitaa olla vaikeampi. Tänä syksynä vielä muutakin ongelmaa. Mutta eteenpäin on yritettävä selviytyä. Päivä kerrallaan.
Hyvää marraskuuta sinulle!
Sinun kuvasi, sekä maisemat sieltä pohjoisesta ovat tosi kauniita ja niitä katselee mielellään.
VastaaPoistaBloggauksesta olen sitä mieltä, että jokainen tekee omalla henkilökohtaisella tyylillään omanlaistaan blogia. Kuka muuten voi määrittää sen asian kuinka usein blogia on päivitettävä? Vähän sama juttu kuin, että hammasharja pitää vaihtaa kolmen kuukauden välein. Tässä on varmaan tarkoitettu lähinnä sitä, että lukijoiden mielenkiinto pitää yrittää pitää yllä koko ajan ja siksi tiheät bloggaukset olisivat eduksi. Itse kirjoitan blogiani aina, kun siltä tuntuu ja on jotain mukavaa jaettavaa lukijoille. Välillä kirjoittamisessa saattaa olla pitkiäkin taukoja, mutta en ota siitä mitään paineita. Olen todella iloinen, jos lukijani pitkistäkin tauoista huolimatta vierailevat blogissani.
Juuri samoja mietteitä kuin Kruunu Vuokolla. Jokainen saa tehdä blogiaan niin usein tai harvoin, kuinka haluaa. Jos joku lukija jää harvemmin blogatessa pois, niin jääköön. Mulla olis ideoita vaikka kuinka, mutta ei aina aikaa ja inspistä tehdä postauksia. Jatketaan kuitenkin bloggausta!
VastaaPoistaOikein hyvää marraskuun jatkoa sinulle!
Höh, kuka sanoo miten usein olisi blogitettava. Sitä tekee kun mieli on.
VastaaPoistaKirjoittaminen taitaa kyllä olla raskaampaa, etenkin jos ei se kuuluisa runosuoni satu kukkimaan. Siksipä minä kirjoitustaidoton olen pääasiassa kuvapuolella.
Mutta sinun nämä kuurakuvt ovat tosi upeita, ja kuviasi katselee mielellään. Jatka vaan postauksia, mutta pidä paussia kun siltä tuntuu, älä silti lopeta.
Vai on siellä jo näin paljon kuuraa, taitaa se talvi tulla. Meillä ei vielä, ehkä ihan aamulla, mutta kukapa sinne pimeyteen vapaaehtoisesti menee… heh
Kauniit kuurakuvat!
VastaaPoistaMeilläkin oli pikkupakkasta ja kuuraakin vähän aikaa sitten, mutta nyt mennään taas samoissa lämpötiloissa kuin viime kesäkuukin: kymmenen astetta ja risat taisi olla tänään...
Blogin kirjoittaminen pitää olla hauskaa (paitsi jos sitä tekee työkseen). Sopivat tauot pitävät kirjoittajan virkeänä. Lukijat kyllä odottavat, vaikkeivät aina heti samantien paikalla olekaan.
Kiitos tuhannesti kaikille teille! Tuhat sydäntä sinne ruutujen toiselle puolen. Olette tärkeitä! ♥ :) Voi että, jokaisen kommentissa oli jotain mitä voisin poimia matkaan. En tosin ole huomannut että lukijoita olisi poistunut, (täytyy koputtaa puuta). Mukavaa kun tykkäätte kuvistani! Fiiliksen mukaan täytyy blogata. Talvella tuntuu että sitä keksii tikustakin asiaa. Mutta nyt on kyllä ollut aiheita mistä kirjoittaa, kunhan on vain muuten kunnossa että jaksaa kirjoittaa. Ja minulle on käynyt myös vähän niin että juurikin bloggaamisen vuoksi on innostunut enemmän liikkumaan luonnoss. Mutta on huomannut että tykkää ja sielulle antaa lepoa luonnossa liikkuminen. :)
VastaaPoistaAimarii, kiitos, olen pohdiskeleva ja sen varmasti huomasi..
Emilie, kiitos, täällä samanlaisia tunnelmia. ♥
Susanna, täällä myös nyt lämpeni ja sulasi lumen pois, talvi antaa odottaa.
Samoilla linjoilla olen muiden kommentoijien kanssa, omilla ehdoilla blogiaan ja välillä harvakseltaan, jos siltä tuntuu. Mä luen blogeja, joissa on luonto läsnä niin kuvin kuin tekstein. En sitten millään kehtaa katsella mööpeleiden vaihtamista eri nurkkaan -blogeja tai mitä tuli popsittua aamupalaksi tai monenko ruokalajin menuu syötiin hienossa ravintolassa. Ruoka- ja leivontaohjeet nyt on eri juttu, niitä tulee katseltua. Voi olla, että mekin ikäkriisiä potevat jo seitsemääkymmentä käyvät kuhverot vielä jaksamme sinne Lappiin reissata. Se on taas haaveissa ja niin sitä talven jaksaa. Blogisi retkikohteissa on monta kiinnostavaa paikkaa, että mä tulen niitä talven mittaan tutkimaan.
VastaaPoistaLuonnossa liikkuminen nostaa mielialaa olen huomannut ja siksi niin onnellinen, että pääsen metsään ja lenkkipoluille aivan kotiportilta. Kiitos runosta, talletan sen muistiin. Niin, olen monesti katunut ettei nuorempana tullut pidettyä päiväkirjaa. Nythän oma blogi on eräänlainen päiväkirja.
Tsemppiä sinne ja tunturilla on taivas lähempänä.
Kuuran päällystämä maisema on kaunis. Kiitos kuurakuvistasi!
VastaaPoistaKiitos teille beate ja kankuritar! ♥
VastaaPoistaKyllä kuura-aamun kauneus kannattaa aina kuvata. Kaunista on. Minäkin tykkään Maaria Leinosen runoista.
VastaaPoistaKauniita kuvia ja runo!
VastaaPoistaJokainen bloggaa itselleen sopivalla tahdilla! Ammatti se on lähinnä joillekin muotibloggaajille, ja he taas liikkuvat siellä kaupallisuuden ja tuotesijoittelun syvissä vesissä.
Kyllä kuura-aamun kauneus kannattaa aina kuvata. Kaunista on. Minäkin tykkään Maaria Leinosen runoista.
VastaaPoistaSyvällistä pohditaa, niin tässä kuin viime vuoden postauksessa. Ei kai kukaan voi vaatia ketään kirjoittamaan tietyn lyhyen ajan sisällä! Tai ehkä niitä jotka rahasta kirjottaa, mutta meitä tavis bloggaajia tarkoitan.
VastaaPoistaToisinaan kyllä odotan itsekin uudempaa päivitystä blogista, jota seuraan, mutta kyseessä on tavallisesti monen viikon, jopa kuukausien tauko. Tunnustan kyllä että olen poistanut lukulistaltani blogeja, joita ei ole päivitetty yli puoleen vuoteen tai niillä main. Joskus harmittaakin kun kivaksi osoittautunut blogi uinuu hiljaisuuttaan.
Kiitos Sussi, seita ja maatuska. Minusta myös Maarit Leinosen runot ovat mukavia. Aika uusia minulle, täytyy tutustua paremmin. Marraskuu jatkuu poikkeuksellisen lämpimänä täälläkin. Vesi tippuu puista ja lumi ja kuuraaamut ovat muisto vain.
VastaaPoistaMun mielestä sopiva bloggailutahti on juuri sellainen kuin itsestä milloinkin tuntuu;)
VastaaPoistaKiitos Pioni. Niin minustaki tuntuu ettei tästä kannata ottaa paineita.
PoistaEteerisen kauniita maisemia, onnistuneet kuvat ja ihana koiruli. Kiitos, kun jätin kommentin blogiini. Löysin sen avulla tieni tänne ja jäin lukijaksi ;-)
VastaaPoistaKiitos Nuppu Home. Olen lukijaksesi liittynyt jo aikaisemmin, mutta aina ei tule kommentoitua. Tervetuloa lukijakseni!
PoistaJaa, vai kolmen päivän välein pitäis postata :) Kukahan tuonkin on määrittänyt?
VastaaPoistaTaukoja voi pitää, jos tuntuu siltä. Täällä olen odottamassa :)
En tiedä tarkemmin Pirjo, luin toisesta blogista. Kiitos sinulle! En lupaa mitään, mutta postauksia tulee fiiliksen mukaan.
PoistaVain pimeydessä näkyvät tähdet....miten kauniisti sen sanoitkaan ja ihanat kuurakuvat kyllä se pakkanen on mestari koristamaan maan marraskuisen.Hyvää marraskuuta sinulle.
VastaaPoistaKiitos samoin.
Poista