Lintuja Ruuhijärvellä

Vappuna kävimme ilta-ajelulla läheisellä järvellä. Kotikuntamme kirkonkylällä on kaksi järveä, joista toisessa, Ruuhijärvessä sijaitsee yleinen uimaranta sekä Sallan Ladun avantouintipaikka. Kuulin, että Ruuhijärvessä avantouimareiden avannossa oli ennen vappua uiskennellut kaksi joutsenta yhdessä avantouimareiden kanssa täysin vailla pelkoa, kokoajan, välittämättä avantouimareiden pulahduksista. Olihan se siis itsekin lähdettävä katsomaan olisivatko joutsenet vielä siellä. Vaan eivät olleet. Ehkäpä edellis päivien sankka lumipyry oli ajanut ne tiehensä tai sitten he vain jatkoivat matkaa levähdettyään tarpeeksi.

Meni pari päivää ennen kuin ennätin paikalle, mm. sankan lumipyryn oli odotettava laantuvan ja tulikinhan sitä lunta ihan reippaasti, reilusti yli 15cm ellei enemmänkin.. Nyt kiusanamme ovat myös yöpakkaset, mutta päivällä aurinko yrittää jo kovasti lämmittää ja sulattaa juuri sataneita lumia. Vanha sanonta sanoo: "Uusi lumi on vanhan surma." Nyt vain odottelemme! Myöskään jäät eivät ole vielä lähteneet, mutta odottelemme niidenkin lähtöä, kevät on ehkä myöhempänä viime vuoteen verrattuna. Jäille lienee pina kohta enää asiaa.

Ilta oli hyvin kaunis, hyinen pohjoistuuli oli jäänyt muistoksi lumipyrystä. Olin myös onnekas, kun avantouimarit eivät tälläkertaa olleet uimassa. Menin avantouimareiden laiturilta kuvailemaan vesilintuja, ranta kun ei ole lukittuna. Emme siis nähneet joutsenia, sen sijaan huomasin sorsapariskunnan uiskentelevan avantouintipaikalla. Sekä hieman kauempana oli myös telkkäpariskunta. Aluksi sorsat eivät välittäneet kun kuvasin, myöhemmin hekin jo uiskentelivat hieman kauemmaksi telkkien luokse ja siinä vaiheessa loppui minun kamerasta teho zoomata lähemmäs, mutta jotain kuvia poimin.

Olipas aika voimaannuttavaa ja ihastuttavaakin seurata sorsia ja heidän käyttäymistään, joiden lajia en sen tarkemmin tiedä, aurinkoa vasten sorsien väritystä ei erottanut, nokastakaan en nyt äkkiseltään tunnista, joten parempi kun jätän tämän kohdan kokonaan tulkitsematta, enkä edes ala arvailla keitä he olivat, eivät he minulle kertoneet. Kovasti keskenään raatailivat. Niin olisihan siinä saattanut vierähtää vaikka kokonainen ilta ja yö.. Lumisateen jälkeen jäi hyinen pohjoistuuli, joka sai laukaisinsormeni kohmeeseen, päätin lähteä kotiin. Ensikerralla lämmintä kaakaota, munkkeja ja viltti mukaan.

Tänään lauantaina taidetaan viettää tornientaistoa, Bird life Suomen lintubongauspäivää, ilta näyttäisi olevan sille taas suotuisa, aurinko paistaa!

 Välissä noustiin jään päälle tepastelemaan.

Matka jatkui telkkäpariskunnan luo, peräkanaa.

 Avantouimareiden laiturilta kuvattuna uimarannalle päin, 

jossa telkkäpariskunta ui, johon myös sorsapariskunta liittyi seuraan.

 Telkkäpariskunta

Lopuksi, kuin vielä kiitoksena, 

aurinkokin näyttäytyi vienosti pilviverhon takaa,
tehden omia heijastuksiaan järven pintaan.

Hyvää ja linturikasta viikonloppua, 

jos sinulla sellainen on suunnitelmissa! :)

Hauskaa Wappua kaikille!!

toivottelee,

Pelaguu

Saha ja Tuurakoski

Kävimme sunnuntai ajelulla kotikuntamme yhdestä vireimmistä kylistä, Kursussa. Kursussa pysähdyimme Tuurakoskelle Kemijoen rantaan tutkailemaan vanhaa käytöstä jo poistettua sahaa sen vanhoine muistojakin herättävine rakennuksineen. Toisaalta herättää paljon kysymyksiä tälläinen paikka, jossa ensi kertaa nyt kävin. Rakennukset henkivät mennyttä aikaa ja niissä on niin monta tarinaa.

Saha on perustettu alueelle 1940-luvun alkupuolella ja  se on ollut aivan vast'ikää vielä käytössä. Alueella on viimeisinpä toiminut Nordic Redwood yhtiö, joka on tuottanut puutavaraa. Tarkkaa vuotta en tiedä milloin sahalla loppui täysin toiminta, mutta 2000 luvulla Nordic Redwood on vielä toiminut. Sahalla on melko värikäs historia, ja siinä on ehtinyt toimia niin vesivoimalaa kuin sahalaitostakin. Tänä toiminta-aikana saha-alueella on huomattu myös merkittävä maaperän saastuminen. Vahingoilta ei ole siis vältytty. Maaperän tutkiminen ja puhdistustoimenpiteitä ollaan ilmeisesti ryhtymässä tekemään aivan näinä vuosina, mikä tarkoittanee vanhan saharakennuksen purkamista pois sijoiltaan.

Tuurakosken ylittää silta. Sillan toisella puolen on kaksi taloa ja toisella rannalla saha.
 Sillalla on kuuleman mukaan monta tarinaa, tässä niistä ainakin yksi;

Silta piti purkaa 60-luvulla, mutta sillan kupeessa asustava Lempi-rouva ei suostunut purkuaikeisiin. Sen sijaan Lempi päätti ostaa sillan omakseen ja hän huollatti sillan parempaan uskoon. Syy sillan ostoon oli kuulemien mukaan se, ettei Lempi suostunut vaihtamaan hyväksi havaitsemiaan kulkureittejä.

(Lähde: Kyläläisten perimätieto)

Lähde: Geocaching.com

Tuurakosken rannoilla.

 Koira uhkarohkeili jäälauttojen reunalla.

Saharakennuksia.

Sillan alla jääkerrokseen oli tullut koloja, joista pulppusi kosken kuohut.

Saharakennuksia sillalta kuvattuna.

Vilkku. Sillalta kalastelleella onkimiehellä on jäänyt onkiviehe sähkölinjaan roikkumaan kosken yläpuolelle. Mieheni mukaan viehe eli vilkku on ollut hyvin kauan jo siellä, koska se oli niin paljon tummunut, sen mitä siitä silmämääräisesti erotti.

Rapakelit on tätä päivää.

Kuvat saharakennuksista

Mikähän tämä voisi olla?

Pois tullessa näimme tienlaidassa ukkometson. Se oli kovin pörheänä ja päkytti menemään tien yli, tilanne oli hyvin nopeasti ohi ja kuvaajan piti pitää kiirettä. Harvemmin näkee ukkometsoja, koppeloita eli naaras puoleisia metsoja sitäkin enemmän.

Hyvää alkanutta vappuviikkoa!