Rytiniva ja lintuja

Toissa viikonloppuna kävimme paistamassa makkaraa Rytinivan tulistelupaikalla. Rytinivan tulistelupaikka sijaitsee Hautajärvellä, Karhunkierroksen alkupäässä, Karhunkierroksen luontotalolta (ent. Hautajärven luontotalo) lähdettäessä. Matka ei ole kovin pitkä muutama sata metriä, n. 500m. Ja perillä tulistelupaikalle oli rakennettu uusi laavu ja invawc. Helppo saavuttaa siis myös vaikka lasten kanssa. Tämä oli meille uusi paikka, ei olla ennen käyty ja mielelläni tulisin täällä käymään myös uudestaan sitten sulan maan aikana. Nyt pääsi vielä hankea pitkin kävelemään, polku oli ajettu kelkalla kovaksi, mutta viime öiden pakkaset olivat pitäneet hanken kovana ja sitä oli helppo kävellä.

Karhunkierroksen lähtöpaikka, Karhunkierroksen luontotalo. Hautajärvi, Salla.

Koutajoki virtaa vieressä. 

Uusi laavu

Uusi inva-wc

Kun palattiin takaisin autolle, kuultiin parkkipaikalla joutsenten ääntelyä. Lähistöllä ei kuitenkaan oikein näkynyt mitään vettä ja ääni kuului tien toiselta puolen, jossa oli vain ryteikköä, joten ei nyt kuitenkaan nähty joutsenia, mutta pysähdyin kuitenkin vielä läheisellä sillalla kuvaamaan sorsia.

Hyvää uutta viikkoa kaikille! Tämän viikon olemme reissussa, joten jonkin mittainen tauko tulee nyt postauksissa. Eikä oikeastaan ole sellainen reissu että sieltä saisi mitään postausta, mutta kuulemme taas kun tulee asiaa.

Äitienpäivän viikonloppuun tervehdys

Hyvää viikonloppua

 ja 

Onnellista äitienpäivää kaikille!

Jos on kerran äidiksi syntynyt

Joka kerran on äidiksi syntynyt,
hän äiti on kaikkien lasten,
ja kaikkia maailman lapsia
hän on painanut rintaansa vasten,

ja maailman lasten itkua
hän on korvissaan alkanut kuulla,
sillä maailman lapset puhuvat
hänen omien lastensa suulla.

– Anne-Mari Kaskinen –

♥:llä Pelaguu

Luosto Mayhem

Jos jaksatte vielä yhen postauksen lumikuvia, niin lupaan, että sitä seuraavassa postauksessa on jo pälviäkin. ;) Vaan minkä oikein mahdamme sille, että täällä meillä on vielä kuulemma tuntureissa vyötäröön asti lunta ja meijän takapihalla on n. puoli metriä. Eihän se kivalta tunnu, mutta sillä on mentävä mitkä kortit on annettu ja on vain jaksettava, kyllä tämä lumiaika sais jo riittää ihan omastakin puolesta. Kovasti jo odotan, että pääsee puutarhaa katsastamaan mm. myyrän tuhoilta ja kuopsuttamaan maata, mutta tilanne on mikä on. Ei auta kuin odottaa. Ensi viikolle lupasi lämpenevää, jospa se sitten talvi hellittäisi otettaan meilläkin ja kesä ottaisi yliotteen. Turkasesti vain tuota luntakin aivan kokoajan, joka päivä sataa, mutta onneksi se ei enää juurikaan jää maahan. Säämeteorologikin sanoi että kun ilma on niin kylmä niin se tulee vielä lumena, että ei ennätä maahan laskeutuessaan muuttua vesisateeksi. Ja olen ajatellutkin että mitä jos se tuo kaikki olisi tullut vetenä, niin huhuheijaa, märkää olisi ja lumisateessa voi jollakin tavalla jopa ulkoilla, vesisateessa se on astetta ikävämpää. No sepä siitä, nyt Luostolle!

Jahas, se oli toinen kerta tälle talavelle kun käytiin Luostolla, ensin kävimmä alkutalavemmasta porokisoissa nyt käytiin kattomassa pääsiäisen jälkeisenä viikonloppuna Luosto Mayhem -tapahtumassa moottoriajoneuvoja, lähinnä motocrosspyöriä ja moottorikelkkoja, kun ajavat rinnettä ylös kilpaa yksittäislähtönä ja nopein aika voittaa eli hillclimbia. Se oli samalla Pyhä-Luoston talvikaudenpäätös. Radalle oli rakennettu myös hyppyreitä, joten vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti. Emminä tiiä mikä tässä viehättää, mutta aina kaikkea uutta pitää käyä kattomassa, ei ainakaan se vinkutusääni mikä niistä kelkoista lähtee. Ollaan joskus ennenki käyty Suomutunturilla kattomassa hillclimbia, eli rinnettä ylös moottorikelkoilla, mutta tämä oli paljon yleisö ystävällisempi katsoa täällä Luoston rinteillä. Aluksi oli motocross-sarja, siinä oli vain muutama osallistuja, sitten välissä tamppari ajoi radan ja tauon aikana syötiin eväitä ja kun tauko oli päättynyt pääsivät moottorikelkat vauhtiin, ja ihan millään tavallisella Lynxilla tässä ei pärjää vaan varmasti pitää olla tietynlainen moottorikelkka ja jonkin verran laitettukin peli. Ohjelmaan oli myös merkattu Slopestyle ja Crosscountry Ski Hillclimb, mutta jostain syystä siinä ohjelman kulkiessa ja kuuluttajan kokoajan ohjelman muutoksista kertoen, oletimme jotenkin, että niitä ei enää ollut sitten, koska palkintojenjako oli muutettu alkavaksi jo heti kelekkojen jälkeen ja alkuperäisohjelmassa se oli vasta illalla kun kaikki lajit mukaan lukien slopestyle ja ski hillclimb on laskettu, siitä sitten päättelimme, että niitä ei ollut, joten lähdimme jo aikasemmin pois. Illalla kotona sitten luin somesta, että siellä on ollut välipalkintojenjaon jälkeen myös nuo ski hillclimb ja slopestyle, mutta osallistuja molemmissa taisi olla vain muutama. Olisi ollut mukava nähdä myös kun kiikkuvat laskettelurinnettä tavallisilla suksilla ylös ja laskevat alas. Niihin kahteen viimeiseen sarjaan sai osallistua kuka vaan, osallistuminen oli ilmaista. Ja slopestyleäkään en ole koskaan nähnyt, sitä olisi ollut myös kiva nähdä ja katsoa, mutta ehkäpä joku toinen kerta. Haavereiltakaan ei vältytty, yksi kelkkailija loukkaantui hyppyrin alastulossa ja kaatui ilmeisesti käden päälle ja käsi murtui.

" Pyhä-Luosto kansallispuiston kauniissa maisemissa kisataan yhteensä viidessä eri lajissa. Hevosvoimilla Luoston rinteitä valloitetaan sekä moottorikelkoilla että crossipyörillä. Fysiikkaa sen sijaan koetellaan murtsikat jalassa rinnettä kipuamalla ja laskijoiden taidot punnitaan perinteisen slopestylen merkeissä sekä suksilla että laudalla. " luosto.fi

Tunnelmia varikkoalueelta.

Siinä kisarinnettä ja yleisöä. Kilparata kuvassa vasemmalla.

Crossipyörät lähdössä radalle.

Luoston rinteeltä kuvattu, Luoston ski cafe ja vuokrauspiste kuvassa oleva rakennus.

Kisarata oikealla.

Siinä sitä mennään. Hyppyrin kohdalle rinteessä kiikuttiin ja 

yritin siinä ottaa muutamia hyppykuvia. Ilmalennot olivat komeita.

Jokku tykkää moottoripyöristä, minä tykkään moottorikelkoista ja kelkkailusta.

Semmosiin talvitunnelmiin tällä kertaa! Hyvää loppuviikkoa!

Kalliojärvi talviasussaan

Pääsiäisenä ilmat eivät meitä suosineet, mutta juuri viimeisenä pääsiäispyhänä sattui sen verran sopiva keli, että lähdettiin käymään pilkillä, minä, mies ja koira. Matkasimme moottorikelkalla, minä ja koira istuttiin ahkiossa ja mies ajoi meidät perille pilkkivedelle. Pilkkivedeksi valikoitui tällä kertaa aivan uusi vesistö näin talviaikaan, tänne olen toivonut pääseväni ja nyt se toteutui. Kävimme täällä toissa kesänä, josta postauksen voit lukea tästä. Pilkkivetenä siis Kalliojärvi. Kalliojärvi on jäätikköjoen kallioperän muuroksen kuluttamaa rotkoa. Suomen Rotkot -kirjassa kerrotaan, että porrasmainen jyrkkä, kohti suoraa ylöspäin nouseva seinämä olisi otollinen esihistoriallisille kalliomaalauksille. Ja näin minä sitten muistinkin kun saavuimme paikalle. Nyt oli paljon helpompi tutkia tuota kallion punaa. Kovin lähelle siihen ei kuitenkaan päässyt, joten voin vain jäädä miettimään, olisiko mahdollista, että tuolla olisi esihistoriallisia kalliomaalauksia. Vaikuttavaa! Toisaalta mietin miten se olisi mahdollista?

Kalliojärvelle helpoin tapa talvella on tulla hiihtämällä. Sinne kulkee kunnostettu latu. Ja kesällä merkittyä polkua pitkin. Lisää kesäpolusta yllä olevasta postauslinkistä.
Kovin paljoa siellä ei ollutkaan kairin reikiä, olimme ainoita pilkkijöitä, koko päivänä. Mutta oli siellä muutamia reikiä, että jotkut olivat käyneet kokeilemassa. Ja moottorinkelkanjälkiäkin oli jonkin verran. Sen sijaan hiihtäjiä oli senkin edestä. Suosittu latu siis. Kalliojärven kierros. Kalliöjärven latu on 18 km pitkä ja se on merkitty helpoksi. Moni hiihtäjä ihasteli Kalliojärveä ohi mennessään.

Kalliojärvi sijaitsee Sallan kirkonkylän eteläpuolella.

Kalliojärveä jäältä katsottuna.

Ensin pilkittiin ja sitten mentiin nuotiolle paistamaan makkaroita

ja syömään eväitä. Kuvassa Kalliojärven päivätupa.

Nuotiopaikka.

Päivätupa. Päivätuvassa on myös kamina.

Liiteri.

Roosa. Meijän vanha kelkkakoira. Joka aivan pian täyttää 9 vuotta.

♥

Silta. Sillan ylittämällä pääsee kiikkumaan päivätuvalle ja tulistelupaikalle.

Makkaran paiston jälkeen pilkittiin vähän lisää.

Talvi pitää otteessaan edelleenkin. Luin jostain uutisen, että tämä on poikkeuksellista, että lumet ovat näin pitkään, mutta en löytänyt enää uutista. Aluksi olikin jo pari lämmintä päivää ja yötä, niin että lumet saivat jo jonkin verran kyytiä, mutta ei tarpeeksi. Nyt tuuli on kääntynyt pohjoiseen ja yöllä on pakkasta, aamulla teräshanget. Keväthanget vielä toukokuussa?! Aargh, tulisi jo kesä. Kun kesä on muutenkin niin lyhyt meillä. mutta antaa kovasti odotuttaa. Mietin tässä kesärenkaiden vaihtoa autoon, joko uskaltaisi. Aikaisin aamulla voi olla vielä jäiset tiet, luntakin nakkelee kokoajan, mutta ei niin että se jäisi tienpintaan. Mieheni mukaan voi jo vaihtaa kesärenkaat. Huh, mikä kevät! En ihan tälläistä odottanut, mutta koskaan ei voi tietää mitä tuleman pitää. Toivoisin kuitenkin, että kaikkea hyvää vain tulisi! Hyvää toukokuista viikkoa täältä pohjoisesta lumien keskeltä kaikille! ♥

Ystäväkirja

Hei vaan, vapun jälkeinen arki on palannut luoksemme ja minun ei tarvinne kirjoittaa millainen vappusää meillä oli, kun sen olette saaneet lukea jo useammasta blogista. Eli siis aivan samanlainen sää oli täällä kuin muuallakin päin suomea. Retkeilty ei, kun oli niin huonot säät, ainoastaan lauantaina käytiin pilkillä ja siitäkään en sen kummempaa postausta tee. Sen sijaan ajattelin nyt tarttua blogeissa jo kiertäneeseen ystäväkirjahaasteeseen.

Ystäväkirjani

Nimeni on

Jonna


Jotkut kutsuvat minua..

Lapsena minulla oli lempinimiä. Kaikki kuitenkin kutsuvat paljolti minua aivan omalla etunimelläni. Voitte miettiä ehkä mitä kaikkia nimiä tuosta Jonnasta voi vääntää tai mikä olisi ehkä se yleisin. Sitäkin on aivan vasta käytetty, mutta juurikaan minusta ei käytetä lempinimiä. Ja sitä ei sitten taas käytetty oikeastaan lapsena, mitä nyt on joskus joku satunnaisesti käyttänyt. Ja niin tädiksikin minua kutsutaan. ♥  Ensin olin vähän arka täti -nimitykselle, mutta nyt se on aika ihana! Jonna-täti -nimitystä käyttävät myös, lähinnä perhepiirissä. :D Ja onhan sille aivan looginen selitys, minulla on neljä täditettävää, siskon ja veljen lapsia. ♥


Olen syntynyt

Muistini mukaan Kemijärvellä. Silloin siellä taisi vielä olla synnytysosasto, nykyään ei ole. Nykyään pitäisi mennä Rovaniemelle ja meiltä sinne on kahden tunnin matka, Kemijärvelle tunnin matka. Mutta kotikuntani on Salla. ❤ Sallassakin on joskus ollut synnytysosasto, mutta ei enää minun aikana ja syntyessäni.


Pienenä olin ihan varma, että minusta tulee..

En ollut ehkä niinkään varma, vaan haaveammattini oli varmaankin laulaja.


Mutta minusta tulikin..

Puutarhuri. Olen käynyt myös matkailualaa, eli ohjelmapalveluidentuottaja koulutuksen.


Kolme parasta piirrettä minussa

Hmm, vaikea. On vaikea löytää itsestä niitä hyviä puolia. :/ Ystävällinen, muut huomioon ottava, auttavainen.


Kaupunki

Amsterdam. ♥ Ihan paras. Muualla ulkomailla en ole käynytkään, jos Ruotsia ja Norjaa ei lasketa. Ja kotimaassa ei ole sellaista kaupunkia, jolle olisin sydämeni menettänyt. Toki tykkään kaikesta vanhasta miljööstä, niitä en ole paljon nähnyt, niitä olisi kiva nähdä lisää. Olen nähnyt vain Raahen wanhan kaupungin ja se oli kaunista. Linkki Raahen wanhan kaupungin postaukseen tästä.
Ja tietysti omasta kotikunnastani/asuinkunnastani pidän, mutta kun se ei ole kaupunki niin en voi sitä tähän laittaa.

Wanhaa Raahea

Biisi

Ei ole mitään tiettyä kappaletta. Johanna Kurkela on tällä hetkellä ykkönen. Sitten Chisu. Myös Anna Eriksson menee. Ja kaikki mitä Ylen Radio Suomesta tulee. :D Myös Bryan Adamsin Everything I Do I Do It For you on myös lähellä sydäntä.


Juoma

Ehdottomasti maito! Tykkäsin pienenä ternimaidosta, kai se on se sana. Eli suoraan siitä lehmänmaidosta, jota ei ole käsitelty. En tiiä meniskö nykyään. En ole maistanut. Vai maistoinkohan kerran kun olimme mieheni työporukalla reissulla ja yövyimme opetusmaatilalla?! Ja sitten vesi.


Sarja

Emmerdale. Katson myös Huippumalli haussa, Suomen Huippumallihaussa, Muodin huipulla, Iholla, Suomen kaunein koti, puutarhaohjelmat (suomalaiset). Oi ja miksi kaikkien hyvien ohjelmien pitää loppua niin äkkiä, kuten Tanssii tähtien kanssa!! Se oli ihan paras! ❤ Salatut elämät menee siinä sivussa, toisella silmällä, ei ole vaarallista jos joku jakso jää kattomatta, mutta Emmerdale pitää aina nauhottaa, jos on muuta. Sitten tulee katsottua Amazing race ja Selviytyjät. Näistä kahdesta parempi on Amazing race. Mutta kun sarjaa kysyttiin, niin se on ehdottomasti Emmerdale. Minä en osaa vastata lyhyesti, puhuessanikaan! :D Mutta silti, en ole puhelias. ;)


Kosmetiikkatuote

Käsirasva. Sitä kuluu, erityisesti talviaikaan.


Sovellus

Facebook. Eli älypuhelin löytyy ja siitä käytetyin sovellus on Facebook. Ja toisena Opera-selain, sitten myös Instagram ja Whatsapp. Ja blogger -sovellus ym. Mutta nuo käytetyimmät.


Instagrammaaja

Kyllä olen. Minulla on instagram-tili, mutta se on yksityinen, eikä se ole siis tämän blogin instagram -tili. Olen joskus miettinyt blogille omaa instagram -tiliä, mutta toistaiseksi, ne ovat nyt erillään, eikä minulla ole siis kuin yksityinen instagram -tili, blogilla ei ole, enkä ole niitä yhdistänytkään. Kuten Facebook -tilini, se on vain kavereille, tutuilleni..

Poimin tähän yhden kuvan instagramistani

ja se on oma ottamani, syksyllä marjan poiminta-aikaan.

Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen

Hmm, tällä hetkellä en tarvi lisää tunteja vuorokauteen. :D Sitä vain odottaa, että entisetkin kuluisivat, kun tietää, että jotain kivaa on tuonnempana luvassa.


Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana, kuuntelen Spotifystä 

En kuuntele, enkä käytä Spotifyä. Enkä myöskään juurikaan juo alkoholia, jouluna yksi lasillinen, siinä se, ja olen siihen määrään erittäin tyytyväinen, en osaa juoda viinejä, eikä minun tarvitsekaan osata, minun on hyvä näin, paitsi tässähän ei sanottu, että mitä juomaa, pari lasillista vettä kenties?! ;) Olipas pitkä lause. :D Voisin kuvitella kuuntelevani Johanna Kurkelaa, riippuen fiiliksestä. Perjantai-iltani menee kuitenkin yleensä jonkun hyvän ohjelman parissa, jos sattuu tulemaan telkkarista ja Facebookkia sellaillen. :]


Pakkaan mukaan matkalle

Kamera, puhelin, passi, rahaa ja vaatteita


Mitä teet kotona, kun kukaan ei näe

Laulan. Olen niinkuin haluan! Ja teen mitä haluan, hahaah.. olen ehkä rennompi kun olen yksin kotona. Kun mies tulee kotiin, olen ehkä vähemmän puhelimen ruudun ääressä, kuin yksin ollessa olisin.


Viimeisin sisustusostokseni

Kangasta ostin. Näitä allaolevan kuvan kankaita löysin kirpparilta. Tätä kuvassa vasemmanpuoleista kangasta pitäisi vain löytää vähän lisää, siitä saisin sitten verhot tehtyä, nyt on aika niukka määrä tuota kangasta. Ja tyynynpäällisiä tai jotain muuta kuvassa oikeanpuolimmaisesta sisustukseen suunnittelin, ehkä ulos. ;) Tilaisin myös yhtä toista kangasta vasta, ja kokeilen saisinko siitäkin tehtyä verhot. Niin ja jos sitä pupua ei lasketa, onkohan se viimeisin minkä kotiutun.. se on vieläkin hyllyn reunalla, vaikka pääsiäiseen on kai tarkoitettu tai johonkin romanttiseen sisustukseen, mutta en ole sisustuksessani suuntautunut yhtään romanttiseen suuntaan, enkä pidä yltiö romanttisesta sisustuksesta, ainakaan sisällä.

Tässä pupu. Parempi kuva löytyy pääsiäispostauksesta.

Paras tapa tuhlata 50 euroa

On ostaa vaatteita! Voi niitä minulla ei tunnu olevan liikaa, kun en löydä oikein mitään sopivaa itselleni. On kummallista kun talviaikaan on paljon kuvastoissa neuleita, ja niitä minulla alkaakin jo olla, mutta välikauteen tarvisin tunikoita, kankaisia ja niitä en tahdo löytää sitten millään. Vaatteet olisi ensimmäinen käyttö-kohteeni rahalle, sitten tarttis myös kengät jne.


Ohjenuora elämässäni

Minulla ei ole mitään ohjenuoraa, mutta lainaan Saaripalstan Sailaa ja opettelen tähän, tämä niin osui omalle kohdalleni juuri nyt hyvin:

"Olen oppinut kaikenlaista, muun muassa sanomaan ei ja muutenkin kertomaan, jos joku asia tuntuu epämukavalta. Tämän opettelu jatkuu edelleen. Se on kuitenkin jo oleellisesti lisännyt hyvinvointiani. Samoin on tehnyt energiaa imevien ihmisten karsiminen. Tämä kaikki vaikuttaa itsekkäältä, mutta jos ei itse voi hyvin, ei sitten voi kukaan ympärilläkään. Mieliala nimittäin tarttuu. Siksi yritän ympäröidä itseni optimismilla ja hyvällä mielellä. "

Tämä kuva on ihan niitä ensimmäisiä kuvia, uudella kamerallani.
Ostin nykyisen kamerani vuonna 2014 ja kuva siis sieltä,
syksy 2014. Kuvan julkaiseminen on vain odottanut oikeaa hetkeä,
enkä tiedä onko se nytkään, mutta sopii tähän kai ihan hyvin.

Ihanaa, toivottavasti keväistä viikonloppua kaikille! Sääennuste näytti meillepäin sateita koko viikonlopuksi. Se tietää siis kotihommia. Niin ja ottakaahan tästä mukaan Ystäväkirja -haastetta, olisi enemmän kuin mukava kuulla muidenkin vastauksia.