Ivalon taimitupa

Tuona samaisena syyskuun ensimmäisenä lauantaina, kun poikkesimme Inarin Raja-Joosepin tulliasemalla itä-autojen tullihuutokaupassa, kävin myös Ivalon taimituvalla. Se oli yksi listalla olleista käyntipaikoista, joihin halusin tutusta reissullamme Saariselälle ja Ivaloon. Poimin tähän myös tuosta aiemmasta postauksesta, että kun lähdimme reissuun Saariselälle, myös mieheni oli innostunut lähtemään itä-autojen tullihuutokaupan vuoksi. Yleensä se mene niinpäin, että minä haluan johonkin reissuun ja tämäkin reissu oli suunnitteilla jo viime syksylle, mutta lähtemiseen tarvitaan meillä aina kaksi ja sitä haluamiseen, joten oli minulla aivan oiva tilaisuus tutustua muihinkin kohteisiin reissullamme.

Ivalon taimitupa on Suomen pohjoisin taimitarha, josta voi ostaa monenlaisia taimia ja juuri niitä lajikkeita, jotka selviävät Ylä-Lapin oloissa, mutta joukkoon mahtuu myös kasveja, jotka vaativat menestyäkseen aktiivista hoitoa. Bongasin sieltä mm. karpalon taimia. Tällä kertaa ne jäivät kuitenkin ostamatta, koska ne oli juuri siirretty amppeleihin ja hinta oli tällä kertaa minulle likaa. Mutta kova polte jäi saada niitä, olisikohan teillä vinkata mistä saisin, esim. jokin verkkokauppa, niitä? Kas vain, tässä selatessania internettiä huomasin, että myös Peuraniemen taimisto toimittaa taimia myös yksityisille henkilöille, josta nämäkin taimet siis ovat. Tiedätkö muuta paikkaa? Alunperin oli ajatus, että saisin tilattua taimet ja tulppaanin sipulit samasta paikasta, mutta en jaksanut enää odotella, vaan ostin jo tulppaanin sipulit, niistä myöhemmin oma postaus. Ja ajatelkaa, minä saan pidettyä järjen käsissä, sillä tälläkään reissulla ei tarttunut yhtään mitään muutakaan tainta matkaan!! Karpalon taimi olikin minulle aivan uusi juttu, tai lähinnä se, että sitäkin voi kasvattaa kotitarveviljelynä taimesta. Taimet tulivat siis Peuraniemen taimistolta. Onko sinulla jo niitä, karpalon taimia? Minkälaisia kokemuksia on karpalon kasvattamisesta? Innolla olisin halukas kokeilemaan, tai lähinnä lahjaksi menisivät taimet, mutta samalla siinä varmasti olisivat minunkin sormet mullassa.

Sisääntulossa tervetulotoivotus

Sisään taimipihalle

Kukkakaupan puoli, sisäänkäynti

Kannattaa lukea myös postaus itä-autojen tullihuutokaupasta, vaikka autot eivät kiinnostaisikaan. Se löytyy tästä.

Hyvää uutta viikkoa kaikille, syyskuun toiseksi viimeistä viikkoa!

Ps. tämä postaus ei ollut maksettu mainos, eikä ole tehty yhteistyössä

Itä-autojen tullihuutokauppa Raja-Joosepissa - Plyysi penkkisen Volgan metsästys

Syyskuun ensimmäisenä lauantaina järjestettiin Inarin Raja-Joosepin tulliasemalla toinen laatuaan oleva Itä-autojen tullihuutokauppa. Ensimmäinen sellainen järjestettiin Sallassa heinäkuussa, josta tein etukäteispostauksen ja siihen pääset tästä. Siellä myös tarkemmin siitä miten autot ovat joutuneet tälle puolen rajaa. Kyseessähän on siis tarkemmin sanoen Venäjältä tulleiden pääasiassa venäläisten automerkkien huutokauppa. Ja autoilla ajoivat, vuoden vaihteen kahta puolen, tulleet pakolaiset. Mekin olimme siellä, Raja-Joosepissa, ei niinkään autoa hankkimassa ja vaan kiinnostuksesta. Ja todettakoon, että nyt oltiin kerrankin miehen innostuksesta lähössä, niin samalla siinä hoitui myös minun kiinnostuksen kohteet ja "ruska-reissu" Saariselälle/Ivaloon.

Tällä kertaa napsin myös kuvia noista harvinaisuuksistakin. Ja niitä herkkuja pääset katsomaan myös sinä tässä postauksessa. Sallan Itä-autojen tullihuutokaupassa bongasin yhden tumman sinisen Volga herkun, jossa oli nätit plyysipenkit, harmittelin sitten jälkeenpäin kun en ottanut kuvaa tuosta komeudesta, joten tänne oli lähdettävä etsimään 36 auton joukosta samankaltaista, ellei jopa samanlaista. Yhden Volgan kohdalla melkein tärppäsikin, mutta ei niissä oikein samanlaista ollut, joten jäi sitten kuvat sisältä ottamatta. Volgathan ovat niitä yksiä keräilyharvinaisuuksia, joista Sallan huutokaupassakin maksettiim monia tuhansia euroja. Oli myös mukavaa seurata miten autot lähtivät käyntiin, vai lähtivätkö ollenkaan. Huutokaupassa tehtiin myös ostajien välillä kauppaa, joku saattoi ostaa auton, ja joku ottikin siitä vain rengaat ja loput meni romuttamolle. Romuttamoltakin oli siellä ostaja paikalla niin Sallassa kuin Inarin Raja-Joosepissa. Bongasimme myös ostoaikessa olleen Peltsin Lappi ohjelmasta tutun tervankeittäjä Enskan, Kutturasta. Meklarina toimi sama vanha tuttu Suomen Radion Rovaniemen Radion (ent. Lapin radio) toimittaja Juha Mäntykenttä. Onneksi sattui ihan hyvä, mutta kylmä sää huutokauppapäiväksi, epävakaiselta vaikutti ensi alkuun, mutta poutaa oli.

Volga

Taisi olla huutokaupan ainoa nappi-silmä Lada

Volga

Linkkejä Raja-Joosepilla pidettyyn tullihuutokauppaa:
Keskisuomalainen-Volgat kiinnostivat..

Hyvää viikonloppua kaikille!

Aatsingin wanha vanhainkoti

Elokuun viimeisenä viikonloppuna suuntasimme puolukan poimintaretkemme Sallan Aatsingin kylään. Siellä kävimme tutustumassa samalla myös jo lakkautettuun Aatsingin vanhainkotiin. Hyljätty rakennus henkii aavemaisuuttaan, sillä puhutaan, että siellä kummittelee. Ja mistäpä ei tämän tyylisestä paikasta olisi moisia huhuja. Googlettamallikin löytyy juurikin siihen viittavaa materiaalia. Eikä tämä ole auki yleisölle. Pihapiirissä voi silti piipahtaa.

" Sallan perukoilla, lähellä itärajaa sijaitsevan hoitolaitoksen historia juontaa juureensa
vuoteen 1927, jolloin tontille rakennettiin kunnalliskoti kylän vanhuksia ja muita työkyvyttömiä varten. Kunnalliskoti tuhoutui tulipalossa vuonna 1929. Vanhainkodin rakentaminen kunnalliskodin raunioille aloitettiin 28.5.1948 ja ne saatiin päätökseen seuraavana vuonna. Arkkitehti Heimo Vesikarin suunnittelma päärakennus käsittää kahdesta kerroksesta ja vintistä koostuvan vanhainkotiosan ja siihen liitetyn siipiosan, jossa sijaitsivat ruokala ja johtajan asunto. Lisäksi tontille rakennettiin saman arkkitehdin piirustusten pohjalta karjatupa, navetta ja sikala/kanala. Vanhainkotiin rakennettiin kellarikerros vuonna 1956. Uusin rakennus on vuonna 1974 arkkitehtitoimisto Aarre
Holttisen piirrustusten pohjalta valmistunut tasakattoinen rivitalo, joka toimi henkilökunnan asuntolana.  

Jokainen kynnelle kykenevä vanhainkodin asukas otti osaa talon töihin. Maataloudessa pyrittiin omavaraisuuteen. Maatila tarjosi asukkaille tekemistä niin pelloilla kuin navetassakin. Käytännössä kaikkien asukkaiden ollessa kotoisin samalta kylältä tunnelma oli kotoinen ja luonnon läheinen. Maatila lakkautettiin ja pellot paketoitiin vuonna 1972. Päärakennus remontoitiin vuonna 1977. Vanhainkodin muutettua Sallan kirkonkylälle Hopeaharjuun Aleksis kiven päivänä vuonna 1993 vanhat rakennukset jäivät autioiksi." - http://kniexp.org/aatsinkin_vanhainkoti/vanhainkoti.html

 Kaksi kerroksinen vanhainkoti-rakennus oikealla

ja yksikerroksinen siipiosa, jossa ruokala ja johtajan asunto kuvassa vasemmalla.

Kuvassa vasemmalla vanhainkoti -rakennus ja oikealla navetta ja sikala/kanala.

Pellot ovat tätä nykyä vuokralla ja niitä tehdään edelleen.

Nytkin siellä taisi lampaat laiduntaa.

Tasakattoinen rivitalo, joka toimi henkilökunnan asuntolana.

Lopussa vielä linkki nettisivulle, jossa lisää hyviä kuvia ja tietoa paikasta, josta myös tuo ylempi lainaus on otettu.

kniexp.org-Aatsinkin vanhainkoti

Tässä linkki myös blogini juttuun Aatsinigin kylästä.

Hyvää uutta syyskuista viikkoa kaikille!

Puutarhakuulumisia..

Reissupostausten väliin päivitän myös oman puutarhan kuulumiset menneeltä kesältä. Kesällä ei tullut touhuttua puutarhassa, kukatkaan siellä ei oikein kukkineet. Hmm, pitäisi varmaan lannoittaa.. Keisarinkruunut kukkivat niin nopeasti, etten niiden kukintaakaan ehtinyt kuvaamaan, mennyt kesä oli mukavan työntäyteinen ja kiireinen. Ruiskaunokkikin kukki, en ehtinyt kuvaamaan. Nyt syksyllä aioin vielä touhuta puutarhassa, muutamia kasvien siirtoja paikasta toiseen ja kasvien vaihtoa, tulppaanin sipulejakin aioin istuttaa, vaikka tänä vuonna ei tulppaaniensipulien istutukset onnistuneet, veikkaan, että tulppaanipenkissä on liian vähän multaa, joten sitä lisää.

Lähestulkoon ainoa takapihan kukkia, ensimmäistä kertaa kukassaan, tarha-alpi. 

Tämän siirtoa pois penkistä suunnitteilla tälle syksyä.

Takapihalle oli ilmestynyt elokuun alussa yksi liljan kukka. Pitkään sitä keittiön ikkunasta katselin ja tuumailin, että pihatatariin alkaa tulla jo syysväriä, kun ihan pihatatarin kyljessä oli tämä kiinni. Vaan eipä ollu pihatatarin syysväri vaan varmaankin myyrän tuoma liljan sipuli oli alkanut siellä kasvaa. Istuttanut en sitä ole sinne.

Kesäkukat
Laitan samaan postaukseen myös päivityksen tämän vuoden kesäkukka ostoksista. Kaikki eivät onnistuneet ja kaikkia en ehtinyt kuvata.

Samettikukat ja pinkin ruukun kukat kukkivat vieläkin, kanervat odottelevat jo että voisi istuttaa, mutta eihän nuita raski vielä ottaa pois.

Etupihalla oli tänä vuonna neilikoita. Kaikkia en ehtinyt kuvaamaan.

Tässä vielä yksi neilikka mikä kukkii vieläkin.

Kylvin kasvulavoihin auringonkukkia ja kehäkukkaa, mutta auringonkukat eivät ainakaan vielä ole auenneet, kehäkukkia on auki jonkin verran. Ei näissä nyt ole paljon kehumista, mutta onpahan taas kokeiltu. Kärsineen näköisiä ovat, koska en ole ehtinyt niitä juurikaan kastella ja kasvulavoissa kuivuvat helposti.

Auringonkukan nuppu

Kehäkukkia

Tässä minun takapihan puutarha aina niin esittelykelpoisena..

Meijän puutarha takapihalla päättyy tuohon pihatatariin. 

Trampoliinit ja pensashanhikit eivät ole enää meijän puolella.

Ja vähän naapurin pyykkejä..

Väistämättä tulee mieleen, että minä se kehtaan esitellä vähän epäsiistimpääkin puutarhaani, eikä aina niin täydellistä. Voisin olla esittelemättäkin. mutta siihen on monia syitä, miksi puutarhani näyttää vähän ehkä repsahtaneelta tai että kun siellä heinätkin vähän kasvaa.. En halua alkaa erittelemään tässä niitä syitä, mutta kehtaanpa esitellä vähän erilaisen puutarhan. Se ei ole aina niin täydellinen, mutta se todellakin on minun näköiseni! :D


Alkukesän kukka- ja puutarhapostaukset tässä, tässä ja tässä.


Hyvää viikonloppua kaikille!

Hailuoto Organum

Esittelen vielä yhden nähtävyyden Hailuodosta, jossa käytiin reilu pari viikkoa sitten. Hailuoto Organumin. Muissa nähtävyyksissä ei ehditty tällä reissulla käymään.

" Hailuoto Organum on Hai Artin rakentama betoninen tilataideteos, joka sijaitsee Ulkokarvossa. Teos on arvostetun akustiikkataiteilija Lukas Kuehnen suunnittelema. Lukas Kuehne on suunnitellut aiemmin vastaavanlaiset teokset Viroon ja Islantiin.

Veistos koostuu kolmesta erikokoisesta toisiinsa kiinnittyneestä kupolista. Kullakin kupolilla on oma resonanssi, joka vastaa nuottia, ja toimii luonnollisena äänen vahvistimena.

Pyöreä muoto on valittu sen akustisten ominaisuuksien takia, ja veistoksen visuaalinen muotokieli sijoittuu harmonisesti ympäröivään maisemaan. Sisäänkäytävä veistos vaikuttaa sekä visuaalisiin, että kuulollisiin aisteihin – Organumissa voi laulaa, puhua, hiljentyä tai järjestää vaikkapa pienoiskonsertteja.

Veistos on rakennettu Ulkokarvossa puuston puolelle mahdollisimman kauas ranta-alueesta, jossa maa on korkeammalla. Veistos sulautuu ympäristöön huomioiden maiseman ominaispiirteet.  Tekijöillä on kokemusta aiemmista rakennuskohteista, joissa tilataideteoksen ympäristö on saatu pidettyä alkuperäisessä tilassaan.

Hailuoto Organum -tilataideteos on rakennettu kesällä 2014. Teos toteutettiin Hai Artin Soiva Saari -hankkeen puitteissa ja Goethe-Institut Finnland:in tuella. " 

- hailuoto.fi/matkailu

Hieno akustiikka Organumissa on, en vain tiedä kuuluuko betoni nyt oikein luontoon. Mutta nähtävyyshän se on tämäkin. Ja ihan hieno betonityötaiteen näytös.

Hyvää uutta syksyistä viikkoa kaikille!

Jokohan seuraavana kertoilisin hieman oman puutarhan kesästä. Se on jäänyt blogin puolella nyt ihan paitsiolle, kun on niin paljon ollut reissukuuluumisien kertomista ja ne reissukuulumiset vielä jatkuisivatkin. Saatteppa vaikka kertoa mulle, oman puutarhan puutarhakuulumisia vai reissukuulumisia seuraavaksi?